Päivän käyttäytymistarve: Kehonhoito

pippistella

Kyllä, olen todistetusti klippauttanut hevosen. Hyvin pienen hevosen, minishettisvarsan jolla oli niin tiheä turkki, että sitä hiostavalla kesäilmalla kutitti aivan koko ajan.

Lissu Harmon neuvon mukaan se sitten klipattiin ja iho sai hengittää. Kutina loppui.

Kaikkia varsoja kutittaa ja se onkin varsankouluttajan salainen ase. Siitä lisää ensi viikolla varsankoulutusluennolla, joka tulee verkkoluentona nettiin.

Kehonhoito on hevosenkin olennainen käyttäytymistarve. Anna hevosellesi mahdollisuus rapsutella itseään, kavereitaan ja kehoaan muuhunkin kuin sinuun. Vanha harja, vasara ja iso naula tekee jo tarhaan tai karsinaan kivan kehonhoitopisteen.

Luennon lähteet 28.4.2017

Hei vaan! Lupasin laittaa eilisen luennon lähteet näille sivuille. Luento tulee näkyviin aikanaan Uudistuva Hevostalous -kanavalle.

Luennon aihe oli ”Mitä hevosen käyttäytyminen kertoo – vinkkejä hevosen eleiden ja käytöksen tulkintaan” mutta puhuin myös hevosten ilmeistä ja erityisesti kipuilmeestä.

IMG_2175 Copy

Sivusin Evelyn B. Hanggin tutkimusta hevosten pitkäkestoisesta muistista:
Long-term memory for categories and concepts in horses (Equus caballus).

Toinen tutkimus, jossa hevoset muistivat kaksi vuotta sitten opetetut tehtävät täydellisesti:
http://www.thehorse.com/articles/32721/horses-long-term-memory-put-to-the-test

Hevosen masennuksesta (puhuin siitä, että stereotyyppistä käyttäytymistä tekevillä hevosilla oli tutkimuksessa matalampi stressitaso kuin niillä, jotka vain seisoivat karsinassa):
Towards an Ethological Animal Model of Depression? A Study on Horses

Puhuin sveitsiläistutkimuksesta, jossa laitettiin vuosikaudet yksin pidettyjä siitosoreja yhteen laitumelle ja kukaan ei kuollut, kaikki meni ihan hyvin:
Pattern of Social Interactions after Group Integration: A Possibility to Keep Stallions in Group

Konfliktikäytös/pakokäyttäytymisen muotoja:
Conflict behavior in elite show jumping and dressage horses

Hevosen seisoma-asennosta näkyi selkäkipu:
Towards a Postural Indicator of Back Pain in Horses (Equus caballus)

Hevonen – kas – tunnistaa toisen hevosen ilmettä ja lähestyy mielummin ystävällisen näköistä hevoskuvaa kuin luimistelevaa:
Horses discriminate between facial expressions of conspecifics

Hevonen tunnistaa myös ihmisen ilmeitä:
Functionally relevant responses to human facial expressions of emotion in the domestic horse (Equus caballus)


Hevosen silmien ilmeestä:
Are Eyes a Mirror of the Soul? What Eye Wrinkles Reveal about a Horse’s Emotional State

Kipuilmetutkimukset:

An Equine Pain Face

Development of the Horse Grimace Scale (HGS) as a Pain Assessment Tool in Horses Undergoing Routine Castration

Monitoring equine head-related pain with the Equine Utrecht University scale for facial assessment of pain (EQUUS-FAP)

Development of an ethogram to describe facial expressions in ridden horses (FEReq)

Can the presence of musculoskeletal pain be determined from the facial expressions of ridden horses (FEReq)?

Terve hevonen tekee jotain.

Katselin tuossa joitain tuhansia hevoskuvia läpi. Jossain vaiheessa valitin, kun ryhdyin kuvittamaan ensimmäisiä kivusta kertovia luentodiojani, että oli hirveän vaikeaa löytää kuva rennosta hevosesta, joka ei tehnyt mitään. Siinä vaiheessa luulin, että valokuvaajapersoonallisuuteni vain otti kuvia silloin, kun jotain tapahtui tai hevonen näytti ”hyvältä” eli laittoi korvat eteenpäin.

