Hyvä pihatto = vähemmän säikky ja sairas hevonen?

Hevosia on pidetty pilttuissa ja karsinoissa vuosituhansien ajan. Nykyään nopeasti yleistyvä pihatto on kuitenkin hevoselle lajityypillisesti sopivampi ja hyvässä pihatossa hevonen voi todennäköisesti sekä henkisesti että fyysisesti paremmin kuin hyvässä karsina- tai pilttuutallissa.

Ruotsin hevosalan oppilaitoksissa pihattoprojekti

Ruotsissa toteutettiin vuonna 2012-2014 HNS:n eli vapaamuotoisesti suomennettuna ”hevoselinkeinon kansallisen säätiön” rahoittama pihattotutkimus. Sekä Flyingen, Wångenin että Strömsholmin kansallisissa hevosalan oppilaitoksissa toteutettiin ns. ”aktiivitalli” eli käytännössä pihatto, jossa ruokinta on automatisoitu.

pihto

 

Ruotsalaisessa Hippson-lehdessä haastatellaan hankkeesta tietävä, Flyingen ja Strömsholmin tutkimuksesta ja kehityksestä vastaavaa Karin Morgania. Yksi tärkeä syy pihattotalliprojekteille on tarve kehittää tapoja pitää hevosten kanssa työskentelevät ihmiset fyyisesti kunnossa: 55-75% ratsastuksenopettajista on Morganin mukaan työperäisiä kulumia eikä tämä ole kestävä tilanne. Myös hevosharrastajien ja -ammattilaisten turvallisuutta lisää se, että pihatossa elävät hevoset tuntuvat olevan vähemmän säikkyjä.

Tästä hankkeesta ja muista tutkimuksista on käynyt ilmi paljon asioita, joista muutama suomeksi tässä:

– Nuorista hevosista tulee helpommin koulutettavia ja ratsutettavia, kun ne asuvat pihatossa

–  Hevosten stressitaso laskee, kun ne pääsevät liikkumaan halutessaan

– Pihattohevosilla on vähemmän stereotyyppistä käyttäytymistä kuin tallissa pidettävillä hevosilla

– Jotta loukkaantumisriski olisi mahdollisimman pieni, hevosryhmän tulee olla mahdollisimman vakaa. Kun uusi hevonen tulee ryhmään kestää noin viikko, että rauha palaa.

– Hevosilla pitää olla vähintään 100-150 neliömetriä tilaa/hevonen. 300 neliöllä/hevonen ei käytännössä esiinny aggressiivista käytöstä lainkaan.

– Strömsholmin pihaton käyttökustannukset ovat noin kolmanneksen tallinpidon vastaavista ja hevoset liikkuvat 40 minuuttia kävelykoneessa vastaavan määärän vuorokaudessa

– Hevosten terveydentila on parantunut pihatossa, varsinkin ähkyjen osalta (Minnan kommentti: tätä on oma mutuni sanonut jo vuosia, meidänkin pihattohevoset ovat olleet erittäin ähkyttömiä siihen nähden, mitä tilastot muuten sanovat ähkyoireiden yleisyydestä.)

– Ratsastuksenopettajien mukaan pihatossa elävät hevoset ovat vähemmän säikkyjä, vaikkei toteutetussa ”sateenvarjotestissä”, jossa sateenvarjo laskettiin alas katosta, nähtykään eroja

– Negatiivisina puolina hevosten karva oli vähemmän hienossa kunnossa kuin tallissa ja niitä pitää vuolla tai kengittää tallihevosia useammin. Ne olivat myös hieman helpommin lihovia kuin tallissa pidettävät hevoset.

Karin Morganin mukaan noin 9 hevosta 10:sta sopeutuu pihattoon muitta mutkitta, 10% tarvitsevat jonkinlaisia erityisjärjestelyjä.

Millainen on hyvä pihatto?

Tästä eteenpäin ajatukset ovat omiani, eivät Karin Morganin. Olen pitänyt hevosia pihatossa 2000-luvun alusta lähtien ja sitä ennen seurannut läheltä kymmeniä karsinatalleja. Kun otin omat hevoset kotiin, nekin asuivat ensimmäisen vuoden karsinoissa yöt.

Noin viidentoista pihattovuoden kokemuksen perusteella voin todellakin sanoa, että hevosten terveys on ollut erinomainen. Ulkomuistini mukaan hevosillamme on ollut muutamia (alle 4) haavoja, jotka ovat tarvinneet eläinlääkärin hoitoa, yksi lievä jännerevähdys ja kaksi ähkyepäilyä, jossa hevonen oli hieman vaisu, eläinlääkäri kävi antamassa kipulääkettä ja hevonen parani ilman muuta hoitoa.

