Mies, joka puhuu hevosista

Olin siis katsomassa Monty Robertsin showta Helsingissä. Se kesti kokonaisuudessaan kolme ja puoli tuntia, josta arvioisin, että runsaat puoli tuntia meni taukoon, jolloin katsojilla oli mahdollisuus ostaa Robertsin kirjoja ja Dually-riimuja ja ottaa kuva itsestään Robertsin kanssa. Roberts teki siis kolmen tunnin ajan töitä viiden hevosen kanssa, joista suomenhevonen oli näytöksessä mukana siksi, että maallikko Juhani Seppänen esittäisi sen kanssa join-upin.

Koska minulla on menneen viikon aikana useamminkin ollut sellainen olo, kuin olisin elänyt tiistai-illan jossain rinnakkaistodellisuudessa, analysoidaan nyt hieman vielä, mistä tämä johtuu. Kuten aiemmin Facebookissa taisin sanoa, menin ilman muuta paikalle olettaen, että saan nähdä hyvää koulutusta. Minäkin olen lukenut Robertsin kirjoja. Ja jos kyseessä olisi ollut radio-ohjelma, olisin tullut paikalta varmana siitä, että koulutus oli ollut hyvää. Kuten olen lukenut muutamasta muusta blogista: Roberts puhui niin kauniisti hevosista.

En nimittäin minäkään ole eläessäni kuullut kenenkään puhuvan niin kauniisti ja tunteella niin hevosista kuin siitä, ettei väkivalta ole mikään ratkaisu, kun toimitaan hevosten kanssa. Robertsilla on sana täydellisesti hallussaan ja hän puhuu jatkuvalla, lempeällä äänellä. Näytös on käsikirjoitettu alusta loppuun toimivaksi ja Robertsin selostus saa yleisön mukaansa ensi minuuteista lähtien. Hän puhuu siitä, miten tärkeintä on, että hevosella on hauskaa, ja toiseksi tärkeintä, että ihmisellä on. Hän puhuu siitä, miten hänen oma isänsä katkoi häneltä 72 luuta ennen kuin Roberts oli 12-vuotias. Siitä, miten väkivalta ei koskaan ole ratkaisu eikä hevosia tulla täällä lyömään raipalla.

Minäkin huomaan nyökkääväni. Olen samaa mieltä melkein kaikesta.

Väkivallaton koulutus?

Mutta hetkinen. Miten paljon puhe korreloi tekojen kanssa? Nuoren hevosen satulaan ja ratsastajaan totutus tehdään ilmeisen tutun kaavan mukaan ja minähän en ole selvillä siitä, miten ihmiset yleensä tätä tekevät. Voi siis olla, että jokaisen muun katsojan silmissä totutus tehdäänkin aivan mielettömän hyvin. Minun silmäni näkevät, että nuoresta hevosesta tulee koko ajan hieman happamamman näköinen, mutta mitään radikaalia ei tapahdu. Kun Roberts esittelee hevoselle satulaa, hän käy koko ajan sellaista mielikuvituskeskustelua, mitä hänen mielestään hevonen ajattelee, ja vastaa siihen, suunnilleen tällä tavalla:

”Onko tuo satula, herra Roberts? Jos sinä laitat minulle satulan, minä pukittelen sen pois. Tiedän satuloista, enoni on kertonut minulle satuloista, herra Roberts. Ne kutittavat.”

Sitten Roberts vastaa, ja sitten ”hevonen”. Ja niin edelleen. Yleisö nauraa, ja viihtyy. Kukin tavallaan. Ei tässä mitään erikoista. Hevonen ei pukitellut.

Sitten nuori hevonen on valmis, ravattuaan muutaman kierroksen ratsastaja selässään, ja seuraava hevonen tuodaan sisälle. Se hevonen, joka pelkää karvanleikkuukonetta. Tässä alkaa nähty ja kuultu mennä sen verran ristiin, että kokeneempikin hevosihminen menee helposti vähän sekaisin.

(Siihen on muuten olemassa oma nimityksensä, jota en nyt muista, eli jos kuulee yhtä ja näkee toista, mitä aivoissa silloin tapahtuu. Edit: Kirsille kiitos, hän muistutti, että kyseessä on kognitiivinen dissonanssi. Wikipediasta lainaus: ”Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään. Esimerkiksi verovilppiä paheksunut ihminen lopettaa paheksumisen itse verovilppiä tehtyään. Maallikon termein asiaa voisi kuvata epämiellyttävänä jännitteenä, joka tulee kahdesta keskenään ristiriitaisesta ajatuksesta samaan aikaan.”)

Roberts nimittäin puhuu siitä, että hän aikoo ensin opettaa hevosta seisomaan paikallaan ja sitten totuttaa hevosta klipperiin käyttäen samankaltaista ääntä pitäviä hammasharjoja ennen klipperiä.

Mutta tapa, jolla Roberts opettaa hevoselle paikallaan pysymistä, näyttää kaikkea muuta kuin hevosen luontaista kehonkieltä hyväksi käyttävältä, lempeältä tai väkivallattomalta. Käytännössä hän siis rankaisee hevosta aina kun hevonen liikkuu nykimällä voimakkaasti liinasta, joka on kiinni Dually-riimussa. Dually-riimu eroaa tavallisista riimuista siinä, että hevosen nenäpiin päältä (jossa on lähinnä luuta ja nahkaa, ei pehmytkudoksia) kulkee kaksinkertainen ohuehko, ehkä sentin paksuinen naru, joka kiristyy, kun riimua kiristetään. Se ei siis ole ihan pehmeimmästä päästä riimuja. Tämä on rankaisun käyttäminen koulutuskeinona: jos hevonen tekee ihmisen näkökulmasta ”väärin”, sitä nykäistään riimusta. Jos itse haluaa kokeilla (videon katsottuaan, että voi tehdä suunnilleen saman liikkeen), miltä tuollainen nykäisy saattaa tuntua, voi laittaa vaikka oman ranteensa yli kaksinkertaisen narun ja pyytää kaveria nykäisemään. Kerran, kymmenen tai sata kertaa.