Kuvan etsiskelyn tarkoitus oli siis löytää kuva hevosen kipuilmeen pariksi. Tarkoitus on kuvittaa, että kipuilme ja hevosen lepo/neutraali ilme voivat muistuttaa kuvailtuna toisiaan, vaikkeivät vierekkäin nähtynä olekaan samanlaisia.

Uskoin siis näin (etten vain ottanut tällaisia neutraalikuvia) ehkä vuoden parin ajan. Sitten ihan viime päivinä kävin läpi kuvakansiota, jossa on 3244 kuvaa vapaana olevista hevosista. Tämä kansio on päivätty tämän ”en löydä yhtään kuvaa, jossa hevonen vaan on” -ihmettelyni jälkeen ja tiedän, että tuossa vaiheessa yritin jo tietoisesti saada myös näitä neutraaleja kuvia hevosista. Arvaatteko mitä?

Terve hevonen tekee jotain – tai lepää jo

Onnistuin kyllä löytämään ihan muutaman kuvan, jossa hevonen on vähän silleen neutraalisti. Tässä on yksi esimerkki:

_MG_0078

Kyllä, se on epätarkka ja takaa päin. Toinen:

_MG_0083.jpg

Tässä varmasti jo ymmärsit, mitä tarkoitin. Hypoteesini, olkaa hyvä:

Terve hevonen katselee ympärilleen tai lepää jo. Ihan jokaikisessä kuvassa, missä hevonen oli rento ja ”neutraalin näköinen” sillä oli silmät ummessa jo seuraavassa ruudussa.

Lapsi on terve kun se leikkii, sanotaan. Tämä on kyllä sanontana aika hassu, sillä lapsi on jo tosi sairas kun se ei leiki. Hevonen on terve, kun se katselee ympäristöään – tai sitten se voi jo todella huonosti, kun se ei reagoi ympäröivään maailmaan lainkaan?

 

Sopivat ja oikein sovitetut varusteet

IMG_6016

Kuva ei ole Suomesta.

Vinkki: Jos hevonen ei reagoi apuihin, tarkista varusteiden sopivuus. Jos jossain tuntuu jatkuvaa painetta, hevonen ei pysty keskittymään apuihin samalla tavalla kuin jos paine on kevyt ja pyyntö erottuu selvästi. (Kuvassa on siis liian kireälle ja liian lähelle hevosen silmää sovitetut kuolaimettomat suitset.)

Tasapainon tietoista luomista

Päivän aihe on tasapaino. Elämässä olisi hyvä olla jonkinlainen tasapaino ikävien ja mukavien asioiden välillä. Jos ajattelen itseäni, suhtaudun aika harvaan asiaan ihan neutraalisti. Ehkä autolla ajamiseen. Mutta paljon enemmän on asioita, joihin liittyy joko hieman ikävä tai mukava tunne.

Toinen aiheeseen liittyvän ajatuksen sain kun olin menossa räntäsateessa hevosten aitoja korjaamaan. Huhtikuun 25. päivä puin siis päälleni pilkkihaalarin ja Vikingin goretexkengät, jolla pärjään -20:ssakin, istuuduin nojatuoliin ja söin loput viikonlopun täytekakusta aamiaiseksi. Latasin siis itseeni hieman myönteisiä asioita ennen kohtuullisen järkyttävää aitaus-urakkaa.

Ja tiedättekö mitä? Se todella auttoi. Tiedättekö sen tunteen, kun ”vedenpitävistä työhanskoista” on tullut niin märät, että paljain käsin on lämpimämpi olla, vaikka silmiisi sataa räntää vaakasuoraan ja mittari näyttää +1?

