Hevosten totuttaminen eläinlääkäriin, osa 1

Tämän videopätkän tekeminen sai alkunsa siitä, kun eläinlääkäri kävi rokottamassa hevosiamme. Itse en oikein nähnyt siinä mitään erikoista, mutta eläinlääkäri sanoi sitten jälkeenpäin, että ”Olipa virkistävän erilainen käyntikerta”. Totta, kun hän sitten selitti, miten monet hevoset suhtautuvat eläinlääkäriin ja rokottamiseen, se olikin niihin verrattuna erilainen.

Ensinnäkin eläinlääkärin näkeminen sai hevoset kerääntymään tarhan portille jonottamaan rokotettavaksi pääsemistä. Päästin ne yksi kerrallaan pieneen hoitotarhaan, jossa hevonen rokotettiin ja riimu laitettiin päähän vasta sitten, jotta sain vietyä hevosen takaisin tarhaan. Neljän hevosen pyydystämiseen, rokottamiseen ja palauttamiseen tarhaan meni ehkä sellaiset kuusi minuuttia. Yhteensä.

”Positiivinen vahvistaminen – niille, jotka haluavat päästä helpolla.”

Kun nuorimman hevosen hampaiden raspaus oli vuorossa muutama viikko myöhemmin niin päätimme videoida koulutusta ja rauhoittamista. Vanhin hevonen sai sitten demota, millaisia hevosista harjoittelun myötä tulevat (rauhallisempia kuin se rauhoitettava nelivuotias, jolla harjoittelua on paljon vähemmän).

Kauanko kouluttamiseen on mennyt? Arvioisin, että nelivuotias on harjoitellut tehtävää ”seiso paikallasi, vaikka eläinlääkäri pistää neulalla” varsana yhteensä viisi tai kymmenen minuuttia ja sen jälkeen alle minuutin verran pari kertaa vuodessa ennen rokotusta tai rauhoittamista.

Miksi kouluttaa tätäkin asiaa palkitsemalla? Eikö hevosen kuulu vain seistä paikallaan kun sitä rokotetaan, koska ihminen sanoo niin? Perinteisesti näin on ajateltukin. Palkitsemalla oikeasta käytöksestä jollain sellaisella, mitä hevonen haluaa, saat kuitenkin aikaan luottavaisemman hevosen. Hevonen oppii koko ajan, millaista ihmisen kanssa toimiminen on ja myös, mitä eläinlääkärin hoitotoimenpiteet tarkoittavat. Mitä enemmän kokemuksia hevosella on siitä, että eläinlääkärinkin toimenpiteet ovat keskimäärin kannattavia, sitä todennäköisemmin se suhtautuu eläinlääkäriin myönteisesti, ja sitä paremmassa turvassa eläinlääkärikin on. Ja sitten, jos hevoselle tulee vamma, jota on pakko hoitaa, sillä on paljon myönteisiä kokemuksia pohjalla.

Toinen syy on se, että vaikka hevonen seisoisi paikallaan rokotuksen ajan, sitä voi silti jännittää. Tässä tutkimuksessa mitattiin hevosten fysiologiset reaktiot ”valeklippaukseen” (ennen klipattuja hevosia siveltiin käynnissä olevalla klipperillä, josta oli terät poistettu): nekin hevoset, jotka seisoivat paikoillaan, jännittyivät silti. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23685232
Miksei sitten poistaisi syytä jännittymisen, niin pitkälle kuin se on mahdollista?

Videossa ei ole ääntä, mutta naksautan kielellä merkiksi siitä, mistä ruokapalkinto tulee eli käytännössä aina silloin, kun olen nipistänyt hevosta ja päästän irti. Silloin, kun eläinlääkäri on nipistämässä hevosta kaulasta, ruokapalkinnon ajoittaminen on helpompaa, mutta käytän silti äänimerkkiä. Tavoitteena on palkita hevosta silloin, kun se on paikallaan nipistelystä huolimatta. Kun eläinlääkäri laittaa rauhoitteen, ”baari on auki” eli hevosta syötetään koko toimeenpiteen ajan.

Jos tulee mieleen, että olisi jotenkin epäturvallista hevosille rauhoittaa tai rokottaa niitä ilman, että joku pitää niitä riimusta kiinni, tiedoksi, että hevoset seisovat noin 4 x 4 m kokoisessa tarhassa, eivätkä siis pääsisi poistumaan kovinkaan kauas. Kuten videossa näkyy, ne eivät haluakaan poistua. Jos hevonen taas ei ole oppinut seisomaan paikallaan, kun sitä rokotetaan (kuten nämä hevoset ovat) hevonen liikkuu kuitenkin todennäköisesti sen verran, että pistäminen on sille epämukavaa vaikka joku pitäisikin sitä riimusta kiinni.

