Jälleen FB:n spinoff-postaus, tällä kertaa eläintenkouluttajan ammattitutkinnosta ja erikoisammattitutkinnosta. Netissä liikkuu tosi hassuja väärinkäsityksiä eläintenkouluttajatutkinnosta ja ajattelin puolestani oikoa niitä sen verran mitä voin.

Kyselin, onko kysyttävää eläintenkouluttajanäytöistä ja toimintatavoista, ja kysymyksiä tulikin monta! Tein spontaanin Teams-tallenteenkin aiheesta, linkki siihen alla.

Suomen eläintenkouluttajat ry:n sivuilla on tiivistetysti tietoa koulutusmahdollisuuksista: https://www.elaintenkouluttajat.com/yhdistys/tutkinto/

OPH:n sivuilla ammattitutkinnon tutkintoperusteet: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/ammatillinen/4454270/tutkinnonosat/4524972

Kopsasin tähän nimenomaan kouluttamiseen liittyvät asiat, joita ammattitutkinnossa pitää näyttää:

tunnistaa poikkeavasti käyttäytyvän eläimen ja toimii tilanteen vaatimalla tavalla

ymmärtää eläimen lisääntymiskäyttäytymisen, kiimakierron sekä tiineyden vaikutukset käyttäytymiseen, fysiologiaan ja kouluttamiseen

huomioi työssään koulutettavien eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet ja erikoispiirteet niin, että eläinten henkinen ja fyysinen hyvinvointi on turvattu

toimii työssään ottaen huomioon olosuhteiden, ihmisten ja toisten eläinten läsnäolon vaikutuksen eläinten hyvinvointiin ja käyttäytymiseen

toimii eläinten kanssa johdonmukaisesti, rauhallisesti ja aiheuttamatta vaaratilanteita itselleen, eläimelle itselleen tai muille eläimille ja ihmisille

valitsee ja käyttää kullekin eläimelle sopivia ja turvallisia kiinnipito-, kuljetus- ja ohjauskeinoja

käyttää työssään tarvitsemiaan välineitä turvallisesti sekä niin, että niiden käytöstä ei aiheudu vaaraa tai epämukavuutta koulutettavalle eläimelle, itselle eikä muille henkilöille

ohjaa eläimiä siten, että omassa työtehtävässä mahdollisesti käytettävien aineiden, materiaalien sekä muiden eläinten ja ympäristön käyttö on tarkoituksenmukaista, turvallista ja eettistä

ymmärtää ja soveltaa tietoa laji- ja rotutyypillisistä käyttäytymismalleista ja eläinten oppimisen lainalaisuuksista sekä käyttää erilaisia toiminnan aikaansaamisen keinoja kouluttaessaan eläimiä

ymmärtää ja hallitsee oppimispsykologian peruskäsitteet, kuten ehdollistumat ja vahvisteet, sekä toteuttaa ja soveltaa laaja-alaisesti tietojaan eläintenkouluttamisessa

valitsee kullekin eläinyksilölle soveltuvat, eettisesti ja eläinsuojelullisesti hyväksyttävät koulutus- ja käytöksen vahvistamistavat, jotka eivät vaaranna eläimen hyvinvointia eivätkä perustu kivun tuottamiseen tai pelotteluun

kouluttaa eläimiä näiden laji- ja rotukohtaisten ominaisuuksien mukaisesti

kouluttaa eläimiä erilaisiin tehtäviin ja tilanteisiin

käyttää tarvittavia välineitä oikein ja turvallisesti ja huolehtii niiden kunnosta

seuraa koulutuksen etenemistä järjestelmällisesti ja perustelee tekemänsä koulutukselliset valinnat

pitää systemaattisesti kirjaa koulutussuunnitelman etenemisestä ja raportoi siitä asiakkaalle yhteistyökykyisesti

keskeyttää tarvittaessa eläimen kouluttamisen ja perustelee päätöksensä asiallisesti.

laatii koulutettaville eläimille koulutussuunnitelmat, joissa on selvitetty kattavasti lähtötilanne, koulutuksen tavoitteet ja miten tavoitteet saavutetaan

arvioi koulutuksen keston ja tuo esille koulutuksen vaatimat sitoumukset

selvittää eläimen terveydentilan, toimintakykyyn vaikuttavat sairaudet ja rajoitteet ja ottaa niiden vaikutukset huomioon koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa

selvittää eläimen taustaan ja aiempaan koulutukseen sekä kokemuksiin liittyvät seikat ja huomioi ne koulutusta suunnitellessaan

selvittää, onko eläimen käyttäytymiseen tai pitoon liittyvä ongelma ratkaistavissa koulutuksen tai esimerkiksi ympäristön muokkauksen keinoin ottaen tämän huomioon koulutussuunnitelmassa

tarvittaessa muokkaa koulutussuunnitelmaa koulutuksen käynnistyttyä.

