Kuopio 10-11.11.2018

Kuopio! 10 ja 11.11.2018 järjestää Suomen Ratsastajainliiton Itä-Suomen aluejaosto kahden päivän koulutuskokonaisuuden, jossa pääsen kouluttamaan aivan lempiaiheitani.

Lauantaina 10.11. ensin jokaiselle hevosharrastajalle tarkoitettu luento:
Hevosen käyttäytyminen ja oppiminen
ja sen jälkeen
Jokahevosen luottamuskoulu ja ympäristöoppi

Jälkimmäisessä paneudun siihen, miten hevosta opetetaan järjestelmällisesti eri tavoilla luottavaisemmaksi, rohkeammaksi ja vähemmän säikyksi.

Ympäristöoppi-osuudessa käyn läpi, millä tavalla esimerkiksi kisahevosen ratsastusvalmennuksen lisäksi kannattaa suunnitella sille oma ympäristöoppikokonaisuus, jonka tavoitteena on mahdollisimman hyvä suoritus myös muualla kuin kotona. Samalla käyn läpi myös esimerkiksi sen yksin maastoon kouluttamisen.

Sunnuntaina on vuorossa ensin kolme tuntia Lastauskoulua ja lounaan jälkeen pääsen tämän syksyn teemaan eli Ruokapalkintojen (ja miksei rapsutuspalkinnonkin, hevosista riippuen) käyttö ratsastuksessa!

Palkinnot motivoivat hevosta ja niitä kannattaa käyttää sekä hevosen hyvinvoinnin lisäämiseksi että motivoimaan hevosta niihin vaikeimpiin tehtäviin, mutta niiden käyttöön ratsastuksessa liittyy paljon mahdollisia karikkoja. Jotta hevosesta ei tulisi pyörivä, hörisevä peruuttelija, käytetään muutamia yksinkertaisia oppimisen periaatteita hyväksi.

Ilmoittaudu alla olevan linkin kautta ja tule mukaan! 
(Poistin tästä tekstistä aika monta huutomerkkiä lopuksi, mutta olen tästä kokonaisuudesta tosi innoissani!)

https://tapahtumat.ratsastus.fi/tapahtumat/minna-tallbergin-luennot-hevosen-kouluttamisesta-kuopio/

Vinkki ruokapalkintojen kanssa aloittavalle

Oletko sinäkin kiinnostunut ruokapalkintojen käytöstä hevosen kouluttamisessa? Hyvä! Ne ovat nimittäin todella tehokkaita motivaattoreita. Mutta.

Tuliko hevosestasi hirviö kun otit porkkanat esiin? Oliko rento koulutustuokio kaikkea muuta kuin mitä piti?
Toisin sanoen: turhautuiko hevosesi niin, että siitä tuli levoton tai luimisteleva?

On syksy, ja hevoset ovat nälkäisiä. Jos ne ovat olleet laitumella, ne ovat siirtyneet sisäruokintaan ja siksikin voivat olla nälkäisempiä kuin kesällä. Tässä tulee helpoin ja nopein vinkki ruokapalkinnoilla kouluttamisen aloittamiseksi (ei tosin kätevin, valitettavasti, se selviää kohta):

Aloita heinällä.

Kyllä, heinällä. Ellei hevosesi ole vapaalla heinällä, suurimmalle osalle hevosista pieni tuppo heinää on ihan riittävä palkinto. Jos hevosesi on vapaalla heinällä voi olla, että pieni tuppo erilaista heinää on ihan jees. Voit antaa hevoselle pienen tupon heinää vaikka se vielä pureskelee edellistä, ja se tuntuu oikeasti rauhoittavan hevosta. Kätevää se ei ole, nimim. ”Aika kivalta tuntuu kun farkkujen takataskuihin tungetut heinien jämät varisevat vaatteiden sisäpuolella ja pitää ajaa vielä 150 km”.

