Hevosesta. About the Horse.

Jos olen tähän mennessä oppinut jotain hevosista ja niiden koulutuksesta niin tämän: Koskaan ei ole niin kiire, ettei voisi tehdä asioita järkevästi. Järkevästi tarkoittaa, että pidetään mielessä, että vaakakupissa on aina yhden elävän, tuntevan eläimen loppuelämä. Aina kun pakotetaan hevosta, säikytetään sitä tai aiheutetaan sille kipua, vaikutetaan sen käsitykseen ihmisestä tai tilanteesta, johon ihminen hevosen toi. Hevonen, jonka kokemukset ihmisistä ovat myönteisiä, on luottavaisempi ja siksi hieman turvallisempi. Empatialla ja kärsivällisyydellä pääsee pitemmälle.

peace

If I’ve learned anything so far about horses and training them it is this: There is never sucha hurry not to be able to do things properly. Properly means always keeping in mind that on the other side of the scales you have the rest of a life: the life of a living, feeling creature. Every time you force a horse, scare him or cause him pain, you tell him something about people or the situation you put the horse in. A horse whose experiences of people are positive is a more trusting horse and therefore a bit safer horse. With empathy and patience you will always get further.

trust

Tuulahdus 80-luvulta

Muinaismuisto muistelee, osa 23872.

Palatakseni Ylen dokkariin, minulle tuli sen näkemisen jälkeen jonkinlainen flashback entiseksi minäksi. Tunsin pakottavaa tarvetta huomauttaa jollekulle, että kyllä minäkin osaan pakottaa hevosia. Olin aikanaan siinä jopa aika hyvä.

Tähän väliin sellainen äänitehoste, jossa vinyylilevyä pysäytetään niin, että kuuluu kamala ääni. Ja perään takaisinkelaus. What? Miksi ihmeessä pienikään osa minusta tuntui olevan sitä mieltä, että pakottamisessa olisi jotain ihailtavaa tai kunniallista, kun asia on aivan päinvastoin? Kyllä minä mielummin koulutan kuin pakotan. Hevosia on helppo pakottaa. Siinä ei ole mitään hienoa tai kummallista. Hevosten kouluttaminen vaatii jo hieman tietoa ja taitoa, vaikkei se rakettitiedettä olekaan.

Se kusettaa! Näytä sille, kuka on pomo! Se sikailee!

Olen hyvin pitkälle kasvanut tallilla, vaikka minulla kiva perhe onkin. Vietin siis käytännössä suuren osan siitä ajasta, mikä ei kulunut koulussa tai nukkuessa, sellaisessa yhteisössä, joka oli hämmästyttävän eristetty muusta maailmasta. Opin siellä paljon asioita, hyviä ja huonoja. Opin ennen kaikkea myös, miten hevoseen suhtauduttiin silloin. (Vuodet olivat suunnilleen 1983-1991 ja talleja, joilla vietin enemmän aikaa, oli ehkä 5-7 kpl eli hyvin rajattu otanta. Epäilemättä silloinkin oli hyviä paikkoja, jossa tiedettiin paljon enemmän kuin niissä, missä kävin. Tai sitten olin vain kaikkitietävä teini, jonka kyky ottaa tietoa vastaan oli rajallinen.)

Olen oppinut paljon sen jälkeen, mutta yksi syy monen joukossa, miksen suostu paheksumaan ihmisiä, jotka ovat kanssani jostain hevosiin liittyvästä asiasta eri mieltä on se, että muistan elävästi, millainen olen itse ollut aikanaan.

Jokainen kulkee oman polkunsa ja jokainen oppii lisää kun on siihen valmis. Jokainen voi sitten aikanaan itse miettiä, onko hevosella – kuten selvästi silloin 80-luvulla joillain talleilla oli tapana uskoa – jonkinlainen pomotteluvietti, tai kusetuskäyttäytyminen, ja mitä hyötyä siitä olisi evoluution aikana ollut. Niinpä. Ei niillä oikein ole tainnut olla sellaista silloinkaan eikä nykyäänkään.

