Johtajuus vs opettajuus

Myönnän heti, etten ole johtajuusasiantuntija. Ei kuitenkaan mitenkään voi toimia hevosalalla ja olla kuulematta sanoja johtajuudesta. Ajatushan on mitä parhain: Hyvä johtaja on rauhallinen, asiallinen ja luotettava. Hän myös tietää asioista enemmän kuin alainen ja päättää, mihin suuntaan firmaa viedään. Johtajuutta on kuitenkin erilaista. Hyvää ja ei niin hyvää.

Silloin, kun kaikki sujuu mukavasti, ei ole niin väliä millaisena ajattelet itseäsi suhteessa hevoseen. Ongelmia voi muodostua, kun asiat eivät sujukaan toivotulla tavalla. Miten ajatustapasi vaikuttaa silloin? Voin kertoa, miten saattaa käydä, sillä olen ollut hevosalalla pitkään. Saattaa käydä niin, että kun hevonen vaikka säikähtää, tai ei tiedä miten toimia, ihminen ottaa sen haasteena ja johtajuutensa kyseenalaistamisena. Silloin voi olla, että keinot eivät ole aivan järkeviä enää. Olen esimerkiksi kuullut johtajuusajatuksia myyvän jenkkikouluttajan todenneen, että (yksin vieraassa maneesissa olevan nuoren hevosen) hirnuminen on hänen johtajuuttaan kyseenalaistavaa. Disrespectful. Ei se ole, se kertoo vain siitä, miltä hevosesta silloin tuntui. Yksinäiseltä. Hirnuminen kutsuu lajitovereita.

Jotta hevonen edes voisi olla tietoisesti epäkunnioittava ihmistä kohtaan, sillä tulisi olla sellainen aivokapasiteetti, että se ymmärtäisi ihmisellä olevan ajatuksia ja toiveita. Hevosen pitäisi osata hahmottaa ihmisen ”oikeaa” ja ”väärää”. Sitten hevosen pitäisi vielä haluta loukata ihmistä kyseenalaistamalla tätä johtajuuskäsitettä. Ei hevosilla nykytiedon mukaan ole sellaista mielen maisemaa.

Siksi olen sitä mieltä, että hevosen ja ihmisen välisessä toiminnassa perusajatus voisi olla joku toinen kuin johtajuusajattelu. Se supistaa helposti vuorovaikutuksen virheiden kyttäämiseksi ja jopa toisen osapuolen käskyyttämiseksi. Ei toki aina, mutta riittävän usein, että mielestäni opettajana oleminen olisi toivottavampi ajatushahmotelma ihmisen ja hevosen kannalta. On aivan eri tunne kun ajattelet, että ”Ehkä se ei vielä osaa” kun hevonen toimii toisin kuin haluat. On aivan eri tunne kun tunnistat, että hevonen ehkä osaa kotona, muttei vielä tässä uudessa ympäristössä ja keskityt taas harjoitteluun. On aivan erilaista harrastaa hevosia, kun tunnistat hevosen käyttäytymistarpeiden osuutta sen käyttäytymiseen, kun tiedät miten hevonen oppii ja kuinka siedätät hevosta niin, ettei sitä pelota, jolloin yleensä ongelmakäytöskin vähenee ja jää pois.

Opettaja myös ymmärtää, että alussa kannustetaan oppilasta aivan pienestä yrityksestä. Sitten, kun oppilas osaa, kehutaan seuraavasta vaiheesta. Jos jokin vähän vaikeampi tehtävä ei onnistu, tarkistetaan että siinä tarvittava osaaminen löytyy. Luodaan oppimiselle hyvä ja turvallinen ympäristö. Edetään asteittain. Se toimii ihmisten kanssa, ja eläinten.

Kunnioituksen puutetta vai pelkoa? Ihmistä kohti lavalla tunkeminen on yksi pakokäyttäytymisen muoto. Hevoselle on yhdentekevää, millaiseksi me nimeämme sen, mutta se, miten itse käyttäydymme, on kovastikin väliä.

Vad är tryck och vad är våld mot hästar?

