Naksutinkoulutustutkimus (ehdollisen vahvisteen käyttö koulutuksessa)

Pidän tutkimusten lukemisesta. Menen ehkäpä kerran viikossa PubMediin ja haen sanoilla horse training, horse behavior tms. sekä luen, mitä uutta maailmalla tapahtuu. Tänään törmäsin syyskuiseen artikkeliin [linkki]: Pfaller-Sadowski, N. ym: ”What’s in a Click? The Efficacy of Conditioned Reinforcement in Applied Animal Training: A Systematic Review and Meta-Analysis”. Animals 2020, 10.

Review-artikkelit on mukavuudenhaluiselle ihmiselle kultaa. Siinä Joku Muu, vieläpä Aiheeseen Perehtynyt, on lukenut tietyn aihealueen julkaisut ja tutkimukset ja tehnyt niistä yhteenvedon. Voiko parempaa olla? Lisäksi tällaisen lopussa on lueteltuna kaikki ne tutkimukset, johon artikkelissa viitataan. Ihan mahtavaa.

Tässä artikkelissa aiheena on naksutinkoulutus tai ehdollisen vahvisteen käyttö (= äänimerkki, joka ajoittaa palkinnon) eläintenkoulutuksessa. Asia, jonka kanssa olen tekemisissä joka päivä. Mitä siihen on tutkittu, millaisin keinoin, millä tavalla ja millaisin tuloksin?

Naksutinkoulutusta ja positiivisen vahvisteen käyttö markkinoidaan usein tieteellisesti todistettuna vaihtoehtona. Onhan se, tavallaan, koska moniin hevosilla käytettäviin koulutusjärjestelmiin verrattuna sitä on tutkittu edes jonkun verran. Kirjoittajat muistuttavat kuitenkin siitä, että vaikka eläimen käyttäytymisen muuttaminen naksutinkoulutuksen avulla näyttää tehokkaalta, on kuitenkin vielä tarpeen tarkemmin tutkia esimerkiksi eläimen omaa mieltymystä palkinnon valinnassa, ehdollisen ja varsinaisen vahvisteen (esimerkiksi naksutin + ruokapalkinto) välisen ajan pituutta, muiden kuin naksuttimen käyttöä ehdollisena vahvisteena jne.

Mitä sinä haluaisit, että joku tutkisi?

Paksu PRE oppii menemään traileriin ruokapalkintojen avulla. Kuva: Moa Mannerström.

Nami ei ole oleellinen. Vahviste on.

Seuraan keskusteluja lähinnä Facessa ja yksi toistuva, mielestäni kummallinen jako on ”koulutetaanko nameilla vai ei?” Koska algoritmit määräävät mitä näen, tämä kysymys tulee itselleni näkyviin lähinnä merkityksessä namikoulutus hyvä, namiton koulutus huono.

Oikeastihan on paljon eläinystävällistä ja hyvää koulutusta, jossa eläin ei näe namia koskaan. Ja ne, jotka muistavat sen piaffikohuvideon joku 5 vuotta sitten tietävät, että ei sitä käsittämättömän huonoa koulutusta todellakaan pelasta se, että eläimelle tungetaan lopuksi ruokapala turvan eteen.

En vastusta ruokapalkintoja. Käytän niitä itsekin. Meillä on kotona ihmisten lisäksi kuusi eri eläinlajia ja käytän kaikkien kanssa ruokapalkintoja. Käytän kaikkien kanssa myös negativiista vahvistetta eli painetta ja sen oikea-aikaista poistumista. Kanojen kanssa siirryn johonkin kohtaan ja ne siirtyvät siksi toisaalle. Kissojen kanssa opetan paikallaan olon löysäämällä otettani silloin, kun kissa on paikallaan. Koirilla löysään hihnaa silloin, kun ne kulkevat kanssani samaan suuntaan. Naudoilla ihmisen sijainti muokkaa niiden reittiä.

Pointtini tässä kuitenkin on, että olennaista ei ole se, annetaanko eläimelle ruokaa vai ei. Olennaista on se, kokeeko eläin ruuan vahvisteena vai ei, ja olennaista koulutuksen laadun arvioimisen kannalta on myös se, ymmärtääkö kouluttaja muidenkin vahvisteiden kuin ruuan voiman ja käyttökelpoisuuden? Sosiaalisen kanssakäymiseen perustuvat vahvisteet eli kehut ja leikki? Tuntoaistiin perustuvat vahvisteet eli silitykset ja rapsutukset? Ei se nami tee autuaaksi eikä namittomuus kerro välttämättä siitä, etteikö kouluttaja ymmärrä nykyaikaisen ja tieteeseen perustuvan koulutuksen päälle. Siihen vaikuttavat monet muutkin asiat.

Juu, en myöskään ymmärrä ruokapalkintojen demonisoinnin siksi, että vastaan on tullut eläimiä, jotka ovat oppineet asiat jotenkin väärin. Ruoka on monelle eläinyksilöille voimakas vahviste ja se tekee kouluttamisesta alussa nuorallakävelemistä. Mutta ei se sen eläimen eikä sen ruokapalkinnonkaan vika ole.