Kun lihakseen pistää neulalla, pistettävälle on aika suurtakin väliä, onko lihas rento vai jännittynyt: jokainen voi itse kokeilla seuraavan kerran, kun on rokotettavana. Samalla tavalla hevoselle on ehdottomasti mukavinta seistä mahdollisimman paikoillaan ja mahdollisimman rentona silloin, kun eläinlääkäri rokottaa.

Rokottaminen tai rauhoittaminenhan on itsessään vain vähän epämukavaa: neula toki aiheuttaa kipua, mutta tuntuisi siltä, että se on verrattavissa esimerkiksi paarman puremaan tms. Siksi hevosta onkin nopea opettaa sietämään pistämistä palkinnon oikealla ajoittamisella. Se, mihin kaikki hevoset luontaisesti reagoivat jännittymällä, on jumiin joutuminen. Jos hevosta sen kummemmin totuttamatta otetaan kiinni, yksi pitää lujasti kiinni hevosen päästä ja toinen (rauhoittaminen) tarttuu sen kurkkuun, se reagoi todennäköisesti jännittymällä tai jopa yrittämällä poistua paikalta. Sen osuuden kouluttamiseen kannattaakin käyttää hieman lisää aikaa.

Varsan lastauskoulu 1

Ehdin viimein katsoa läpi ja siirtää muutama video Youtubeen. Ensimmäinen on varsan lastauskoulutukseen liittyvä. Videon varsa menee videolla koppiin muistaakseni toista kertaa, ensimmäinenkin oli samalla systeemillä toteutettu ja tapahtui siis minuutti ennen tätä videota.

Opetin varsalle ensin peruuttamisen merkistä trailerin ulkopuolella. Samalla se oppi äänimerkin eli vihellyksen tarkoituksen sekä sen emä oppi siihen, että on turvallista antaa vieraan ihmisen touhuta varsan kanssa, vaikka traileri on auki.

Kuten näkyy, järjestelmä on varsin simppeli. Ajetaan auto ja traileri laitumelle, aidataan sopivankokoinen alue yhdistelmän ympäri ja otetaan varsa ja emä sille puolelle. Tämän varsan tapauksessa emä ei suhtautunut aivan levollisesti ajatukseen trailerista, joten se kävi pariin otteeseen hakemassa varsansa pois, mikä pidensi koulutusaikaa jonkun verran.

Miten kauan menee opettaa varsa itse menemään traileriin oikein ajoitetun rapsutuspalkinnon avulla? Ei kauan. Väittäisin, että kaikkia varsoja kutittaa jossain vaiheessa, ja sitä kannattaa käyttää hyödyksi. Trailerihan on lähtökohtaisesti hevoselle vaikea paikka: kaikki hevoset karttelevat synnynnäisesti ainakin jonkun verran ahtaita, pimeitä paikkoja ja outoja alustoja. Siksikin on hyvä opettaa varsa ihan pienenä siihen, että traileri on mukava ja kannattava paikka, johon kannattaa mennä. Eihän tämä riitä: varsaa pitää totuttaa erikseen kaikkiin kymmeniin lastaukseen ja kuljetukseen liittyviin asioihin sekä yleistää opittu, mutta tuollainen perusharjoitus olisi hyvä tehdä ihan alkuun ja jatkaa sitten muihin osiin.

Pidän myös räätälöityjä lastauskursseja: jos kiinnostuit ja haluat järjestää oman lastauspäivän tallillesi, ota yhteyttä! Sähköpostiosoite on m.tallberg@kolumbus.fi, puhelinnumero 050-520 3598 ja Facebook-viestikin tavoittaa: https://www.facebook.com/hevostenkoulutus

Ai niin, se video. Nyt en puhunut niin paljon asiaan kuulumatonta, joten äänikin on mukana.

Lastauspäivä Nummella 17.11.2013

Lastauspäivä Nummella 17.11.2013 klo 10.30 – 14.30

Tarkoituksena olisi tälläkin kurssilla lähteä siitä, että syyt lastausongelmiin poistetaan kouluttamalla ja kun vastaehdollistetaan (eli muutetaan tunnetila, jonka hevonen on liittänyt lastaukseen) niin oireetkin häviävät.

Ei oikotietä onneen, mutta usein se pitempi tie on kulkemisen arvoinen.

Lisätiedot: https://www.facebook.com/events/620948967948243

Ilmoittautumiset sähköpostilla m.tallberg@kolumbus.fi tai tekstiviestillä p. 050-520 3598.

Hevosten yhdistäminen

Kirjoitin aiemmin siitä, että pitää katsella hevosia. Katsellaan:

Video on vain 46 sekunnin pituinen, mutta se kertoo yllättävän paljon hevosista ja siitä, miten sosiaalisesti taitavia, hienovaraisesti viestitteleviä eläimiä ne ovat. Videolla näkee mitä tapahtuu, kun kaksi hevosta saapuu uuteen paikkaan.

