Panda 2000-2013

Image

Panda eli virallisemmin Macbraedly African Queen jouduttiin lopettamaan tänään pitkään jatkuneen kasvainsairauden takia. Panda oli vielä aamulla oma itsensä, söi ison aamiaisen ja päivysti lapsen syöttötuolin alla tippuvia murusia. Pieni koira jätti aukon monen ihmisen elämään: vuotiaan lapsen kolmas sanakin oli ”Danda”

 

Panda syntyi Australiassa ja matkasi Suomeen 11 viikon iässä vuonna 2000. Siitä lähtien kuin se kuljetuskopasta päästyään laukkasi hassunhauskasti ympyröitä yhdessä veljensä kanssa Helsinki-Vantaan rahtiterminaalin nurmikolla se ilahdutti kaikkia ihmisiä, joita se tapasi. Se oli aivan omanlaisensa koira: pehmeä luonteeltaan mutta hyvin pärjäävä silti, nopea oppimaan, maaninen mitä erilaisimpien asioiden suhteen eri kohdissa elämäänsä ja ihmisen sylissä viihtyvä. Sillä oli myös kaikkien aikojen rumin ääni.

Pandan maanisuutta kuvaa hyvin tapaus, jossa olin itse Ruotsissa hakemassa hevosta. Ystäväni Jonna, joka oli talovahtina, soitti sitten ja sanoi, ettei Pandaa ole näkynyt 12 tuntiin, mutta heinien alta kuuluu joskus pientä rapinaa. Voiko se olla siellä hiirijahdissa?

Kyllä voi. Pari tuntia myöhemmin noin 300 kuivaheinäpaalia oli lähistöllä asuvien ystävien avustuksella siirtyneet niin, että perimmäisestä nurkasta hiirenkolon edestä löytyi Panda. Itselleen ominaisella tavalla se vilkaisi nopeasti pelastajiaan, heilutti hieman häntää ja jatkoi kolon tuijottamista.

Panda esiintyi lasten elokuvassa sekä monessa mainoksessa ja TV-ohjelmassa ja kävi töissä Helsingin kaupunginteatterilla Katto-Kassinen-esityksessä yli vuoden ajan. Kun muutamia vuosia myöhemmin päätin testata, miten hyvin se muisti, silloin 11-vuotias Panda hyppäsi autosta teatterin parkkipaikalla ja ravasi empimättä suoraan takaovelle, mistä ennen menimme sisälle.

Panda eli hyvän russelin elämän ja oli aina erityisen hyvä kaikkien pentujen kanssa. Se oli loputtoman ahne ja siksi varsin helppo kouluttaa erilaisiin rooleihin. Loppuelämänsä se vietti maalla ja seurasi aina mukana, vaikka sitten neljän hehtaarin suuruisen laitumen aitaustöissä.

Kun hankkii koiran, sopimukseen kuuluu, että siitä pidetään huolta loppuun asti. Pandan loppu ajoittui liki täydellisesti: se ei kärsinyt pitkään. Panda nukahti tänään syliini eikä enää herännyt, mutta se elää muistoissamme ikuisesti.

Mutaiset tarhat korjataan nyt!

Joka syksy alkaa sama valitusvirsi. ”Hevoseni tarha on mutainen, mitä tehdä?” ”Naapurin ponit polvia myöten mudassa, teenkö eläinsuojeluilmoituksen?” ”Mitä tarhanpohjan kunnostus maksaa ja miten se tehdään?” Viimeiseen kysymykseen  maaurakoitsija osaa vastata, että koko pohja uusitaan tietenkin ja niin, että ensin kuoritaan kaivinkoneella pintamaa pois, vähintään 30 cm, tehdään kallistukset, laitetaan suodatinkangas, salaojaputket, salaojasorat, tuodaan mursketta ja sitten jyrätään ja sitten pintahiekkaa sellaiset 15 cm. Voi olla, että unohdin välistä jonkun vaiheen. Tavanomaisen noin 800 neliömetrin kokoisen (20 x 40 m) tarhan pohjan uudistaminen maksaa sitten vähintään kymmenen tuhatta euroa (puhdas arvio, saatte korjata jos haluatte).

