Tunnista hyvinvoiva hevonen

Haluatko sinäkin päästä katsomaan arkistojen kätköjä? Haluatko samalla oppia tunnistamaan, miltä hyvinvoiva hevonen näyttää työssä ja vapaalla ja millä tavalla hevosen luontaista käyttäytymistä huomioon ottamalla voit parantaa hevosen elämänlaatua?

Valitsen juuri videoita ja kuvia omista arkistoistani huomiselle koko päivän ”Hevosten käyttäytyminen ja hyvinvointi” -aiheiselle luennolle – tai ehkä oikeammin koulutukselle, vaikka se oppilaitoksen luokkahuoneessa tapahtuukin. Pääsen puhumaan samasta aiheesta myös 28.4.2017 Järvenpäässä Uusi Hevostalous -hankkeen seminaarissa: https://www.facebook.com/events/272552353165041/

Kuvissa ja videoissa näkyy kaikenlaisten hevosten ilmeitä ja eleitä. On koulutettuja ja kouluttamattomia hevosia, nuoria ja vanhoja, pelkääviä, pelottomia, jännittyneitä, rentoja, kipeitä, kivuttomia ja kaikkea siltä väliltä. Vain toissaviikon Equitana-messuilta on yli 4500 valokuvaa ja toistasataa videopätkää – ja tuossa määrässä on arkistostani vain häviävän pieni osa.

Tarkoitus on keskustella, oppia lisää ja yhdessä miettiä, miten hevostuntemustamme voisi parantaa. Mistä tunnistaa hyvin voivan hevosen ja mistä sellaisen, jonka hyvinvointia voisi olla parempi? Miltä näyttää jännittynyt hevonen ja mitä voimme asialle käytännössä tehdä, sillä hetkellä ja myöhemmin kouluttamisen keinoin?

Onko tilausta samankaltaiselle iltaluennolle (3 h, 20 e/hlö sis. ALV) pääkaupunkiseudulla tai muuallekin? Kommentoi alle ja lisää paikkakuntatoive! Luento toteutuu pääkaupunkiseudulla jos ilmoittautuneita on 10, muualle Suomeen jos ilmoittautuneita on 20.

Voit myös ottaa yhteyttä yksityisviestillä, puh. 050-520 3598 tai sähköpostilla mitallberg@gmail.com ja tilata luento suoraan minulta.

Ja kuka minä siis olen? Minna Tallberg, hevosvalokuvaaja ja -videokuvaaja josta tuli hevostenkouluttaja (eläintenkouluttajan AT). Minulla on satojentuhansien hevosvalokuvien arkisto ja videokuvaakin varmasti jo tuhansia tunteja. Kolmessa tunnissa ehdimme käydä läpi vain joitain kymmeniä esimerkkejä mutta yritän parhaani mukaan valita sellaisia, joilla on paljon kerrottavaa.Contact Sheet-1

Olennaiset asiat.

Terveisiä maailmalta. Tarkemmin sanottuna Equitana-messuilta, jossa yhdeksän päivän ajan esitellään ratsastusharrastuksen kaikkia osa-alueita. Edelliskerralla kävijöitä oli yli 200 000 joten kuten arvata saattaa, ihmisiä on paljon, tavaraa paljon ja hevosia paljon.

Messuilla näki kaikenlaisia esityksiä ja mieleen jäivät tietenkin parhaimmat ja pahimmatkin. Mutta ennen kaikkea mieleen jäi se olennainen asia, että hevonen on aina hevonen. Kuulostaa kliseeltä, tiedän. Mutta Equitanan ison areenan hälyssä ja valoissa edukseen erottuivat ne, jotka ottivat tämän tosiasian huomioon.

IMG_5998

Se oli yksin. Sitä pelotti. Hyvin koulutettu hevonen ja sen nuorelle kouluttajalle täydet pisteet ohjelman muokkaamisesta niin, että hevonen pystyi esiintymään pelostaan huolimatta.