Hyvä pihatto kannustaa liikkumaan

Hevonen on laiduntava ja vaeltava eläin ja on selvää, että se voi paremmin kun sillä on tilaa ympärillään ja se pystyy liikkumaan halutessaan. Tämä ei tarkoita, että pihatto itsessään liikuttaisi hevosta, ellei siitä tehdä sellaista: ainakin tammalauma ei meillä liiku kovinkaan paljon, ellei niitä kannusteta siihen erilaisin keinoin. Lähinnä pihattohallin, ruokintapisteiden ja juomapisteen sijoittelulla voi lisätä hevosten liikkumista paljonkin.

Tämä on monelle hevosenomistajalle yksi tärkeimpiä syitä etsiä hevoselleen pihattopaikka: ei ole pakko käydä sitä hevosta liikuttamassa ihan joka päivä, ellei halua tai ehdi.

Hyvässä pihatossa on sopuisa ryhmä

Luonnossa hevoset elävät pienehköissä perhelaumoissa ja olen itsekin tullut siihen tulokseen, että sopiva hevosryhmä pihatossa on 4-5 hevosta. Jos tilaa on paljon ja hevoset pystyvät muodostamaan pienryhmiä saman pihattotarhan sisällä, se toiminee, mutta yleensä tähän ei ole aivan mahdollisuutta. On siis mielestäni paljon parempi jakaa 20 hevosta neljään ryhmään aidalla ja väliseinillä kuin yrittää pitää monia kymmeniä hevosia yhdessä.

Hevosilla on ystäviä, kuten meillä ihmisilläkin. Suurin osa hevosista tulevat toimeen hyvin, kunhan resursseista (ruoka, tila, vesi, makuupaikka jne.) ei ole pulaa. Pieni osa hevosista eivät vain totuttamisen jälkeenkään viihdy yhdessä ja silloin on parempi laittaa ne eri ryhmiin. Ota kuitenkin huomioon, että uuden hevosen kotiutuminen voi kestää useita kuukausia ja uuden hevosen ryhmään pääseminen kestää aina vähintään viikkoja.

Hyvässä pihatossa hevonen ei opi vääriä asioita

Tämä kohta liittyy sekä tallityöntekijöiden ja tallinpitäjien terveyteen että hevosten oppimiseen. Hevonen on nopea oppimaan ja muistaa hyvin. Se siis oppii myös helposti hankalasti käyttäytyväksi, jos sen elinympäristö altistaa sille, eikä sitä ole pakko käsitellä aivan joka päivä jotta se muistaisi, miten kuljetaan talutettuna.

Jos taas esimerkiksi nuori, aktiivinen hevonen seisoo paikallaan karsinassa 14 tuntia ja tallinpitäjä vie sen sitten tarhaan, jo tämä voi olla ongelman alku. Hevoselle liikkuminen on olennainen käyttäytymistarve, joka patoutuu, jos sitä estetään. Hevonen, joka menee joka päivä tarhaan kahdella jalalla eikä neljällä, saa helposti sekä hankalan hevosen maineen että voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa tallityöntekijälle sairasloman.

Mitä jos meillä on jo karsinatalli?

En ole täällä saarnaamassa, että kaikkien hevosten pitäisi päästä huomenna hyvään pihattoon. (Painotan sitä hyvä-sanaa siksi, että aika usein keskustelussa verrataan joko hyvää pihattoa ja huonoa tallia tai toisin päin. Jos kerran verrataan, pitää verrata hyviä keskenään.) Tietenkään se ei ole mahdollista. Mutta ihan vain siltä varalta, että joku on vielä vanhasta tottumuksesta esimerkiksi suunnittelemassa uutta karsinatallia, on mielestäni hyvä puhua asiasta. Tai jos joku on suunnittelemassa vaikka 100 hevosyksilön pihattoa niin on ihan kiva, jos sen saa rakennettua niin, etteivät kaikki hevoset ole yhdessä ryhmässä.