”Voiko tämä olla näin helppoa?”

Kyseinen lainaus tuli hevosammattilaisen suusta hyvin alustavan lastausharjoittelun jälkeen. Kyllä, näin helppoa kouluttaminen on, kun koulutamme hevosia. Hevoset oppivat ilmiömäisen nopeasti ja muistavat hämmästyttävän pitkään. Se tarkoittaa, että hevoset oppivat myös vaikka olosuhteet olisivat epäsuotuisat. Ne oppivat hitaammin, hieman vääriä asioita, vaikkapa kiihtyneessä mielentilassa – mutta oppivat kyllä. Jos taas koulutustilanne on kohdallaan, hevonen oppii hämmästyttävän nopeasti ja useimmiten myös oikeita asioita.

On toki asioita, kouluhevosen kokoaminen tulee mieleen, jossa hevosen kehon pitää notkistua ja voimistua pääosin muunlaisten harjoitteiden avulla vuosien ajan, että se pystyy suorittamaan GP-ohjelman vaadittavalla kokoamisasteella. Silloin kyseessä on pitkä prosessi, mutta siksi, että hevosen lihaksiston pitää kehittyä. Itse kouluttamisen kuuluu silloinkin sujua helposti ja nopeasti. Ellei se suju, jotain on vialla ja jotain pitää korjata.

Pehmeä – vai väsynyt?

Jälkiviisaana on helppo nähdä, että silloin 80-luvulla ratsastuksen alussa jäykät hevoset eivät tahallaan vastustelleet vaan olivat vain – no, jäykkiä ja vähän kouluttamattomia, kuten silloinen ratsastajansakin (minä). Ne vastustelivat epäilemättä myös siksi, että silloin luulin, että kuolaintuntuma tarkoitti sitä, että sormet väsyvät. Enkä osannut ratsastaa niitä hevosiakaaan muuten kuin väsyttämällä, jolloin ne 30-45 minuutin jälkeen tuntuivat pehmeiltä. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että silloin ne eivät olleet notkeita vaan väsyneitä. Niin sanotusti maitohapoilla.

Kuten edellä mainitusta voi päätellä, en ollut ratsastajana kovinkaan hyvä. Olen kilpaillut hyväksytysti seuratasolla muutaman Helppo A-kouluradan ja hypännyt metrin ratoja jopa puhtaasti, mutten mitenkään hyvin. Toivon voivani vielä oppia ratsastamaan paremmin.

”Hevoset ovat mukavia eläimiä. Jos ne ymmärtävät, ne tekevät.” Tämän sanoi eversti Christian Carde, ja olen todellakin samaa mieltä. Mitä enemmän opin hevosista eläiminä ja mitä enemmän opin niiden kouluttamisesta, sitä harvemmin joudun tilanteeseen, jossa taistelisin eläimen kanssa. Eläin, joka on todellisena laumaeläimenä perusluonteeltaan sekä yhteistyöhaluinen, lempeä että oppimiskyvyltään ja muistiltaan häikäiseva. Jos se pystyy, se tekee. Jos jokapäiväiseen hevosharrastukseen kuuluu jonkinlainen taistelu, jotain on pahasti vialla. Vaikka voittaisit.

Miksi se viheltää?

Palaan vielä dokkariin koska olen saanut palautteena kysymyksen, että miksi vihellän tai naksautan vähän väliä ennen kuin syötän hevosta/koiranpentua? (Kyllä, tiedän eläinten koulutukseen yhtään perehtyneiden ihmisten tietävän jo tämän mutta selvästi on paljon ihmisiä, jotka ovat nähneet ohjelman ilman, että itse kouluttavat.)

Kyseessä on siis niin sanotusta ehdollisesta vahvisteesta, joka kertoo eläimelle että ”Hyvä! Tuosta asiasta tulee ruokaa!” (tai rapsutuksia ohjelman varsan tapauksessa). Muistatte varmasti Pavlovin, joka kokeissaan soitti kelloa aina, kun hän ruokki koiriaan, kunnes pelkkä kellon ääni sai koirat kuolaamaan? Samasta periaatteesta on kyse.