Yksin vai yhdessä?

Hevoselle ihminen ei ole koskaan toinen hevonen. Erityisesti silloin, kun ihminen istuu hevosen selässä, muttei maastakaan. Ihminen on aina hevoselle toissijainen ja niin sen kuuluu ollakin. Tämä ei tarkoita, etteikö hevosta voisi opettaa tuhannella eri tavalla toimimaan ihmisen kanssa, vaikkei olisi toisia hevosia paikalla. Tottakai voi. Tässä kirjoituksessa on yhdenlaiset ohjeet, miten.

Tämä tarkoittaa myös, että hevonen on aina rennompi, kun läsnä on toinen hevonen. Miksi emme käyttäisi ko. ominaisuutta hyödyksi sen sijaan, että yritämme jatkuvasti tuskan hiki otsassa taistella tätä hevosen lajityypillistä ominaisuutta vastaan? Tiedän, että esimerkiksi ratsastuskilpailuissa hevonen on useimmiten yksin radalla. Mutta ratsastuskilpailut on keksitty yli sata vuotta sitten. Silloin tiesimme ja välitimme paljon vähemmän eläinten tunteista ja käyttäytymisestä kuin nykyään.

Ne voisivat olla poneja

[vitsi] Olen ajatellut patentoida uuden järjestelmän. Nimiehdotuksia otetaan vastaan! Järjestelmään (TM) kuuluisi kahdeksan hevosta. Ne voisivat olla poneja. Pienehköjä, jo hieman iäkkäämpiä. Entisiä kaiken nähneitä kilpaponeja, ratsastuskouluponeja tai lastenponeja. Sellaisia sopivan kokoisia, että kaikki hevoset tunnistavat niitä hevosiksi (kurkkatkaapa joskus Hevosopiston hevosten ilmeitä, kun vuorossa on ponioripäivät ja minishettis kävelee ohi, selvästi liian pieni ei ole heti tunnistettavissa hevoseksi). Sopivan rauhallisia ja ahneita. Kuljetukseen, kisapaikkoihin ja yleisöön huolella totutettuja.

Ne tulisivat kutsusta paikalle kaikkiin hevostapahtumiin, mukanaan heinäverkot, heinää ja kentän tai maneesin kulmiin sopivat aidanpätkät. Kulmillahan tunnetusti ei tee mitään, joten siihen olisi sopiva sijoittaa nämä LajityypillisenKäytöksenRauhanLähettiläät (TM) (lyhenne LKRL), kaksi ponia per kulma. Ne seisoisivat kisojen ajan kulmissaan, söisivät heinänsä ja paheksuisivat ehkä hieman heinäverkkoa lähestyviä lajitovereita eli kisapaikan suorittajahevosia. Ne antaisivat hevosille henkistä tukea ja edistäisivät samalla ratsastajien turvallisuutta.

Ei niitä tarvitsisi olla kahdeksaa. Kaksi riittäisi: siinä kohdassa, mikä on kauimpana verryttelyalueesta.

IMG_5858

Etummaisessa hevosessa on selkeää LKRL-ainesta.

Kuten nykyään tulee olla, LKRL-järjestelmän tavoitteena on kansainväliset markkinat. Siinä, missä kiiltäviä miljoonahevosia lennätetään seuraaviin olympialaisiin, voisi matkaan lähteä myös pienempi kone täynnä LKRL-poneja. Ne auttaisivat osaltaan parantamaan ratsastusurheilun mainetta ja pitämään lajit olympialaisissa. Mitä rennommat kisahevoset, sitä vähemmän tarvetta rumaan ratsastukseen, koviin kuolaimiin jne. [/vitsi]

Vitsit vitsinä, mutta seuraavan kerran kun lähdet matkaan kysy järjestäjiltä:

  • Voisiko mukaan tulla joku sopiva poni? Voisiko se tulla hengailemaan kentän toiseen päähän, kun nuori hevonen menee radalle ensimmäisiä kertoja?
  • Olisiko paikallaan tehdä uudet yleiset säännöt, jossa edellinen ratsukko velvoitetaan jäämään aina lähelle rataa odottelemaan, kunnes seuraavan suoritus on ohi?
  • Olisiko kisajärjestäjän tallilla jo sopiva turvahevonen, joka voisi hengailla kulmassa ja syödä heinää?

