Minä olen oikeassa.

Puhutaanpa minusta. Olen 44-vuotias eli olen ollut teini 1980-luvulla. Silloin seurasin hevosmaailmaa usealla eri tallilla ja olin teini itsekin. Ei, en kokenut silloin hyväksikäyttöä. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna taisin kyllä nähdä tilanteita, jossa sitä ehkä oli kehitteillä. Viime päivien uutisten jälkeen olen jutellut yhden sun toisen ihmisen kanssa – hevosmaailmassa ja sen ulkopuolella – siitä, oliko tämä oikeasti yksittäistapaus vai ei. Ottaen huomioon, millainen kynnys hyväksikäytön uhrilla on tehdä rikosilmoitus, olen varma, että ei ole. Valitettavasti. Tämä on jo toinen tuomion saanut valmentaja, josta olen lukenut muutaman vuoden sisällä. Toinen.

En ole psykiatri enkä tutkija, mutta tuntuu siltä, että tätä ongelmaa on todella hankala käsitellä. Aihe on niin vastenmielinen, että minäkin jättäisin sen niin kovin mielelläni jonkun toisen harteille. Ja sellaisen salaisen, kaikille yllätyksenä tulevan hyväksikäytön suhteen jätänkin: sitä on ihan varmasti yhtä paljon joka elämän alueella ja sen vähentäminen on todella hankalaa.

Mutta: viimeisen vuorokauden aikana olen jutellut kolmen hevosihmisen kanssa, jotka ovat kertoneet samaa: valmentajista, joilla on ollut suhde alaikäiseen oppilaaseensa. Kaikkihan sen tietävät, oli konsensus. [edit: En minä ainakaan tiennyt, mutta en olekaan sisäpiiriläinen kuten nämä ihmiset ovat.] Ilmeisesti joissain tapauksissa suhde on ollut lapsen vanhempienkin tiedossa (kyllä, teini-ikäisetkin ovat lain mukaan lapsia ja niitä pitää kohdella sen mukaan) ja edennyt avoliittoon asti.

Anteeksi, mitä? Yksi ihminen on voinut olla ymmärtänyt väärin, olla katkeroitunut, vainoharhainen tai sensaatiohakuinen. Mutta kolme tähän mennessä aivan täyspäisen oloista ammattilaista? Ei taida olla niin, että viestintuojaa ampumalla pääsisimme tästä harmillisesta asiasta.

Terveisiä ulkopuolelta

Olen ollut jonkun aikaa ihan omasta tahdostani suomalaisen hevosmaailman ulkopuolella ja ehkä siksi tyrmistykseni on suurempi. En tiedä. Mutta miten ihmeessä voi olla, että tätä valmentajan-tai-muun-auktoriteettiasemassa-olevan suhde oppilaaseen pidetään edes jollain tasolla niin normaalina, että kukaan siitä tietävä ei koe tarvetta puuttua siihen? Anteeksi mitä? Olin melkein sanaton. Melkein.2010_06_22_4949

Tottakai vanhempien pitäisi suojella lastaan. Mutta kaikilla lapsilla ei ole yhtä hyviä vanhempia. Silloin jonkun muun pitää suojella lasta, vaikka tekemällä lastensuojeluilmoitus. Ei se ole rakettitiedettä. Minunkin piti miettiä vain pari sekuntia, että keksin vastuksen. Toki mun ajatus meni suunnilleen, että  ”jos kerran on olemassa eläinsuojeluviranomainen, onkohan olemassa ihmisille joku vastaava”. Joo, on. Poliisi muun muassa. Tai se lastensuojelu.

Ei saa puhua tästä, ettei ratsastus saa huonoa mainetta!

Ehkä suhtaudun ihmisiin yltiöpositiivisesti mutta en usko, että yksikään järkevä ihminen luulee, että tämä on vain ja ainoastaan hevosurheilun ongelma. Evoluutiobiologi voi varmasti selittää, miksi tätä sattuu aina vaan uudelleen sellaisissa ympäristöissä, missä on teinejä ja valta-asemassa olevia vanhempia ihmisiä. Mutta tervetuloa 2000-luvulle: sillä ei ole mitään väliä, miksi näin tapahtuu. Oleellista on, että se on yksiselitteisesti laissa kielletty. Jos et jaksa klikata linkkiä auki niin selvennyksenä vielä, että ns. suojaikäraja, joka Suomessa on muutan 16 vuotta, on em. valmennus-, opettaja- tai siihen verrattavissa olevissa suhteissa 18 vuotta.

”Tämä ei ole asia, josta voimme keskustella

Oletteko nähneet sen Youtube-videon, missä ruotsalaisprofessori Hans Rosling tyrmää tanskalaisen tv-toimittajan 6-0? Katsokaa ihmeessä, se on tekstitetty englanniksi ellei pakkoruotsi tarttunut koulussa. Jollet jaksa katsoa, se päättyy siis siihen, että Rosling sanoo toimittajalle suunnilleen, että ”Tämä ei ole mitenkään kiistanalaista tietoa. Tämä ei ole mitään, mistä voimme keskustella. Minä olen oikeassa ja sinä väärässä.”

Tässä kohtaa voin ihan rehellisesti sanoa samoin. Eihän sillä kuitenkaan järjellä ajateltuna ole mitään väliä, vaikka ratsastus hetken saisikin huonoa mainetta. (Minä uskon jopa, että tarttumalla aiheeseen asiallisella tavalla, se päinvastoin saa vain hyvää mainetta.) Väliä on sen sijaan jokaisen yksittäisen ihmisen loppuelämällä. Jokaisen lapsen loppuelämällä. Kyllä, teini voi olla hyvin varma siitä, mitä haluaa mutta siihen on syynsä, miksi laki suojelee heitä juuri tällaisista suhteista. Se ei ole asia, josta voi edes keskustella. Jos yhdenkin ihmisen puuttuminen saa muutettua yhdenkin teinin elämän tai aikuisen osapuolen toiminnan ajoissa, se on sen arvoista.

Sitten se rakentava osuus. Jotta ongelman laajuus saataisiin selville, SLU tai SRL tai Hippos tai joku muu taho voisi palkata lopputyön tekijän selvittämään sitä. Koska siihen menee aikaa, kuten myös – selkeästi tarpeessa olevan – koulutusmateriaalin laatimiseen (tai kääntämiseen, British Equestrian Federationilla on tosi hyvännäköinen sellainen) niin ensiapuna: miten olisi levittää vaikka tämä linkki mahdollisimman laajalle: http://www.munkroppa.fi/hae-apua-lue-kokemuksia/auttavat-tahot-loeydaet-ne-taeaeltae/ (THL:n ylläpitämä sivu)? Tai psykologi netissä tai puhelimen päässä neuvomassa muutaman tunnin ajan vaikka kerran viikossa?