Laitumella on kaksi näille hevosille tuttua hevosta ja yksi niille ennestään tuntematon hevonen. Uudet hevoset ovat videolla vierekkäin liikkuvat tumma ruunivoikko ja tumma rautias. Pienempi voikko on näille hevosille vieras. Kuten näkee, hevoset juoksevat, mutta toisin kuin oikeasti pelottavassa tilanteessa, ne juoksevat aika maltillisella nopeudella ja ehtivät ikäänkuin ravata kauniisti, eivät hätääntyneinä laukkaa selkä notkolla ja pää ylhäällä.

Ihan videon alussa näkyy hyvin molemmissa ”uusissa hevosissa” pienimuotoinen pakoreaktio: hännän viuhuminen. Kun tekee hevosten kanssa töitä, kannattaa uusia asioita opettaessa tarkkailla hevosen reaktioita, myös pakoreaktioita, sillä ne kertovat usein jännittymisestä. Pakoreaktiot ovat niitä tahdosta riippumattomia eleitä, jotka hevonen tekee, kun se jännittyy tai kun tapahtuu kaksi asiaa aivan samanaikaisesti.

Pienempiin pakoreaktioihin kuuluu esimerkiksi hännän viuhuminen ja pään heiluttaminen. Suurempia pakoreaktioita ovat esimerkiksi pystyyn nouseminen, taaksenpäin potkiminen ja pukitteleminen. Videolla on käynnissä hevosille jännittävä tilanne ja tarkkasilmäinen katsoja voi laskea, kuinka monta erilaista pakoreaktiota videolla näkyy.

Videolla näkee myös, miten sujuvasti käyttäytymiseltään normaalit hevoset toimivat tällaisessa tilanteessa. Hevosten yhdistämisessä tämä oli aika lailla ihanteellinen tilanne: hevosilla ei ollut puutetta resursseista. Tilaa oli yli kolme hehtaaria, ruuasta, vedestä tai varjosta ei ollut pulaa.

Mitä tapahtuu suunnilleen kohdassa 0.10? Uudet hevoset joutuvat hieman liian lähelle aitaa ja etuvasemmalla lähestyy viides hevonen, joka ei videolla näy. Hevoset reagoivat lajilleen ominaisella tavalla ja antavat uusille hevosille tilaa.

0.20 paikkeilla näkee, miten enää toisilleen vieraat hevoset juoksevat. ”Uudet hevoset” esittävät vielä kauniisti tapaa, jolla jännittävässä tilanteessa hevosten välinen yksilöetäisyys pienenee lähes olemattomiin. Tätä hevonen saattaa tehdä myös ihmisen kanssa, jollei lajitovereiden seuraa ole tarjolla.

0.37 kohdalla näkee melko yleisen pakoreaktion: taaksepäin potkiminen. Sen tarkoitus on antaa pakenevalle hevoselle hieman lisäaikaa ja -tilaa, ja videolla näkee hyvin, miten voikko poni kohteliaasti lisää etäisyyttään hieman.

Hevosilla on todella monimuotoinen eleiden kirjo ja niitä kannattaa seurata aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Jos hevosilla on olosuhteet kunnossa eivätkä ne ole eläneet eristyksissä lajitovereistaan pitkään, uusien hevosten yhdistäminen käy yleensä ilman ongelmia. Kannattaa nähdä hieman vaivaa, että järjestää suurimmat todennäköisyydet onnistuneelle tutustuttamiselle, tässä joitain vinkkejä:

– Mitä suurempi alue, sen turvallisempi. Hevoset juoksevat usein jonkun verran ennen kuin asettuvat.

– Mitä enemmän ruokaa, sen parempi. Vaikka hevosia ruokittaisiin muuten muutaman kerran päivässä, kannattaa heinätarjoilua lisätä jo muutamia päiviä ennen yhdistämistä ja runsaampaa (ja eri paikkoihin tarhaa tarjottuna) heinäruokintaa jatkaa yhdistämisen jälkeenkin. Kun ruuasta ei ole pulaa, lauman vanhat jäsenet eivät aja uutta jäsentä niin paljon heiniltä pois.

– Vesiastioitakin kannattaa olla totuttamisajan useita

– Rakenna tarhaan tai laitumelle väliaita, joka on auki molemmista päistä. Näin uusi hevonen voi väistää aidan taakse tarvittaessa.

– Jos katos tai pihatto on vähänkään sokkeloinen tai ahdas, aitaa se pois muutamaksi päiväksi ja päästä uusi hevonen tutustumaan siihen ensin yksin.