Vill du ha boken först? Signerad förstaupplaga? Förhandsbeställ!

Min bok som heter ”Motiverad häst – inlärning, beteende och kommunikation” är i dagens läge snart färdig för tryck och jag öppnade därför en förhandsbeställning i vår webbshop här:

https://holvi.com/shop/kuuranmaen/product/fa8b558fa9d7a066f24af536291f3fbd/

Förhandsbeställningen säkrar din bok, du får den signerad och hemburen med dagens post och boken är under förhandsbeställningserbjudandet 5 euro billigare än normalpriset! Puh, vilken monstermening. OBS! Erbjudandet gäller bara inom Finland! Vi kommer att trycka skilda upplagor i Finland och Sverige, och distributionen blir också helt skild. Det kostar typ 13 euro (ca 130 kr) att posta en bok från Finland till Sverige och jag litar på att svensk distribution kan göra det billigare än så…

Boken fick strålande recensioner i facktidningarna och feedback från läsare då den kom på finska förra året. Den består av en blandning av forskningsresultat, praktiska övningar, fakta om hästars beteende, kroppsspråk, mimik, rädsla, smärta och inlärning samt intervjuer med forskare och förstås rätt många bilder!

Muutoksia parempaan

Tiedättekö, mikä on ilahduttanut minua viime aikoina? Instassa vastaan tulevat sinänsä vaatimattomat ”hevonen päästetään laitumelle kaverin kanssa” -videot. Miksi ne minua ilahduttavat? Koska hevoset ovat niitä miljoonien eurojen arvoisia huippuja. Muutama esimerkki:

https://www.instagram.com/p/CSeXYLJoekE/
Peder Fredricsonin All In, henkilökohtainen hopea, joukkuekultaa.

https://www.instagram.com/reel/CSB7RoUnnbb/
Jessica von Bredow-Werndlin Dalera, henkilökohtainen kulta, joukkuekultaa.

https://www.instagram.com/p/CSB-gwAKoGU/

Carl Hesterin En Vogue, joukkuepronssia.

https://www.instagram.com/p/CSB-66KCmtH/
Charlotte Dujardinin Gio, henkilökohtainen pronssi, joukkuepronssia.

Sitten erityismaininta Ingrid Klimkelle, joka tuo kisapaikalle omat tarhat hevosilleen:
https://www.instagram.com/p/CSRRYJsDfly/

Miksi tämä on erityistä? Koska hevosmaailmassa on tapana matkia sitä, mitä menestyneimmät ratsastajat tekevät. Silloin kun seurasin enemmänkin suurkisoja 1990-luvulla oli aivan tavallista, että keskieurooppalaiset ratsastajat pitivät hevosensa kotona karsinassa eikä ne pääseet tarhaan eikä laitumelle koskaan. Mutta tietämys hevosten käyttäytymisestä ja käyttäytymistarpeiden toteutumisen tärkeydestä hevosen henkiselle ja fyysiselle terveydelle on lisääntynyt ja hevostenpitotavat muuttuneet. Se on tärkeä tapa varmistaa, että meillä voi olla hevosurheilua.

Ongelmia hevosen jalkojen käsittelyssä? Vastaa kyselyyn!

Teen erikoisammattitutkintoa eläintenkoulutuksen saralla ja eläinlajina on – tadaaa – hevoset! Keskityn ongelmien ratkaisuun ja yhden edellisen kyselyn perusteella valitsin siinä ja omassa työssäni yleisimmin vastaan tulevat ongelmat eli 1. Lastaus ja 2. Jalannoston/vuolun/kengityksen ongelmat.

Saadakseni paremman kuvan jalkojen käsittelyyn liittyvistä ongelmista tein pienen kyselyn. Jos sinulla on kokemusta aiheesta, käy vastaamassa! LINKKI KYSELYYN

Kiitos jo etukäteen!

Avuton vai hyvin koulutettu?