Voisimmeko tehdä esiintymisistä ja kilpailuista hevoseläimille turvallisemman tuntuista ja näin asteen verran eettisempää?

Ilmajoen luennon lisätiedot ja linkit

Hei vaan! Siivosin laukkuani, jota en nähtävästi tee kovinkaan usein. Löysin sieltä muistilapun, jossa luki:

narkolepsia

imprint training

ihmisen ilme

polkupyörät

ne (tai mahdollisesti he, käsialani perusteella voisin ryhtyä vaikka lääkäriksi)

Hetken kuluttua heräsi muistissani jopa joku yhteys, eli kyseessä oli Ilmajoen tammikuisen hevosen käyttäytymisluennon aikana ja tauolla lupaamani lisätiedot ja linkit eri aiheisiin liittyen. Muistikapasiteettini loppui siihen, olenko jo laittanut nämä lisätiedot johonkin vai en. Joten tässä tulevat.

Narkolepsia hevosissa: Jos englanti sujuu, tämä oli aiheesta ihan kiva kirjoitus: http://instrideedition.com/2016/05/equine-narcolepsy/
Tosin voi olla, että hevosten ”narkolepsia” johtuu lähinnä REM-unen puutteesta.

Imprint training: Puhuin tutkimuksesta, jossa osa varsoista käsitteltiin heti syntymän jälkeen imprint trainingin tapaan ja verrokkiryhmää ei. Käsiteltyjen varsojen sosiaalisessa käyttäytymisessä oli häikkää vielä vuoden ikäisenäkin: ne suhtautuivat lajitovereihinsa aggressiivisemmin ja viettivät aikansa kauempana niistä kuin verrokkivarsat. Lyhyesti siis: Anna varsan olla emänsä kanssa heti syntymän jälkeen, ellei akuuttia tarvetta hoidolle ole. Linkki tutkimukseen: http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0005216

Ihmisen ilme: hevoset osaavat joko opitusti tai synnynnäisesti erottaa hymyilevän ja ”vihaisen” ihmisen ilmeen toisistaan. Linkki tutkimukseen: http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/12/2/20150907

Polkupyörät: Puhuin hevosen luontaisesta käyttäytymisestä ja siitä, että hevoset peilaavat helposti myös ihmisen liikkeitä ja joskus toimivat samoin kuin tekisivät toisten hevosten kanssa. Sitten muistin tämän videon, jossa yksin laitumellaan oleva hevonen ”imeytyy” pyöräilijöiden mukaan. Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=NQSkmsFCjSA

Entä listan viimeisenä ollut ne tai he? Ei mitään tietoa.

Nuorten hevosten koulutusta Sipoossa.

Matkalla ratsuksi: Nuorten hevosten koulutus Sipoossa

Nuorten hevosten koulutus jatkuu maalis- ja huhtikuussa! Koulutamme viikon jokaisena perjantaina kello 10-13 ja joka toinen sunnuntai (parilliset viikot) kello 10-13.

Kelien kanssa on ollut hieman haasteita mutta koulutus on silti edennyt hienosti. Ohjelmassa on tähän mennessä ollut perusväistöt, suitsien sovittaminen, selkäännousun alkeet, ohjasotteiden opettaminen maasta käsin, liikennekoulun ykkösosa jne. jne. Ennen kaikkea hevoset ovat oppineet, että eri ihmisten kanssa työskentely on turvallista, johdonmukaista ja mukavaa.