Koska Areena itsessään on hevoselle jännittävä paikka, tälläkin hevosella on tarve liikuttaa jalkojaan. Se on kouluttajalle kätevä ominaisuus hevosissa: jos hevonen tuntee tarvetta kävellä, kun sitä totutetaan johonkin asiaan, voi olla, että se on jännittynyt. Mitä jännittävämpi tilanne, sitä vaikeampi hevosen on pysyä liikkumatta. Ja kyllä, olen minäkin sitä mieltä, että hevosen kuuluu osata seistä paikallaan. Sitäkin asiaa hevosen on kuitenkin helpoin oppia kotona, kun hevonen on rento, eikä silloin tarvita kummoisiakaan voimakeinoja sen opettamiseen. Riittää, kun hevonen pyydetään aina takaisin pysähdykseen, kun se liikkuu. Voit pyytää vaikka kuinka nätisti, ja hevonen oppii silti. Yleistäminen, eli siihen, että hevonen tekee saman asian eri paikoissa (asteittain vaikeuttaen) menee sitten enemmän aikaa.

Käytännössä Robertsille kävi kuitenkin niin, että koska klipperihevosta jännitti aivan liikaa, se ei pystynyt olemaan paikoillaan ennen kuin rankaisuja oli tullut kymmeniä, ellei satoja. Otin valokuvien lisäksi minuutin pituisen videopätkän, jossa näkee Robertsin nykäisevän riimusta ainakin 11 kertaa. Tämä on seisomisen opettamisen aika loppuvaiheessa, jolloin Roberts käytti yleisöä provosoidakseen hevosta liikkumaan. Ensin yleisöä pyydettiin taputtamaan käsiään kerran yhteen (parituhatta henkeä), jolloin hevonen loikki ja sitä rangaistiin. Roberts käytti selostuksessaan ristiin sanoja ”torua” (scold) ja ”kouluttaa” (school) käyttämästään rankaisuista, mutta ihan oppimismielessä kyseessä oli kuitenkin rankaisu. Katsokaa sitä minuutin pituista videota ja miettikää itse: onko tämä oikeasti sitä väkivallatonta koulutusta?

Ennen kuin jatkamme (ja videokin on tulossa) niin mainittakoon, että olen lähestulkoon kaikesta siitä, mitä Roberts puhui, aivan samaa mieltä. Väkivalta ei ole mikään ratkaisu ja hevosia voidaan oikein hyvin kouluttaa ilman väkivaltaa. Hevosille pitää opettaa, mitä niiden kuuluu tehdä ja jos niitä pelottaa, niitä pitää asteittain totuttaa. Hevosia kohdellaan edelleen paikoitellen hämmästyttävän julmasti ja kaikkien pitäisi opetella, miten kohdella niitä paremmin. Hevoset kommunikoivat keskenään pääosin kehonkielellä ja ilmeillä ja joitain niihin liittyviä asioita voi ihminenkin käyttää hyödykseen koulutuksessa.

Puhun kuitenkin vielä lyhyesti siitä, mikä on mielestäni kohtuullinen voimankäyttö, koska se on tilannesidonnaista. Jos hevosella on esimerkiksi ähky tai niveltulehdus, ja sitä pitää viedä klinikalle hoidettavaksi, ymmärrän oikein hyvin, jos sitä sen yhden kerran laitetaan traileriin sillä keinolla, millä se sinne menee. (Sen jälkeen toki pitää korjata lastauskäytös.) Tai jos hevosella on jalassaan ammottava haava: silloin hevosta voidaan minunkin mielestäni kertaluontoisesti pakottaa pysymään paikoillaan ensiavun ajan. Mutta tämän videolla näkyvän hevosen kohdalla kyse oli klipperistä, eli sellaisesta pienestä karvanajelukoneesta, jolla saadaan hevosen talvikarva ajettua pois. Ei siis hevosen henkeä uhkaavasta ongelmasta vaan siitä, saadaanko hevonen kuivumaan talvella nopeammin rasituksen jälkeen. Silloin voimakeinojen käyttäminenkin on mielestäni vähintäänkin tarpeetonta – ja voimakeinojen käyttämisen kieltäminen ko. minuutin pituisen videon kohdalla on kyllä aika vaikea tehtävä. Odotan mielenkiinnolla, kykeneekö joku siihen.

Kyllä, video on vain minuutin pituinen. Olen ensisijaisesti valokuvaaja ja vasta tuossa vaiheessa muistin, että kamerassani on myös videotoiminto. Tuotakin hevosta käsiteltiin ehkä sen parikymmentä minuuttia, tai puoli tuntia. Ensin siis näytettiin, että hevosta pelottaa kepin päässä oleva sähköhammasharja, sitten oli Join-up, johon menee muutamia minuutteja, sitten hevonen ensin opetettiin videolla nähtävällä tavalla seisomaan paikallaan ja sitten otettiin sähköhammasharjat ja klipperi mukaan. Voitte kuitenkin uskoa kun sanon, että hevonen ei silloinkaan aina seissyt paikallaan, sillä totutus tehtiin siihen liian nopeassa tahdissa.

