Uutta vuotta kohti!

Iloista uutta vuotta kaikille! Istun täällä keittiön pöydän äärellä pilkkomassa omppuja ja porkkanoita kun pauke alkoi (kello on nyt viisi yli kuusi) ja uusin hevosistamme päätti sitten jäädä tyyneesti omaan makuuhalliosastoonsa lepäämään paukkeesta huolimatta. Eli vaikka moni hevonen haluaa nähdä, mitä tapahtuu ja hakeutuu aukealle paikalle, kaikki eivät…

Muistakaa, että stressitason laskuun menee monesti sen viisi päivää eli jos haluatte säästyä kummallisilta loikilta, anna hevoselle vapaa viikko tämän maailmansota-illan jälkeen. Älä ainakaan opeta sille mitään uutta sen ajan, ellet nyt varta vasten halua, että hevonen tekee saman stressaantuneessa mielentilassa loppuelämänsä!

Unohdin ehkä mainita, mutta tänä vuonna päätimme eläintenomistajina viettää uudenvuodenaattoa kaksi päivää etuajassa. Kilistelimme, söimme hyvin ja tänä iltana keskitymme siihen, että eläimillä on kaikki hyvin.

(Niin, pilkon omenoita ja porkkanoita siksi, että ajattelin käydä ripottelemassa niitä pitkin ja poikin hankeen tässä illan aikana. Ei niin, että hevoset oppisivat mitenkään pitämään paukkeesta sillä tavalla, mutta ei siitä haittaakaan ole.)

Pieniä askeleita hyvinvointiin 3

Hevosseuraa, korsirehuruokintaa – ja liikunta. Olen vuosien aikana muodostanut oman mielipiteeni siitä, mikä on hevoselle hyvää liikuntaa, kuten kaikki muutkin hevosia harrastavat. Mikä hyvä liikunta sitten on?

Hyvä liikunta on lähes jatkuvaa

Hevonen on tehty vaeltamaan kymmeniä kilometrejä päivässä laiduntaen. Sitä on mahdoton toteuttaa meidän olosuhteissa talvisin, mutta sekin asia kannattaa pitää mielessä silloin, kun suunnittelee ja toteuttaa hevosensa liikkumista. Onko mahdollista tehdä tarhoista pitkiä ja kapeita eikä neliömallisia? Voisiko heinäruokintaa toteuttaa eri paikoissa tarhassa, joka kannustaa hevosta liikkumaan niiden välillä?

Hevoselle sopii siis pitkään jatkuva kävely. Esimerkiksi maasta käsin hevosen kanssa lenkkeily on aivan erinomaista liikuntaa molemmille osapuolille ja rennot maastolenkit selästä tai kärrystä käsinkin sopivat. Mielestäni hevosen liikunnasta yli puolet voisi olla sellaista, kunhan seuraava ehtokin täyttyy:

Hyvä liikunta ei ole pakenemista

Otsikko on aika kökkö, mutta yritän selittää, mitä tarkoitan. Hevonen on saaliseläin ja sen eri pakokäyttäytymisen muodot käynnistyvät herkästi. On hevosen hyvinvoinnille ehdottoman tärkeää, että lujaakaan liikkuessaan sen elimistö ei ole pakenemismoodissa. Päivittäinen pakeneminen aiheuttaa joka eläimelle stressiä, joka heikentää sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Pidä siis huoli siitä, että hevonen on työskentelyssään rento.

Hyvä liikunta on vaihtelevaa ja taukoja on tiheästi

Hevosen keho ja mieli voivat paremmin, kun se saa käyttää molempia vaihtelevasti. 30 kierrosta kevyttä ravia ympyrällä voi ratsastajan istunnan hiomisessa olla pari kertaa perusteltua, mutta hevoselle tiheästi vaihtuvat tehtävät ovat selvästi parempia. Anna hevosen myös levähtää hetki ja venytellä niin usein kuin mahdollista! Kootumpien liikkeiden jälkeen sen pitää saada heti venytellä palkinnoksi ja käyntitauko pitkässä muodossa antaa sen lihaksistolle mahdollisuuden rentoutua.

