Puhutaanko hevosen hyvinvoinnista?

Joulua ennen Yle julkaisi artikkelin ja TV-uutisinsertin, aiheena nuoren ihmisen kokemukset ratsastuskoulusta. Haastateltavina olivat myös meritoitunut valmentaja Katariina Alongi, Suomen Ratsastajainliiton tuleva puheenjohtaja Marjukka Manninen sekä minä. Ratsastajainliitto julkaisi oman tiedotteensa (linkki) ja myös ratsastuksenopettajien yhdistys omansa (linkki).

Mitä sanoin? ”Hevosalalla tehdään edelleen asioita siksi, että näin on aina tehty. Jos hevosesta eläimenä on tullut uutta tietoa, pitäisikö toimintatapoja muuttaa sen mukaan?

Tallberg kertoo esimerkin. On ihan tavallista, että hevosen suu sidotaan kiinni turparemmillä ratsastuksen ajaksi. Hevonen ei pysty liikuttamaan leukojaan, haukottelemaan tai pureskelemaan.

– Se olisi ihan helppoa muuttaa. Olisi hyvä käydä koko hevosen pito ja -käyttö läpi kertaalleen kunnolla nykytietämyksen mukaan. Katsoa, mitkä ovat edelleen päteviä toimintatapoja ja kuinka paljon asioita tehdään vain, koska niin on aina tehty.”

Puhuimme toimittajan kanssa monesta aiheesta, mutta tämä lainattu pätkä liittyi siihen, miten hevosten hyvinvointia voi joskus parantaa ihan pienilläkin toimilla. Turpahihna on sellainen. Oikea kireys on se, kun hihnan ja hevosen nenäpiin väliin mahtuu kaksi aikuisen ihmisen sormea.

Helppo toteuttaa, ei maksa mitään ja voi radikaalisti parantaa hevosen hyvinvointia. On nimittäin tutkittu, että tätä kireämpi hihna aiheuttaa suurta painetta hevosen päähän. Ja suuri paine x pitkä aika = kipua. Tutkimuksessa jo 1,5 sormen kireys aiheutti kovan paineen, kolminkertaisen siihen, millä tyrehdyttää ihmisraajan verenvuodon. On siis varsin todennäköistä, että kireä turpahihna aiheuttaa hevoselle voimakasta kipua. (Linkki juttuun ko tutkimuksesta.)

”Ei meidän tallilla ole turpahihnat kireällä!”

Se on hienoa. Kuitenkin eri maissa on tutkittu, että aivan valtaosalla hevosista turpahihnat ovat aivan liian kireitä. Eikä tämä ole sellainen asia, jossa suomalaiset olisivat muita parempia. (Linkki tutkimukseen jossa todettiin, että vain 7% hevosilla oli se 2 sormen väljyys turpahihnassa.) Lisäksi syksyllä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan turpahihnan kohdalla esiintyi muutoksia hevosen luustossa (linkki juttuun tutkimuksesta).

Olen puhunut hevosalan sosiaalisesta lisenssistä jo ainakin kymmenen vuotta. Sosiaalinen lisenssi on se, että hevosalan ulkopuolinen yhteiskunta pitää hevosharrastusta ja -urheilua hyväksyttävänä. Jotta tämä toteutuu, meidän pitää nopeasti karsia kyseenalaiset toimintatavat hevoskulttuuristamme. Niihin sisältyy hyvin monia aiheita, hevostenpidosta (esim. pääseekö hevonen liikkumaan, voiko se vaikuttaa omaan elämäänsä, saako se toteuttaa käyttäytymistarpeitaan ml. sosiaalinen käyttäytyminen ja ravinnonhankinta, onko se sopivassa lihavuuskunnossa) ja käytöstä (esim. aiheuttavatko varusteet tai niiden käyttö kipua tai vauroitoia ja kokeeko hevonen kipua tai pelkoa työssään).

Muutama vuosi sitten SEY:n syyskampanjan aiheena oli hevonen ja kuvassa rollkur eli äärimmäinen kaulan taivutus niin, ettei hevonen näe eteensä eikä pysty hengittämään normaalisti (kyllä, tätäkin on tutkittu). Linkki Iltalehden juttuun aiheesta, jossa ko. kuva näkyy. Silloin luin todella monta puheenvuoroa jonka mukaan rollkuria ei esiinny lainkaan Suomessa. Ratsastajainliitoltakin sanottiin, että jos esiintyy, siihen puututaan. Pötyä, sanon minä. Olen nähnyt Suomessakin vaikka kuinka paljon rollkuria, vuodelta 1990 vuoteen 2019 ainakin. Este-, koulu- ja lännenratsastuspuolella.

