Oikein työskentely – mikä se on?

Koska ajan tänään lantaa paikasta A, B ja C paikkaan D ja tulin kahvitauolle niin ajattelin jakaa vähän lisäajatuksia ratsastuksesta. Olen siis ollut kymmeniä vuosia todella kiinnostunut juuri kouluratsastuksesta, olen yrittänyt perehtyä siihen parhaani mukaan ja tällä hetkellä olen tätä mieltä:


1. Kouluratsastus on hevosten jumppaa ja sen tarkoitus on parantaa hevosen terveyttä ja hyvinvointia, ei heikentää sitä. Yksi tärkeä tapa edistää tätä hyvinvointia on varmistaa, että kaikki eteneminen tapahtuu asteittain. Ei siis viedä hevosta kahden päivän klinikalle oppimaan piaffea, vaan harjoitellaan kokoamista eri muodossaan, venyttelyä eri muodossaan jne. niitä muutamia vuosia kotona. Pakottamalla ei tule hyvää. Koskaan.


2. Kouluratsastuksessakin olisi tärkeää hahmottaa, mikä on syy ja mikä seuraus. Esimerkiksi se, että hevosen pää lähenee luotiviivaa (eli pystysuoraa linjaa joko nenäpiitä pitkin tai silmä-sierainlinjaa katsoen) on seuraus siitä, että hevonen työskentelee oikein ja rentouttaa niskanikamaa sekä leukojaan. Ei syy.

Opettamalla hevosta pitämään kaula kaarella ja pää luotiviivalla et valitettavasti saa loppuhevosta työskentelemään oikein. Däm joo, koska se olisi niin kätevää. Kaulaa ja päätä kun on niin helppo hallita ja staattisen kaula-pää-muodon opettaa vaikka sahaamalla ohjista tai kiinnittämällä hevosen pää sivuohjilla sen kehoon.


3. Mikä se ”oikea työskentely” sitten on? Vähän kuten se käsite ”hyvä ratsastus” se riippuu siitä, kuka sanoo. Minun mielestäni hevonen työskentelee oikein silloin, kun se on

  • senhetkisen koulutustasonsa mukaisessa, vaihtelevassa asennossa
  • liikkuu aktiivisesti, niin suorana kuin se sillä hetkellä pystyy
  • kevyellä ohjastuntumalla jos tuntumaa haetaan
  • takaosaltaan yhtä toimiva kuin etuosaltaan, ravissa etujalan kyynärvarren ja takajalan sääriluun tulee liikkua samassa kulmassa (esimerkki eversti Cardesta täällä: https://www.eurodressage.com/sites/default/files/styles/large/public/edimage/image/90_saumur_carde_princeda_01.jpg?itok=kjpPZJin )
  • koukistaen takaosansa kaikkia niveliä tasapainoisesti ja kyseiseen hetkeen sopivalla tavalla (äärimmäisessä kokoamisessa kuten ravissa piaffessa koukistuu eniten, tässä trakehner-ori Kostolany: https://media.ehorses.de/xxldetails/600/kostolany-trakehner-stallion-black-dressagehorses-sire-emmerthal-1038600_1.jpg )
  • kantaen itseään koulutustasoonsa sopivassa muodossa – nuorella hevosella matalampi, kootulla koulutetummalla hevosella välillä korkeampi – kaulaa lyhentämättä, Uta Gräfin ratsut ovat tästä pitkästä kaulasta aivan erinomaisia esimerkkejä, esimerkiksi täällä: https://minnatallberg.files.wordpress.com/2017/05/graf.jpg ja täällä: https://blog.loesdau.de/wp-content/uploads/2018/01/IMG_5881_Friederike-Heidenhof-1024×683.jpg
  • hyvässä tasapainossa (valokuvissa voi vilkaista ravissa maassa olevaa etujalkaa, mitä pystympi, sitä parempi tasapaino, jos kuvahetki on se yleinen, esimerkki täällä: https://dressagetoday.com/.image/c_limit%2Ccs_srgb%2Cq_auto:good%2Cw_1240/MTcwOTQ2MzYyMjkxMDcwNTM2/2-uta-graf-damon.webp )
  • rentoutuen niin paljon, kuin se siinä tilanteessa on mahdollista ja hyödyllistä eli tyytyväisen, iloisen, eloisan ja kivuttoman näköinen. Sen suu on rennosti kiinni, sen silmät normaalit, korvat liikkuvaiset, häntä rennosti kannettuna.

    Miksi jaksan puhua luotiviivasta ja oikeanlaisesta eteen-alas-venytyksestä? Koska jos hevonen pitää päänsä, tai sen päätä pidetään, luotiviivan takana, se joutuu jännittämään sekä alakaulan lihaksia että leukaansa. Se harjoittelee silloin vääriä asioita ja vääriä lihasryhmiä. Mitä enemmän hevonen harjoittelee vääriä asioita, sitä hankalampi sitä on enää korjata.