Kestin silti. Eikä tullut edes hetken epätoivo. Tiesin toki myös, että pääsen kohtuullisen ajan jälkeen sisälle tekemään varsankoulutusluentoa verkkoon ja syömään niitä toisia jämiä eli porvoolaisen ravintola Khukurin nepalilaista ruokaa. Käytössä oli siis sekä negatiivinen vahviste (kun olen valmis, pääsen pois sateesta) että positiivinen vahviste (nepalilainen ruoka) mutta ennen kaikkea sain aamupäivän jotenkin tasapainoon.

Samaa kannattaa tehdä hevosten kanssa! Jos tiedät, että tulossa on jokin ikävämpi asia, lataa hevoseen ennakkoon paljon mukavia kokemuksia. 071006_7105
Hevonen ”muka haistelee” pensasta, vaikka oikeasti se tiirailee valokuvaajaa.

Neutraali on vaikea

Miten tämä liittyy hevosiin? Ensinnäkin muutaman sadan hevosen kokemuksella tuntuu olevan ehkä vaikeinta kouluttaa hevosta suhtautumaan johonkin asiaan ihan neutraalisti. Yleisesti ottaen hevosillakin näyttää olevan asioihin myös joku tunnetila, myönteinen tai kielteinen.

Koska voin, yritän sitten kouluttaa hevosille mahdollisimman moneen toistuvaan asiaan, kuten ratsastaminen, lastaaminen, kavioiden vuolu ja eläinlääkärin hoitoon myönteisen tunnetilan. Se toimii todella hyvin. Minun ei tarvitse painia 500-kiloisen eläimen kanssa vaan se haluaa tehdä samaa kuin minä. Olennaista tässä on se, että asioita opetetaan hevoselle asteittain vaikeuttaen niin, että se myös pystyy tottumaan niihin.

Jokaiselle hevoselle tapahtuu joskus ikäviä asioita. On ähkyä, ontumaa, pitkiä kuljetuksia, sopimaton satula tai kuumailmapallokokemus. Jotta hevosen elämä olisi tasapainossa, siihen kannattaa ensinnäkin kouluttaa mahdollisimman moni asia myönteiseksi ja toisekseen tietoisesti lisätä hevosen päivään mukavia asioita, jolloin hevosenkin maailmankuva muovautuu optimistisemmaksi. Jos sinulle aina käy kurjia asioita, opit helposti olettamaan, että tulevat asiatkin ovat kurjia. Jos hevosta pelottaa usein, se muuttuu koko ajan pelokkaammaksi.

Anna Kilpeläinen kirjoitti juuri oivan blogin hevosten tunteista.

Älä oleta. Kouluta.

Ajattelin oikeastikin tilata itselleni T-paidan, jossa on yllä oleva teksti. Ihan siksi, että eläinten kanssa olettaminen on usein nopein tie ongelmiin. Tai oleta edes, että eläin toimii sen eläimen luontaisen käyttäytymisen mukaan. Me ihmiset oletamme helposti, että eläin toimisi kuten ihminen tekisi vastaavassa tilanteessa (tai että eläin toimisi, kuten haluamme sen toimivan).

Hevonen on saaliseläin: oleta siis, että se säikähtää helposti ja pakenee jos voi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että älä mene tielle hevosen kanssa olettaen, ettei se pelkää lujaa lähestyvää autoa. Oleta toisin päin ja kouluta hevosta suhtautumaan autoihin rennosti. Älä oleta, että varsa pitää jalkansa ylhäällä jos tartut siihen ja nostat sen. Oleta toisin päin ja kouluta varsa suhtautumaan jalan nostamiseen rennosti.

Oleta kuitenkin, että…

…jos hevonen saa paljon turvallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisen kanssa olemisesta, se lisää sen luottamusta ihmiseen

…jos hevonen saa koulutuksen alussa mahdollisuuden lähteä pois, se kokee vähemmän tarvetta siihen ja

…jos hevosta ei pelota, se on rennompi, turvallisempi ja suoritusvarmempi

 

 

Kanat, Kukko, Kanahaukka ja Herra Kolmevee Shetlanninponi

Tämä on jatkoa edelliselle postaukselleni sarjassa ”Tähtihetkiä hevosenomistajana”. Olkaa hyvä, osa 2. Tässä en tiedä, mokasinkohan itse niin kovinkaan paljon, mutta kokonaisuus oli ainakin kovin absurdi eli selvää Tähtihetkiainesta.