Kurssi pidetään nyt keväällä juhannukseen asti ja jatkuu kesäloman jälkeen elokuussa jatkuen lokakuun loppuun asti. Mukaan mahtuu vielä!

Maalis- ja huhtikuussa harjoittelemme myös lastausta, ja siihen voi tulla mukaan vaikkei olisi erityisesti nuorista hevosista niin kiinnostunutkaan.

Ohjelmarunko (muutokset mahdollisia)

pe 24.3. Lastausharjoitusta ***Avoin kaikille, kertamaksu 30 e***

su 26.3. Lastausharjoitusta ***Avoin kaikille, kertamaksu 40 e***

pe 31.3. Eläinlääkärin toimenpiteisiin koulutus

pe 7.4. EI KOULUTUSTA

su 9.4. Yhteenveto tähänastisista harjoituksista, jos haluat tulla mukaan voit aloittaa tästä!

pe 14.4. PÄÄSIÄINEN, EI KOULUTUSTA

pe 21.4. Liikkeelle! Raippamerkin koulutus, alustavasti tuntumalle

su 23.4. Liikkeelle! Raippamerkin koulutus, alustavasti tuntumalle

pe 28.4. EI KOULUTUSTA

******************************************

Oletko kiinnostunut hevosista ja niiden koulutuksesta? Haluatko oppia lisää hevosista ja osallistua nuorten hevosten matkaan ratsuiksi asti? Tämä kurssi on sinulle!
Kouluttajana toimii Minna Tallberg.

Järjestämme Pohjois-Sipoossa nuorten hevosten koulutusta. Koulutamme tilan omia hevosia pienryhmissä pitkin talvea ja kevättä. Ohjelmassa on perusasioiden opettamista, varusteisiin ja ratsastajaan totuttamista, maastakäsin työskentelyä, juoksuttamisen alkeita ja apujen opettamista.

Jokaiselle hevoselle räätälöidään oma yksilöllinen koulutuskokonaisuus mutta pääpiirteittäin seuraamme Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjojen perusteita sekä Tuikun vuonna 2014-15 pitämän Ratsuhevosen koulutus -kurssin rakennetta.

Etenemme hevosen tahdissa ja keskitymme siihen, että hevosen luottamus lisääntyy ja siitä tulee innokkaasti ja rennosti työntekoon suhtautuva.

Hinnat:              perjantai: 30 e/kerta, 10 kerran kortti 275 e
                             sunnuntai: 40 e/kerta, 10 kerran kortti 375 e

Kaikki hinnat sisältävät ALV:n 24%.

Voit osallistua kurssille, vaikka olisit aloitteleva hevosharrastaja, alan opiskelija tai sinulla olisi jo oma hevonen. Kurssille otetaan ensisijaisesti heitä, jotka eivät mahtuneet vuoden -14 ja -15 käytännön harjoituksiin mukaan.

Kurssin ilmapiiri on avoin ja keskusteleva ja kaikki ovat yhtä tervetulleita. Jokainen, joka haluaa, saa harjoitella kouluttamista käytännössäkin. Kurssille ilmoittautuneille lähetetään linkki ilmaiseen verkkoluentoon, jota kannattaa katsella ennen kurssipäivään osallistumista.

Kiinnostuitko? Lisätietoa sähköpostilla tai p. 050-520 3598.
Ilmoittaudu sähköpostilla mitallberg@gmail.com

nuoret_sipoossa_2.jpg

Ketju on vahva.

Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Lupasin jo muutama kuukausi takaperin kirjoittaa hieman ketjuttamisesta.

Kolmen rivin tiivistelmä:

  • Ketjuttaminen tarkoittaa, että eläin tai ihminen oppii, että yksi asia seuraa toista
  • Samassa järjestyksessä toistuvat asiat voivat yhdistyä pitkiksi ketjuiksi
  • Hevosen kanssa työskentelevälle ihmiselle ketjuista voi olla vaivaa tai iloa

Aloitan esimerkkitapauksella. Hevonen oli aiemmin mennyt traileriin kun piti matkustaa, mutta se teki sen koko ajan hitaammin. Sitten se alkoi pysähtymään sillalle. Muutamien kuljetuskertojen jälkeen hevosta ei enää saanut edes lähelle traileria, ja seuraavaksi se alkoi jumittamaan jo karsinassa, kun sille oli laitettu kuljetussuojat ja  kuljetusriimu.