Ja tiheillä tauoilla tarkoitan vähintään yksi tauko per viisi minuuttia. Tauon ei tarvitse olla kovinkaan pitkä, esimerkiksi kierros kentän ympäri tai muutama sata metriä käyntiä kesken maastoilun, mutta se tuntuu toimivan hevosen mieltä ja kehoa rentouttavana. Ja mitä rennompi hevonen, sitä paremmin se pysyy kunnossa ja sitä paremmin se pystyy kehittymään myös fyysisesti.

Hyvä liikunta antaa hevosen liikkua

Keppihevoseni on syy- ja seuraussuhteiden väärin päin kääntäminen. Vahingossa tietenkin, eihän kukaan tee tahallaan väärin. Manolo Mendezin Facebook-sivuilla oli erinomainen kirjoitus laukkaongelmien ratkaisuista (linkki) ja siinä oli mielestäni hyvin kuvailtu, miten ohjastuntuma vaikuttaa hevosen liikkumiseen.

Älä siis vedä hevosta suusta, äläkä laita sen päätä ja kaulaa mihinkään asentoon. Kun hevonen liikkuu oikein ja rentoutuu niskastaan, sen pää tulee hevosen rakenteesta riippuen suunnilleen luotiviivalle. Laittamalla hevosen pää ohjien tai sivuohjien avulla luotiviivalle ei valitettavasti seuraa se, että hevonen liikkuisi oikein. Niin ihanaa kuin se olisikin! Päinvastoin. Ellei hevonen pysty liikuttamaan päätään, loppuhevonen jännittyy. Jos ohjat tai apuohjat laittavat hevosen pään staattiseen asentoon, hevonen oppii suojelemaan suutaan jännittämällä alakaulaa ja niskaa. Siitä seuraa jännitteitä hevosen koko kehossa.

Hyvä liikunta on myös muuta kuin himmailua

Kunhan hevonen on mieleltään rento, sille tekee vain hyvää liikkua lujaakin. Rentous ei tarkoita velttoutta, liikkumattomuutta, epäaktiivisuutta! Päinvastoin rento hevonen pystyy käyttämään kehoaan myös aktiivisesti ja sille kannattaa antaa siihen tilaisuus. Vapaana, ratsastajan alla tai kärryjen edessä.

Tärkeää on, ettei hevonen pelkää liikkuessaan eikä se liiku välttääkseen rankaisua. Huolella rakennettu into liikkumiseen on hyvinvoinnin kannalta ehdottomasti parempi.

cropped-bannerii.jpg

 

Pieniä askeleita hyvinvointiin 2

Kun hevosella on hevosseuraa, mitä seuraavaksi?

Ruokinta. Kirjoitin puoliksi vitsillä virikeheinä-blogin marraskuussa, mutta totuus ei ole kovinkaan kaukana tästä. Hevosella on ruuansulatuselimistö, joka on tehty käsittelemään jatkuvasti etenevää korsirehumassaa. Sen mahalaukussa erittyy jatkuvasti happoa, joka altistaa hevosta mahahaavalle mikäli mahalaukku on tyhjillään. Ravissa ja laukassa varsinkin hapot hölskyvät mahassa ja voivat aiheuttaa haavaumia suojaamattomaan mahalaukun yläosaan.

Monimuotoinen, ei kovin runsaskasvuinen laidun, jossa olisi paljon myös järsittäviä puita, oksia jne. olisi hevoselle ehkäpä paras ruokintatapa (sanoi hän ja katsoi ikkunasta ympäröivää jäätikköä). Hevosia on tosi hankala ruokkia niin, että ne voivat sekä henkisesti että fyysisesti hyvin.