Kanat ja kukko

Meillä on kanoja ja kukko. Kukon nimi on Tauno, nimetty Tauno Palon mukaan (koska on kovin komea kukko). Kanat ovat Elovena, Siiri, Tilda, Hertta ja Helmi.

Kesäisin sallittuun aikaan kanamme ja Tauno ulkoilevat vapaana aidatulla pihallamme. Sen ympärillä kulkee korkea verkkoaita ja toistaiseksi kanat ovat pysyneet pihalla, vaikka ne maatiaissekoituksina ovatkin varsin hyviä lentämään. Tauno vie kanansa öisin sisälle kanalan orrelle ja aamulla ne tepastelevat taas viihtyisän oloisesti pihamaalla.

Herra Kolmevee Shetlanninponi

Koska – kuten osassa 1 kirjoitinkin – sähköpaimenessamme oli vikaa, Herra Kolmevee Shetlanninponi (HKS) oppi menemään langan alta ja oppi siinä samassa yhtä näppärästi tunkeutumaan myös aitaverkon ”sauman” läpi pihallemme. Se nyt ei ollut niin vaarallista, joten shetlanninponi sai laiduntaa osan kesästä pihalla. Pihaponitehtävästä olikin koulutuksellisesti paljon hyötyä koska ponista tulee lasten ratsu jolloin on erinomaisen hyvä, että se tottuu kaikkiin asioihin

Pihalla oli siis kanat, kukko ja shetlanninponi.

Olin itse sisällä, kuistin sisäovi kiinni ja ulko-ovi auki. Kuulen sitten ihan kamalaa kaakatusta ulkoa, sellaista hälytysääntä (sen tunnistaa lajista riippumatta aika lailla hälytykseksi). Ampaisen ulos ja näen, kuinka pihalta lähtee lentoon iso haukka, onneksi ilman kanaa.

Kanoja tai kukkoa ei näy missään, ne olivat menneet piiloon juhannusruusun alle eivätkä tulleet esille moneen tuntiin. HKS seisoi melko tyyneen näköisesti viininmarjapensaan vieressä, sen perusluonne on hevoseksi mitä pelottomin.

IMG_2169.jpg
Herra Kolmevee uuden tuttavuuden kanssa. Jännittää!

Koska pakottavista syistä minun piti heti mennä uudelleen sisälle, juoksin sisälle yhtä lujaa kuin olin tullut ulos. Silloin HKV:ssä heräsi se hevosten lajityypillisen käyttäytymisen muoto, joka näkyy tässä pyöräilykisavideossa erinomaisen hyvin. Kun jokin muukin kuin toinen hevonen lähtee lujaa vierestä, hevonen voi ”imeytyä” mukaan.

Juoksin siis portaat ylös ja kuulin takanani pienten kavioiden kopsetta. Käännyin kuistilla ympäri ja näin uteliaan kiinnostuneen näköisen punarautiaan ruunan lasikuistillamme.

Tarinan opetus: Älä vahvista sitä, mitä et halua nähdä uudelleen

Olen eläintenkouluttaja. Hetken verran siis mietin tapoja nopeasti naksutinkouluttaa ponia kävelemään portaita alas. Sitten järki voitti, katsoin nopeasti, ettei kuistilla ollut ruokaa, menin sisälle ja suljin oven. Poni kääntyi ketterästi ympäri ja käveli ulos ja portaita alas kuin olisi harjoitellut pitkäänkin portaissa kävelemistä. Menin sulkemaan ulko-ovenkin sen perässä.

Koska ponia oli jo hieman koulutettu, mikä tahansa mitä olisin siinä tilanteessa tehnyt olisi ollut sille vahviste eli palkinto. En halua, että poni oppii tulemaan kuistille uudelleen. Se on epäkäytännöllistä. Hillitsin siis kouluttamisviettiäni ja poni käveli itse alas.