tunnistaa koulutettavaan käytökseen vaadittavat eläimen ominaisuudet ja käyttäytymismallit sekä vahvistaa niitä koulutussuunnitelmaa seuraten

valitsee koulutettavan käytöksen eläinlajin, rodun ja yksilön huomioiden

kieltäytyy tarvittaessa eläimen kouluttamisesta

ohjaa tarvittaessa eläimen omistajan kokeneemman kouluttajan tai muun asiantuntijan puoleen.



Eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinnon perusteet löytyvät täältä: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/ammatillinen/4454271/tutkinnonosat/5021810 (pitää vähän klikata eri osioita auki valikossa, linkki vie yhteen osa-alueeseen)

Sitten kysymykset ja vastaukset tallenteena. Saa mielellään korjata, jos löytyy väärää tietoa. Noin 24 minuutin kohdalla sanon vahingossa, että erikoisammattitutkinnossa näytetään ”yhdellä eläimellä” kun tarkoitus oli tietenkin sanoa, että yksi eläinlaji riittää.

Ja kommenttina vielä, että ymmärrän toki, että hevosalan oppilaitosten arvosteleminen niinkin diplomaattisesti kuin sen videolla teen voi olla monelle järkytys. Uskon vilpittömästi, että kaikki alalla toimivat pyrkivät tekemään parhaansa hevosen kannalta. Olen kuitenkin saanut useita kymmeniä viestejä, jossa eri oppilaitoksissa opiskelevat erittelevät kohtaamiaan ilmiöitä, jossa hevosen hyvinvointia ei ole otettu huomioon riittävästi ja siihen on mielestäni saatava muutos. Muuten käy niin, että hevosala jää kehityksen jalkoihin.

Sadepäivänä lueskelin Maastakäsin työskentely hevosten kanssa -facebookryhmässä (linkki) keskustelua opitusta avuttomuudesta. Vastailinkin siihen, mutta koska keskustelu oli kovinkin rönsyilevää ajattelin vielä lyhyesti kirjoittaa ajatuksiani tänne.

Opitun avuttomuuden (learned helplessness) käsite luotiin 1960-luvulla, kun tutkija Solomon ryhmineen antoivat koirille sähkösokkeja laboratorio-olosuhteissa. Tutkijoiden harmiksi koirat eivät sitten enää toimineet, kuten niiden haluttiin jatkokoetta varten toimivan, vaan passivoituivat. Tätä ilmiötä Seligman ja Maier lähtivät selvittämään. He havaitsivat, että jolleivät koirat päässeet kipua pakoon painamalla vipua, kuten toinen ryhmä koiria pääsi, ne passivoituivat ja lakkasivat yrittämästä pakoa. Teoria oli, että koirat oppivat avuttomiksi.

Kun opittua avuttomuutta tutkittiin ihmisillä, havaittiin että siihen liittyy monia ihmisten masennuksessa nähtäviä oireita, kuten kiinnostuksen vähenemistä, laihtumista, uniongelmia, liikkuvuuden ongelmia, uupumusta, arvottomuuden tunnetta ja keskittymis- tai päätköksentekovaikeuksia.

Termi on jo vakiintunut sen lähes 60 vuoden olemassaolon ajan ja siihen liittyvää tutkimusta julkaistaan edelleen. Opittu avuttomuus ei siis ole käsitteenä vanhentunut. Se, mikä on muuttunut on käsitys siitä, että passiivisuuteen vaipuminen olisi opittua.

Nykykäsityksen mukaan (linkki Maierin ja Seligmanin vuonna 2017 julkaistuun artikkeliin) passiivisuus on alkukantainen reaktio pitkittyneeseen epämiellyttävään tilanteeseen. Olennainen asia, jotta eläin (ml. ihmiseläin) oppisi aktiivisesti toimimaan välttääkseen epämiellyttävän asian, on hallinnan tunne ja vaikutusmahdollisuus.

”Opittu avuttomuus” on kuitenkin ehtinyt tulla 60 vuodessa sen verran vakiintuneeksi, että termi itsessään pysyy edelleen käytössä.

