Kuljettamisen muistilista

Aina ei pysty valitsemaan, mutta usein voi. Tässä siis lyhyt muistilista hevosen kuljettamisen valinnoista:

  1. Älä kokeile, meneekö hevonen kyytiin. Kouluta sitä järjestelmällisesti menemään mielellään autoon tai traileriin jo ennen kuljetustarvetta.
  2. Lajitoverin kanssa kuljettaminen on aina parempi kuin yksin kuljettaminen
  3. Kuorma-auto on aina parempi kuin traileri
  4. Jotta hyvin lastautuva hevonen pysyisi hyvin lastautuvana, harjoittele kuljetuskertojen välissä ilman sitä rankaisua, mikä kuljettaminen käytännössä aina on
  5. Jokainen kuljetuskerta on hevoselle stressi ja terveysriski, vaikka hevonen olisi kuinka hyvin koulutettu ja totutettu. Kuljeta siis esimerkiksi mielummin valmentaja hevosen luo kuin toisin päin.
  6. Varmista, että hevonen pystyy laskemaan päätään kuljetuksen aikana. Se edistää liman poistumista hengitysteistä ja vähentää riskiä ns. kuljetuskuumeelle.

lastaus_r_28 kk pre/lusitanoristeytysvarsa harjoittelee lastautumista.

Pitääkö hevoselle syöttää nameja?

Hevosalan koulutukseen tuli uusi tutkinnon osa: Hevosten koulutus [linkki], jossa tutkinnon suorittajan tulee hallita laajasti eri tapoja kouluttaa hevosia. Tämä on mielestäni tosi hyvä juttu: Mitä enemmän ihmisellä on eri menetelmiä hallussaan, sitä vähemmän hänelle tulee umpikujia hevosen kanssa. Mitä enemmän hevosten kanssa tekemisissä olevat ihmiset näkevät, kuinka nopeasti hevonen motivoituneena oppii, sitä paremmin hevonenkin voi. Naksutinkoulutus ja positiivinen vahviste ovat nykyaikaa myös hevosten kanssa.

Mutta otsikon kysymykseen vastaukseni on kuitenkin ei, ei tarvitse. Jos itse haluaa, on ihan ok olla syöttämättä hevoselle koulutuksen aikana nameja lainkaan. Jos haluaa käyttää toimivia palkintoja saadakseen hevosen oppimaan paremmin ja yrittämään enemmän, kesäisin hyvästä kohdasta rapsuttaminen on useimpien hevosten mielestä oikein käypä palkinto.

Ilmankin pärjää: hevosten kanssa on käytetty negatiivista vahvistetta eli paineen poistoa koulutuksessa ”aina”. (Tosiasiassahan vanhat hevostenkoulutusoppaat ovat useimmiten käsitelleet myös niitä ruokapalkintoja, eli uusi keksintö se ei ole.)

Pidä kuitenkin mielessä, että…

…jos käytät pelkkää painetta ja sen poistoa opettamaan hevoselle, mitä haluat, se vaikuttaa suhteeseesi hevoseen ja hevosen käsitykseen sinusta. Voi siis olla, että jos hevosen ainoa palkinto on saada olla rauhassa, se alkaa arvostamaan sitä enemmän ja enemmän. Silloin pahimmillaan hevonen voi alkaa pitämään kaikkea työskentelyä ikävänä ja laitumelta tuloakin kurjana juttuna, koska se johtaa johonkin lievästi ikävään tapahtumaan. Haluatko sinä olla se asia, josta eroon pääseminen on palkitsevaa – vai jotain muuta?

Jollei siis ole jotain painavaa käytännön syytä, miksei halua käyttää ”oikeita palkintoja” hevosen kanssa, suosittelen lämpimästi käyttämään niitä. On aivan erilaista hakea sellainen hevonen töihin, joka itsekin haluaa osallistua tapahtumaan ja tulee laitumellakin laukassa portille.

On aivan erilaista ratsastaa hevosta, joka hörisee innoissaan tehdessään jonkun vähän vaikeamman tehtävän, koska on oppinut sen johtavan palkintoon. Ja on aivan erilaista lastata hevosta, jonka mielestä traileriin meneminen on hauskaa.

On aivan erilaista kouluttaa hevosta, joka itse haluaa olla mukana.