Yksilötasolla pienetkin muutokset ovat muutoksia parempaan ja ne voivat parantaa hevosen elämää valtavasti. Jos hevonen tarhaa yksin, kysele, saisiko se tarhakaverin. Jos pelkäät potkuja, ajoita yhteenlaitto siihen, kun voit ottaa hevosilta takakengät viikoksi pois. Jos hevosten karsinoiden väliseinät on umpinaiset, sahaa niihin edes kurkistusaukot (vain, jos kyseessä on omistamasi seinät). Jos ruokit hevosia kolme kertaa päivässä, ruoki niitä neljä kertaa. Kaikki se on hyvinvointia parantavaa.

Tieto lisää tuskaa – tai vähentää sitä

Suomen Ratsastajainliiton jäsenseura Operantit Ratsastajat ry on tehnyt SRL:n kevätkokoukselle esityksen kilpailusääntöjen muuttamisesta. Esitys on kokonaisuudessaan luettavissa täältä (linkki vie OpeRan kotisivuille).

Ajattelin tehdä tällaisen hyvin epävirallisen ja ainoastaan omaa käsitystäni edustavan yhteenvedon esityksestä tähän blogiin ihan siltä varalta, että joku ei jaksa lukea koko 2800 sanan esitystä lähdeviitteineen.

Esityksessä on kuusi kohtaa, joista toivotaan äänestettävän kevätkokouksessa yksi kerrallaan. Esityksen on kirjoittanut eläinlääketieteen lisensiaatti Mirjami Miettinen, joka teki vuonna 2015 valmistuneen tutkimuksen suomalaishevosten suun terveydestä (linkki vie koko tutkimukseen, joka on suomeksi, pdf-tiedosto).

Tutkimus on paikoin karua luettavaa:

78%:lla kuolaimia käyttävistä hevosista havaittiin suun haavaumia. 63 %:lla hevosista oli akuutteja haavaumia ja 37 %:lla kroonisia haavaumia.”

Lähes neljällä hevosella viidestä, jotka ratsastettiin kuolaimella, oli siis haavoja suussa.

Tämä tutkimus oli se kimmoke, joka johti nyt SRL:lle lähetettyyn esitykseen kilpailusääntöjen muuttamisesta. Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa vaan voi vähentää sitä, mikäli sääntöjä nykyaikaistetaan hevosen hyvinvointia mielessä pitäen.

OpeRan esitys pähkinänkuoressa:
5 x lisää valinnanvapautta ja yksi kielto

 

  1. Turpahihnan käyttö vapaaehtoiseksi kaikissa kouluratsastusluokissaMitä tämä tarkoittaa?
    Tällä hetkellä kouluratsastuskilpailuissa hevosella pitää olla turpahihna. OpeRa esittää, että vaihtoehtoja tulisi yksi lisää: hevosella voisi koulukilpailussa ratsastajan valinnan mukaan olla joko turpahihna tai ei turpahihnaa.

    Miksi sääntömuutosta tarvitaan? 
    Turpahihna aiheuttaa sen, että hevosen posket painautuvat hampaisiin. Tämä voi aiheuttaa haavoja poskien sisäpuolelle ellei hampaita pyöristetä. Hampaiden pyöristäminen taas häiritsee heinän hienontamista.
    Hevosen suun terveyden ja yleisen hyvinvoinnin kannalta kouluratsastuksessa tulisi sallia ratsastaminen ilman turpahihnaa.

    Haluan ratsastaa turpahihnalla, ollaanko sitä kieltämässä?
    Ei olla. Jos sääntömuutos hyväksytään, voit edelleen kilpailla turpahihnan kanssa.

  2. Turpahihnan suurimman sallitun kireyden määritteleminen ja mittaaminen kilpailuissaMitä tämä tarkoittaa?
    Tällä hetkellä kilpailusäännöissä todetaan, ettei turpahihna saa olla liian kireä muttei kuitenkaan määritellä, missä raja menee. Ehdotuksessa esitetään, että suurin sallittu turpahihnan kireys määritellään ja että sitä tarkistetaan kisoissa ISES:in turpahihnamittatikulla. (Linkki vie Youtube-videoon ko. mittalaitteesta.)

    Miksi sääntömuutosta tarvitaan? 
    Turpahihna voi aiheuttaa hevoselle epämukavuutta tai kipua ollessaan niin kireällä, että se painaa poskia hampaita vasten.

  3. Kuolaimettomien suitsien salliminen kaikissa kouluratsastusluokissaMitä tämä tarkoittaa?
    Kun nykyisin koulukilpailuissa on sallittu nivel- tai kankisuitsitus, ehdotuksen jälkeen ratsastaja saisi valita myös säännöissä sallitut kuolaimettomat suitset kilpailuihin.