Oikeastihan kouluttamisessa jos jossain pitäisi olla mahdollisuus ensin opetella sellaisen eläimen kanssa joka jo osaa, sillä se antaa ihmiselle aikaa oppia. Jahka kaivan kolmesataa metriä ojia ja levitän 22 tonnia mursketta voisin taas aloittaa koulutukset täällä Sipoossa sillä ajatuksella, että ihmiset saavat harjoitella rauhassa ja eläimet myös. Mitä eläintä haluaisit oppia kouluttamaan? Kissaa, koiraa, hevosta, nautaa, kanaa vai lammasta?

Hevosen hyvinvointi

Miten voisimme parhaamme mukaan edistää hevosen fyysistä ja henkistä hyvinvointia? Laidunkausi on loppunut täällä etelässäkin ja itse huomaan kyllä hevosistamme, että muutos on suuri. Ravinnonhankinta on hevoselle tärkeä käyttäytymistarve: hevonen söisi yli puolet vuorokauden tunneista.

Liikkuminen on toinen tarve, joka meillä toteutuu kesäisin ilman ihmisen apua: Hevosillamme on käytössään pihattotarha (noin hehtaari) sekä 7 hehtaarin laidun, joka on pisimmillään noin 500 metriä pitkä. Kesän jälkeen hevoset ovat varsin hyväkuntoisia, joustavia ja tyytyväisen oloisia.

Sitten tulee talvikausi ja laidunta on pakko sulkea. Ei siksi, että erityisesti pelkäisin kaviokuumetta pakkasöiden jälkeen, laitumella on enää millinpitkää kasvua. Peurat ja hirvet juoksevat kuitenkin aidat kumoon, kuten myös shetlanninponi Alfons. Vaikka asumme aivan maalla ja autoja kulkee ohi noin 2 kpl/vrk en halua ottaa riskiä, että joku innokas metsästäjä ampuu Alfonsin villisikana.

Josta pääsemme liikkumiseen. Hehtaarin tarha on ihan kivan kokoinen tarhaksi, mutta ei se hevosia liikuta ellei siihen tee käytäviä ja ruoki hevosia eri paikkoihin. Silloinkin se liikuttaa vain vähän. Nuoret ruunat leikkivät jonkun verran, mutta tammat eivät juurikaan. Koko lauma juoksee ehkä kerran viikossa, mutta selvästi noin 100 metrin suora on tähän vähän lyhyt.

On siis otettava hevonen kauniiseen käteen ja suunniteltava liikuntaa. Eikä vain suunnitella, vaan myös toteuttaa. Vapaa liikunta sekä ohjattu liikunta (maastaratsastusta jumppamielessä, metsälenkkejä kunnonkohotusmielessä, niitä puomeja ja kavaletteja pomppufiilismielessä ja tarhojen aitojen muuttaminen niin, että saan kaikkien hevosryhmien käyttöön sen laukkasuoran eli 200 m pitkän, noin 15 m leveän käytävän).

Äsken muuten julkaistiin uusi versio ns. Five Domains Modelista (Five domains = ravinto, ympäristö, terveys, käyttäytyminen sekä henkinen tila) johon on Andrew McLeanin esityksestä lisätty myös eläimen ja ihmisen välisen kanssakäymisen yhdeksi osaksi eläimen henkistä hyvinvointia. Linkki: https://www.mdpi.com/2076-2615/10/10/1870 Kannattaa tutustua.

Kirjassani on oma ”Hevoselle hyvä liikunta” -osuus, jossa käyn läpi millaista liikunnan tulisi olla, jotta se on hyvä hevosen mielelle. Koska hevosen fyysinen valmennus ei kuulu erityisiin osaamisalueisiin kysyin Seppo Hyypältä, millainen olisi hevosen keholle hyvä liikunta. Hän vastasi erittäin kattavasti ja hyvin, mm. näin:

”Jos hevosen kunto on huono, jo pienilläkin
liikunnan lisäyksillä voidaan saada havaittavia
muutoksia hevosen vireydessä ja
jaksamisessa. Turvallisinta on aloittaa lyhyillä
suorituksilla, esimerkiksi aluksi ratsastetaan
puoli tuntia ja lisätään aikaa asteittain
tuntiin.
Samaten aluksi on hyvä ratsastaa enemmän
käynnissä ja sitten vähitellen lisätä ravin
ja laukan määrää. Jo käyntilenkit vaihtelevassa
maastossa nostavat huonokuntoisen
hevosen peruskestävyyttä mukavasti.”

”Tukikudosten ylikuormittuminen ja vaurioituminen
on varsin todennäköistä, mikäli
yksittäinen liikuntakerta tai valmennusohjelma
on niin rankka, että hevonen väsyy selvästi.
Koska tukikudosten kyky korjaantua
on rajallinen, jo yksikin liian rankka harjoitus
voi aiheuttaa nivelissä tai jänteissä muutoksia,
joista jää pysyvät vauriot. Jokainen liikuntakerta
pitää päättyä tunteeseen, että hevonen
olisi jaksanut vielä hieman enemmän.”

Joten eikun toimiin, huomaa innostukseni marraskuun lähestyessä. Mietin tässä kuumeisesti, montako hevosta saisin liikutettua kerralla (huom, opettaisin ensin aidatulla alueella, olen liian vanha ottamaan turhia riskejä).