Kirjoitan tästä aika usein, sillä se on hevosharrastuksessa mielestäni tosi olennainen asia. Minusta on aina hämmentävä tavata hevosia, joille olen ilmaa. Jos silloin ainoa tapa kiinnittää hevosen huomio olisi paineen käyttö, voisin kyllä opettaa hevosen katsomaan minua aina, nopeastikin. Riittää, kun rankaisee hevosta paineen aloittamisella silloin, kun se katsoo muualle ja lopettaa paineen, kun hevonen katsoo. Ei se kuitenkaan olisi sama asia. Ei hevoselle, eikä ihmisellekään.

Ihmisellekin on palkitsevaa olla merkityksellinen.

Mikä naksutinkoulutuksessa ärsyttää?

Joskus kuulen vastakkainasettelusta ”perinteisen hevostenkäsittelyn” ja naksutinkoulutuksen välillä. Itse käytän mielelläni kaikkia menetelmiä, mitä eläinten kanssa on osoitettu toimiviksi ja eläinystävällisiksi, enkä näe siinä mitään ristiriitaa. Tiedän, että monia ärsyttää se into, millä positiivisesta vahvistamisesta ja naksutinkouluttamisesta innostuneet hevosharrastajat ajavat asiaa mutta ymmärrän senkin: Kun on löytänyt jonkun mahtavan jutun, ilosanomaa jakaa mielellään kaikille. Se voi tuntua monelta ärsyttävältä.

Se, mihin itse haluaisin kuitenkin puuttua, on muiden koulutustapojen paheksuminen. Vaikka ihminen ei koskaan syöttäisi hevoselle yhtään porkkanaa, hän voi silti olla hevosystävällinen ja taitava ratsastaja ja hevosten kouluttaja. Tai sitten ei – mutta ei se porkkanoiden syöttäminenkään silloin auta, vaan lisäopin hakeminen. Jokainen voi oppia vielä paremmaksi. Paheksunnalla saa kuitenkin yleensä aikaan vain vastustusta.

Lyhyesti siis: Katso, ennen kuin toteutat. Etsi itsellesi ja hevosellesi toimiva menetelmä ja kokeile. Löydä itsellesi ja hevosellesi parhaita tapoja harrastaa. Kun perehdyt uuteen menetelmään, yritä nähdä termien taakse: Mitä hevosen kannalta tapahtuu?

ou_6576_pHevosta palkitaan ruokapalkinnolla ratsastuksen yhteydessä. Luulen, että kymmenen vuoden sisällä ruokapalkintojen järkevä käyttö kuulu jokaisen ratsastuskoulun perusopetukseen.

 

Valokuvien vuoro.

IMG_9022
Kyllä meidän hevoset juoksivat päästessään keväällä laitumelle. (Ei, tuo ei ole tiikerinkirjava hevonen. On mutainen.) IMG_2029
Meillä kävi 8-viikkoisia kultaisianoutajia kuvattavana. IMG_1340Kävin kuvaamassa karhuja. Tämä emo toi pienet poikasensa näytille.

Kuvaan tilauksesta hevosia, koiria, kissoja ja ihmisiä sekä muita eläimiä. Pidän eniten luonnonvalosta ja luonnollisesta ympäristöstä. Jos tarvitset kuvia, ota yhteyttä! P. 050-520 3598 tai mitallberg@gmail.com (Gmaililla on yli-innokas roskapostin suodatin joten jos minusta ei kuulu, laita vaikka tekstari…)

”Mitä mieltä olet paineesta?”

Sain tämän kysymyksen (tai vähän sentapaisen) ollessani pitämässä lastausluentoa. Lastausluennolla puhun melko vähän paineen käytöstä monestakin eri syystä: Yleensä jos hevosella on jonkinlainen lastausongelma, painetta on jo yritetty käyttää vaihtelevalla menestyksellä. Siksi suosittelen skippaamaan paineen käytön joksikin aikaa ja keskittymään pelkästään oikeasta palkitsemiseen. 

Mutta paine on kiinnostava ja hevosten kanssa aina ajankohtainen aihe. Ajattelin hieman avata ajatuksiani paineen käytöstä hevosen kanssa. Olennaisia asioita on tasan kaksi: Millainen paine on, ja milloin se vähenee tai loppuu. 

Paineen poisto = vahviste

Kun käytät painetta, olennaista on, ettei se aiheuta kipua tai pelkoa. Pyri olemaan ärsyttävä, ei pelottava. Tähän on muutamia eri syitä: Hevonen tietenkin kärsii sekä kivusta että pelosta. Hevosen ei kuulu kärsiä siksi, että me haluamme tehdä sen kanssa erilaisia asioita. Mutta ärsyttävän paineen poistuminen on sen verran hyvä vahviste, että oikein ajoittamalla (= lakkaa kutittamasta hevosta, kun se tekee, mitä haluat) saat todennäköisesti oikein nopeasti tuloksia aikaan.