Hevonen oli oppinut ketjun: kuljetussuojien laittaminen johti traileriiin menoon ja trailerin meno taas siihen, että hevosta kuljetettiin. Koska itse kuljettaminen on kaikille hevosille jonkun verran epämiellyttävää se toimii oppimisen kannalta rankaisuna, ja rankaisut vähentävät siihen johtanutta käytöstä. Ketjuttaminen taas sai aikaan sen, että hevonen yhdisti koko ajan aikaisemmin tapahtuneita asioita toisiinsa.

Hevonen ketjuttaa nopeasti ja hyvin

Hevonen on nopea oppimaan, hyvä muistamaan oppimansa ja se myös ketjuttaa nopeasti. Jos esteen ylittäminen on epämukavan tuntuista vaikkapa sopimattoman satulan tai hevosen nivelongelman takia, hevonen voi ensin ”vain” kieltää esteelle. Jos esteen lähestymiseen johtaneet asiat kuitenkin seuraavat toisiaan aina samassa järjestyksessä, hevonen voi yhden estetunnin aikana oppia tehokkaasti välttämään esimerkiksi tiettyyn nurkkaan menemistä, jos se johtaa aina jumppasarjalle päätymiseen. Ensisijaisen tärkeää on siis varmistaa, että hevonen ei koe kipua tai epämukavuutta työssään.

Esimerkki ketjuttamisesta on myös se, kun hevonen oppii väistämään toista hevosta, kun se vain vähän kääntää korvia taaksepäin. Ensin hevonen tekee niin, sitten korvat liimautuvat sen niskaan kiinni, sitten pää heilahtaa kohti toista hevosta ja seuraavaksi tulee puru-uhkaus ja jollei tämäkään auta, hampaat napsahtavat kiinni useimmin juuri sen ensimmäisen hevosen karvoihin, ei vielä ihoon. Sitten voi osuakin. Eleet ja niiden voimistumiset seuraavat toisiaan aina samassa järjestyksessä, vaikka nopeasti. Muutamien toistojen jälkeen ensimmäinen hevonen siirtyy kauemmaksi jo silloin, kun toinen hevonen katsahtaa tietyllä ilmeellä sitä päin. (Poikkeuksiakin on, mm. ympäristöolosuhteisiin liittyen. Laitan ensi viikolla videopätkän, jota itse tuijotin kymmenen kertaa peräkkäin ihmetellen.)

Ketjuttaminen on myös syy siihen, että vaikka hevosen kouluttaminen sujuu kaikista nopeimmin, jos hevonen saa vahvisteen (esim. ohjista myötäämisen) sillä hetkellä, kun se tekee oikein (esim. hyppää esteen), hevonen voi kyllä oppia yhdistämään palkinnon esteen ylittämiseen, vaikka se tulisi hieman myöhemminkin. Silloin kuitenkin esteen ylittämisen jälkeen tapahtuvien asioiden täytyy tapahtua aina samassa järjestyksessä. Esimerkiksi hevonen hyppää esteen – ratsastaja pyytää hevosta eteen laukassa – ratsastaja pyytää hevosta siirtymään raviin – ratsastaja pyytää hevosta siirtymään käyntiin – ratsastaja antaa hevoselle pitkät ohjat ja hevonen saa kävellä.