Voisimmeko siis kaikki lakata pistämästä päätä pensaaseen ja sormet korviin ja hyväksyä, että meidänkin alalla on korjattavaa? Ja korjata ongelmat? Ja voisimmeko kaikki lopettaa ”keskustelemisen” virheellisillä mustavalkoisilla väitteillä, kuten ”kaikki kisahevoset kärsivät” tai ”eihän me voida päästää kaikki hevoset irti preerialle”? Ei hevosen hyvinvoinnin parantaminen mitenkään sulje pois ratsastamista, raviurheilua tai kilpailemista.

Se pitää vain tehdä. Alkaen nyt.

Joululahjavinkki!

Kirjani Toimiva hevonen – näin onnistut on saanut paljon innostunutta palautetta ja hyviä arvosteluja alan lehdissä. Voit vielä hankkia kirjan joululahjaksi verkkokaupastamme: https://holvi.com/shop/kuuranmaen/product/5faeefe050437041f9b01e4b880e6631/ – kirja postitetaan suoraan lahjan saajalle ja voit oston jälkeen ladata PDF-tiedoston, jossa on tulostettava tai lähetettävä kortti lahjan saajalle.

Toimiva hevonen – näin onnistut kertoo hevosesta, sen käyttäytymisestä ja kouluttamisesta. Kirjassa on laaja hevosen kivun tunnistamisesta kertova luku, käytännön koulutusohjeita ja uusinta tietoa niin hevosen liikuttamisesta kuin oppimisestakin. Kirja sopii jokaiselle, joka on kiinnostunut hevosista.

197 sivua, pehmeäkantinen. Hinta 32,90 e (sis. ALV 10% ja postituksen). Kustantaja: Kuuranmäen Oy. Painettu Suomessa Hansaprint Oy.

Iloista joulua ja ehdottomasti edellistä vuotta parempaa uutta vuotta!

Ihmettä odottaen…

Tulipa siitä dramaattinen otsikko. Aihe on epädramaattinen: Tässä eteläisen Suomen ikuisessa marraskuussa toivon ja odotan, jospa koppuraksi jäätyneet tarhat sulaisivat sen verran, että saisin vielä laitettua muutaman (40) tolppaa maahan ja vieläpä tasoitettua ne koppurat edes osittain. Kiitos universumille (eli puolisolleni) siitä, että hän 9 vuotta sitten ehdotti oman Avantin hankkimista. Nyt on menossa jo toinen ja joka ikinen päivä se säästää hermojani ja kehoani ainakin sadan euron edestä. Jos kumpiakaan voisi mitata rahassa. Ei voi.

Ai odotitko jotain syvällistä tai edes hyödyllistä? Tätä kummallisempaa ei tänään taida tulla. Muuta kuin että onko teilläkin sellainen ensiapu-aamutalli käytössä? Sellainen kuin minulla tänään, kun otin väärät hanskat ja ne olivat läpimärät ja jääkylmät jo ennen kuin hiehotkaan olivat saaneet ensimmäisen aamuheinä-annoksensa. Sitten totesin, että nyt kaikki saavat vain sen heinänsä ja munintarehunsa ja vasta toisen kahvikupin jälkeen on vuorossa kuivittaminen ja vesihuolto.

Luin edellisen päivitykseni otsikon ja tänään sain todeta, että joopa, tulee valmista kun tulee. Olen nimittäin aloittanut dekkarin kirjoittamisen jo pari vuotta sitten ja se jäi noin puoleen väliin kuten moni muukin asia elämässäni. Toissapäivänä sitten tulostin sen, luin läpi ja totesin, että kyllä minä tätä lukisin loppuun asti. Joten kyllä, aloin kirjoittamaan sitä taas. Ulkona on kaatosade ja ikuinen marraskuu, mutta päässäni kirjan päähenkilö kävelee elokuisen Kainuun metsässä eikä hyttysiä ole kuin nimeksi. Koska voin.

Uusi vuosi pelastetaan NYT!

Uusi vuosi lähestyy ja jos haluat helpottaa hevosesi oloa aattona, nyt on viimeistän hyvä hetki aloittaa. Yhdistämällä siedättämistä ja palkitsemista voit opettaa hevoselle kaksi asiaa: Ilotulitteiden äänet ovat vaarattomia ja ne tuovat mukanaan kivoja asioita.

Miksi hevonen pelkää ilotulitteita?

Koska niitä ei ole sen jokapäiväisessä elämässä. Oudot asiat aiheuttavat meissä kaikissa jännittymistä ennen kuin osoittautuvat vaarattomiksi. Jos hevonen ei pääse tottumaan rauhassa ilotulitteisiin, kyseessä on uudenvuoden aattona flooding eli altistaminen voimakkaalle pelottavalle asialle, jota ei pääse pakoon. Se ei toimi. Lisäksi monelle hevoselle on sattunut jotain, kun ilotulite yllättäen paukkui ja ratsastaja oli selässä. Ohjat kiristyivät, ratsastaja heilui, hevonen lähti laukkaan ja ratsastaja pidätti voimakkaasti. Silloin ilotulitteeseen on yhdistynyt rankaisu, ja hevonen on oppinut pelkäämään enemmän kuin se luontaisesti tekisi.