Toinen syy on, että hevonen on pelätessään arvaamattomampi. On siis itsellesi parasta, jos hevosta ei pelota. Älä säikytä hevosta. Kouluta sitä.

Onko paineen käyttö eettinen ongelma? 

Mielestäni tämä on aiheellinen kysymys ja itse olen päätynyt siihen, että ei ole, mikäli edellä mainitut asiat pidetään mielessä. Yritän itse pitäytyä siinä, että aiheutan hevoselle korkeintaan ohimenevää epämukavuutta, en pelottele sitä enkä tahallani aiheuta sille kipua (eli opetan hevoselle aina ensin, miten se pääsee paineesta eroon ja sitten vasta käytän tarvittaessa suurempaa painetta). Mutta kivun tai pelon aiheuttaminen eläimelle (pois lukien, että välillä eläintä esimerkiksi on pakko hoitaa eläinlääkärin toimesta ja hoitotoimenpiteet aiheuttavat kipua tai pelkoa) on mielestäni hyvin hankala perustella jotenkin oman harrastuksen tai edes työn tärkeydellä.

Mutta paineen tarkka käyttö ei mielestäni ole mitenkään eettisesti kyseenalainen juttu. Tärkeintä on, että hevonen a) tietää, miten se pääsee paineesta eroon tai saa sen kevenemään ja b) kun hevonen tietää, paine aloitetaan aina kevyesti ärsyttävästä ja voimistetaan vasta sitten.

Mitä toivot, että olisit saanut oppia paineen käytöstä?

Olen ollut hevosten kanssa tekemisissä 1970-luvulta asti. Jos voisin mennä takaisin lapsuuteen, olisin halunnut oppia kaksi asiaa: Että on väliä, milloin tarkalleen paine vähenee ja että kun hevonen tekee oikein, myötää sille.

Otetaan esimerkkinä hevosen taluttaminen. Olen lapsena oppinut taluttamaan hevosta niin, että naru tai ohjat on lyhyenä ja käytännössä hevosen päässä tai suussa painetta koko ajan. Tämähän on aivan päätöntä. Se tarkoittaa, että teki hevonen mitä tahansa, paine on ja pysyy. Silloin hevosella ei juuri ole syytä tehdä, kuten taluttaja haluaa vaan alkaa todennäköisesti toimimaan oman mielensä mukaan. Jos taas myötäys on selkeä ja painetta tuntuu vain silloin, kun hevonen on menossa väärään suuntaan, sillä on syy kulkea taluttajan vieressä.

Summa summarum: Ole ärsyttävä, älä pelottava. Äläkä poista painetta väärään aikaan monta kertaa peräkkäin.

19400409_10155413607364350_2932850617485888487_oKuva on 1980-luvun alusta ja rikos lienee vanhentunut (kypärättömyys siis, ja huono ratsastuskin). Hevonen oli hieno ja hyvin koulutettu venäläinen ruuna, jolle olisi ollut tosi paljon kivempaa ellen olisi vetänyt sitä suusta ja puristanut pohkeilla samaan aikaan. Huomaa hevosen irvistävä suu.

Kavio otsaan: Vahinko vai vahingossa opetettu?

Hevosemme pääsivät laitumelle tänä vuonna aikaisin, toukokuussa. Kaikki, jotka ovat nähneet hevosten laitumellelaskun tietää, että se on hevosista mukava tapahtuma. Mitä tämä tarkoittaa oppimismielessä?

Laitumelle pääsy on vahviste. Hevonen oppii nopeasti ja muistaa hyvin. Se on myös hyvä ketjuttamaan asioita. Hyvä esimerkki on hevonen, jota kuljetus jännittää. Ensin se jumittaa trailerin sillalla, sitten jo tallin pihassa ja seuraavaksi se voi olla jännittynyt jo kuljetussuojia laittaessa karsinassa. Se on oppinut, että yksi asia johtaa toiseen. Hevoset ovat ketjuttamismestareita jokainen.

Traileri on monelle hevoselle ikävä paikka eli rankaisu ja monelle hevoselle laidun taas mukava paikka eli vahviste. Siellä on ruokaa, lajitovereita ja tilaa liikkua. Jollei hevonen ole koko kesän laitumella vaan esimerkiksi yöt tai päivät sisällä, laitumelle pääsy on yleensä voimakas vahviste (paitsi jos laitumella on hirvittävän kuuma tai siinä on paarmoja, eikä hevonen pääse sieltä halutessaan suojaan).

