Hevosten kouluttaminen teoriassa ja käytännössä Sipoossa!

Sipoossa alkaen 15.8.2017:

Hevosten kouluttaminen teoriassa ja käytännössä tiistaisin klo 17-20. Hinta 30 e/krt sis. ALV.

Nuorten hevosten kouluttaminen teoriassa ja käytännössä perjantaisin klo 10-15. Hinta 40 e/krt sis. ALV.

Teemapäivät kuukauden viimeisenä sunnuntaina klo 10-16. Hinta 50 e/osallistuja. Päivämäärät 27.8., 24.9., 29.10 ja 26.11.

last_r_1

Tervetuloa mukaan! Lisätietoa koulutuspäivien sisällöstä tulee kohta.

Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä ja tiistain/perjantain ryhmiin mahtuu enintään 6 osallistujaa kerralla.

Ilmoittautumiset mitallberg@gmail.com tai p. 050-5203598.

Miksi meillä on hevosia?

”Miksi pitää olla omia hevosia”, kysyi kaverini vanhempi ehkäpä 7-8 vuotta sitten. Hyvä kysymys. Miksi? Taisin vastatakin, että ”Niistä on iloa” ja siihen vastaukseen olen sitten jäänyt. Siihen sisältyy kaikki oleellinen.

Kyllä, osa hevosenomistajista haluaa kilpailla. Osa haluaa maastoilla, osa ajaa, osa hypätä. Syy on kuitenkin siinä sama: Hevosista on iloa.

Mitä kun ilo puuttuu?

Jos hevostelusta puuttuu ilo, pysähdy ja selvitä miksi. Onko syy hevosen terveydentilassa ja huoli on väliaikainen? Vai onko harrastuksesta kadonnut ilo jo aikaa sitten? Miksi? Mitä tapahtui?

Hevonen on lajina sävyisä, ystävällinen ja nopeasti oppiva. Jos hevonen käyttäytyy hankalasti ja se on syy harrastuksen ilon puuttumiselle, käy vähintäänkin alla oleva lista läpi ja pyri löytämään syy ongelmiin.

  • missä ongelmia tulee ilmi?
  • mitä hevonen tarkalleen tekee?
  • mitä tapahtuu ennen ongelmakäytöstä?
  • mihin hevonen pyrkii käyttäytymällä hankalalla tavalla?
  • onko käytös uutta vai onko se ”aina” ollut?

Seuraavaksi siirry ratkaisemaan ongelmia.

  • onko hevonen kivuton? (Kipu voi aiheuttaa esimerkiksi vetäytymistä tai aggressiivista käytöstä.)
  • saako hevonen mahdollisuuden liikkua vapaana kaikissa askellajeissa itsenäisesti? (Patoutunut liikkumisen tarve voi aiheuttaa hankalaa käytöstä.)
  • onko hevosella mahdollisuus olla toisten hevosten kanssa, joiden kanssa se tulee toimeen? (Sosiaalinen käyttäytyminen on hevoselle olennainen käyttäytymistarve ja sen puuttuminen voi aiheuttaa käytösongelmia.)
  • saako hevonen syödä edes hieman heinää tai ruohoa vähintään 3-4 tunnin välein? (Liian harvat ruokintakerrat altistavat mahahaavalle, joka voi oireilla käytösmuutoksena.)
  • käsittelevätkö kaikki hevosta ystävällisesti ja rauhallisesti? (Jos hevoselle ollaan ikäviä se voi oppia puolustautumaan.)
  • onko hevosen käyttö (ratsu, ravihevonen, terapiahevonen, ratsastuskouluhevonen, lemmikki, siitoshevonen) sille sopiva? (Esimerkiksi matkaratsastus on harvemmin työhevoselle sopiva tehtävä eivätkä kaikki entiset laukkahevoset sovellu ratsastuskoulutyöhön.)
  • pelkääkö hevonen? (Pelko aiheuttaa stressiä ja se voi näkyä sekä käytöksessä että fyysisessä terveydessä.)
  • osaako hevonen varmasti tehtävänsä? (Esimerkiksi hevonen, joka ei mene yksin maastoon, ei ehkä ole opetettu siihen. Sekin taito pitää hevoselle kouluttaa.)

Älä hanki vihaista hevosta.
Vanhemmat: Älkää hankkiko vihaista hevosta lapsellenne.