    Miksi sääntömuutosta tarvitaan? 
    Kuolaimia on käytetty jo tuhansia vuosia ja niiden käyttö on alkanut aikana, jolloin eläimen kipu ei ollut kovin tärkeä asia. Nykyään kuitenkin tiedetään, että kuolaimilla on helppo aiheuttaa kipua vahingossakin: kuolaimettomilla suitsilla paine kohdistuu vähemmän herkkiin osiin päätä.
    Miettisen tutkimuksessa 63 %:lla kuolaimilla ratsastetuista hevosista oli kuolaimesta johtuvia kulumia hampaissa ja 78 %:lla haavaumia suussa.
    Hollannissa, joka on yksi kouluratsastuksen supermaista, kilpaileminen kuolaimettomilla suitsilla on ollut sallittu helpoissa luokissa jo muutaman vuoden ajan ja päätös siitä, että kun kuolaimettomilla kilpailevat ratsukot nousevat vaikeisiin luokkiin ne voivat jatkaa kuolaimettomilla kilpailemista, on jo tehty.

    Haluan kilpailla kuolaimilla, ollaanko tätä kieltämässä?
    Ei olla.

  4. Nivelkuolaimella kilpailemisen salliminen kaikissa kouluratsastusluokissaMitä tämä tarkoittaa?
    Tällä hetkellä helpommat koululuokat ratsastetaan aina nivelsuitsituksella, vaativat ja vaikeat luokat käytännössä aina kankisuitsituksella. Esityksen mukaisen sääntömuutoksen jälkeen ratsastaja saisi kilpailla nivelsuitsituksella kaikissa luokissa.

    Miksi sääntömuutosta tarvitaan?
    Miettisen tutkimuksessa mitattiin myös hevosen suulaen korkeus, joka oli pienimmillään vain 24 mm. Jos hevosella on 12 mm paksu kuolain, tämä jättää kielelle tilaa vain 12 mm. Jos hevosella on paksu kieli ja matala suu, sille ei voi sovittaa kanki- ja nivelkuolaimia niin, että se ei aiheuttaisi hevoselle epämukavuutta. Lisäksi kankikuolain altistaa hevosta helpommin suun vaurioille vipuvarsivaikutuksen takia: pienempi paine saa aikaan suuremman paineen hevosen hammaslomaan.

    Haluan kilpailla kankisuitsituksella, ollaanko tätä kieltämässä?
    Ei olla. Jos ehdotus sääntömuutoksesta hyväksytään, voit edelleen kilpailla kankisuitsituksella niissä luokissa, jossa se on sallittu.

  5. Gramaanien käyttökielto verryttelyssä ja kilpailualueella kaikissa ratsastuksen lajeissaMitä tämä tarkoittaa? 
    Gramaanien käyttäminen ei olisi sallittu kilpailualueella eikä verryttelyssä.

    Miksi sääntömuutosta tarvitaan? 
    Gramaaneilla on vipuvarsivaikutus ja voivat pakottaa hevosen pään ja kaulan staattiseen asentoon. Hevonen ei pysty silloin välttämään kuolaimen aiheuttamaa painetta. Gramaaneilla hevosta voidaan myös helposti pakottaa hyperfleksioon (=rollkur-asentoon), joka taas haittaa hevosen hengitystä, aiheuttaa sille stressiä ja epämukavuutta. Sveitsin ratsastajainliitto on jo kieltänyt gramaanit verryttelyssä.

  6. Kannusten käyttö vapaaehtoiseksi kaikissa kouluratsastusluokissaMitä tämä tarkoittaa?
    Tällä hetkellä kouluratsastussäännöissä kannukset kuuluvat ratsastajan kilpailuasuun. Valekannukset ilman nuppia ovat sallittu.

    Miksi sääntömuutos tarvitaan?
    Kannukset (linkki vie Wikipediaan) ovat metallista valmistettuja apuvälineitä, jossa metallikärki käytetään hevosta kohti. Kannuksetkin ovat vähintään satoja vuotta vanha keksintö.
    Kannuksella ratsastaja voi aiheuttaa suuren pistemäisen paineen hevosen kylkeen pienelläkin pohjeavulla.

    Tärkein syy kannusten käytön muuttamiseksi vapaaehtoiseksi on kuitenkin periaatteellinen: Kouluratsastuksen tarkoitus on tehdä hevosesta luottavainen ja kuuliainen ja ratsastajan apuihin rauhallisesti vastaavan. Silloin on paikallaan sallia myös kilpaileminen ilman ylimääräisiä apuvälineitä.