Kavio otsaan vai tottelevaisuusvaliohevonen? Valinta on sinun!

Taidatte kaikki jo tietää, mihin tällä introlla pyrin. Hevonen oppii koko ajan ketjuja ja näin ollen laitumelle päästö toimii vahvisteena sitä edeltävälle toiminnalle. Jos hevonen vähän kiirehtii, riimunaru kiristyy ja ihminen päästää hevosen käynnistä laitumelle, tämä vahvistuu. Hevonen oppii koko ajan kiirehtimään eli kohta se jo ravaa kohti laidunta, se oppii vetämään taluttaessa ja koska usein tällainen tilanne raivostuvine taluttajineen kiihdyttää hevosta jonkin verran, pahimmassa tapauksessa nostamaan laukan ja potkaisemaan taaksepäin päästyään irti.
Tämä on se kavio otsassa -vaihtoehto. En suosittele.

Toistan: Jokainen ketjun osa, joka johtaa loppupalkintoon, vahvistuu. Jos hevonen kiirehtii, tönii, vetää tai jättää pysähtymättä portista menemisen jälkeen ja se pääsee laitumelle, koulutat hevosta vetämäään, kiirehtimään jne. kunnes se osaa tämän jo todella hyvin.

Tähän väliin omanapa-huomautus: Olen laiska. En siis juuri huvikseni kouluttele omia eläimiäni, mutta mietin yleensä aika tarkkaan sitä, miten saan niitä olemaan oppimatta vaarallisia tapoja toimia. Eli kun hevosemme pääsevät laitumelle, niillä on siihen tietty ketju, jota opetan. Se menee näin:

”Milla hei, sun täytyy muuttuu…”

No vitsi vitsi, ei mene, vaan oikeasti se menee näin:

  1. Hevonen kävelee talutettuna kohti porttia, naru löysällä, taluttajan tahtia
  2. Hevonen pysähtyy portin taakse
  3. Taluttaja avaa portin ja taluttaa hevosen läpi
  4. Taluttaja kääntää hevosta takaisin kohti porttia
  5. Taluttaja sulkee portin
  6. Hevosen riimunnaru irroitetaan
  7. [kukkahattunaksutinkouluttajavaroitus] Hevonen saa pari prixiä suuhunsa [/kukkahattunaksutinkouluttajavaroitus]
  8. Taluttaja poistuu ja hevonen jää portille tai menee kavereiden luo syömään

Tämä on yksi tapa tehdä asioita, jossa hevosen turvallinen käytös vahvistuu. Suosittelen. Jos hevonen alussa jostain syystä ei toimi aivan näin, se ei pääse seuraavaan vaiheeseen. Jos siis hevonen kiirehtii kohti laitumen porttia, se pääsee kävelemään sieltä poispäin (=rankaisu). Jos hevonen tönii taluttajaa, kun taluttaja availee porttia, portti ei aukea. (negatiivinen rankaisu). Toimii.

P.S.: Kiitos kaikille kommentoijille, on kiva tietää, että joku lukee! Blogi jatkuu (ja muuttaa jossain välissä).

_MG_3348

Hei taas!

Kävin lomalla. Kävin myös mm. karhukojussa kuvaamassa [tehtäväänsä hyvin koulutettuja] karhuja, jotka tulivat tunnin välein omilla vuoroillaan kuvauskojun eteen herkuttelemaan. Tosi hauska elämys!

Kun elämässä on kaikenlaista muuta kivaa tekemistä niin tämä blogi jää helposti vähemmälle huomiolle. Onko tälle vielä kiinnostusta? Pidän kirjoittamisesta ja teen sitä koko ajan, mutta mietin olisiko kuitenkin helpompi keskustella lukijoiden kanssa esim. Instan puolella?

Blogikirjoituksiakin luetaan: tämän blogin perustamisen jälkeen uniikkeja kävijöitä on WordPressin tilaston mukaan ollut yli 185 000. Lukukertoihin verrattuna kommentteja tulee kuitenkin hirmu vähän ja se on taas minusta vähän tylsää. Haluaisin keskustelua, en yksinpuhelua. Kiertäessäni luennoimassa ja kursseja pitämässä kuulen omaa ääntäni ihan tarpeeksi…

Joten mietin, mitä blogille tapahtuu ja palaan asiaan.

071006_7105