Juttelin pari vuotta sitten hevosten kipuasiantuntijan kanssa siitä, miksi passiiviseksi oppineen hevosen ilme on niin samanlainen kuin kipuilme ja hän sanoi, että kyseessä voi olla opittu tulevan kivun odotus. Lamppu syttyi pääni päällä: Sitähän se tosiaan voikin olla! Tämä sopii todella hyvin koko opittu avuttomuuskonseptiinkin.

Minulla on esimerkkivideokin omasta hevosestani, tässä: https://vimeo.com/325864729/a991d18080

Kyseessä on aika heikon kavionlaadun omaavan hevosen reaktio siihen, että kengittäjä nostaa kavion.

Videolla näkyy aika paljon kipukäyttäytymistä ml. korvien asento takaviistoon kärjet kauempana toisistaan, jännittyneet silmänympäryslihakset ns. ”huoliryppy”, jännittyneet huulet, lihasnykimistä turvassa, sisäänpäin kääntynty katse, harventunut silmien räpyttely sekä ympäristöön reagoimattomuus (shetlanninponi ei yleensä saisi tulla syömään maahan pudonnutta rehua). Jalan nostaminen itsessään ei kuitenkaan aiheuttanut kipilmettä tai -käyttäytymistä, kun sen teki joku muu kuin kengittäjä.

Videolta näkee myös stressitason laskun liittyvää käyttäytymistä kun jalka lasketaan alas, ml. puresekelueleitä, korvat liikkuvat taas, silmien räpyttelytahti normalisoitui.

Hevosten kohdalla puhutaan opitusta avuttomuudesta laveammin kuin mitä laboratorio-olosuhteissa suoritetuissa tutkimuksissa tehdään. Mielestäni passiivisuutta on hyvinkin eriasteista ja myös erilaisista opituista vihjeistä käynnistyvää, harvemmin onneksi joka tilanteeseen yleistynyttä mutta usein näkee, että hevonen esimerkiksi varusteita laittaessa vetäytyy passiiviseksi. Myös sellaisten hevosten, joiden ei ole opetettu ohjastuntuman olevan miellyttävä asia, jota kannattaa itse ylläpitää, toiminnassa on usein kipukäyttäytymisen merkkejä.

Äärimmäisessä tapauksessa olen nähnyt, että hevonen esimerkiksi kavioita vuoltaessa (ei videon hevonen) vaipuu aivan horrosmaiseen tilaan ja on lähellä kaatumista. Olen myös usein nähnyt pään kallistamista ja suulla tehtäviä toistuvia liikkeitä, kaula lankkusuorana sä’än korkeudella pitämistä, silmien ummistamista vaikka tilanne ei ole lepäämiselle otollinen lainkaan sekä äärimmäisen kiristyneitä purulihaksia, silmienympäryslihaksia ja oikein klassiset kipuilmekorvat eli korvat taaksepäin suuntautuneina, kärjet kauempana toisistaan.

Oma käsitykseni hyvästä hevosten käsittelystä ja ratsastuksesta on, että hevosen koko eloisa, hereillä oleva olemus on säilyttävä joka tilanteessa. Minulle oli, voin kertoa, aikamoinen sokki se, kun tajusin että se ilme, jonka olin oppinut olevan ”ratsastajaan keskittyvän hevosen ilme” olikin kipua ja epämukavuutta ilmentävä.

Lisäluettavaa:

Maier ja Seligman: Learned helplessness att fifty: Insights from neuroscience

Gleerup: An equine pain face

Lesimple ym: Towads a postural indicator of back pain in horses

Tein tuossa viikon alussa eläintenkouluttajan erikoisammattitutkintoon kuuluvan näytön ja se oli mielenkiintoista. Olen joitain kymmeniä ammattitutkinnonsuorittajia arvioinut vuosien aikana ja olen muutenkin sitä mieltä, että jokaisen arvioijan olisi hyvä välillä olla siellä arvioitavan puolella. Minulla oli kivat arvioijat ja osaan työtäni tässä vaiheessa riittävästi näyttääkseni tarvittavia asioita, joten päivä oli kiva. Läpi meni ja arviot olivat sellaiset, että voin epätoivon alhossa sitten lueskella niitä ja piristyä.