Tiedän, ettei kaikilla ole halua eikä mahdollisuutta oikeasti elää hevostensa kanssa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että olen oppinut ihan mielettömän paljon hevosten käyttäytymisestä sillä, että olen päässyt seuraamaan niitä niin läheltä. Meillä hevoset ovat työkavereita, ratsuja ja eräällä tavalla myös perheenjäseniä. Sellainen laajennettu nykyaikainen uusperhe.

Tarinan opetus 2: Anna hevoselle mahdollisuus ratkoa tilanne itse

Hevonen on saaliseläin. Jos tilanne on jännittävä, se jännittyy. Silloin sen keho valmistautuu mahdolliseen pakoon. Kun menet siinä tilanteessa säätämään voi olla, että hevonen jännittyy enemmän, säikähtää ja tilanne on heti moninkertaisesti hankalampi.

Jos hevonen on hankalassa tilanteessa ja siihen on edes jonkunlainen sauma, anna hevoselle itselleen mahdollisuus. Mahdollisuus ratkoa itse tilannetta, mahdollisuus hallita omaa kehoaan ja mahdollisuus selviytyä. Se opettaa sitä selviytymään.

Ja tulipahan mieleen tuossa nuoria hevosia kouluttaessa, että kyllä yksi aivan avainasioita mitä olen saanut oppia Tuire Kaimiolta on, miten hevosta opetetaan itse hakemaan itsensä tasapainoon ratsastajan alla. Jos ihminen yrittää maasta tai selästä asettaa hevonen johonkin asentoon sen päätä tai jalkoja manipuloimalla, tulos ei koskaan ole samanlainen. Ei koskaan yhtä hyvä kuin jos hevonen oppii tekemään sen itse. Oli se shetlanninponin naksutinkouluttaminen kävelemään alas portaita tai apuohjia.

Ja seuraavan verkkoluennon aihe on…

[Rumpujen pärinää]

Tasapeli! En oikein uskonut silmiäni, joten otin valokuvan, sivuplee:

20170425_111346-1.jpg

Valitsen siis itse kahdesta voittajasta, jotka olivat Hevosen kivun tunnistaminen ja Varsan kesytys ja koulutus. Paristakin eri syystä varsaluento voitti eli seuraava maksullinen luento käsittelee varsan kesytystä ja kouluttamista.

Lempiaiheeni, toisin kuin hevosen kipukäytös, eleet ja ilmeet. Mutta tiedän, kipuaihe on hyödyllinen ja tärkeä ja lupaan tehdä sen heti seuraavaksi.

Väliin tulee kuitenkin yksi liveluento, joka kyllä näytetään suorana Periscopen kautta ja jälkikäteenkin joko tallenteena tai verkkoluentoversiona ilmaiseksi Uudistuva hevostalous -kanavalla Youtubessa:

Linkki Hippoliksen sivulle, jossa tiedote Hevosen hyvinvointi hevostalouden muutoksessa -seminaarista 28.4.2017.

Tapahtuman Facebook-sivu

Lupaan sivuta kipuaihetta tälläkin luennolla joten nähdään toivottavasti siellä tai netin välityksellä!

2010_06_22_4286.jpg
Tätä odotellessa.

 

Tähtihetkiä hevosenomistajana 1

Käsi ylös, jos mokasit jotain tänään? Eilen? Viime viikolla? Hyvä, olet siis hengissä. Moni ei ole. Edit: En tarkoittanut edellisillä lauseilla sitä, että mokat tappaisivat. Jotkut tekee, useimmat ei. Tarkoitin, että jos olet hengissä, mokaat välillä. Vain kuolleet eivät mokaa. Ajattelin tänään aloittaa blogisarjani ”Tähtihetkiä hevosenomistajana” ja kertoa vähän siitä, millaista meillä oli viime perjantaina.