Jos yrittäisin saada hevosen suuhun kauraa juuri sillä hetkellä, kun se nostaa laukan, olisin auttamatta myöhässä. Äänimerkki antaa keinon kertoa hevoselle, että juuri tuosta palkinto tulee. Sitten, kun nyt kerran sanoin tuon laukannoston esimerkkinä, kannattaa hyvin pian (muutamien toistojen jälkeen) siirtyä ketjuttamaan eri liikkeitä yhteen palkinnoksi, jotta hevonen ei monta kertaa pysähdy suoraan laukasta kuullessaan äänimerkkinsä. Se nimittäin todennäköisesti tekee silloin pysähdyksen itselleen fyysisesti todella epäedullisella tavalla ja sille pitää erikseen opettaa, miten laukasta siirrytään hillitysti ja hyvässä tasapainossa pois.

 

Hälsningar från verkligheten / Terveisiä oikeasta elämästä

Hästminne – en dokumentär om att skola hästar
Hevosen muisti – dokumentti hevosten kouluttamisesta

Nej, livet är ju inte så här jämt. Solsken, grönt gräs, hundvalpar, föl och havre åt hästen med fem sekunders mellanrum. Just nu är det lera, stolpar som ska slås innan frosten kommer och trettioåtta ton grus som ska flyttas in i  hagarna.

Juu ei. Ei tämä elämä aivan sellaista ole kuin dokkarissa. Aurinkoa, vihreää ruohoa, koiranpentuja, varsoja ja kauraa hevoselle viiden sekunnin välein. Tällä hetkellä se on savea, tolppia joita pitää saada maahan ennen routaa ja kolmekymmentäkahdeksan tonnia soraa jota pitää siirtää tarhojen sisäpuolelle.

Men när jag håller kurs eller föreläser så frågar någon rätt ofta ”Hur börjar du då?” Att träna ett föl som inte har några erfarenheter av människor alls. När? Hur? Vad gör du först? Det ger den här dokumentären ett rätt bra svar på.

Mutta kun pidän kursseja tai luentoja joku kysyy aika usein ”Miten sinä sitten aloitat?” Varsan kouluttamista, kun sillä ei ole mitään kokemuksia ihmisistä vielä. Milloin? Miten? Mistä aloitat? Tähän dokkari antaa siihen kysymykseen aika hyvän vastauksen.

Är det en häst som redan har lärt sig att något är oroväckande eller farligt så är det ju i princip fråga om samma sak. Börja med något lätt, belöna ett litet steg i rätt riktning, repetera. Höj kraven när den föregående fungerar. Har hästen redan lärt sig att vara orolig är det bara tio, hundra eller tusen gånger långsammare.

(Det som händer ungefär på 21.40 är alltså att hästen, enligt vad jag lärt henne att göra, rör sitt mål med nosen för kanske 200 gången. Eftersom hästtränaren (jag) valde en plastskål som target så hade den fått nog och sprack med en smäll. Hästen sprang sin väg, vilket inte var så konstigt, men glad blev jag ju åt att hon inte försvarade sig och kom tillbaka för att fortsätta fyra sekunder senare. )

Jos hevonen on jo oppinut välttämään jotain niin koulutus etenee periaatteessa samojen periaatteiden mukaan. Aloita jostain helposta, palkitse pienestä askeleesta oikeaan suuntaan, toista. Nosta vaatimustasoa kun edellinen sujuu. Jos hevonen on jo oppinut jännittymään, pelkäämään tai vastustelemaan, se etenee vain kymmenen, sata tai tuhat kertaa hitaammin.

(Se, mitä tapahtuu kohdassa 21.40 on siis että hevonen, kuten olen opettanut sitä tekemään, koskettaa nenällään kohdetta ehkä 200:tta kertaa. Koska sen kouluttaja (minä) valitsi kohteeksi muovikulhon, ko. kulho sai siinä kohtaa tarpeekseen ja hajosi paukahtaen. Hevonen pakeni, mikä ei ollut kovin yllättävää, mutta yllätti kuitenkin myönteisesti olemalla puolustautumatta ja tulemalla takaisin jatkamaan koulutusta neljä sekuntia myöhemmin.)