Ruokapalkinnon laatu = kaasu

Yksinkertaistetusti: Porkkana on kaasu pohjassa, heinä on lähes tyhjäkäynti. Mielestäni on helpoin opettaa koulutukseen mukaan sopivan rauhallisen mielentilan sillä heinällä. Kun hevonen on oppinut tämän, voidaan yleensä vaihtaa johonkin kätevämmin käytettävissä olevaan ruokapalkintoon (käytän itse useimmiten valkuaistiivisterehua) ilman, että hevonen kiihtyy.

Jos hevonen kiihtyy heinäpalkinnoistakin, anna sille muutaman kilon heinää ennen koulutusta. Tarkista mahahaavan varalta. Opeta sille luopumista (alla) huolella ja käytä isompia heinätuppoja palkintona.

Heinän käytössä on sekin hyvä puoli, että se auttaa sinua haarukoimaan, miltä hevosesta tuntuu. Jos palkinto ei ole kovin korkeasti arvostettu, hevonen näyttää herkemmin, milloin lähestyt sen huolestumisrajaa. Silloin kun ollaan siedättämässä vaikka vanhaa lastauspelkoa pois, tästä on paljon iloa. Ja jos on kiire, saat lisää toistoja aikaan vaihtamalla palkinto parempaan.

Pari muuta vinkkiä, kun kerran aloitin:

Älä opeta äänimerkkiä erikseen

Koirankouluttajat monesti tekevät näin, eli ensin ikään kuin opettavat koiralle ensin, mitä naksutin tai muu äänimerkki tarkoittaa. En suosittele tekemään tätä hevoselle, sillä hevonen oppii nopeammin ja muistaa paremmin kuin [mutu] 98% koirista [/mutu].

Varoitus koiralöpinää: Mutun lähde: olen kouluttanut varmasti yli sen sata koiraa ja kaksi olivat pelottavan nopeaoppisia jopa hevoseen verrattuna. Toinen oli englanninbulldoggi, toinen berninpaimenkoira. Kumpikin oppi tehtävän, joka oli sinänsä yksinkertainen (toisella katso kameraan, toisella juokse kamera-auton perässä tiettyä etäisyyttä) parilla-kolmella toistolla. Älä silti hanki kumpaakaan, niillä on sen verran paljon perinnöllisiä terveysongelmia, että niiden keski-ikä on harmittavan alhainen.
Linkki berninpaimenkoiriin
Linkki englanninbulldoggeihin 
Kaikki muut koirat ovat olleet kouluttajalle armeliaampia kouluttaa eli tarvitsivat enemmän toistoja oppiakseen tarkasti mitään. /koiralöpinä loppu

Syy miksi sanon näin on, että samalla kun ihminen omasta mielestään vain ehdollistaa hevosta naksuttimeen, hevonen oppii jotain. Hämmästyttävän tarkasti jotain yleensä. Hevoset ovat siitäkin haasteellisia koulutettavia, kun ne oppivat tarkasti jotain todella nopeasti.

Eli aloita hevosen kanssa mielummin siitä, että opetat sille vaikka sen luopumisen. Kyllä se äänimerkki tulee opituksi samalla. Tai opeta sitä vaikka koskettamaan jotain esinettä, kuten pölyhuiskaa, ämpärinkantta tai parkkikiekkoa. Silloin hevonen ei vahingossa opi samalla jotain ihan väärää, esimerkiksi seistä liikkumattomana jossain tietyssä asennossa.

Luopuminen

Nykyään opetan luopumisen eli sen, ettei hevonen voi vain kävellä ihmisen luo ja syödä ruoka, kuten se luonnossa tekisi, yleensä niin, että olen itse hevosen kaulan tai lavan vierellä hevosen koosta riippuen. Jos hevonen ei koske minuun huulillaan, tulee äänimerkki + heinä. Kun hevonen edelleen pureskelee yllätysheinänsä – sehän ei tässä vaiheessa tiedä, mistä heinä tulikaan – eikä minua, uusi äänimerkki + heinä. Ja sitä rataa.