Tiedän, että järjestäjillä tai Robertsilla (tai jollain katsojalla) on varmasti koko ”klipperihevosen” sessiosta videomateriaalia. Jos sellainen löytyy jossain ja päätyy julkiseksi, katsokaa sitä kokonaisuudessaan – ja ilman ääntä. Katsokaa mitä tapahtuu, ei sitä, mitä teille kerrotaan tapahtuvan.

Videossa ei ole ääntä, aivan tarkoituksella. Roberts selostaa siinä lempeällä äänellä muun muassa, että ”ei se haittaa, että hän liikkuu, hän kokeilee kaikkea nyt”. Hän kuulostaa äärettömän ymmärtäväiseltä ja rauhalliselta. Mutta koska ihmisillä on taipumus uskoa siihen, mitä hänelle sanotaan, otin äänen pois. Katsokaa hevosta ja ihmistä ja sitä, mitä tapahtuu. Mainittakoon nyt tässä vaiheessa vielä, että olen ilman muuta sitä mieltä, ettei hevonen saa tulla ihmisen päälle edes säikähtäessään ja jos on tulossa, sitä saa pyytää pois sellaisella voimalla, että se menee. Tuo ”klipperihevonen” ei kuitenkaan missään vaiheessa ole tulossa Robertsin päälle.

Minustakin on oikeasti aika pirun noloa, että lähdin itse siihen tunnelmaan paikan päällä mukaan edes joksikin aikaa. Ja ainahan on mahdollista, että olen vain yksinkertaisesti väärässä ja Roberts oikeassa. (En usko, mutta täytyy pitää mahdollisuus mielessä.)

Kommentoida saa – olen tähän mennessä saanut suunnilleen 100% positiivista palautetta FB:ssä ja täällä blogissa, enkä suinkaan usko, että kaikki ovat kanssani samaa mieltä. Lupaan hyväksyä myös kriittiset kommentit, jos ne ovat yhtään asiallisia. Minua myös kiinnostaa Roberts ennen tätä showta: jos olet ollut useammin katsomassa, oliko tämä kerta poikkeuksellinen? Vai onko hän aina ollut tällainen?

Koska kritiikki ilman ratkaisuehdotuksia on vain kiukuttelua (Facebook-viisauksia) niin ensi kerralla käydään sitten läpi, miten hevosta kannattaa siedättää pelkoihin. Ja jos jollain sattuu olemaan hevonen, joka pelkää esimerkiksi klipperiä, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä jos asutte jossain lähellä Sipoota. Ihan demomielessä voin tulla videoimaan siedättämistä.

Vielä aiheeseen hevoset ja Areena: kävin perjantai-iltana ystävien kanssa syömässä ja katsomassa estehevosia hyppäämässä samaisessa paikassa ja se olikin oikein mukava kokemus. Estehevoset kun osaavat tehtävänsä, ne ovat aloittaneet ensin kotona, sitten naapurissa, sitten pikkukisoissa, sitten isommissa – eli ne olivat tilanteeseen nähden lähes kaikki nähdäkseni mielentilaltaan oikein ok. Niitä ei tuotu suoraan kotipihalta Areenalle opettelemaan uusia asioita tai näkemään pelkäämiään asioita. Ero oli aivan huima.

27 Kommenttia

  1. Olen nähnyt Monty Robertsin joka kerran, kun hän on ollut Suomessa. Olen pitänyt näkemästäni lukuunottamatta tätä klipperitotutusta. Minusta Roberts on aiemmin käyttänyt nykimistä nimenomaan saadakseen hevosen huomion ja tehnyt sen huomattavasti lievemmin. Minusta Robertsista tuli nyt mieleen vanha kärttyinen ukko. Ja siksi tavallaan tämä keskustelu on tylsä, kun kyseessä on hevosten hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävän ihmisen elämän loppunäytös…

    1. No niinpä. On minullakin välillä olo, että kiusaan vanhaa ihmistä. Tosin Roberts nyt ei todennäköisesti koskaan blogiani lue ja jos lukee, tuskin hänen yöuniaan häiritsen piipityksilläni.

      Mutta jos yksikin suomalainen hevosenomistaja jättää pakottamatta hevostaan seisomaan silloin, kun oikeasti pitäisi järjestelmällisesti siedättää niin kannatti piipittää. Ja hyvä, jos Roberts on ollut ennen parempi.

  2. Kiitos Minna.

    Aivan erinomainen kuvaus siitä miten piiloaggressiivinen käyttäytyminen ilmenee. – Kuinka kauniiseen sanahelinään voidaan hukuttaa todellisuus siten, ettei vastaanottaja välttämättä edes ymmärrä tapahtunutta, vaan tuntee itsensä lähinnä tyhmäksi. Tällä tavoin toimii usein karistmaattiset saarnamiehetkin, joiden nimeen ihmiset sokeasti uskovat, näkemättä niitä todellisia tekoja.

    Elä kuten opetat – opeta kuten elät.

  3. Musta hevosen koulutuksessa ei tarvita mitään ihme menetelmiä. Tarvitaan vain kaksi asiaa; hevonen on niin rennossa mielentilassa että se pystyy vastaanottamaan koulutusta ja ajattelemaan mitä siltä halutaan, eli se luottaa kouluttajaansa ja kunnioittaa tätä, ja että koulutus etenee loogisesti, palkinto tai paineen poisto tulee aina täysin oikeaan hetkeen ajoitettuna, eikä milloinkaan väärään hetkeen ajoitettuna. Kun nämä asiat toimivat, ei ole mitään väliä hevosen kannalta mitä ”tyylisuuntaa” kouluttaja edustaa. Ja jos nämä asiat eivät toimi, niin mikään tyylisuunta ei kompensoi puutteita.