Hevonen ei lajina ole aggressiivinen. Aggressiivinen hevonen on aina poikkeavasti käyttäytyvä ja se on oire jostain, jota pitää korjata. Hyvin usein hevonen on jostain kipeä ja kipu pitää löytää ja poistaa. Usein hevonen on myös oppinut, että ihminen on ikävä tyyppi, satulointi tuntuu epämukavalta tai tarhasta kiinni antaminen johtaa hankalaan oloon. Sitä voi olla helppo tai hankala korjata – etkä pysty tietämään tätä ennen kuin aloitat.

Älä siis hanki kiukkuisen oloista hevosta. Jos olet hankkimassa lapsellesi ponia tai hevosta, älä silloinkaan hanki aggressiivista yksilöä. Vaikka se olisi hieno, liikkuisi mahtavasti, hyppäisi talojen yli tai herättäisi sinussa sääliä. Hevosen kuuluu olla ystävällinen. Ellei se sitä ole, siinä voi olla jokin vika.

IMG_0728.jpg
Ystävällinen perusilme. Ostin.

Elämän ja kuoleman kysymys.

Aina kun hankit eläimen, sinusta tulee vähän niinkuin Jumala. Vaikket haluaisi olla. Tarkoitan tietenkin sitä, että eläimen otettuasi joudut jossain vaiheessa todennäköisesti päättämään sen elämän jatkumisesta tai loppumisesta. Se on eläinten omistamisessa yksi raskaimpia kannettavia asioita.

Tästäpä tuleekin sitten ratkiriemukas paluu blogin pariin kesäloman jälkeen. Sori siitä, kuten nykyaikana sanotaan. Aihe on kuitenkin sattuneesta syystä pinnalla.

Milloin on aika?

Minulla on ollut omia eläimiä vuodesta 1994 lähtien, jolloin hankin ensimmäisen oman koirani. Matkan varrella olen sitten joutunut lopettamaan niitä jonkin verran. Kaikki koirat ovat onneksi eläneet sellaiset normaalit elämät ja lopetettu sitten vanhoina, kolme kasvaimien vuoksi, yksi Cushingin taudin takia.

Hevosissa on sitten ollut vähän eksoottisempaa syytä, yksi perinnöllinen kääpiökasvuisuuden aiheuttama kehitysvamma, joka ei leikkauksesta huolimatta korjaantunut, yksi sokeutumiselle värinsä takia geneettisesti altis (pilkullinen) poni sokeutui ja piti lopettaa. Nuorten eläinten lopettaminen on aina surullista.

Viime vuonna yksi vanha tamma sitten jouduttiin lopettamaan iän tuomien vaivojen takia ja tänä vuonna on vuorossa toinen. Molemmat olivat meillä yli kymmenen vuotta ja niiden jättämä aukko on huomattava. Miten sitten voi tietää, milloin on oikea aika eläimen lopettamiselle? Onko sellaiselle olemassakaan oikeaa aikaa?

Minulle henkilökohtaisesti selkein mahdollinen tapa tietää, että aika on oikea, on paitsi päätökseen johtanut eläimen tila myös oma tunteeni päätöksenteon jälkeen. Jos vallitseva tunne surun lisäksi on helpotus, on aika. Huomenna on aika yhdelle hevosistani, ja tunne on oikea eli helpottunut.

Ajattelin tässä vielä kiittää erityisesti eläinlääkäreitä. Kukaan ei opiskele eläinlääkäriksi jotta pääsisi lopettamaan eläimiä. Se on kiinnostavan ja palkitsevan ammatin varjopuolia. Olen aika lailla sanattoman kiitollinen siitä, että ei vain yksi vaan kaksi hevosiamme hoitanutta eläinlääkäriä olisivat molemmat tulleet lomallansa lopettamaan vanhushevostamme. Kaikille eläinlääkäreille: Olette loistotyyppejä. Kiitos kun olette valinneet eläinlääkärin ammatin. Ilman teitä ei olisi niin paljon onnellisia loppuja.

Yleistä oikein!

Törmäsin kesän kynnyksellä FB:ssä kiertävään kuvaan, jossa on lämpökameralla otettu kuva koirasta. Sen pitkäturkkinen osa oli kuvassa viileämpi kuin lyhytturkkinen osa. Kuvaan liittyvässä tekstissä sanotaan suunnilleen, että ”tästä syystä en klippaa koirani turkkia kesällä lyhyemmäksi.”