Ai miksi? No, tässä iässä tiedän kyllä, että kaikki mokaavat. IHAN jatkuvalla syötöllä. Ei niitä mokia kannata laskea tai jäädä märehtimään niitä, mutta ajattelin nyt yleisen ilmapiirin keventämiseksi aloittaa trendiä ”viikon moka” -postaukset. Haastan kaikki, jotka ovat joskus mokanneet. Minäkin mokaan joka päivä asioita, mutta elämä on silti ihan kivaa ja asiat etenevät silleen mukavasti.

Miksei aina voi olla perjantai?

Meillä oli siis – kolme osallistujaa ja minä – ukkosen, rakeiden ja räntäsateen poistuttua oikein kiva kolmen tunnin nuorten hevosten koulutuskerta, mitä nyt taas kävi ilmi, että pari ”aikuisena” ostettua hevosta jännitti raippa. Tulossa siis erillinen ”Siedätä raippapelko pois” -päivä tai kuusi päivää, hevosten pelon tasosta riippuen sekä mahdollisesti verkkoluento siitäkin aiheesta. Mutta muuten kaikki meni mukavasti, taitavat oppilaat, hevoset oppivat hyvin.

Taustatietoa

Meillä oli – tai on edelleen – jo reippaasti yli kymmenen vuotta palvellut sähköpaimen. Viime kesänä siihen tuli vika, joka aiheutti sen, että se napsui kun laittoi töpselin seinään mutta sähkö ei kulkenut lankaan asti. Siinä sitten lauman kaksi nuorinta oppi vähän liian taitaviksi sähköaidan ali -limboajiksi. Kun vielä tuossa oli talvi ja talvilankaa vain osassa aitaa korjaan siis aitavahinkoja vieläkin. Tervetuloa talkoisiin.

Kuinkas sitten kävikään?

Tiedätte jo todennäköisesti, kuinka kävi. Harjoittelukerta tuli päätökseen. Olin juuri avannut kentän portit niin, että loppulauma sai tulla sinne loppusiivoamaan mahdolliset pudonneet ruokapalkinnot. Herra Kohta Kolme Vee (HKKV)  sukelsi sitten aitalangan ali päästäkseen mukaan. Koska HKKV oli jo edellisviikolla räjäyttänyt sen samaisen portin, jossa oli sellainen muovinen kahva, kahvasta oli tullut ulos se metallinen jousi, joka yleensä kasassa ollessaan antaa veräjän kahvalle sellaisen pienen jouston.

Kyllä. Metallijousiosa tarttui HKKV:n häntään ja sen mukana irtosi aidasta sellainen 10 m pitkä aitanauha. Seurasi yleinen härdelli. HKKV laukkasi _ perässään aitalanka – kentälle, kentän ympäri, tarhaan takaisin, sama uudelleen x 10. Muu lauma laukkasi myös, koska meillä siis on nykyään oikein hyvin toimiva paimen eli tuo liikkuva aitalanka herätti sen halutun mielleyhtymän sähköön. last_r_1.jpg
HKKV harjoittelee lastaamista hieman nuorempana.

Neuvo: Rauhoita ensin tilanne

Tämä on yleisneuvoni kaikkeen hevosten kanssa tapahtuvaan härdelliin. Meillä on jopa tulostettuna kirjalliset ohjeet tallissa tällaisten tilanteiden varalle (aivan tällaista tilannetta tosin minäkään en oikein arvannut olevan tulossa mutta aihe taisi olla ”jos hevonen pääsee irti). Eli: Kun hevonen pääsee esimerkiksi irti tai juoksee ympyrää 10 metriä aitalankaa hännässään, rauhoita ensin tilanne. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että muille hevosille kannattaa antaa ruokaa. Kun muut hevoset ovat rauhallisempia, karkuri/aitalanka-HKKV todennäköisesti ovat myös kohta rauhallisempia.

Eli (älä tee tätä kotona, minä tunnen hevoseni ja ne minua) menin kentälle syöttämään muille hevosille prixejä taskustani. HKKV laukkasi aikansa, aitalanka pysyi, sitten laukkasi vesiastialle ja meni juomaan. Kävelin hitaasti sen perään, menin seisomaan aitalangan päälle ja kun HKKV kääntyi, veräjäjousi ja lanka irtosi sen hännästä. Juttelimme ja rapsuttelimme vielä hetken ennen kuin poistuin tarhasta.