    Nuoren hevosen kouluttamisessa – olen kouluttaja, joten ajattelen ratsastuksenkin kouluttamisena – on erilaisia koulukuntia. Siinä, missä yksi haluaa nuoren hevosen heti menevän reippaasti eteenpäin kaikissa askellajeissa, toinen haluaa ensin saada hevosen kantamaan ratsastajaa rennosti ja hyvässä tasapainossa käynnissä, sitten ravissa ja vasta sitten laukassa. Itse lukeudun viimeksi mainittuun. Perustelen tätä sillä, että mitä enemmän olen eläinten ja ihmistenkin oppimiseen perehtynyt, sitä enemmän ymmärrän miten tärkeä on olla harjoittelematta vääriä asioita. Hevonen oppii nopeasti mutta lihaksiston kehittymiseen (ja notkeuden, ja voiman) menee aikaa. Jos hevonen ensin oppii kantamaan ratsastajaa eteenpäin kipittäen senhetkisen jaksamisensa mukaan on todennäköistä, että tulevaisuudessa tätä korjataan jatkuvasti. Suosittelen vain hyvien asioiden harjoittelemista. Tokihan tämä riippuu omista tavoitteista – kaikki eivät tavoittele samaa kuin minä, ja se on ihan ok!

    Nuoren hevosen keho ei ole vielä tottunut ratsastajan painoon. Vaikka hevonen olisi vanhempikin, kuten meidän yksi ratsastajaan totutettava eli 12-vuotias, se ei ole siltikään tottunut ratsastajan painoon. Se joutuu totuttelemaan siihen pieniä hetkiä kerrallaan ja mielestäni silloin on parempi, mitä pitempään vieressä maasta käsin kulkeva ihminen pystyy auttamaan hevosta parempaan kehonkäyttöön ja tasapainoon. Hevosella on ensimmäiset parikymmentä ratsastuskertaa tarpeeksi tekemistä siinä, että se tottuu siihen, miltä ratsastaja tuntuu selässä ja oppii, miten se pystyy parhaiten kantamaan tätä lisäpainoa. Mielestäni vauhti ei siinä korjaa virheitä yhtään, päinvastoin.

    Takaisin sorvin ääreen, eikun Avantin.

Puhutaanko hevosen ostosta?

Viisain neuvo: Älä osta hevosta. Blogi loppu.
Vitsi. Hevosen omistaminen on parasta, mitä elämässä on. Tai ainakin top vitosessa. Minä en saanut lapsena yhtään hevosta, joten tässä sitä ollaan. Googlaa rebound-ilmiö tai ylikompensaatio.

Puhun nyt hevosen ostamisesta hevostenkouluttajana mutta älä ylläty, jos teksti koskee lähinnä kaikkea muuta kuin kouluttamista. Ai miksi? Koska hevonen on nopeaoppinen eläin ja kouluttaminen (näin yli 20 vuotta kouluttamista opetelleena) yleensä helppoa ja nopeaa. Ei toki kaikille. Ei olisi minullekaan keisarinleikkauksen tekeminen, jakohihnan vaihtaminen tai tilinpäätöksen tekeminen helppoa ja nopeaa.

Mutta kouluttamisen ammattilaiselle, joka osaa kouluttaa, ei hevosen kouluttaminen ole kovinkaan vaikeaa. Jos haluaa haasteita, hankkii vaikka kaukaasianpaimenkoiran. Jos taas hevosen käyttäytymisen muuttaminen vie ammattilaiselta vuosia, voi ehkä harkita toiseen ammattilaiseen vaihtamista. Tätä ei pidä sekoittaa hevosen fyysisen kunnon rakentamiseen, joka oikeasti viekin vuosia, jos halutaan hevosen suorittavan korkealla tasolla. Eikä siihenkään, että jos hevonen pelkää tai siihen sattuu, se ei tee kuten kouluttaja/ratsastaja/valmentaja yrittää. Mutta jos hevonen on riittävän rento ja kivuton, sen kouluttaminen on hauskaa ja kivaa molemmille osapuolille.

Tähän liittyy kiinteästi myös se tosiasia, että voit ostaa hyvin koulutetun hevosen mutta se voi silti viikossa tai kuukaudessa oppia tekemään täysin päin vastoin, kuin mitä se teki ostohetkellä. Siksikin hevosen kohteleminen laissa tavarana on ongelmallista. Nykäisepä hevosta suusta jokaisen esteen alastulossa niin yli puolet hevosista [/mutu] ei kohta enää hyppää. Loput hyppäävät silti, koska ovat – no, hevosia. Emme ansaitse niitä, ne ovat niin säyseitä eläimiä.