Päätelmä on selkeästi virheellinen, koska kuva todistaa vain sen, että turkki estää lämpöä haihtumasta koirasta, mikä on sen tarkoituskin. Se on kylmällä hyvä ja kuumalla huono juttu.

Silti kuva on saanut tuhansia jakoja ja väärä tieto leviää kuin rutto. Tietenkin joillain pitkäkarvaisilla koirilla on liian kuumaa kesällä. Ne voisivat paremmin jos niillä olisi lyhyempi turkki.

Keskustelu muistuttaa hämmästyttävällä tavalla jokatalvista hevosten loimituskeskustelua. Pitää loimittaa! Ei pidä! (Mielestäni oikea vastaus on katsoa hevosia ja päättää sen mukaan, loimittaako vai ei. Itse olen loimittanut eniten hevosia kerralla juhannuksen maissa 2014, silloin oli kaatosade, +3 astetta ja tuuli vaakasuoraan, ja kaikki hevoset kesäturkissa. Osa paleli. Osa silloinkaan ei.)

Aloita eläinten kanssa yleistämällä oikein.
Seuraavaksi katso yksilöä.

Yleistääksemme oikein tarvitsemme tietoa eläimestä lajina. Hevosten kohdalla meidän pitää siis tietää, mikä on tälle lajille normaalia. Esimerkki: Hevoset ovat sosiaalisia laumaeläimiä. Yleistä siis, että hevonen tarvitsee hevosseuraa voidakseen hyvin.

Seuraavaksi katso yksilöä. Viihtyykö tämä hevosyksilö hevosseurassaan? Ellei näin ole, voisiko asialle tehdä jotain? Vaihtaa tarhakavereita, välttää hevosten jakaminen yksin joka yöksi, ettei laumaa tarvitsisi ikään kuin muodostaa joka aamu uudelleen, lisätä vaihtelevuutta tarhaan, varmistaa resurssien (ruoka, varjo, vesi) riittäminen kaikille. Pystyttää väliaita tarhaan, että toinen pääsee väistämään.

Koiria on erilaisia: niille on jalostettu tosi lyhyitä turkkeja ja valtavan tiheitä ja pitkiä. Jos koiralla on kesällä liian kuuma (se läähättää, on haluton liikkumaan, hakeutuu viileisiin paikkoihin) sille on eduksi klipata sen turkki. Myös iho-ongelmiin taipuvaiselle yksilölle turkin lyhentäminen voi radikaalisti parantaa sen elämänlaatua.

Jollain toisella yksilöllä taas vastaavia ongelmia ei ole. Aivan kuten hevosilla. Siinä, missä yksi hevonen tärisee viimassa ja tarvitsee loimen (tai vapaan heinän säänsuojassa, mikä on usein hieman vaikeampi toteuttaa, jos hevonen on laumassa missä kaikki eivät voi vapaalla heinällä olla) toinen voi olla täysin tyytyväinen eikä palella lainkaan.

Katso siis eläintä yksilönä ja hoida sitä sen mukaan. Jollet pysty päättelemään eläimen käytöksestä, miten sinun tulisi toimia, yleistä oikein eli lajinmukaisen tiedon mukaan.

IMG_7054.jpg

Onko hevosesi laitumella? Katso sitä n-y-t NYT!

Ensin huonot uutiset: Hevosta on tosi vaikea hoitaa niin, että se voi henkisesti ja fyysisesti hyvin. Sitten hyvät uutiset: Jos hevosesi on laitumella ympäri vuorokauden, josta se pääsee halutessaan varjoon kuumuutta ja ötököitä pakoon ja sillä on hyvät hevoskaverit, se voi todennäköisesti tällä hetkellä hyvin. Katso hevosta nyt! Tältä sen kuuluu näyttää. Rennolta, hyvinvoivalta ja loistavalta.

IMG_6989.jpg

Ilahduin suunnattomasti siitä, että Hevostietokeskuskin julkaisi yksiselitteisen artikkelin laitumella olemisen eduista [linkki]. Siitä lainaus: ” Hevosten tulisi päästä kesällä laitumelle, sillä laidunnurmi on ravinteikasta ja laiduntaminen mahdollistaa luontaisen syömiskäyttäytymisen ja runsaan liikunnan, mitkä edistävät hevosten terveyttä ja hyvinvointia.”

Tarkkaile hevostasi nyt. Sen käyttäytymistä ja ulkoista olemusta. Yritä pitää hevonen sellaisena ympäri vuoden.