HKKV ei näyttänyt enää kovin järkyttyneeltä (mutta aion kyllä muistaa tämän tapahtuman kun aika tulee HKKV:n liinatyöskentelyn ja ohjasajon opettamiselle, saattaapi olla hieman siedättämistä edessä).

Huvittavaa tässä on se, että tätä kirjoittaessani pulssini vähän nousee. Oli se vähän sellainen ”mitenhän tämäkin päättyy” -hetki elämässä. Ihan vaan jos HKKV olisi onnistunut sotkemaan jonkun toisen hevosen siihen lankaansa tai itsensä.

Valoisa puoli

Olen nykyään tosi hyvä näkemään asioiden valoisan puolen. Olen tietoisesti harjoitellut jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Tämänkin asian ainoan valoisan puolen keksin heti illalla kymmeneltä. Arvaatteko, mikä se oli? Paitsi nyt sen kollegani moton ”Kukaan ei kuollut, joten tänään oli hyvä päivä”…

Oikein. HKKV pääsi langasta eroon, ei juoksemalla lujaa ympyrää vaan pysähtymällä ja rauhoittumalla. Tarinalla oli siis hieman onnellinen loppu tai se oli, kuten tarinat yleensä, edes hieman opettavainen. Seuraavassa tarinassa on enemmän rooleja: Kanat, Kukko, Kanahaukka ja Herra Kolmevee Shetlanninponi.

Missä sinä olet mokannut viimeksi?

Verkkoluentoja hevosihmisille!

Ensimmäinen verkkoluento Hevosen oppiminen hevosihmisille 1 on nyt nähtävissä!

Se on ilmainen, mutta nyt on tullut myyntiin myös maksullinen luento:
Eläinlääkärin suosikkipotilaaksi 1: Silmät. Sen hinta on 5,90 e.
SUORA LINKKI SILMÄLUENTOON VERKKOKAUPPAAN.

Ajattelin kirjoittaa hieman koko ”verkkokauppa verkkoluennoille, podcasteille ja PDF-ohjeille” -ajatuksesta. Se on ollut kypsymässä jo kolmisen vuotta: olen kova suunnittelemaan ja ideoimaan asioita. Tämä on nyt päässyt toteuttamisvaiheeseen! Enää miljoona muuta ideaa toteutettavana.

Miksi verkkoluentoja?

Verkkoluennot tulevat kauppaan ensimmäisinä. Olen viime vuosien ajan pitänyt luentoja varovaisesti arvioiden reippaasti yli tuhannelle hevosharrastajalle. Tilausta selvästi on!

Ja juuri luento on sellainen tuote, jonka voi siirtää nettiin. Ei se täysin vastaa ”liveluentoa:” Luennoilla ihan parasta on vuorovaikutus yleisön kanssa ja kiinnostavat kysymykset, keskustelu ja yhdessä ideoiminen.

Mutta liveluento vaatii järjestäjän, tilat, matkustamisen paikalle – niin minun kuin yleisön – ja siksi verkkoluento on mielestäni hyvä lisä liveluentoihin. Suomi on valtava maa, kuten olen omakohtaisesti saanut huomata. Kaikki eivät pääse kaikkialle, vaikka haluaisivat!

Laita siis itsellesi kahvia tai teetä tai jotain muuta hyvää juotavaa, vedä villasukat jalkaan ja asetu laitteesi kanssa mukavasti omalle sohvalle verkkoluennon pariin.

Miksi juuri 5,90 euron hintaisia?

Suomenkielisiä verkkokoulutuksia on jo jonkun verran markkinoilla. Verkkoluento ei ole koulutus eikä kurssi: se on juuri nimensä mukaan lyhyt, tiivis luento. Se ei korvaa räätälöityä koulutuspäivää tai henkilökohtaista opastusta. Niitä teen edelleen tosi mielelläni (sähköposti mitallberg@gmail.com tai p. 050-520 3598).