Opittu avuttomuus on käsite, joka on tullut monelle tutuksi hevosistakin keskustellessa. Martin Seligmanin 50 vuotta sitten tehdyt eläintutkimukset osoittivat, että jos eläin ei pääse käyttäytymisellään vaikuttamaan siihen, tuleeko sähköisku vai ei, se lakkaa jossain vaiheessa yrittämästä ja vaipuu passiivisuuteen. Jos eläimelle annetaan mahdollisuus välttää sähköisku, se pysyy aktiivisena toimijana. https://en.wikipedia.org/wiki/Learned_helplessness

Seligman itse on muutama vuosi sitten julkaissut yhdessä Steven Maierin kanssa artikkelin, jossa he toteavat nykytietämyksen mukaan kyseessä olevan mahdollisesti synnynnäinen reaktio, ei niinkään opittu. [https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4920136/]

Oli miten oli, passiivisuus/vetäytyminen/avuttomuus/sulkeutuminen on yleinen oire masennuksessa, eikä se saisi olla missään koulutuksessa tavoite. Seligmanin alkuperäisessä julkaisussa käy ilmi, että jos koiralle on ensin annettu sähköiskuja ilman pakenemisen mahdollisuutta, se ei myöskään opi myöhemminkään pakenemaan, vaikka siihen olisi mahdollisuus, vaan jää todennäköisemmin paikalleen verrattuna verrokkiryhmänä toimineisiin koiriin.

Ihmistutkimuksissa on käynyt ilmi, että mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, on olennainen. Jos eläin tietää, miten se pääsee epämiellyttävästä tilanteesta eroon, se voi sietää suurempaa epämukavuutta kuin jos se on oppinut, ettei se pysty vaikuttamaan asiaan mitenkään. [https://doi.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fh0076270]

Siksikö starttinappulan käyttäminen voi olla niin tehokas apu kouluttamisessa? Startti/stoppinappula tarkoittaa sitä, että hevonen saa itse ilmaista, milloin se haluaa koulutuksen alkavan ja myös, milloin se haluaa sen loppuvan. Hevosen mielipidettä kuunnellaan ja toimitaan sen mukaan.

Onko olemassa avuttomia hevosia?

Kyllä on. Avuttomuus ei aina tarkoita täyttä paikallaan oloa eikä paikalleen jähmettyminen aina tarkoita avuttomuutta. Hevonen, joka juurtuu paikalleen, eikä näytä reagoivan, voi olla avuton tai se voi ilmentää passivista selviytymisstrategiaa jännittymisen takia. [https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0737080614002032]

Avuton hevonen voi myös liikkua, mutta hitaasti, se voi reagoida, mutta hitaasti. Se voi näyttää oppivan toimimaan jollain tavalla, muttei välttämättä kuitenkaan muista opittua. Avuttomuuteen vaipuvia hevosia kuvaillaan usein hitaiksi tai laiskoiksi.

Avuttomuus voi olla hyvinkin tilannesidonnaista ja hevonen voi muussa elämässään olla aivan eloisa ja toimelias. Jos hevosen kouluttamiseen kuuluu sen jatkuva hätistely voi olla, että jossain vaiheessa hevonen vaikuttaa vaipuvan melkein uneen, vaikka tilanne ja ympäristö olisi muuttumaton. Se ei silloin todennäköisesti kuitenkaan ole rauhallinen, rento ja tottunut vaan on vaipunut passiivisuuteen.

Hevosilla pään ja kaulan asennon on osoitettu liittyvän kivun ilmentämiseen sekä vetäytymiseen eli mahdolliseen masennukseen. [https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8234780/table/animals-11-01826-t002/?report=objectonly] [https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0039280]

Lankkusuora kaula ja pään asento joko sä’än korkeudella tai sitä matalammalla sekä taaksepäin kääntyneet, liikkumattomat korvat voi viitata hyvinvointiongelmaan, jos hevonen ei lepää seisaallaan sillä hetkellä. Mainitaan nyt vielä, että hevosta voi myös opettaa pitämään päänsä alhaalla, eikä tämä ole sama asia kuin avuttomuus.

Kipu tai pelko tulevasta kivusta taustalla?

Kun olen koulutustöissäni tavannut jollain tasolla reagoimattomuuteen vaipuvia hevosia, taustalla on poikkeuksetta ollut joko pelkkä kipu tai sitten (muutaman kerran vain, onneksi) menneisyyden koulutus, jossa hevoselle on aiheutettu suurta stressiä ja todennäköisesti kipuakin joko käytettyjen välineiden ja/tai uupumukseen ajamisen kautta. Paljon yleisempää on kuitenkin, että hevosella on ollut sopimaton satula, hammaskipu tai vähäoireinen kaviokuume tms., joka on tehnyt liikkumisesta kivuliasta.