Yksi: Vanhalla hevosella voi olla terveysongelmia

Jos ostat 15-vuotiaan hevosen, sillä voi olla terveysongelmia, käytöstä johtuvia tai perusrakenteensa ominaisuuksista johtuvia. Niistä voi olla haittaa tai sitten ei. Mitä vanhempi hevonen, sitä vähemmän vuosia jäljellä, sitä enemmän vammoja. Vaikka tavoite olisi hankkia tasainen ja varma, kokenut hevonen, terveysongelmista johtuvat käyttäytymismuutokset ovat joskus hyvinkin rajuja.

Kaksi: Jos hevosella on tehty paljon nuorena, sillä voi olla terveysongelmia

Tämä on ikuinen dilemma. Nuorta hevosta pitäisi liikuttaa, jotta sen jänteet, luut ja lihaksisto vahvistuvat. Nuorta hevosta ei kuitenkaan pitäisi väsyttää, koska se altistaa vammoille, eikä sen päällä istua liikaa, sillä sen selkäranka luutuu vasta siinä 5-7 vuoden iässä [lähde]. Tee siinä sitten oikein.

Kolme: Hevosen käyttäytyminen kertoo paljon

Ennen kuin edes menet katsomaan myyntihevosta, pyydä siitä videoita. Ei ainoastaan ratsastettuna, vaan siitä, kun hevosta haetaan tarhasta, sille laitetaan riimu, sitä harjataan, kaviot puhdistetaan ja sille laitetaan satula ja suitset. Katso, että hevonen suhtautuu ihmisiin ystävällisesti, että se reagoi myös silloin, kun se on varustettavana (eikä vaivu passiivisuuteen) ja että se ei esimerkiksi luimistele, kun sitä satuloidaan. Ai miksi? Koska hevosen käyttäytyminen kertoo siitä, miten se kokee tilanteen.

Hevonen, joka luimistelee satuloidessa, voi tehdä sitä vain siksi, että satulavyötä kiristetään liian nopeasti ja nykivästi. Se voi myös tehdä sitä siksi, että sillä on kissing spine, mahahaava tai hiekkaa suolessa. Et voi tietää, ennen kuin tutkit. Osta siis sellainen hevonen, joka käyttäytymisellään kertoo siitä, että se voi hyvin ja kokee ihmisen kanssa toimimisen turvallisena ja kivana asiana. Se säästää euroja eläinlääkärikuluissa myöhemmin.

Neljä: Ratsastusvideo

Pyydä myyntihevosesta video, jos sitä myydään ratsuna. Videossa vähintäänkin ensin pari kierrosta käyntiä pitkin ohjin molempiin suuntiin, pari kierrosta ravia pitkin ohjin molempiin suuntiin, pari kierrosta laukkaa pitkin ohin molempiin suuntiin. Miksi? Koska siitä näkee paljon. Näkee esimerkiksi, onko käynti nelitahista vai passimaista, liikuuko hevosen pää ja kaula normaalisti, laahaako se kenties takajalkoja, kompasteleeko se, millä korkeudella se pitää päätä ja kaulaa, millainen tahti sillä on, liikkuuko se symmetrisesti vai onko se kovin vino, onko sen helppo kääntyä molempiin suuntiin, millainen ilme sillä on, ilmentääkö se kipukäyttäytymistä, ontuuko se, liikkuuko se jäykästi takaa laukassa, pitääkö se päätä vinossa, heitteleekö se päätä jne. Jollet osaa itse nähdä nämä kaikki asiat, pyydä asiantuntija avuksesi. Tarjoan itsekin tällaista palvelua, 75 e/h sis. ALV.

Sitten vasta sama ohjastuntumalla, ja mahdolliset kouluratsastusliikkeet ja hypyt. Jos kaikki tämä on ok, käy ihmeessä tutustumassa hevoseen paremmin.

Viisi: Huomioi muuttostressi.

Jos hevonen osoittautuu mukavaksi ja osto onnistuu, ota huomioon muuttostressin vaikutus käyttäytymiseen. Tämäkin on yksilöllistä: on hevosia, jotka vaihtavat ympäristöä ja ratsastajaa, hevoskavereita ja hoitohenkilökuntaa ilman, että reagoivat ulkoisesti kovinkaan paljon. Ja on suurempi joukko [/mutu] joka oireilee muuton aiheuttamaa suurta stressiä jollain tavalla. Hevonen on elävä, tunteva eläin, joilla on ystäviä ja kokemuksia. Se tarvitsee aikaa kotiutua. Tämä ei tarkoita, etteikö hevosen kanssa voisi sillä aikaa tehdä mitään. Voi ja kannattaakin tehdä, mutta uusien asioiden opettaminen tai kovin vaativien suoritusten vaatiminen voi hyvin jättää myöhemmäksi.