Tahallinen ketjuttaminen

Ketjuttaminen on asia, jolle ei voi mitään. Jokainen meistä ketjuttaa asioita koko ajan. Kun olemme ketjuttaneet vaikka sen, että iltaisin pesemme kädet, kasvot ja hampaat, riisumme vaatteet ja puemme yöpaidan sujuvat iltatoimet kuin itsestään aina samassa järjestyksessä ilman, että meidän pitää koko ajan miettiä ja tehdä päätöksiä, mitä teemme seuraavaksi.

Missä asioissa ketjuttamisesta sitten voi olla hevosten kanssa käytännön hyötyä? Otetaan esimerkkinä se esterata. Jos radan jälkeen tulee hyvä vahviste – vaikka se, että ratsastaja tulee alas hevosen selästä, löysää satulavyötä ja avaa turpahihnan, tai hevoselle annetaan vaikka viisi kokonaista porkkanaa, tai molemmat – niin hevonen voi asteittain oppia, että hyppäämällä radan kaikki esteet se saa lopuksi tämän palkinnon. Silloin sen oma motivaatio hypätä esteitä kasvaa. Jos tätä haluaa käyttää hyväkseen hevosen koulutuksessa, kannattaa järjestää alkeiskoulutus niin, että hevonen pystyy ketjuttamaan.

Eli (jos ketjuttaa takaperin, mikä saattaa joidenkin tutkimusten mukaan nopeuttaa ketjun oppimista) voi vaikka ensin ravata eteenpäin, hevonen saa pysähtyä ja se saa palkintonsa. Sitten hevonen saa ylittää maapuomin, ravata eteenpäin, pysähtyä ja saada palkintonsa. Sitten hevonen saa ylittää ristikon, maapuomin, ravata, pysähtyä jne. Tämä rakennetaan niin, että lopuksi hevonen oppii ylittämään niin monta estettä kuin ratsastaja haluaa ja sillä on silti mielessään palkinto, joka seuraa viimeisen esteen jälkeen. Silloin ratsastajalla eli kouluttajalla on käytössään muitakin keinoja motivoida hevosta kuin se, että hevonen pyrkii välttämään epämukavuutta.

Miten pääset tahattomasta ketjuttamisesta?

Kerroin alussa esimerkin hevosesta, joka oppi koko ajan pysähtymään aikaisemmin ja aikaisemmin, koska matkustaminen trailerissa oli sen mielestä – ja aika lailla kaikkien muidenkin maailman hevosten mielestä johtuen siitä, millainen eläin hevonen luontaisesti on – hieman ikävää. Jotta hevonen ei oppisi meidän kannalta hankalia ketjuja, riko kaava, mielellään jo ennen kuin hevonen on ketjuttanut epätoivotusti. Vie välillä hevonen syömään herkkuja traileriin ja ota se ulos, ennen kuin herkut loppuu ja niin, ettei sen tarvitsekaan matkustaa. Laita välillä hevoselle kuljetussuojat päälle kun se syö heinää ja ota ne pois. (Ja opeta hevonen suhtautumaan traileriin menoon positiivisesti, sillä se ongelma oikeasti hoituu pois päiväjärjestyksestä.)

Tämä oli todella lyhyt tiivistelmä ketjuttamisesta. Missä sinä olet huomannut, että hevonen on ketjuttanut ilman, että se oli tarkoitus?

img_0331

Hevosesta ratsu: Ei jumissa, vaikka on jumissa

Kolmen rivin tiivistelmä:

  • Kaikki hevoset pelkäävät lajityypillisesti jumiin joutumista
  • Mitä vähemmän hevonen kokee olevansa jumissa, sitä turvallisempi se on
  • Asteittain siedättämällä saat hevosen tottumaan sille lajityypillisesti vaikeisiinkin tilanteisiin

Jokaisella hevosella on joukko synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka tekevät siitä yksilön. Niihin ei voi vaikuttaa muuten kuin varmistamalla, että tamman elämä on tiineenä ollessaan mahdollisimman vähän stressaava ja että valitsee sille paitsi terveen, myös sopivanluonteisen isäoriin. (Kyllä, voidaan jalostaa myös ulkonäköä tai kilpailuihin sopivia ominaisuuksia mutta hevosen itsensä kannalta on ilman muuta tärkeämpää, että se on terve, kestävä ja että sillä on sopiva luonne.) Moneen asiaan voidaan kuitenkin vaikuttaa käsittelyllä ja kouluttamisella.