Alussa vaatimustaso on siinä, ettei hevonen koske minuun huulillaan. Heinä tulee niin, että hevosen pää on suunnilleen suoraan eteenpäin kun se saa heinän suuhunsa. Tästä tehdään toistoja vähintään sen parikymmentä, että hevonen voi oppia ja muistaa ja jos haluaa, muokkaa sitten hevosen päätä kauemmaksi ihmisestä. Itselleni luopuminen on ”pää suunnilleen eteenpäin” ja painotus on todellakin sillä ”suunnilleen” -sanalla.

Ole tässäkin tarkka siitä, että heinänsyöttökorkeutta vaihtelemalla pidät mukana jonkinlaista vaihtelevuutta hevosen asennossa, ettei se opi liian tarkasti pysymään tietyssä asennossa. Ja jos hevonen on yhtään ruoka-aggressiivinen, tee tämä aidan tai karsinan seinän takaa.

Sitten, kun luopumisen konsepti on hevoselle opetettu, palkinnon suunta on se, mikä ylläpitää sitä. Eli ihminen syöttää hevosta aina kädenmitan päästä omasta kehostaan, jos se on mahdollista. Usein se on. Sillä se pysyy yllä. En itse koskaan muistuttele koulutuksen alussa luopumisesta tai harjoittele sitä erikseen jos hevonen jo osaa sen. Se voi saada hevosen turhautumaan ja turhautuminen on nopean ja tehokkaan koulutuksen vihollinen.

Äh, ajattelin olevani lyhytsanainen. Ei onnistu.

(Täytyy nyt tässä kohtaa sanoa, ihan vaan jos joku asiakkaistani lukee tätä, että skippaan jopa luopumisen opettamisen kokonaan jos hevosella ei ole mitään kokemusta siitä, että sille syötetään herkkuja kädessä. Silloin aloitan vaan kouluttamisen. Opetan luopumisen sitten, kun siihen ilmenee tarvetta, mikä on aika harvoin. Toinen kohta, missä itse voin skipata luopumisen opettamisen on se, missä annetaan herkkuja hevoselle vain ratsastuksen aikana. Mutta [ärsytysvaroitus] olen ammatiltani kouluttaja ja olen harjoitellut tätä kymmeniä vuosia[/ärsytysvaroitus].)

Sitten kouluttamaan!

IMG_2500.jpg

 

 

Kohti tasapainoa

Olen kotona flunssassa ja ulkona sataa. Mitä voisin tehdä, jotta tulisi parempi olo? Keitän kahvia. Syön suklaata. Silitän koiraa ja kissaa. Katselen pientä hevospatsasta sivupöydällä. Teen siis sellaisia asioita, joista tulee parempi mieli. Mietin miltä tuntuisi, jos ei olisi mitään, mitä voisin tehdä saadakseni paremman olon. Olin kuuntelemassa Tuulia Applebyn luentoja hevosen kivusta ja tunteista ja hän puhuu tasapainoittavista tekijöistä eli eri asioista, mikä auttaa meitä tai eläimiä saavuttamaan mielen tasapainon. Itse ajattelen niitä enemmänkin tasapainoittavina tekoina, mutta ajatus on mielenkiintoinen oli asia mikä vaan.

Miten monta asiaa teet hevosellesi a) päivittäin b) viikottain c) vuosittain?

Tee listaa asioista, joita hevosten kanssa tehdään ja laita ne eri sarakkeisiin. Tähän tyyliin:

Päivittäin:

Riimun laittaminen, taluttaminen, paikallaan seisominen, lämmön mittaaminen, kavioiden puhdistaminen, jalkojen tarkistaminen, kehon tarkistaminen, harjaaminen, silmien ja suun tarkistaminen, suitsiminen, satuloiminen, selkään meno, ratsastaminen (käynti, ravi, laukka) ohjastuntumalla, jalkojen huuhtelu, loimittaminen

Viikottain:

Maastoratsastus, esteiden hyppääminen

1-2 kuukauden välein:

Lastaaminen, kuljettaminen, vieraassa paikassa käyminen, kengitys

½-1 kertaa vuodessa:

Rokotus, hampaiden raspaaminen, [mahdollisesti hevosklinikalla käynti, eläinlääkärin tutkimus, va’alle meno, pakkopilttuuseen meno]

Tarkista, suhtautuuko hevonen kaikkiin näihin asioihin levollisesti ja toimiiko se kaikissa näissä hyvin. Ellei, tee suunnitelma asian muuttamiseksi. Ei ole hevosia, jotka ovat synnynnäisesti ”hyviä” tai ”huonoja” kengittää. On vain hevosia, jotka on siihen opetettu tai ei, tai niillä on fyysiset syyt miksi kengitys on hieman hankalampi. Siihen voidaan kuitenkin vaikuttaa kouluttamalla.

Aloita päivittäisistä!

Jos hevonen esimerkiksi ei halua antaa laitumelta kiinni, ryntää taluttaessa tai luimistelee satulavyötä kiristäessä, aloita korjaaminen näistä päivittäin toistuvista asioista. Voi nimittäin olla, että niiden sujumattomuus altistaa hevosta pitkäkestoiselle stressille, joka heikentää sen terveyttä ja suorituskykyä.

Korjauskouluttamiseen on olemassa vaikka kuinka paljon eri menetelmiä. Yleisellä tasolla hevosen hyvinvointi lisääntyy mitä enemmän sitä koulutetaan niin, että se suhtautuu myönteisesti sille tehtäviin asioihin. Lue: käytä palkintoja. Rapsuta hevosta, kun se nostaa jalkansa. Myötää riimunnarusta, kun se kulkee oikeassa paikassa. Anna sille muutama kauranjyvä, kun aloitat satulavyön kiinni laittamisen (voit kyllä joutua siedättämään myös).

Miksi? Koska silloin hevonen oppii. Se oppii, mikä on oikea tapa nostaa jalkoja, kulkea talutettuna tai seistä kun satulavyötä laitetaan kiinni. Ja ennen kaikkea se oppii tekemään näitä asioita mielellään, ei ainoastaan siksi, ettei se muuta voi. Hevoselle on suuri ero pitäääkö se hampaat erossa ihmisestä siksi, että se ei halua nipistää satulavyön kiristäjää vai siksi, että se on kiinni molemmin puolin käytävällä eikä pysty nipistämään, vaikka haluaa. Kun jaksat opettaa päivittäin toistuvat asiat hevoselle myönteisiksi, ne toimivat samalla tavalla kuin tekstin alussa kuvailemani flunssan vastapainot: jokainen onnistunut asia saa hevoselle hieman paremman olon. Se vaikuttaa nopeasti sen hyvinvointiin.

Toimiva arki = paremmin voiva hevonen

Kun päivittäiset asiat sujuvat leppoisasti, siirry viikottaisiin, sitten kuukausittaisiin, sitten vuoden välein tehtäviin. Varmista, että hevoselle on miellyttävää mennä maastoon ja hypätä esteitä. Siedätä se yksin metsään lähtemiseen, autoihin ja rekkoihin, vastaantuleviin mopoihin ja lastenvaunuihin. Opeta hevonen pitämään ahtaisiin paikkoihin menemisestä, trailerista, pistettävänä olemisesta. Kaikki johtaa luottavaisempaan hevoseen, joka tekee yhteistyötä mielellään. Luottamus on se, joka luo turvallisuutta.

Ei ole v-mäisiä hevosia, jotka sikailevat tahallaan. On vain pelkääviä, jännittyneitä, opettamattomia tai väärin oppineita hevosia. Ohjeita ja kouluttajia löytyy joka lähtöön mutta itse suosittelen varmistamaan, että ohjeet perustuvat oikean asian vahvistamiseen ja asteittaiseen siedättämiseen, ei väärän käytöksen estämiseen tai pakottamiseen. On hevoselle aivan valtava ero lähteekö se esteelle siksi, että sillä ei ole muita vaihtoehtoja vai siksi, että se sinne haluaa.

DSC_2488