    Kahdesti kävin katsomassa Montyä silloin kun oli ekaa ja noin tokaa kertaa Suomessa, ja totesin että en ainakaan näin halua hevosiani kouluttaa. Ei Montyn tavat ole mitään pehmeitä, eikä koulutus etenkään mitään ”hevoselle luontaisia” ole. Pahinta niissä on juuri se, että hevosta opetetaan jännittyneessä tilassa, jolloin opittu asia yhdistyy hevosen mielessä jännittyneeseen mielialaan.

    1. Joopa. Samaa mieltä, paitsi nyt siitä, etteikö paineen poisto tai palkinto saisi milloinkaan tulla väärällä hetkellä. Toki se on tavoitteena, mutta käytännössä ainakin minä teen jatkuvasti virheitä. Onneksi hevoset oppivat silti, tolkuttoman nopeastikin jos itse toimii riittävän hyvin.

      Hyvä puoli on se, että kun hevosia ei pelottele, ne eivät kerrasta opi mitään. Vasta jos palkitsee ihan samalla tavalla väärää käytöstä monta kertaa peräkkäin hevonen voi oppia jotain epätoivottua, ja silloinkin sen saa vielä helposti korjattua. Se on kivaa, koska se madaltaa kynnystä lähteä kouluttamaan.

      1. No joo, mietin nyt sellaista hetkeä jossa paineen poisto tulisi vaikka juuri silloin kun hevonen tekee jotain tosi tyhmää, pukittaa tai hyppää pystyyn… mutta niitähän ei saisi edes käydä. Eihän se toki rauhallisissa normitilanteissa haittaa, aina ihminen on niin hidas, että virheitä tulee väistämättä. Sen, että hevoset kuitenkin Montyn ja vastaavan opissa oppivat asioita, vaikka ovatkin jännittyneitä, täytyy johtua siitä että näillä kokeneilla hevosihmisillä ajoitus toimii niin hyvin. Jos sitten maallikko, jonka ajoitus ei toimikaan yhtä hyvin, koittaa käyttää vastaavia pelottelumetodeja, niin lopputulos ei välttämättä ole aina toivotunlainen. Kun taas hevosta kouluttaa rauhallisessa mielentilassa, niin ei ole niin väliksi vaikka ajoitus ei aina onnistukaan täydellisesti.

  4. MIhin tähtäät Robertsia kritisoivalla kirjoituksellasi? En usko, että tällä tavoin voit lisätä hevosen hyvinvointia. Toivottavasti käyttäisit hetken omien tarkoitusperiesi sekä tavoitteidesi pohtimiseen enemmänkin kuin alan pitkän linjan ammattilaisen kritisointiin useammassa eri käänteessä. Ehkä joitain asioita ei tarvitse jakaa julkisesti, vaan voisit psykologisoida mieltäsi kiusaavat asiat yksityisesti. Keskustelu on voi olla tarpeen, mutta onko tämä, Minna, mielestäsi oikea tapa? En valitettavasti ole ainoa, jonka mielestä ylitit mauttomuuden rajan. Vahinkojan sattuu meille kaikille (enkä nyt tarkoita Monty Robertsia).

    1. Hanne, olen kyllä pohtinut sekä omia tarkoitusperiäni että julkisen kritiikin esittämisen järkevyyttä aika paljonkin ennen kirjoittamista. Olen siis aivan samaa mieltä kanssasi, että se oli tarpeen. Ja usko pois, olisi ollut paljon helpompaa olla hiljaa. Tiedän hyvin, miten intohimoisesti ihmiset suhtautuvat esikuviinsa eikä minulla ole mitään varsinaista tarvetta ryhtyä kokonaisen ihmisryhmän silmätikuksi.

      Mutta kun vaakakupissa painoivat myös hevoset. Olen ehkä toivottoman naivi, mutta kyllä toivon, että kirjoituksilla, kuvilla ja videoilla olen voinut vaikuttaa positiivisesti muutaman hevosen elämään. Itse asiassa tiedän, että olen, ainakin pariin.

      Ihmiset kopioivat herkästi näkemänsä varsinkin jos heille kerrotaan, että se on hevosystävällistä toimintaa. Jos olit paikalla Areenalla tiedät, miten hieno tunnelma siellä oli. Miten helppo on katsoa vain, että hevonen ei ensin antanut koskea ”klipperillä” ja sitten antoi, ja unohtaa, mitä välissä tapahtui.

      Olisin ollut paljon iloisempi, jos Robertsin show olisi ollut hevosillekin mahtava. Maailmassa on vielä ihan liian vähän hyvää hevosenkoulutusta ja toivon todella, että kaikki, mitä tänne tulee, on hyvää. Joten ymmärrän harmistuksesi ja epäilyksesi, mutta kyllä olen edelleen sitä mieltä, että epäkohdistakin pitää voida puhua, oli niiden takana kuka vain.

      Ja olen sitä mieltä, että hevosia pitää kohdella rauhallisesti ja ystävällisesti, olit sitten miten pitkän linjan hevosihminen tahansa.

      1. Et ehkä saanut nyt kiinni kirjoituksestani. Tarkoitusperäsi ovat edelleen pimennossa. Monty Robertsia minä en ole koskaan nähnytkään, en ole lukenut hänen kirjojaan eikä hän ole esikuvani. Sama pätee sinuun. Monen mielestä tapa, millä käsittelet Montya ja metodeitansa, on epäammattimainen. Mikäli tarkoituksesi on lisätä hevosen hyvinvointia, niin kannattaisiko harkita ystävällisempää lähestymistä? Yhden alan suuren ammattilaisen kritisointi vaiko oman hyvyyden korostaminen? Itse näkisin sinun kannaltasi toimivampana korostaa omia toimintatapojasi kritisoimatta toista. Itsensä jalustalle nostaminen toista kritisoimalla ei monenkaan mielestä ole ammattimainen tapa.