Passiivisen hevosen ja kipeän hevosen asennossa, ilmeessä ja käyttäytymisessä on huomattavan paljon samaa. Voi olla, että tilaan liittyy aina opittu tieto tulevasta kivusta. Hevosen katse voi olla tuijottava ja sisäänpäinkääntynyt tai sillä voi olla silmät puoliummessa tai miltei kokonaan kiinni. Jos kyseessä on ns. opittu avuttomuus siihen näyttää aina liittyvän jokin tietty tilanne tai muu vaikute, kuten paikka, ihminen tai varuste. Tila voi myös lähteä yleistymään uusiin asihoihin.

Passiivinen vai hyvin koulutettu?

Jos tapaat hevosen vain ohimennen, voi olla vaikea tietää, kummasta on kyse. Hevonen voi jopa olla hyvinkin jännittynyt ja silti pysyä paikallaan, koska se on siihen hyvin koulutettu olematta avuton. Reagoimattomuus ja passiivisuus on kuitenkin eri asia kuin paikallaan opetetusti pysyvä hevonen. Avuton hevonen on ”nukuksissa” eikä siihen saa kontaktia. Hyvin koulutettu hevonen on ”hereillä” ja vaikka se keskittyisi tehtävään, se myös havainnoi asioita. Tämä ei tarkoita, että se reagoisi suuresti niihin, mutta sen katse seuraa ympäristön tapahtumia ja ihmistä.

Millä vältät vahinkoavuttomuuden?

  • Arvioi hevosen terveydentilaa joka päivä ennen työskentelyä.
  • Ota asiantuntija avuksi hevosen varusteen sopivuuden arviointiin.
  • Anna hevoselle taukoja tiheästi, Grand Prix -kouluradallakin on käyntitauko.
  • Käytä kevyttä, ennakoitavaa painetta, jonka hevosen on mahdollista välttää.
  • Myötää paine pois tai takaisin hevoselle aiemmin totutettuun perustuntumaan heti, kun hevonen reagoi paineeseen toivotusti.
  • Käytä palkitsemista järjestelmällisesti eli anna hevoselle jotain, mitä se haluaa, kun se tekee oikein. Pelkästään palkitsemalla kouluttamisella on melkeinpä mahdotonta vahingossa opettaa hevosta avuttomaksi.

Miten autat hevosta pois avuttomuudesta?

Kirjaa ensin ylös, missä tilanteissa sitä esiintyy. Valitse sitten useimmin toistuva tilanne ja helpoimmin koulutettavissa oleva asia ja aloita siitä. Vältä mahdollisuuksien mukaan toistamasta kaikkia niitä tilanteita, jossa hevosella esiintyy avuttomuutta. Muuten se voi vahvistua.

  • Varmista parhaasi mukaan, ettei tilanteeseen liity kipua. Se voi tarkoittaa ammattilaisten, kuten eläinlääkärin (diagnoosin tekeminen kuuluu aina eläinlääkärille) ja vaikkapa satulansovittajan, kengittäjän tai hierojan palvelusten ostaminen.
  • Kun kipu on hoidossa, opeta hevoselle helppo, aktiivinen tehtävä kuten esimerkiksi kohteen koskettaminen palkintoja käyttäen. Käytä sitä siedättämisen tukena niin, että hevonen voi aktiivisesti tehdä tehtävää ja saavuttaa sillä palkinnon. Jokainen onnistunut omatoiminen toisto vahvistaa hevosen toimeliaisuutta ja tukee sen hyvinvointia.
  • Siedätä hevosta tilanteeseen palkintoja käyttäen. Aloita niin uudenkaltaisesta tilanteesta, ettei hevonen alussa edes ymmärrä, mitä olette harjoittelemassa. Jos hevonen esimerkiksi pelkää tuttua kengittäjää hoitopaikalla tallissa, aloita siedättäminen pihalla ja niin, että ensin hevoseen koskee vain sinä itse. Palkitse jokaisesta koskettamishetkestä ja muokkaa pikku hiljaa uusi, rento jalannosto.
  • Opeta siedättämisen lomassa hevoselle, että sitä kuunnellaan ja sen omalla toiminnalla on väliä. Seuraamalla hevosen eleitä ja reagoimalla niihin voit opettaa hevoselle starttinappulan (esimerkiksi pieni painonsiirto, jonka jälkeen lähdet tekemään seuraavaa toistoa) ja stoppinappulan (esimerkiksi se, että hevonen kääntää päätään edes sentin verran sinusta poispäin, jolloin keskeytät kouluttamisen hetkeksi ja odotat starttinappulaa taas).
  • Etene hevosen tottumisen tahdissa. Jos hevonen ”sammuu” reagoimattomaksi, keskeytä koulutus ja palaa vähän takaisin. Nyt ei tarvitse juurikaan miettiä kriteerin asettamista tai muitakaan kouluttamisen yksityiskohtia. Keskity luomaan hevoselle turvallinen ja iloinen fiilis.