Varsa syntyy, kasvaa X vuotta ja ryhdymme kouluttamaan siitä ratsua. Miten ratsukoulutus sitten kannattaa järjestää ja mistä aloittaa koulutus?

Kun hevosesta lähdetään kouluttamaan turvallista ratsua, ensisijaisen tärkeää on luoda hevoselle itselleen mielikuva siitä, että se on turvassa. Jos hevonen jännittää edes vähän, tai jopa pelkää, se vaikuttaa kaikkeen, mitä sen kanssa tehdään. Se voi säpsyä, rynnätä, olla kuuro avuille tai käyttäytyä muuten vain oudosti. Luimisteleminen hoitaessa, hankalasti käyttäytyminen kengittäessä ja yhä kovempien kuolaimien tarve ratsastuksessa on usein oire jännittymisestä tai pelosta. Ratsukoulutuksessa jos jossain hevosen turvallisuuden tunnetta kannattaa vaalia.

Lyhyt ohje 1: Aloita ratsukoulutus hevosen kotona, älä siirrä sitä uuteen paikkaan juuri ennen sitä. Hevosella voi kestää useita kuukausia kotiutua uudelle tallille, ellei sille tule mukaan tuttu hevonen.

Lyhyt ohje 2: Opeta hevoselle ensin, että vaikka se on jumissa, se ei tunne olevansa jumissa.

Miten niin jumissa muttei jumissa?

Saaliseläimelle kiinni oleminen on vaikeimmasta päästä asioita. Hevosen luontaiseen käyttäytymiseen ei vain sisälly se, että se seisoisi paikallaan, vaikka joku muu eläin sitoisi siihen remmejä ja kiipeäisi istumaan sen päälle. Juosta lujaa? Check. Hengailla kavereiden kanssa? Check. Paeta vaaraa? Check. Juoda, syödä ja tonkia juuria maasta? Check. Kaikki tämä ja paljon muuta kuuluu luonnolliseen hevosten käyttäytymiseen.

Mutta päästään jumissa oleminen? Kolmella jalalla seisominen monta minuuttia kerrallaan? Paikallaan seisominen, kun toisen lajin edustaja kiipeää istumaan sen päälle? Njet. Myös melkeinpä kaiken muun, mitä haluamme tehdä hevosten kanssa täytyy niille erikseen opettaa.

Oli hevonen kolmen viikon, kolmen vuoden tai kolmenkymmenen vuoden ikäinen, se välttelee jumiin joutumista. Se on ollut lajia säilyttävä piirre eikä sellaista hevosta olekaan, jolle olisi synnynnäisesti aivan sama, onko se laajalla alueella vapaana vai pienessä tilassa kiinni sidottuna. Siihen liittyviin asioihin se tarvitsee paljon koulutusta. Opeta siis sille ensin asteittain, että se, että ihminen tarttuu sen päähän/jalkoihin/kehoon/kaulaan ei tarkoita, että se olisi jumissa. (Kyllä, vaikka se olisi käytännössä jumissa.)

Aloita pienestä, vaikeuta asteittain

Kuulostaako jo tutulta? Jos olet lukenut blogia tai juttujani aikaisemmin, olet varmasti törmännyt tähän ennenkin (kuten toivottavasti olet joka paikassa muuallakin kun kyse on eläimistä ja niiden kanssa toimimisesta). Eli mieti ensin, mikä lopputavoitteesi on, esimerkiksi ratsastajan istuminen nuoren hevosen selässä. Sitten mieti, mikä olisi pienin mahdollinen askel kohti tätä haluttua lopputulosta. Esimerkiksi, että ihminen seisoo hevosen vieressä ja koskee sen selkään kädellä. Viimeiseksi mieti, miten pilkot näiden kahden asian väliin jäävän kouluttamisen mahdollisimman moneen pieneen askeleeseen. Sillä pääset nopeimmin haluttuun lopputulokseen.