      2. Yritin tuossa jo selittää parhaani mukaan, miksi päätin tällä kertaa avata suuni ja arvostella julkisesti näkemääni. En tiedä, onko siis ongelma nyt se, etten osaa selittää tarkoitusperiäni vai se, ettet usko, että puhun totta kun teen niin? Jälkimmäiselle en tietenkään mitään voi, mutta jos ongelma onkin se ensimmäinen niin voin toki yrittää avata vähän tarkemmin, miksi juuri Roberts oli se kouluttaja, joka sai minut ryhtymään keskustelemaan julkisesti aiheesta.

        Kynnys kritisoida toista kouluttajaa (ja en, en vertaa itseäni Robertsiin muuta kuin siten, että molemmat koulutamme hevosia, eli olemme molemmat hevostenkouluttajia) on todella korkealla ja niin sen pitää ollakin, siinä olen kanssasi samaa mieltä. Ei kenenkään kannata yrittää nostaa itsensä jalustalle tai yrittää saada lisää asiakkaita haukkumalla toisia samalla alalla toimivia. Jokainen tietää, että se osuu omaan nilkkaan. Mutta olin tästä ihan tietoinen jo tiistai-iltana, joten tein siis tietoisen päätöksen ottaa asian puheeksi siitä huolimatta.

        Ongelmahan avoimen keskustelun kannalta on siinä, että jollet ole koulutuksen ammattilainen ja kritisoit näkemäsi koulutusta, sinua teilataan tietämättömänä. Jos taas olet kouluttaja ja kritisoit näkemäsi koulutusta, sinua teilataan sitten epäammattimaisena. Et mitenkään voi voittaa muuten kuin olemalla hiljaa.

        Jos kerran siitä huolimatta aloitin keskustelun niin jäljellä on rajallinen määrä syitä, miksi. Jos rajataan pois tyhmyys, itsetuhoisuus ja alkoholi, jäljelle jää se, mitä edellisessäkin vastauksessa yritin sanoa: mielestäni on oikeasti hevosten kannalta huolestuttavaa, jos katsojat lähtevät pois Areenalta uskoen kuulemaansa, siihen, että olivat nähneet väkivallatonta ja hevosystävällistä koulutusta, joka perustuu hevosten omaan kieleen. Hevosia voi oikein hyvin kouluttaa niitä pelottelematta ja niin kannattaa tehdäkin. Kuka tahansa voi lisäksi oppia tekemään niin, minäkin olen oppinut. Ei tämä ydinfysiikkaa ole, vaikka se vaatii hieman perehtymistä aiheeseen ja viitseliäisyyttä.

    2. Kyllähän Montyä on jo vuosikymmenet kritisoitu ihan kansainvälisesti, että ei tämä muutaman heppatädin kritisointi tällä pikkuisessa kaukaisessa maassa hänen elämäänsä hetkauta millään tavalla.

      1. Toivottavasti, Minna, tämä ei käänny nyt sinua ja edustamaasi ajatusmaailmaa vastaan niiden harrastajien osalta, jotka eivät sinua tunne. Harmillisen usein näin käy. Liikut vähän vaarallisilla vesillä. Minä en ole kenenkään puolella enkä ketään vastaan ja rehellisesti uskon, että fanaattisuutesi on tarpeetonta. Kaikkihan me haluamme kuitenkin hevosen parasta.

  5. En ollut Areenalla katsomassa herra Montya, ei ollut mitään intressiä mennä, koska näin hänet joku vuosi sitten Ypäjällä, enkä pitänyt näkemästäni tai varsinkaan kuulemastani. Hän väittää keksineensä tai ainakin ensimmäisenä huomanneensa, kuinka hevoset viestivät keskenään. En ole lukenut hänen tuotoksiaan, muttei hän ainakaan Ypäjällä maininnut nimiä Bill Dorrance, Ray Hunt tai Buck Brannaman. He ovat todellisia ja aitoja hevosmiehiä. Herra Roberts on minun mielestäni pelkkä show- ja bisnesmies. Eikä haittaa yhtään, vaikka mielipiteeni tulisikin itse herran tietoon. Minulla ei ole mitään tarkoitusperiä, olen vain tutustunut toisenkinlaiseen tapaan käsitellä hevosia, aidosti lempeään ”True Horsemanship Through Feel.”

    1. Itseasiassa jos luet Montysta enemmän hän on ollut muun muassa Bill Dorrancen kanssa tekemisissä. Ja Buck Brannamanin kouluttajan kanssa käynyt samaa koulua. Minusta Buck Brannamanin koulutustapa sen sijaan on huomattavasti väkivaltaisempi kuin Montyn. Mutta jokainen tyylillään. Ehkä sinä Minna olet sitten uusi edelläkävijä tässä väkivallattomassa koulutustyylissä, kun vanhat pierut eivät enää kykene uudistumaan? 😉

      1. Aikanaanhan ne ovat ilmeisesti edustaneet todella pehmeää koulutustapaa verrattuna vallalla olevaan. En ole Brannamania nähnyt, joten hänestä en tiedä: mutta ainakin (muistaakseni) Bill Dorrancen opissa ollut Leslie Desmond kävi ennen ainakin säännöllisesti Suomessa ja olen ollut muutamia kertoja katsomassakin. Tästä on varmasti jo melkein kymmenen vuotta, mutta hän jäi kyllä mieleen todella taitavana, hevosia ystävällisesti ja kevyesti käsittelevänä kouluttajana. Ja niitähän on monta, koulutustavasta riippumatta! Saa minulle vinkatakin, ketä kannattaa käydä katsomassa: keitä hyviä käy Suomessa?