BZZZ! Wrong! Ei maksa viittäkään tonnia, että hevosellasi on ensi syksynä paremmat ja kuivemmat oltavat. Se vaatii vain kahta asiaa: a) maalaisjärkeä b) nopeaa toimintaa. Jos alat parantamaan jo mutaantunutta tarhaa syksyn sateiden jälkeen todettuasi, että kyllä, hevosesi seisoo tänäkin vuonna mudassa polviaan myöten, se on mieletön urakka. Jos taas pystyt tekemään työt silloin, kun tarha on kesän aikana kivikovaksi tampattua maata, pääset sekä helpommalla että halvemmalla. Miksi?

Jos yrität koota uutta pintaa polvenkorkuisen mudan päälle, se ei onnistu. Suodatinkangas rypistyy ja häviää mudan alle ja murske uppoaa liejuun. Siksi joutuu ensin kaivamaan sitä mutaa pois ja kustannukset nousevat pilviin. Kovan maan päälle (juu, vaikka se olisi sitten syyssateiden jälkeen minkälaista lillua vaan) voi taas yleensä vain laittaa suodatinkangas ja mursketta – ja koska sitä mursketta ei tarvita 30 cm täyttämään pois kaivetun mudan jättämää monttua, säästät 3/4 kiviaineskustannuksista. Murske on savea painavampaa, joten vuosien saatossa se todennäköisesti painuu alaspäin ja sitä joutuu lisäämään.

Jos teet tarhanparannukset nyt, pärjäät ilman kaivuutöitä. Ensin kangas, sitten murske. Vaikka kangas vähän maksaakin, hanki se silti. Suodatinkangas estää maata nousemasta ja sekoittumasta murskeeseen. Levitä kangas, laita murske päälle. Siinä se. Toki on suotavaa, että pohja vähän viettää, mutta siihen riittää myös, että mursketta on keskellä polkua tai tarhaa enemmän.

Tarhanpohjan ei tarvitse olla täysin tasainen, päinvastoin, kumpareet antavat hevosellesi hieman vaihtelevampaa liikuntaa. Hevoset itse asiassa usein tykkäävät seisoskella hieman kummulla levätessään ja ruunapojilla voi olla hauskaa leikkiessään kukkulan kuningasta. Mitä hiekkaan tulee, on se monen hevosen mielestä syötävää, varsinkin jos mahahapot jylläävät liian harvojen ruokintakertojen takia. On siis parempi, että osa tarhasta on edelleen luonnonpohjainen.

”Koko tarhanpohjan uusiminen maksaa kymmeniä tuhansia euroja!” Miksi se koko tarha pitäisi muuttaa hiekka-aavikoksi? Ei kyse ole joko koko tarhasta tai ei mistään. Tarhaan voi hyvin tehdä muutamia pienempiä sorapohjaisia kuivia alueita. Jo portin edustan, ruokintapaikan ja niiden välisen polun (leveydeksi riittää metri) laittaminen soralle parantaa hevosesi elämänlaatua ratkaisevasti. Se tulee todennäköisesti välillä kävelemään mudassakin ja juoksemaan siellä satunnaisesti kun äänet käskee, mutta sillä on kuitenkin mahdollisuus pysytellä kuivallakin alueella. Jos katsot hevosen laidunta kesän lopussa huomaat, että hevoset kulkevat usein paikasta A paikkaan B samaa reittiä pitkin ja siksi hyväpohjainen polku tarhassakin voi toimia loistavasti.

Jos perustat kaksi 5×5 m kokoista kuivaa aluetta sekä niiden välillä 50 m pitkän ja metrin leveän polun, se on pinta-alaltaan vain noin 100 neliömetriä. Siihen riittää yksi murskekuorma ja sitten voit halutessasi laittaa pinnalle hiekkaa tai kivituhkaa. Jyrätä ei tarvitse, hevoset hoitavat jyräämisen oikein hyvin itse. Jos rahasta on tiukkaa, jo se parinkymmenen neliömetrin alue auttaa. Ei se hevonen siellä mudassakaan liiku.

Jos hevosesi asuu vuokratallilla, eikä tarhoja kunnosteta, sovi tallinpitäjän kanssa siitä, että maksat oman hevosesi tarhan kunnostuksen. Selvitä muidenkin hevosenomistajien halukkuutta samaan. Täyshoitotallien pitäjillä on niin pienet katteet, etteivät kaikki vain pysty pitämään tarhoja kunnossa, mutta useimmalle hevosenomistajalle ei ole lainkaan mahdotonta pistää muutama satanen likoon tarhoja kuivattamaan.