Det är ju inte så att allt på riktigt är helt frivilligt. Men i början, om jag kan ordna det så, är det det. Jag jobbar ganska mycket med att bygga upp en illusion av frihet och framför allt valfrihet för hästen. Sedan höjer jag kraven, gradvis, tills hästen gör som jag vill fastän det bara finns några millimeter frihet kvar när allt går som det ska.

Ei tietenkään ole niin, että kaikki oikeasti on täysin vapaaehtoista. Mutta aivan alussa, jos on mahdollista, niin on. Teen aika paljon työtä sen eteen, että saan luotua illuusion vapaudesta ja ennen kaikkea valinnan vapaudesta. Sitten kiristän ruuvia, asteittain, kunnes hevonen tekee kuten haluan, vaikka vapautta on enää millimetrejä.

Hästar glömmer inte mycket. Det gör jag. Vill du ha tag på mig, skicka ett mail till mitallberg@gmail.com eller leta upp mej på Facebook. Svarar jag inte, ring +358 50 520 3598 (det kan du gärna göra ändå, jag svarar alltid jag kan). Om jag inte svarar i telefon, skicka SMS med namn och ärende så ringer jag upp.

Hevoset eivät juuri unohda, toisin kuin minä. Jos haluat saada minua kiinni, laita maili osoitteeseen mitallberg@gmail.com tai Facebookin kautta. Ellen vastaa melko heti, soita +358 50 520 3598 ja jollen pääse vastaamaan, lähetä tekstarilla nimesi ja asiasi niin soitan takaisin.

IMG_8233

Eläinten hyvinvointi -koulutuspäivät 8-9-12-2015

Ammattilaisille suunnattu eläinten hyvinvointikoulutus Helsingin Yliopistolla:

http://www.koulutus.fi/kurssi/elainten-hyvinvointi-ja-hyva-hoito-koulutus-475888

Eläinten hyvinvointi ja hyvä hoito -koulutus

Koulutuksen sisältö ja tavoite

Koulutuksessa tutustutaan eläinten hyvinvoinnin nykytilaan ja tutustutaan viimeisimpiin tutkimustuloksiin ja perehdytään eri eläinlajien hyvään hoitoon ja niiden hyvinvointiin.

Koulutus on osa laajempaa Vastuullinen Ruokaketju- koulutuskokonaisuutta.

 Kenelle koulutus on tarkoitettu?

Koulutus soveltuu maatalous-, elintarvike- ja ravitsemisalan toisen asteen opettajille, jotka ovat kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnin nykytilasta sekä eläinten hoitoon liittyvistä ajankohtaisista kysymyksistä. Koulutus soveltuu myös esim. eläintenhoitajille, jotka työskentelevät myös opiskelijoiden kanssa.

 Koulutuksen aikataulu

8.-9.12.2015 klo 9.00–16.00

Kouluttajat

  • Dos., Kliininen opettaja Laura Hänninen, HY/Eläinlääketieteellinen tiedekunta
  • johtaja, FT Satu Raussi
  • erityisasiantuntija, FT Tiina Kauppinen/Eläinten hyvinvointikeskus
  • biologi, tietokirjailija Helena Telkänranta
  • eläintenkouluttaja Minna Tallberg
  • eläinsuojeluasiamies Sari Salminen
  • tutkija Kauko Koikkalainen, Luke

Koulutuspaikka

Koulutus järjestetään Viikin kampuksella Helsingin yliopiston tiloissa.

Hinta

Opetushallituksen rahoittama koulutus, joka on osallistujille maksuton.

Lisätietoja

Suunnittelija Riina Johansson, riina.johanssonathelsinki.fi, p. 050 547 6505.

Ilmoittautumiset:

Viimeinen ilmoittautumispäivä on 23.11.2015. Koulutukseen ilmoittaudutaan verkkosivuillamme.