  6. Hei Minna!
    Video oli agressiivinen ja kaukana lempeästä. Olen nähnyt Robertsin kerran ja lukenut elämäntarinan. Tekee paljon hyvää, mutta on lähtökohdiltaan niin väkivaltaisesta kulttuurista ja tekee showta ja rahaa, joten tämänkaltaista tapahtuu varmasti paljon. Ja koko pyöröaitaus on pelkkää painetta ja pakottamista. Ne joilla hevonen on sielunkumppani ja yksilö, ei ymmärrä näitä mekaanisia koulutuksia. Hyvä että uskallat herättää keskustelua! Kiitos.

    Annukka Kangasniemi

  7. ”Ymmärrän katsojien mahdollisen tuohtumuksen. On todella hankala myöntää tulleensa ikäänkuin huijatuksi.”
    ”Ihmiset kopioivat herkästi näkemänsä varsinkin jos heille kerrotaan, että se on hevosystävällistä toimintaa.”

    Tuo on aika suurta ihmisten aliarvioimista ja itsensä jalustalle nostamista. Vain Minna Tallberg näkee mikä on totuus ja hänen on messiaana kerrottava se muille. Minä olen käynyt katsomassa aika monta demoa ja niiden jälkeen ihmiset aina puhuvat siitä mikä oli omasta mielestä hyvää ja minkä he tekisivät toisin.

    Itse en tuota demoa nähnyt joten siihen en ota kantaa. Sitä että kouluttajat kritisoivat toisia kouluttajia netissä en pidä kovinkaan tyylikkäänä tapana toimia. Varsinkaan jos netistä ei löydy videoita siitä omasta toiminnasta. Mielestäni parempi tapa on oma esimerkki. Näyttää sen mitä itse tekee ja antaa ihmisten itse arvioida onko se hevosystävällisempää kun jonkun muun tekeminen. Suomessa operantin ehdollistumisen kannattajat tuntuvat enemmän keskittyvän muiden arvostelemiseen kun oman tekemisensä näyttämiseen. Toki ymmärrän jos joku ei halua joutua nettiryöpytyksen kohteeksi mutta kuinka reilua on silloin aloittaa nettiryöpytystä jotain sellaista ihmistä vastaan joka laittaa itsensä likoon ja näyttää tekemisensä julkisesti?

    Miksi et kirjoittanut siitä mitä hyvää näit Monty Robertsin tekemisessä vaan keskityit niihin asioihin jotka eivät miellyttäneet sinua? Minä yritän kaikista demoista, klinikoista, kursseista jne. etsiä sen mielestäni hyvän minkä voin ottaa omaan tekemiseeni enkä takerru siihen mikä ei omaan tekemiseeni sovi.

    Kaikki: Monty Roberts, Minna Tallberg, minä jne. haluavat kuitenkin hevosten parasta ja en usko että se toteutuu muita vastaan hyökkäämällä, kuppikuntariidoilla ja käyttäytymällä kun pikkupojat hiekkalaatikon reunalla jotka kilpailevat siitä kuka pissaa pisimmälle.

    1. Harri, sinulla ja minulla on hieman eri käsitys siitä, mikä on asiallista. Minä olin vähän niinkuin ajatellut, että saisin keskustella asioista niidenkin kanssa, jotka ovat kanssani eri mieltä. Mutta olin kyllä ihan tietoinen siitä, että joudun itsekin henkilökohtaisen kritiikin kohteeksi, kun kritisoin Robertsin tekemisiä. Vastasinkin jo melko pitkästi Hanne M -nimiselle kommentoijalle syistä ja motiiveista Robertsin julkiseen kritisointiin, joten niitä en tähän uudelleen kirjoita.

      Olen sinänsä ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että yleensä kannattaa ottaa ne hyvät asiat kaikesta näkemästään ja käyttää niitä, jos pystyy. Pyrin siihen ja sillä mielellä menin Robertsiakin katsomaan.

      Suomessa operantin ehdollistumisen kannattajat tuntuvat enemmän keskittyvän muiden arvostelemiseen kun oman tekemisensä näyttämiseen.

      Operantti ehdollistuminen on vain oppimistermi, se tarkoittaa tekemällä oppimista eli kaikki kouluttajat ovat sen kanssa tekemisissä.

      Operantti koulutustapa on muodostunut kuvaamaan sellaista koulutusta, jossa käytetään pääosin positiivista vahvistetta (palkintoja), negatiivista vahvistetta (paine ja sen poistamista) ja negatiivista rankaisua (palkinnon mahdollisuuden poisto) eikä muita rankaisuja (kuten hevosen lyömistä, riimusta nykimistä jne.) koulutustapana.

      Voin kyllä laittaa koulutuksesta nettiin videonkin, jos kerran sinua kiinnostaa. Aikamoista maalin kuivumista se kuitenkin on, sillä mitään dramaattista ei tapahdu eikä ole tarkoituskaan, mutta lupaan laittaa. Sopiiko sellainen, missä varsa menee ensimmäistä kertaa elämässään traileriin? Ei siis emän perässä vaan koulutettuna.

  8. Hei Minna ja muut keskusteluun osallistujat!

    Kiitos Minna, että heittäydyt raadeltavaksi. On vain ja ainoastaan hyvä, että asioista keskustellaan avoimesti ja eri kanteilta. Kuten itsekin sanoit hieman toisin sanoin, olemme kaikki toisinaan lumoutuneita emmekä näe metsää puilta.