Hevonen on aktiivinen eläin, jota halutaan joskus manipuloida passiiviseksi, koska se tuntuu ihmisestä turvallisemmalta. Kuitenkin hevonen, joka voi hyvin, haluaa toimia ja tutustua asioihin. Hevonen on passiivinen vain levätessään. Vähintäänkin se tarkkailee ympäristöä kiinnostuneena. Kun kirjoitin ensimmäisen tietokirjani nimesinkin sen itsekseni hihitellen ”Toimiva hevonen” tietäen, että moni ymmärtäisi sen niin kuin yleensä, eli toimiva = ”toimii, kuten haluan.” Tarkoitin kuitenkin toimiva kuten ”uskaltaa ja innostuu toimimaan.”

Contrafreeloadingille ei ole oikein vakiintunutta suomalaista sanaa, mutta keksin sille sitten tällaisen eli ”ansaitsemishalu”. Etologi Verna Vilppula ehdotti vielä paremmtan eli ”toimijuushalu.” Contrahan tarkoittaa vastakkaista ja freeloading on siipeily, eli puhun tässä ilmiöstä, joka voi tulla palkitsemalla kouluttavalle alussa yllätyksenäkin. Ellei hevosella ole kova nälkä ja jos hevonen on riittävän rento sekä vaatimustaso sille sopiva eikä liian vaikea, hevoselle useimmiten toiminta + ruokapalkinto on mieluisampi kuin pelkkä ruokapalkinto. Samaa ilmiötä on todettu monella eläinlajilla.

Nyt en tosiaan puhu sellaisesta hevosesta, joka ei stressaantuneena pysty pysähtymään ja syömään vaan liikkuu levottomasti. Sellainenkin hevonen saattaa kyllä syödä ruokapalkinnon, mutta kyse ei ole ansaitsemishalusta vaan jännittyneisyydestä. Silloin täytyy muuttaa jotain, jotta hevonen pystyy rentoutumaan, jos halutaan kouluttaa sille jotain hyödyllistä.

Toimijuushalua tuli näytössä nähdyksi kahden eri hevosyksilön kanssa. Toisen kanssa koulutin pois vanhaa pistämis- ja kiinnipitopelkoa ja toisella on suuria haasteita erilaisten asioiden ylittämisessä ja eri alustoille astumisessa. Molemmat hevoset olivat kouluttaessa vapaana noin 15 x 15 metrin alueella ja lajitoveri oli aidan takana. Koulutin toiselle hevoselle jo tätä ennen pistämistä ensin koskettaen kaulaa, sitten kevyesti nipistäen ihoa, sitten enemmän nipistäen ja myös verisuonen esiin painamisotetta. Näyttöpäivänä liitin tähän ensinnäkin aidolla ruiskulla painamisen, ja opetin sen myös tuomaan päänsä otteeseen eli laittamaan itse riimun turpahihnaosan paikallaan olevaan käteeni, josta sitten asteittain vahvistin paikallaan oloa, vaikka tartun riimuun. Sitten yhdistin nämä eli ensin hevonen toi päänsä asemiin, sitten tartuin riimuun ja vasta sitten ”pistäminen” ja palkinto sekä paineen poisto.

Täytyy videoida, selitettynä se kuulostaa ehkä oudommalta kuin onkaan. Kyse on siis starttinappulan käytöstä, eli hevonen saa itse käynnistää seuraavan toiston. Tämä tuntuu hälventävän hevosen pelkoa nopeammin kuin tavallainen siedättäminen ja palkitseminen, jossa ihminen on pääasiallinen toimija.

Kummankin hevosen palkitsin pienillä kaurapalkinnoilla ja tein minuutin-kaksi työtä, sitten sanoin niille ”tauko” ja annoin ison kourallisen kauraa puhtaalle alustalle maahan ja menin kertomaan arvioijille, mitä äsken tein. Huvittavaa oli, miten maassa oleva kaurakasa kasvoi ja kasvoi, sillä hevoset olisivat joka kerran valinneet mieluummin työskentelyn kuin kauran syömisen lajityypillisesti maasta. Odotin toki aina, että tekivät jotain muuta kuin seisoivat tuijottamassa meitä aidan takana ennen kuin jatkoin, mutta kertoohan tuo paljon siitä, miten hevonen kokee yhdessä tekemisen.

Koska toiminta voi olla hevoselle itsessäänkin palkitsevaa ja koska palkitseminen myös liittää toimintaankin myönteisiä tunteita klassisen ehdollistumisen kautta niin voi olla, että opittu taito pysyy myöhemmin yllä ilman ihmisen antamia ruokapalkintojakin. Voi myös olla, että se vähenee ja sammuu jos lakataan vahvistamasta sitä. Olennainen asia on, että se on hevosesta kiinni.