    Sammuneen hevosen henkiin sytyttäminen ei käy hetkessä eikä ole helppoakaan, mutta jos kipu ei rankaise hevosta hereillä olemisesta, pystyt usein kouluttamalla parantamaan hevosen hyvinvointia ratkaisevasti. Se on teille molemmille innostavaa ja palkitsevaa.

Hevonen, joka pelkäsi kengittäjää. Se ei paennut paikalta, ei potkinut eikä muutenkaan ”vastustellut”. Se vain hidastui, lakkasi seuraamasta ympäristöä, lopetti syömisen, sen silmien räpyttely hidastui, sen korvat lakkasivat liikkumasta ja sen turvassa näkyi lihasnykimistä.

Luit loppuun asti! Onneksi olkoon! Voin kertoa sinulle, vain meidän kesken, että seuraavan tietokirjani aihe on hevosen hyvinvointi. Lisätietoa siitä hieman myöhemmin.

Hevosen kivun tunnistaminen

Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet uraa uurtavia hevosen kivun tunnistamisen saralla. Jos käyt PubMedissä ja haet sanoilla horse ja pain, tuloksia tulee melkein kaksi tuhatta [linkki]. Osa julkaisuista ovat tärkeitä, osa vain mielenkiintoisia ja osa tietenkin molempia. Juuri julkaistu Johannes van Loon ja kumppaneiden menetelmä hevosen kroonisen kivun arvioimiseen on tutustumisen arvoinen [linkki]. Jos ehdit vilkaista vain valmista arviointilomaketta niin se avautuu tästä linkistä: [linkki].

Myös koneälyn valjastaminen hevosen kivun tunnistamiseen on jo nurkan takana. Hyvää tässä olisi, että kone pystyy ihmistä paremmin säilyttämään objektiivisuutensa ja myös käsittelemään suurempaa määrää hevosyksilöitä [linkki].

Tutkija Sue Dysonin julkaisut tulevat todennäköisesti käymään läpi tarkan seulan, koska hän sai juuri rangaistuksen ratsastajan painotutkimukseen liittyvään julkaisun yhteydessä keksimästään tarkastajasta. Kuitenkin ryhmänsä julkaisemat ratsastetun hevosen kivusta kertova etogrammi ja sen käytännön sovellukset ovat osa jokaisen hevosihmisen perustietämystä. Google auttaa kun siihen laittaa ”Development of an ethogram for a pain scoring system in ridden horses and its application to determine the presence of musculoskeletal pain”. En aina osaa löytää järkeviä linkkejä ladattaviin PDF-tiedostoihin…

Tunnista kipu

Hevonen voi näyttää kipua ilmeessään, eleissään, käyttäytymisessään, liikkeissään ja reaktioissaan. [Oman kirjan mainos]: Kirjassani Toimiva hevonen – näin onnistut käyn läpi kivun tunnistamista tarkemmin mm. tutkijoita haastattelemalla ja tutkimuksia tonkimalla. Luvun on tarkistanut eläinlääkäri ja kipututkija Ann-Helena Hokkanen, josta vielä tässä suurkiitos.
Linkki verkkokauppaan, josta kirjan voi hankkia.