    Haluan kilpailla kannuksilla, ollaanko tätä kieltämässä?
    Ei olla.

    Mihin menet, kilparatsastus?

    Mietin, kirjoitanko tätä viimeistä kappaletta lainkaan. Se kuulostaa nimittäin omiinkin korviini hieman typerältä. Tunteellinen, sentimentaalinen, you name it, I thought it. Mutta kirjoitanpa kuitenkin. Tästä voi jokainen hypätä yli.

    Synnyin hevoshulluna. Kuten Robert Vavra (linkki menee Vavran kuvagalleriasivulle) jossain hevosvalokuvakirjansa epilogissa kirjoitti, oli aivan kuin olisin syntynyt hullaantuneena siitä, miltä hevoset näyttävät, tuoksuvat ja tuntuvat.

    Luulen, että monikin tunnistaa tämän saman itsessään. Hevonen on kulkenut pitkän matkan ihmisten rinnalla ja aina on ollut ihmisiä, joille hevonen on ollut enemmän kuin työjuhta, kukuväline tai pihvi.

    Olen seurannut kilparatsastusmaailmaa tarkkaan 80-90-luvulla ja muistan elävästi, miten hienolta näytti parhaimmat kouluratsut silloisin silmin. Matador, Rubinstein, Donnerhall. Olen edelleen sitä mieltä, että hyvä kouluratsastus on ehkäpä hienointa, mitä ihminen voi nähdä.

    Tietoa on tullut valtavasti enemmän sitten niiden vuosien: niin maailmanlaajuisesti kuin yksittäisille ihmisille. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan ennen.

    Viime vuosina on tullut yksi kiinnostava tutkimus toisensa jälkeen: hevosten käyttäytymisestä, terveydestä, hevostenpidosta, hevosten kognitiosta, oppimisesta, varusteiden vaikutuksesta ja jopa siitä, miltä näyttää kipeä ja pelkäävä hevonen. Opittua ei voi enää muuttaa: kun kerran opit näkemään hevosenkin pelon ja kivun sen ilmeestä, sitä näkee sitten sellaisissakin paikoissa, missä ennen kulki täysin tyytyväisenä.

    Tutkittuunkin tietoon kannattaa suhtautua varauksella, mutta ei sitä täysin voi sivuuttaakaan. Minusta tuntuu, että koko hevosharrastus ja kilparatsastuskin on tässä kohtaa käännekohdassa. Ellei hevosmaailma itse ota vastuuta laivansa kääntämisestä eli muuttuu vapaaehtoisesti itse nykytietämyksen mukaisemmaksi ja hevosten hyvinvoinnin huomioon ottavammaksi, joku muu taho voi kohta tehdä sen puolestamme.

    Se olisi minusta sääli: siinä voi hyvin mennä lapsi pesuveden mukana. Mutta tuntuu siltä, että kohta on käymässä kuten esimerkiksi maataloudelle jo kävi: yleinen mielipide muuttui ilman, että eläinten pito-olosuhteisiin tottuneiden tuottajien ”silmä” muuttui samassa tahdissa. Ihminen tottuu siihen, mitä näkee ympärillään, ja alkaa pitämään sitä normaalina.

    Ei, en edelleenkään ole sitä mieltä, että kaikki hevoset pitäisi päästää preerialle vapaaksi, kuten on tapana väittää, kun asia-argumentteja ei keksitä. Mutta olen sitä mieltä, että kaiken hevosten kanssa tekemisen on muututtava nykytietämystä vastaavaksi.

    Tämä tarkoittaa sitä, että perehdytään hevoseen eläimenä – ja toimitaan sen mukaan. Se on vähintä, mitä voimme tehdä. Ei ole mikään pakko aiheuttaa hevoselle kipua tai pelkoa, jotta sitä saa käsiteltyä, koulutettua tai kilpailutettua. Sen voi tehdä toisellakin tavalla.

    Tämäkin esitys herättää toivottavasti aiheellista keskustelua. Toivoisin kuitenkin, että pitäydyttäisiin keskustelussa, eikä Skepsiksen erinomaisen listan tapaisessa virheargumentoinnissa (linkki vie Skepsiksen sivuille).

    noseband
    Ei sen tältä kuulu näyttää,  vaikka asialla on erään keski-eurooppalaisen mahtimaan virallinen hevosalan oppilaitos.