Vähintään viiden webinaaritallenteen ostajalle alennuskoodi -20% tämän tekstin lopussa! Koodi voimassa 6.-8.5.2022.

Webinaaritallenteet ovat myynnissä toukokuun 2022 loppuun ja löytyvät täältä:

https://holvi.com/shop/sempatia/section/webinaarit/ (Hinta 14,90 e sis. ALV, kesto 1½ h)

ja https://holvi.com/shop/sempatia/section/webinaarit-ammattilaisille/ (Hinta 25 e sis ALV, kesto 1 tai 1½ h)

Katseluaikaa kaikkiin tallenteisiin on kesäkuun 2022 loppuun.

Täytyy sanoa, että välttelin melko pitkään nettipohjaisten luentojen pitämistä, mutta viime vuoden lopulla otin sitten härkää sarvista ja toissapäiväinen Onnistu ruokapalkintojen käyttämisessä -webinaari oli jo 23:s.

Pidän nyt muutaman viikon tauon näistä ja suoritan eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinnon näytön sekä kuvaan ja kirjoitan seuraavan tietokirjani hevosen lastauskoulutuksesta. Webinaarejakin tulee kyllä syksymmällä lisää, nyt jo tykkään niiden pitämisestä melkein yhtä paljon kuin liveluennoista!

Jos haluat liittyä postituslistalle, jonka kautta saat tietoa uusista luennoista ja kursseista ensimmäisenä, käy kirjoittamassa sähköpostiosoitteesi tänne: https://forms.gle/TViqvKHxvZo7fZBd7

6.-8.5. saat 20 prosentin alennuksen, jos ostat vähintään viisi webinaaritallennetta verkkokaupastamme! Koodilla VIIDEN (lisätään ostoskoriin ennen maksua, kohtaan ”Onko sinulla alennuskoodi” ja paina vielä ”KÄYTÄ”), säästät viidenneksen!

Ennakkovinkki: Järjestän heinä-elokuussa 2022 kaksi yhdistelmäkoulutusryhmää, aiheena hevosten kouluttaminen.

Ryhmä 1 on hevosalalla oleville ja sille suuntaaville, ja tarkoituksena on perehdyttää osallistujat perusteellisesti hevosten oppimiseen ja kouluttamiseen eläintenkoulutuksen näkökulmasta.

Ryhmä 2 on eläintenkouluttajana toimiville tai alalle suuntaaville, ja painotus on enemmän hevosessa eläinlajina, sen lajityypillisen käyttäytymisen huomioimisessa ja hevosten kouluttamisen erityispiirteissä.

Molemmille ryhmille tulee
– kolme omaa räätälöityä Teams-webinaaria
– harjoitteluohjeet
– kolme käytännön koulutuspäivää meillä Sipoossa
– mahdollisuus lähettää videoita omasta koulutuksestaan ja saada henkilökohtaista ohjausta
Bonuksena osallistujat saavat katseluoikeuden jo pitämääni 10 kpl 1-1,5 h pituiseen webinaariin. Lisäksi molemmille ryhmille on oma suljettu ryhmä, jossa on tarjolla neuvoja ja apuja omien koulutusprojektien kanssa.

Hinta varmistuu lähiaikoina, mutta pyörii 500 euron tuntumassa (sis. ALV).

Käytäntöpäivät pidetään sunnuntaisin klo 12-17 (tämä pitempimatkalaisille lähinnä ennakkotietona) tai jos tulijoita on enemmän tai osallistujat niin toivovat, tiistaisin klo 11-16. Lähipäivien enimmäisosallistujamäärä on 8.


Voit ilmoittaa kiinnostuksestasi ja saada lisätietoa ensimmäisten joukossa tätä kautta: https://forms.gle/LnThUNRwRJe78DMj6 – lisätietoa tulee, kun yksityiskohdat varmistuvat.

Webinaariputki huipentuu (vitsi, mutta pidän siis tauon kun kasaan eläintenkouluttajan erikoisammattitutkintoa ja suoritan näytön) ruokapalkintojen käytön webinaariin, jonka voi hankkia täältä: https://holvi.com/shop/sempatia/product/ba155719ba652e7d81aeb92ac0b88dda/

Hinta on 14,90 e sis. ALV ja tallenne tulee katsottavaksi kuukauden ajaksi. Livewebinaarissa on puolen tunnin keskustelu, jota ei tallenneta.