Suo siellä

Miten ratkaista hevosen korsirehutarve ilman, että hevonen lihoo palloksi? Sitä ovat monet yrittäneet, minä mukaan lukien. Yhdessä vaiheessa hevosemme olivat jatkuvalla heinällä, jota syötin kaksinkertaisen verkon alla. Toimi kohtuullisesti, mutta kyllä ne silti useimmat lihosivat pikkuhiljaa. Lisäksi verkosta syöminen altistaa hevosta niskajumeille ja joillain hevosilla (todennäköisesti verkon laadullakin on tässä merkityksensä) myös etuhampaiden kiille voi vaurioitua jatkuvasta hinkkaamisesta verkkoa vasten. Kengitettyjen hevosten kohdalla verkosta syöttäminen lisäksi täytyy tehdä kaukalosta, etteivät tartu kengistään verkkoon.

Verkkoruokinnan ongelmaksi voidaan kokea myös se, että hevoset seisovat pitempään paikallaan syömässä heinää. Ihanne olisi, että hevonen voisi kävellä ja syödä, kuten luonnossa tekisi. Tosin moni hevonen ei liiku tarhassaan sen enempää, oli sen edessä heinää tai ei. Hevosia täytyy hieman kannustaa liikkumaan. Meidän hevosilla toimi yllättävän hyvin se, että verkotetun paalin lisäksi niille annettiin muutaman kerran päivässä eri heinää eri päihin U-muotoista tarhaa.

Ken on keksinyt tähän toimivaa ratkaisua, kerro minullekin. Olen suunnitellut heinätykkiä, joka levittäisi heinän koko tarhan alueelle, miettinyt vaijerissa liikkuvaa heinäkelkkaa, joka liikuttaisi hevosta samalla kun se syö heinänsä ja todennut, että tähän mennessä toimivin ratkaisu on heinien syöttäminen monesta eri paikasta monta kertaa päivässä.

Korsirehu hyvä, väkirehu huono

Näin tiivistetysti. Hevonen voi parhaiten, kun se saa paljon korsirehua. Korsirehun täytyy kuitenkin olla hevoselle sopivaa. Käytännössä tärkein arvo on sokeri: sitä ei monelle harrastehevoselle saisi olla enempää kuin 100 g/ kilo kuiva-ainetta. Jos hevonen liikkuu paljon, se käyttää enemmän energiaa ja voi sietää enemmän sokeriakin.

Pieniä askeleita hyvinvointiin

Otsikko kuulostaa vuodenvaihteen itseparannusmantralta. Ei ole. Tarkoitus on miettiä, millä tavalla voimme parantaa hevosten hyvinvointia – tänä ja tulevina vuosina.

Askel 1: Seura

Miksi laitoin seuran ennen muita perusasioita, kuten liikkuminen ja ruokinta ja hoito? Koska niin hevonen valitsee. On jopa tutkittu, että hevonen valitsee kohtuullisen ikävät sääolosuhteet ja jopa hieman nälkääkin, kunhan se näkee muita hevosia. Varmista siis, että hevosella on mahdollisuus nähdä ja kosketella lajitovereitaan, vaikkakin aidan yli. Jos karsinoiden välissä on umpiseinät, sahaa niihin pienet aukot. Eräs ystäväni teki niin ja karsinanaapurit seisoivat poikkeuksetta aina niin, että niiden turvat oli tasan aukkojen kohdalla. Hevonen ei pidä yksinolosta.

Askel 2: Seuran valitseminen

Kaikki eivät tule toimeen keskenään. Ei ihmiset, eivätkä hevoset. Jos kaksi hevosta eivät pidä toisistaan, älä pakota niitä asumaan vierekkäisissä karsinoisssa tai tarhailemaan yhdessä. Laitumella useimmat hevoset sietävät paremmin toisiaan, ja se johtuu todennäköisesti sekä siitä, ettei ravinnosta ole puutetta että siitä, ettei tilasta ole puutetta. Kun toinen sanoo, että mee kauemmas, toinen pystyy menemään. Se vähentää turhautumista.

Käsittämätön tuuri: Hevosten bestikset

Aina ei käy näin, mutta joskus kyllä: Hevonen löytää sattuman kaupalla yhteen laitetuista lajitovereistaan sydänystävän. Minulla on ollut hevosia kotona noin 17 vuotta ja siinä ajassa on syntynyt kaksi parasta ystäväparia. Yhdet oli tammat: toisen tullessa meille 8, toinen 11-vuotias. Molemmat ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen mutta oli ihana seurata niitä. Ne oli harvoin toisistaan kauempana kuin metrin ja usein vähemmän.