    Olen samoilla linjoilla kirjoituksesi kanssa sekä siitä miten eläimet tulisi kouluttaa sekä näistä pikametodeista joissa aikasta paljon agressiota. Eli en pidä Montyn metodia ylipäänsä hevosen kantilta onnellisena, mutta sen lisäksi koen tällaisen megashown problemaattisena.

    Mielestäni on aivan käsittämätöntä, että tuntuu kuin ei olisi ajateltu näytökseen osallistuvien hevosten tulevaisuutta ollenkaan. Kun ajattelee vaikkapa tuota *klipperihevosta*, niin toivottavasti hevosen omistaja ei ole suunnitellut hevosesta suurten areenoiden kilpailijaa. Kyllä on hevosella plöröt pöksyssä jos joskus pääsee urallaan hallikisoihin missä paljon yleisöä ja sitten yleisö alkaa taputtamaan….siinä sitä sitten onkin kouluttamista olemaan rento yleisön edessä tämän episodin jälkeen. Taputus -> rankaisu. Kovempi taputus -> kovempi nykäisy. Olisi varsin mielenkiintoista (vaikka hevosen puolesta olenkin surullinen) kuulla miten hevosten elämä jatkuu Montyn jälkeen. Mitäs kun kotimaneesissa joku erehtyy kopistelemaan saappaansa tai kaveri taputtaa hevostaan vähän äänekkäämmin. Ja loppujen lopuksi tuliko siitä klippaamisestakaan yhtään helpompaa…eli kun sitä sitten kotona on alettu klippaamaan (harjan varren päästä hehheh) niin kuinkakohan siedättynyt kaveri on??? Tai se lastausharjoitus – näinköhän demohevoset vastaisuudessa tallustelee traikkuun korvat lupsallaan (elämä kärpäsenä kiinnostais tässä kohtaa taas) Mielestäni on kyseenalaista jo pelkästään näiden hevosten käyttö näissä megahallidemoissa. Ammattilaisen (kouluttajan) tulisi olla niin vastuuntuntoinen, että ei muutaman tunnin demon vuoksi vaikuttaisi mahdollisesti dramaattisestikin hevosen tulevaisuuteen. Montyhan häipyy kotiinsa ja hevosten omistajat jäävät mahdollisesti uusine ongelmineen ihan sitten itse ratkomaan niitä.

    Jotenkin toivoisi, ettei guruille (meidän mielestämme hyville tai huonoille) nousisi rahanhimo ja yleisön palvonta niin suureksi, että tekisimme työmme ympäristössä jossa hevosten olisi hyvä oppia. Nykytekniikalla olisi hyvin yksinkertaista välittää demot videoina. Jos vaikkapa Montykin olisi tuonut karismaattisen itsensä ja areenalla esitellyt työtänsä screenille heitettyjen filkkojen avulla niin olisiko show siitä kauheasti huonontunut? Jos hän sitten olisi näyttänyt tekniikoita ja käyttänyt koekaniineina yleisöstä ihmisiä niin kylläpä olisi konkretisoitunut metodit hyvin ellei paremmin kuin hämmentyneen hevosen kanssa. (Olen hiljattain nähnyt dokumentin telkkarista siitä hevoskuiskaajasta jonka pohjalta leffakin. En nyt sen enempää mene siihen onko hänen metodinsa parempi tai huonompi tms, mutta hän demonstroi esim. nykäisyä juuri ihmisen kanssa ja siinä oli kyllä jykevä karjaisäntä naama mutrulla vaikkei kovaa nykästy)

    t. Hanne Halonen
    ratsastuksenopettaja/ratsuttaja (semmonen pehmeän linjan) ja 80 -luvulta lähtien koirat ja hevoset itselle ja muillekin tapakouluttanut

  9. Toki voit laittaa videon siitä kun varsa menee traileriin mutta voit myös laittaa videon siitä mihin olet päässyt ja miten oman hevosesi tai hevosen jonka kanssa olet tehnyt pitkäään kanssa. Tässä vähän mallia.

    Jos haluat vakuuttaa, tee jotain vakuuttavaa. Teoria on aina vain teoriaa ja tosi osaajat erotaa siitä että he pystyvät tuomaan teorian myös käytännön tasolle. Hevoset ovat käyttöhevosia. Niiden pitäisi osata muutakin kun kävellä traileriin.

    1. Hevostokoa! Onhan sekin hevosten käyttöä… 🙂 Hauskaa, että sinua aihe kiinnostaa. Olen siis ihan samaa mieltä siitä, ettei hevosen päällä aina tarvitse istua, jotta sen kanssa voi tehdä asioita.

      Puhuin siis trailerista esimerkkinä, sillä se vaikuttaa olevan oikeasti hevosihmisten ongelmien kärkijoukossa. Ja siitä sattui olemaan video. Mutta jos haluat, voin minä opettaa hevosen juoksemaan vierelläni eri suuntiin ja videoida sitä. Tuskin ihan neljää minuuttia jaksan juosta kuitenkaan. Mutta olet ihan yhtä tervetullut kuin kaikki muutkin katsomaan, miten koulutan. Sillä on väliä, miten hevosia kohdellaan.

  10. Hevostoko, Hevosagility, Groundwork at liberty… en minä millä nimellä tuota pitäisi kutsua mutta se on kuitenkin enemmän kun se, että hevonen opetetaan juoksemaan vierellä positiivisen tai negatiivisen vahvisteen avulla.