Hyvä uutinen on, että jokainen meistä voi oppia paremmaksi tälläkin alueella. Harjoittelu tekee riittävän hyvän tässäkin. Toinen hyvä uutinen on, ettei kaikki hevosen kipu ole sen henkeä uhkaava. Joskus auttaa kun satulan vaihtaa, turpahihnan löysää parilla reiällä tai ottaa kiven pois kaviosta. Kivun tunnistamista ei tarvitse pelätä, se ei aina tarkoita, että jokin on vakavasti vialla. Mutta mitä aiemmin sen kivun tunnistaa, sitä paremmalla tolalla hevosen hyvinvointi on.

Lisää luettavaa:

Stressin vaikutus hevosen ilmeeseen on eri kuin kivun. Tässä tutkimuksessa hevosia kuljetettiin yksin ja osa vielä pidettiin yksin jonkin aikaa ja verrattiin niiden ilmeitä siihen, kun ne olivat oletettavasti rentoja: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8177539/

Alla olevat julkaisut käsittelevät kipua:

Ratsastetun hevosen kivun arviointi: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7341225/

Ratsastetun hevosen kivun arviointi huipputasolla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8235099/

Jo klassikko: Juuri ruunattujen hevosten kipuilmeitä: https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0092281

Toinen klassikko: Hevosen kipuilme, kun sille aiheutettiin kipua kiristyssiteellä ja ihoa ärsyttävällä aineella: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1467298716301325

Tämä artikkeli käsittelee hyvinvoinnin arvioimista kasvojen ilmeiden perusteella, yhtenä eläinlajina hevonen: https://www.altex.org/index.php/altex/article/view/37/32

Aiemmin keräämiäni mielenkiintoisia kipututkimuksia:

Hevosen silmien ilmeestä: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fvets.2019.00154/full https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0164017

https://www.equitopiacenter.com/videos/recognizing-facial-expressions-of-a-horse-in-pain-part-three-of-a-four-part-series/

Dyson, S., Berger, J., Ellis, A., Mullard, J. Can the presence of musculoskeletal pain be determined from the facial expressions of ridden horses (FEReq)? J. Vet. Behav.: Clin. Appl.

Dyson, S., Berger, J., Ellis, A., Mullard, J. Development of an ethogram for a pain scoring system in ridden horses and its application to determine the presence of musculoskeletal pain.

Dyson, S., Berger, J., Ellis, A., Mullard, J. Behavioural observations and comparisons of non-lame horses and lame horses before and after resolution of lameness by diagnostic analgesia.

Dyson, S., Van Dijk, K. Application of a ridden horse ethogram to video recordings of lame horses before and after diagnostic analgesia. Greve, L., Dyson, S. The interrelationship of lameness, saddle slip and back shape in the general sports horse population.

Mullard, J., Berger, J., Ellis, A., Dyson, S. Development of an ethogram to describe facial expressions in ridden horses (FEReq).

Van Loon, JPA et al: Objective pain assessment in horses (2014–2018)

J.C. de Grauw, J.P.A.M. van Loon: Systematic pain assessment in horses

Dalla Costa ym.: Can grimace scales estimate the pain status in horses and mice? A statistical approach to identify a classifier.

Johannes P.A.M. van Loon ym.: Monitoring acute equine visceral pain with the Equine Utrecht University Scale for Composite Pain Assessment (EQUUS-COMPASS) and the Equine Utrecht University Scale for Facial Assessment of Pain (EQUUS-FAP): A scale-construction study

Gleerup et al.: An equine pain face.

Dalla Costa, E, Minero, M, Lebelt, D et al. Development of the Horse Grimace Scale (HGS) as a pain assessment tool in horses undergoing routine castration.

Graubner, C, Gerber, V, Doherr, M et al. Clinical application and reliability of a post abdominal surgery pain assessment scale (PASPAS) in horses.

Sutton, GA, Paltiel, O, Soffer, M et al. Validation of two behaviour-based pain scales for horses with acute colic.

“Towards an Ethological Animal Model of Depression? A Study on Horses” (Furieux ym. 2012)

“Towards a Postural Indicator of Back Pain in Horses (Equus caballus)” (Lesimple ym. 2012)