Toinen bestispari syntyi, kun ostimme kolmivuotiaan kylmäveriruunan. 7-vuotias tammakasvattimme tykästyi siihen ja sama juttu: missä toinen, siellä toinenkin. Minua tietenkin asia vähän harmittaa, sillä tamma on vähän pullea ja voisi olla laihdutettavien ryhmässä kun taas nuori kasvava kylmäveriruuna menestyisi tällä hetkellä jopa vapaalla heinällä. Mutta eihän noita kahta voi erottaa, joten minä lisäruokin ruunaa.

Pauketta pakoon – vai ei?

Tämä on osittain uusinta vuoden 2016 alussa julkaistusta kirjoituksesta. Uusi vuosi paukutteluineen lähestyy ja vaikka monet hevoset viettävätkin yön neljän seinän sisällä, meidän hevoset eivät – jotain kuudettatoista vuotta. Miksi? Koska hevonen on:

Laumaeläin. Hevonen on todellinen laumaeläin. Se tuntee olonsa turvallisemmaksi, kun ympärillä on muita hevosia. Yksinolo on sille lähtökohtaisesti vaikea asia ja sitä pitää harjoitella enemmän kuin ehkä mitään muuta. Olet varmasti nähnyt eri tarhoissa olevia hevosia lepäämässä? Ne kerääntyvät usein lähelle toisiaan, vaikka olisi aitoja välissä. Jos hevonen on karsinassa, jossa väliseinät on alhaalta umpinaiset, se pitää usein päänsä sillä korkeudella, että se näkee muita hevosia.

Saaliseläin. Hevonen ei huolestuttavissa tilanteissa luontaisesti menisi yksin luolaan piiloon vaan tuntee olonsa turvallisemmaksi avaralla paikalla, missä se näkee ympärilleen. Hevosen vaistot ohjaavat sitä pakenemaan jos se säikähtää ja vaikka se voi olla aloillaan seinien avulla, sen tarve paeta ei poistu.

Nämä kaksi asiaa hevosesta selittävät mm. aika paljon sitä, miksi lastausongelmia on niin paljon. Ne selittävät myös sen, miksi minä en uutenavuotenakaan laita hevosia sisälle paukkeesta huolimatta.

Hevostietokeskuksella on erinomainen infovideo uudenvuodenaatosta hevosen näkökulmasta: https://www.facebook.com/hevostietokeskus/videos/538317802995066/

Olen kuullut lukuisista tapauksista, jossa hevonen on loukannut itsensä karsinassa uudenvuodenaattona. Olen myös kuullut lukuisista tapauksista, jossa hevonen on karannut tarhasta uudenvuodenaattona ja loukannut itsensä. Kummassakin tavassa on siis riskinsä. Miksi sitten itse valitsen jättää hevoset ulos? Edellä mainittujen syiden lisäksi: koska luotan siihen, että hevonen on hevonen.

Oppivainen ja tottuva hevonen

Hevonen oppii hämmästyttävän nopeasti. Jos se säikähtää suuresti, se voi oppia kerrasta pelkäämään. Jollei se säikähdä suuresti, se oppii ja muistaa muutamalla kymmenellä toistolla. Hevosia on erilaisia: on rohkeampia ja pelokkaampia, on paljon liikkuvia ja vähemmän liikkuvia.

Ensimmäisenä vuonna, kun hevoset olivat pihatossa ne juoksivat kun ensimmäiset raketit ammuttiin. Tämähän tapahtui ehkä viikkoa ennen uudenvuodenaattoa, koska asuin silloin Espoossa ja uusivuosi oli siellä vähän kolmas maailmansota. Mutta mitä sitten tapahtui? Koska raketeista ei seurannut mitään pelkoa tai kipua tuottavaa, hevoset tottuivat. Oleellista siinä oli se, ettei uudesta asiasta (raketti) seurannut rankaisua.