    Minä olen tehnyt maastakäsin vapaana olevien hevosten kanssa, mitä se sitten onkin nimeltään, vuosia ja laskeskelin että esim. nykyisen vuokrahevoseni kanssa olen tehnyt tuota noin 400-500 tuntia.

    On aika vaikea selittää mistä on kyse mutta yritetään. Negatiivinen vahviste, positiivinen vahviste, join up jne. nämä ovat ikäänkun aakkosten kirjaimia: A, B, C jne. Tuo, mitä se sitten onkin nimeltään, on sitä että kirjaimista tehdään sanoja, sanoista lauseita, lauseista kokonainen kirja ja kirjasta bestseller. Se että osaa aakkoset ei tee kenestäkään kirjailijaa, se vaatii jotain muuta.

    Mitä se muu hevosten kouluttamisessa on (ja nyt alkaa foliohattu osuus)? Se on asia jota selitetään johtajuudella, kunnioituksella, luottamuksella, oppimisella mutta oikein mikään ei kerro sitä mitä se on. Buck Brannaman on sanonut että tärkeintä tässä touhussa on tunne ja kaikkein vaikeinta tunteiden hallitseminen. Sekin on enemmän kun esim. pelkkä pelon ja vihan hallinta. Se on ihmisen ja hevosen välistä, tunteisiin perustuvaa kommunikaatiota. Puhuttaessa pitää hallita sanat ja hevosen kanssa kommunikoitaessa pitää hallita tunteet.

    Mitä enemmän tätä tekee, sitä vähemmän merkitystä on A, B ja C kirjaimilla. Tuskinpa Väinö Linna Tuntematonta kirjoittaessaan mietti A-kirjaimen syvintä olemusta. Ne muut, vaikeammin selitettävissä olevat asiat nousevat sitä merkittävämpään osaan mitä enemmän tuota, mitä se sitten onkin nimeltään, tekee. Toki aakkosetkin on osattava jos kirjan aikoo kirjoittaa.

    Näiden hevoskuiskaajien: Monty Roberts, Pat Parelli, Buck Brannaman, Tom Dorrance jne. ajatukset siitä miten kirjaimista saadaan sanoja, lauseita ja lopulta kokonainen kirja on mielestäni tärkeämpää kun se mitä tapahtui jossain demossa.

    1. Joo, olet mielestäni todella asian ytimessä sen ABC-vertauksen kanssa. Olen siis nähnyt todella hyviä kouluttajia, jotka ovat käyttäneet aivan eri menetelmiä kuin toiset, jotka ovat myös olleet tavallaa ihan yhtä hyviä. Sehän on makuasia, miten haluaa kouluttaa. Ja todella: sitten, kun tekee jonkun hevosen kanssa enemmän, yhteinen kieli ja toiminta hioutuvat pikku hiljaa niin saumattomaksi, että tuntuu siltä, että molemmat tietävät jo, mitä tapahtuu seuraavaksi, ennen kuin kouluttaja edes pyytää. Hevosethan ovat siinä asiassa ihan mestareita: olen todella usein kuullut ihmisen sanovan, että ”en vielä edes ehtinyt pyytää!” kun hevonen jo tekee.

      Tuohonhan tarvitaan jonkun verran enemmän harjoittelua kuin se, mitä aika usein teen, eli käyn auttamassa hevosen omistajan korjaamaan jonkun tietyn ongelman. Silloin on vain tehkkainta saada mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon onnistuneita toistoja, jotta vanha käytös saadaan muutettua, ja aika usein hevosen omistajalle tulee sellainen olo, että tämä koulutustapa on vain mekaanista ja loputonta namien syöttämistä, jos ruokapalkintoja käytetään. Eihän se sitäkään ole: hyvin nopeasti itse ihmisen kanssa toimimisesta tulee hevoselle palkitsevaa ja se yhteistyö itsessään muuttuu pääasiaksi. Ongelmien korjaaminen on kuitenkin se, mitä moni ensin näkee.

      Teoria on siis hienoa, ja samoja asioita voi selittää monella eri tavalla. Tärkeintä on kuitenkin hevosen ja ihmisen hyvinvointi: henkinen ja fyysinen.

      1. Jos haluatte mennä katsomaan/treenaamaan taitavan ja hevosia kunnioittavan kouluttajan silmien alle suosittelen Warwick McLeania. Käy täällä kerran kuukaudessa Nissalassa ja Riverbank Stablella pk-seudulla. Kouluttaa hevosia GP-tasolle saakka.

  11. Hei!
    Ja kiitos Minna kun aloitit mielenkiintoisen keskustelun. Mielestäni ylipäätään uskalletaan aivan liian harvoin kyseenalaistaa asioita. Olen hevosteni kanssa käynyt useitakin hevostaitajia tapaamassa ( juurikin lastausongelmissa :)) ja monesti mieltäni on jäänyt kaihertamaan jokin jota en ole osannut edes sanoiksi pukea. Helposti minullekin on käynyt niin että olen halunnut uskoa jotain jonka koen olevan minua taitavampi ja kokeneempi ja jättänyt oman näkemykseni hieman taka-alalle. On todella helpottavaa että tuot esille näitäkin ajatuksia. Gurut voivat olla taitavia mutta eivät silti aina oikeassa eivätkä kaikkien hevosten kanssa toimi kaikki metodit. Monenlaista liinanpyöritystä olen minäkin ollut todistamassa ja vuosien mittaan on pikkuhiljaa alkanut vasta varmistumaan se oma näkemys siitä miten oikein kannattaisi toimia omien hevosteni kanssa. Tällaista päänavausta mielestäni tarvittiin. Kiitokset vielä kerran!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s