Hevosia opiskelemassa

Olen käynyt jo vuosien ajan katselemassa mahdollisimman luonnollisissa oloissa eläviä hevosia aina kun siihen on tarjoutunut mahdollisuus. Jokaisen, joka hevosia harrastaa, olisi hyvä nähdä hevosia sellaisissakin oloissa, missä resursseista ei ole pulaa ja missä ihmiset eivät vaikuta niiden käyttäytymiseen edes seinien tai aitojen muodossa. Tämä ei tarkoita, että mielestäni kaikkien hevosten tulisi saada elää vapaudessa. Minustakin on hauskaa, että meillä voi olla hevosia ja harrastaa niillä mitä haluamme (toki mielestäni hevosharrastuksen kuuluu olla hevosellekin pääosin mukavaa, ei vain ihmiselle). Mutta jokaisella hevosihmisellä pitäisi myös olla selkeä mielikuva siitä, millainen on normaalisti käyttäytyvä hevonen, jotta tunnistaa poikkeavan käyttäytymisen. Ellei sitä tunnista, sen syihin ei osaa puuttua ja hevosen hyvinvointi voi kärsiä.

New Forestissa oli esimerkiksi hauska nähdä, miten pienet perhelaumat (2-4 ponia) pystyivät liikkumaan melko lähellä toisiaan ilman ongelmia. Keskinäinen sopimus siitä, mikä etäisyys toisiin pidetään, näytti pitävän. Kaikissa paikoissa yhteistä on ollut hevoslauman tyyneys ja aggressiivisen käyttäytymisen puute: kun tilaa on ja ruokaakin riittävästi tai ainakin joka puolella saman verran, hevoset ovat todella säyseitä ja ystävällisiä toisilleen.

Viime viikolla kävin taas (ensimmäinen kerta taisi olla vuonna 2003) Saarenmaalla, missä valtavilla merenrantalaitumilla pidettävät eestinhevoslaumat elävät melko vapaasti. Ori, sen astutettavat tammat ja tammojen sen vuotiset varsat elävät kesän yhdessä ja kun yhdellä laitumella saattaa olla kokoa yli 100 hehtaaria, eivät aidat tule vastaan ihan heti.

Tänä vuonna kävin aikaisemmin kuin edellisinä vuosina: vasta osa tammoista oli varsonut ja vaikutti siltä, että ori olisi päästetty paikalle vasta ihan hiljattain. Ensimmäisenä päivänä lauma oli todella levoton ja seuraavana päivänä jo merkittävästi rauhallisempi. Levottomuudella oli kuitenkin tällaiselle hevosia opiskelevalle hyötynsäkin: opin esimerkiksi, miksei edellisvuosien oriit ole kiinnittänyt varsoihin minkäänlaista huomiota ja myös, miksen ole koskaan aiemmin nähnyt astuvan oriin pureutuvan tamman harjaan, mikä on käsittääkseni aika yleistä ihmisten hoivissa astuville oreille. Keksitkö vastauksen?

_MG_1170

Opin myös, miten näppärästi tammat osaavat pitää varsoistaan huolta kun lauma on jonkinlaisessa hälytystilassa ja miten tarkasti ne kielsivät varsoja leikkimästä niin kauan, kun tilanne oli päällä. Hevosten kyky tarkkaan viestintään ja niiden sosiaalinen lahjakkuus jaksaa aina vaan ällistyttää.

Tuntuu siltä, kuin hevosten ja ihmisten välisessä yhteistyömahdollisuuksissa on vasta raapaistu pintaa. Mitä enemmän näen hevosia viestittelemässä keskenään, sitä enemmän tuntuu siltä, että ihminen käyttää suurimman osan ajasta ihan liikaa painetta hevosen kanssa toimiessaan. Jospa kaikki hevosten kanssa toimivat ryhtyisivät järjestelmällisesti kokeilemaan: kun löytyy joku tapa, millä hevosen saa toimimaan halutulla tavalla, seuraavaksi kokeilisi aina astetta kevyemmin. Jos tämä toimii, vielä kevyemmin. Hevosille voi ”huutaa” paineella tai apujen käytölläkin – ja kuten Ratsastajainliiton kampanja aikanaan ansiokkaasti muistutti: Älä huuda, hevonen kuulee kuiskauksenkin.

Imatra 7.-8.6.

Lauantaina 7.6. tulen Imatralle Aila Vilkan tallille pitämään luento-käytäntöpäivän aiheesta hevosen maasta käsin jumppaaminen sekä ratsun ongelmien korjaaminen. Lisätietoa täältä: https://www.facebook.com/events/1417110861898073 – katsojia mahtuu vielä, käytännön harjoittelupaikat täynnä.

Katsojahinta 50 e, kesto 10-17. Paikalla on buffa ja sieltä voi ostaa keittolounaan.

Ilmoittautumiset Riinalle: 045- 3195145 tai sähköpostilla riina.hermansson@gmail.com

Sunnuntaina 8.6. siirrymme Einolan tallille jossa päivän (luento ja käytäntö tämäkin) aiheena on varsojen ja nuorten hevosten koulutus.
Katsojapaikkoja vapaana. Kokkolassa 1.6. pidetyn saman aiheen koulutuspäivästä kirjoitti blogissaan Niina Kirjorinne: http://niinakirjorinne.blogspot.fi/2014/06/tallbergin-luento-kokkolassa.html?m=1

Katsojahinta 50 e, Etelä-Karjalan Ratsastajien jäsenet 35 e. Kesto 10-16 (pari lyhyttä taukoa). Ilmoittaudu Minna Mättölälle, p. 0400-778271.

Varsat, nuoret hevoset ja uudelleen koulutettavat

Minna Tallbergin koulutuspäivä 8.6.2014 Einolan tallilla Imatralla

Luennoilla käymme läpi varsojen ja nuorten hevosten kouluttamista ja käytännön osuudessa koulutamme tallin varsoja ja nuoria hevosia. (Päivän lopuksi siirrymme yhden nuoren hevosen kotitallille muutaman kilometrin päähän.) Tervetuloa!

Varsasta luottavainen nuori

– Luottamuksen luominen ihmisen ja varsan välille
– Miten saan varsan itse haluamaan koulutettavaksi
– Käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin totuttaminen
– Perusasioiden opettaminen varsalle
– Kavioiden vuolu, lastaus, taluttaminen
– Mahdolliset ongelmatilanteet ja ratkaisut

Kohti ratsun uraa

– Tavoitteena rento ja aktiivinen ratsu
– Milloin hevonen on valmis koulutukseen
– Perustaidot ja niiden opettaminen
– Missä ja miten totutetaan hevonen varusteisiin
– Ratsastaja selkään – helposti ja mukavasti rennolla hevosella
– Maasta käsin aloitetaan, selästä jatketaan
– Missä järjestyksessä eteenpäin ja kuinka paljon

Jos hevonen on jo oppinut jotain muuta…

– Miten muutetaan hevosen tapa reagoida apuihin
– Jännittääkö hevonen ratsastajaa?
– Kohti tasapainoa