Toivon, että matalan kynnyksen eli riittävän edullisten verkkoluentojen tarve on olemassa. Hinnoittelin ne hieman aikakauslehden mukaan. Tarkoitus on tehdä niitä lisää ja aihepiiri käsittelee niin hevosta eläimenä, sen käyttäytymistä ja pitoa kuin sen käsittelyä, kouluttamista ja käyttöäkin.

Miten verkkokauppa toimii?

Jotta saan kustannuksia pidettyä kurissa ”tein itse ja säästin”. Luentoja voi ostaa tai ”ostaa” (ilmaisluennot)  Holvi-verkkokaupastani https://holvi.com/shop/sempatia/ ja kun olet tehnyt ostoksesi, sähköpostiisi tulee viesti kaupasta. Itse viestissä on linkki luentoon ja henkilökohtainen salasanasi. Voit katsoa luennon niin monta kertaa kuin haluat: pidän luennot näkyvillä vähintään vuoden ajan ostosta.

Se on hieman hankalampaa kuin hienompien alustojen verkkokursseilla mutta toimii toivottavasti riittävän hyvin. Kopioi siis viestistä linkki luentoon ja liitä se selaimesi osoiteriville, laita viestissä tullut salasana sivulle ja katso luento. Toivottavasti olet tyytyväinen näinkin!

Verkkoluentoja tulossa!

Psst! 20.4.2017 avautuu verkkoluentokauppa. Videolla esittelen tulevia aiheita. Jos haluat liittyä sähköpostilistalle ja saada ensimmäisten joukossa ilmoitus uusista luennoista, podcasteista ja harjoitteluohjeista, lähetä viesti osoitteeseen mitallberg@gmail.com

(Jos tulit sivuille katsomaan Tampereen hevosmessujen kipuluennon lähteitä, vieritä sivua hieman alaspäin.)

Tulossa on sekä ilmaisia että maksullisia (5,90 e/kpl) luentoja eri aiheista. Esimerkiksi siitä, miten hevonen käyttäytyy, oppii ja miten sitä kannattaa kouluttaa. Käytännön esimerkkejä ja vinkkejä sekä myös perusteluja sille, miksi mitäkin tehdään eli miten käytäntö ankkuroidaan tietoon ja toisin päin.

Kevään ja kesän 2017 aikana julkaistavat tiiviit verkkoluennot ja niiden aiheet:

  • Hevosen oppiminen hevosihmisille 1 (ilmainen) *julkaistaan 20.4.2017*
  • Eläinlääkärin suosikkipotilaaksi 1: Silmien tutkiminen ja lääkitseminen (5,90 e sis. ALV) *julkaistaan 20.4.2017*
  • Miten tunnistat hevosen kivun? Mikä on normaalia käyttäytymistä, mitä ei? (5,90 e sis. ALV)
  • Hevosen oppiminen hevosihmisille 2 (ilmainen)
  • Eläinlääkärin suosikkipotilaaksi 2: Rokottaminen, rauhoittaminen ja kiinni pitäminen (5,90 e sis. ALV)
  • Mitä hevosen eleet ja ilmeet kertovat? (ilmainen!)
  • Siedättäminen: mitä se on ja miten käytän sitä hevosten kanssa? (5,90 e sis. ALV)
  • Varsan kesyttäminen ja kouluttaminen 1 ja 2 (5,90 e sis. ALV/kpl)
  • Hevosen lastauskoulu 1, 2 ja 3 (5,90 e sis. ALV/kpl)
  • Hevosen liikennekoulu 1 ja 2 (5,90 e sis. ALV/kpl)

Kävin juuri Tampereen Hevoset-messuilla pitämässä tunnin pituisen luennon hevosen kivusta ja siitä, miten se näkyy sen ilmeissä, eleissä ja käyttäytymisessä. Lupasin laittaa lähteet näille sivuille ja tässä on kuvakaappaukset luentodioista:

Hevosen kipukaytos_2Hevosen kipukaytos_2_bHevosen kipukaytos_2_c

kansied_2174
Tulossa ollaan!