Esimerkiksi näin:

  • ihminen seisoo hevosen vieressä ja koskettaa sitä kädellä säkään
  • ihminen koskettaa hevosta kahdella kädellä
  • koskettaa kahdella kädellä ja notkistaa hieman polviaan
  • koskettaa ja hyppii pienesti
  • hyppii hieman isommin, sitten isommin, sitten isommin, sitten ISOSTI
  • (tajusin juuri, että tarvitsen sellaisen yhden hengen trampoliinin)
  • hyppii pienesti niin, että koskettaa hevosen kylkeä, sitten isommin jne.
  • sivelee hevosta käsivarrella hieman kylkeä pitkin, sitten enemmän, sitten takapuolelle, sitten takapuolen yli (tulevan ratsastajan jalkaa esittäen)
  • otetaan kaveri (tai se trampoliini apuun) ja puntataan ihminen roikkumaan hetkeksi hevosen sä’än päälle, tullaan heti alas
  • puntataan ihminen roikkumaan, liikutetaan vähän käsivartta
  • sitten jalkaa
  • sitten molempia
  • halataan hevosta hieman, sitten enemmän, sitten enemmän
  • puntataan ihminen selkään istumaan, pysyy etukenossa
  • puntataan ihminen selkään istumaan, suoristuu

Jos hevonen on perusluottavainen ja edetään sen tottumisen tahdissa, otetaan listan joka kohdasta 2-3 toistoa ja kummaltakin puolelta tehtynä (yhteensä noin 5 toistoa) tuon listan läpikäymiseen saadaan helposti sata asiaa tehtävälistaan. Jos käytät paineen poistoa palkintona, lopeta heiluminen kun hevonen on paikallaan. Jos lisäksi käytät ruokapalkintoja opettamaan hevoselle, että ratsastaja on mukava tyyppi, ajoita ne siihen, kun hevonen on paikallaan.

ratsu
Ihminen pomppii. EVVK, sanoo kasvava nuori hevonen. Välitavoite ”ihminen pomppii vähän” saavutettu.

Sata asiaa? Miksi? Siihenhän menee vuosi!

Jos hevonen puhuisi suomea, ongelmaa tuskin tulisi vaikka skippaisimme nuo sata asiaa. Sanoisimme sille, että ”Kiipeän nyt selkääsi, älä hämmästy, tulen sitten alas.” Mutta hevonen ei ymmärrä suomea ja sen synnynnäinen käyttäytyminen ei sisällä sitä, että seistään tyyneesti paikalla kun joku kiipeää niskaan. Sille pitää siis selittää asia sellaisella kielellä kuin se ymmärtää ja usein se tarkoittaa siedättämistä (=totutetaan hevosta järjestelmällisesti asteittain vaikeutuvaan tilanteeseen).

Kun teet sen parikymmentä välivaihetta ennen kuin peto on niskassa, hevonen ehtii oppia ja tottua. Silloin se todennäköisesti ei enää lainkaan säikähdä ja jos se jossain vaiheessa säikähtää, sillä on pohjalla sen sata turvallista toistoa eli todennäköisesti se ei säikähdä yhtä paljon ja toipuu siitä nopeammin.

Siitä ei tarvitse pitää kiinni eikä estää sen pakeneminen. Se osaa oikeasti tehtävän. Ja sekä hevosen että ratsastajan elämä on siitä eteenpäin sen muutaman asteen verran mukavampi ja turvallisempi.

Ja siihen menee yhtenä päivänä ehkä sen puoli tuntia tai tunti ”ylimääräistä”. Se on halpa hinta kahdenkymmenen vuoden rauhalle.