Mitä asialle kannattaa tehdä?

Opettaa hevosia. Tässä on todella tärkeää, että koko tallin kaikkia hevosia siedätetään samalla niin, että kaikki pystyvät tottumaan. Sovi siis tallinpitäjän ja kaikkien hevostenomistajien kesken siitä, että siedätetään ja palkitaan koko tallin kaikkia hevosia.

  1. Hae Youtubesta tms. paikasta ilotuliteääniä: Tässä yksi esimerkki, 9 tuntia: https://www.youtube.com/watch?v=HmGlA7U6f-w
  2. Laita se soimaan puhelimesta tai tietokoneesta tai mankasta tai auton aux-liitännän kautta aivan hiljaisimmilla volyymillä silloin, kun hevoselle annetaan heinää. Hevosella voi olla tarkempi kuulo kuin meillä eli aloita siitä, ettet kuule sitä lainkaan. Jos hevonen on ihan rento, lisää ääntä yhden painalluksen verran. Anna soida niin kauan kuin hevonen syö. Tarkkaile kaikkia paikalla olevia hevosia niin, ettet vahingossa totuta omaa hevosta ja herkistä toista, jolloin ääniin herkistyvä hevonen oppiikin pelkäämään ääniä enemmän. Toista.
  3. Toista ja lisää ääntä aina yhden pykälän verran silloin, kun hevonen on edelliseen aivan tottunut. Aivan tottunut = jatkaa syömistä aivan samaan tahtiin vaikka ääni laitetaan päälle.
  4. Toista tätä edeten hevosen siedättymisen eli tottumisen tahdissa, kunnes volyymi voi olla täysillä ja äänen lähde aivan hevosten lähellä ilman, että yksikään hevonen reagoi.
  5. Älä ole ihminen. Ihminen voi olla sitä mieltä, että hevosta ollaan totuttamassa vasta silloin, kun se reagoi ääneen. Ei näin. Hevonen kyllä kuulee ääneen, vaikkei se näkyvästi reagoi. Se on tavoite. Silloin se aidosti tottuu.
  6. Kun yhdessä paikassa soittaminen täysillä onnistuu, yleistä vielä. Tee siis sama niin, että hevoset ovat eri paikoissa. Silloin helpota tehtävää hetkeksi eli aloita harjoittelu niin, että ääni on taas todella hiljaisella ja lisää volyymia hevosen tottumisen tahdissa.

Tavoite olisi, että jo ennen joulua voitte soittaa ilotulitusääniä eri paikoissa täysillä ilman, että tallin yksikään hevonen reagoi mitenkään. Jos asutte paikassa, missä paukkuu jo ennen uutta vuotta niin anna hevoselle vapaaviikko. Vaikka hevosta olisi siedätetty kuinka hyvin, voi silti olla että aito pamaus uudessa tilanteessa saa sen reagoimaan. Silloin se, että hevonen säpsähtää ja ratsastaja putoaa voi saada hevosen kerrasta pelkäämään ilotulitteita. Putoava ratsastaja nimittäin aiheuttaa hevoselle usein kipua ja pelkoa, vaikkei sitä haluaisi.

Uudenvuoden aattona laita nämä siedätetyt äänet soimaan hyvissä ajoin ennen kello kuutta ja anna niiden soida läpi yön. Mikä tahansa hyvin siedätetty äänimaailma tuo tuttua ja turvallista tunnetta ja voi osittain toki vähän peittää aitojen ilotulitteiden äänetkin.

Entä valot? Jos hevoset ovat tallissa aattona, on hyvä idea peittää ikkunat jo muutama päivä ennen. Paksu tumma loimi voi olla toimiva ratkaisu. Jos taas hevoset ovat pihatossa, on melko haastavaa siedättää niitä taivaalla välkkyviin asioihin. Mietin tuossa jos olisi hyvin kestävä otsalamppu, jota voisi heittää ylös ja hevoselle naksu + hyvä ruokapalkinto silloin, kun se on ilmassa… Laita kommentti, jos olet keksinyt tähän hyvän harjoitteen!

Eli varmista, että aidat pitävät. Anna hevosille tilaa liikkua, jos niitä jännittää. Levitä heinää pitkin ja poikin niin, että hevosilla on aina mahdollisuus syödä, missä ovatkaan. Itse levitän myös valkuaisrehua pitkin tarhaa, niitä on hyvä etsiskellä.

Tässä vielä vakiovideoni Espoosta, silloiset hevosemme pääsivät aika hyvin tottumaan paukkeeseen.