Tavallaanhan se oli hyvää tuuria, etten ollut juuri silloin ratsastamassa: olit sitten vaikka kuinka hyvä ratsastaja – mitä minä en ole – on täysin mahdotonta olla yhtään rankaisematta hevosta, joka säikähtää ja pakenee. Tahatonkin rankaisu on rankaisu: hevoselle on yhdentekevää, vedetäänkö sitä suusta tahallaan vai vahingossa. Se voi silti oppia, että raketista seuraa kipua.

Mutta jos uudesta, vähän jännittävästäkin asiasta ei seuraa mitään, hevonen yleensä tottuu siihen. Ja näin kävi. Kun tulee uudenvuodenaatto, kello lyö kaksitoista ja maailma räjähtää, meidän hevoset käyttäytyvät yhä suunnilleen näin:

Pahoitteluni surkeasta videolaadusta. Videosta kuitenkin näkyy kaikenlaista mielenkiintoista: vaikka hevoset eivät juokse, ne eivät tietenkään ole rentojakaan. Ahnein hevosistakaan ei syö. Ne ovat kerääntyneet poikkeuksellisen tiiviiksi ryhmäksi seuraamaan tapahtumia. Mutta vaikka joukossa on yksi kylmäverinenkin, jolle on jalostettu sellainen vähän maltillisempi tapa reagoida jännittäviin asioihin, tuossa hevosryhmässä on myös arabi, andalusialainen ja lusitano, joille kaikille on ominaista suurieleinen liikkuminen.

Hauskaa on ollut huomata, että tämä opittu suhtautuminen siirtyy hevosista toisiin: kyllä edelleen uudet hevoset, ja nämä vanhatkin, hieman juoksevat tarhassa kun pauke alkaa, mutta aika nopeasti ne rauhoittuvat syömään ja kerääntyvät aukealle alueelle lähelle toisiaan katselemaan.

Teen uudenvuodenaattona aina niin, että levitän hevosille kokonaisen pyöröpaalin pitkin ja poikin tarhaa, jotta hevosilla on lajityypillistä puuhaa yön ajan. Kun meillä on kahta eri heinälaatua, levitän sitä paremmanmakuista. Olen myös, jos on ollut puhdasta lunta, heittänyt muutaman litran prixejä ympäri tarhaa. Laiduntaminen rauhoittaa. Varmistan myös, että hevosilla on tilaa liikkua eli joskus olen uhrannut yhden laidunlohkon, vaikka se mutaantui.

Hevoset ovat myös pihattoasumiseen ja toisiinsa tottuneita. En ole koskaan nähnyt, että ne hakeutuisivat itse pihattoon sisälle kun rakettien pauke alkaa. Päinvastoin. (Edit 1.1.2018: Koska kirjoitin noin niin tällä kertaa paukkeen alkaessa meille muutama viikko sitten tullut trakehner jäi ihan rauhallisesti sisälle seisoskelemaan kun se siellä oli…) Meillä on myös varsin hyvät aidat. Tuntuu kuitenkin siltä, että oleellisin on tuo tottuminen: annetaan hevoselle mahdollisuus oppia, että raketeistakaan ei seuraa rankaisua. Tämä periaate koskee muuten myös kaikkea muuta, pressujen ylittämisestä maastoesteisiin.

Hevoset tottuvat mitä ihmeellisimpiin asioihin, jos niille annetaan mahdollisuus tottua. Mutta meidän hevosille askartelen myös tällaiset teippikoristeet harjaan, ihan siltä varalta etteivät neljän lankun aitakaan niitä pidä. Löytävätpähän paremmin takaisin meille, kun löytyvät.

20171227_143943.jpg

Tarvitset jesaria, vedenpitävän tussin ja sakset. Leikkaa sopiva pätkä teippiä puoliksi kahtia ja taita liimapuolet yhteen. Kirjoita siihen puhelinnumerosi. Jätä 5-6 cm teippiä taittamatta. Tee hevoselle pieni letti harjaan ja kierrä teippi sen ympäri.