Jag är ju en s.k. gammal hästmänniska – nuförtiden stämmer båda, gammal och hästmänniska rätt väl, hälsningar hon som började på ridskola anno 1977 – och som allting annat jag har hållit på med så utvecklas min uppfattning om det här också med tiden. För tillfället är min åsikt att om det finns bra orsaker att öka trycket och hästen har lärt sig hur den ska göra för att undvika det och hästen faktiskt kan undvika det i den här specifika situationen också så är tryck och eftergift helt okej. Också om trycket momentant ökar, för hästen kan ju i just den situationen vilja göra något annat än människan. Det viktigaste är att trycket lättar – helst försvinner –

Sedan gäller det ju också att vara på det klara med hur hästen upplever trycket. Där kommer träningen och inlärningen igen i fokus. Om trycket ökar innan hästen har lärt sig är det troligt att hästen upplever någon form av rädsla utom då obehaget trycket orsakar. Om man väntar med att öka trycket tills hästen har lärt sig åt vilket håll eller med vilket beteende trycket försvinner så skulle jag med några hundra hästars erfarenhet våga påstå att risken för rädsla försvinner. Hur ser jag det? På hästens beteende.

Sedan kan du i praktiken byta ut det mesta av behovet att eskalera tryck mot att belöna hästen med något den faktiskt vill ha också. I stället för att bara irritera hästen och sluta retas när den gör som du vill, då. Jag har kommit fram till att det är okej för mig personligen att ibland orsaka hästen övergående obehag. Inte mer än så.

Våld då? Vad är våld?

En bra fråga, som politikerna sa redan på åttiotalet. Vår djurskyddslag säger så här:
”Djur skall behandlas väl och de får inte åsamkas onödigt lidande. Det är förbjudet att åsamka djur onödig smärta eller plåga.”
”Det är förbjudet att överanstränga djur, att hålla dem i oskäligt sträng tukt, att dressera dem oskäligt strängt och att behandla dem alltför hårdhänt.”
Min tolkning är ju då, att kan man göra samma sak på olika sätt och det ena sättet innebär att hästen känner smärta och/eller rädsla och det andra inte så är det allas uppgift att välja sätt nr 2.

Hur man sedan tolkar lagen hos polisen och i domstol är en helt annan sak, tyvärr. Finland glänser inte i den frågan, tvärtom. I Yles artikel om problemen med våld mot hästar uttalade sig t.o.m. Kirsi Huovinen från jord- och skogsbruksministeriet så här: ”All onödig smärta som orsakas djur är förbjudet och lagstiftningen är här omfattande och tillräcklig, däremot vore det viktigt att djurskyddsbrott tas upp och döms i tingsrätten så att fällande domar skulle bli proportionerliga till de antal gärningar som begås.” Enligt Henna Hettulas graduarbete ”Hevosiin kohdistuvat eläinsuojelurikokset ” (typ ”Djurskyddsbrott mot hästar”) från 2021 är 97% av domerna relaterade till hästhållning och -skötsel. Inte hantering, ridning, körning.

Men om du ser något, eller någon ber dig göra något, och du inte riktigt känner dig bekväm med det, så hinner du oftast ställa dig själv två frågor:
”Hur skulle jag känna om någon gjorde det mot mig?”
”Om jag såg någon göra så mot ett annat djur, hur skulle det se ut?”
Man vet nämligen att hästar känner smärta precis som andra djur. Man vet att de kan känna rädsla utan att det syns som flykt eller försvarsbeteende. Passivitet kan också vara en indikation på rädsla.

För det tråkiga är ju att också människan vänjer sig vid det hen ser, hör och är med om. Jag tror inte att många som t.ex. rutinmässigt drar åt nosgrimman på sin häst tänker på hur det kan kännas för hästen. Jag tror att få människor vill hästen illa. Jag vet också att man kan ha hästar som hobby och för tävling utan att de har annat än ett helt bra hästliv. Problemet är bara att tävlingsresultat och välmående inte korrelerar. En häst som har stora sår i munnen kan vinna en travtävling. Upp till nittio procent av trav-, galopp- och distanshästar kan enligt forskningen lida av magsår under tävlingssäsongen. Du kan alltså inte dra slutsatsen att hästen mår bra bara för att den presterar. Den kan må bra, eller dåligt, eller som vi alla, något där emellan.

Sedan kan man ju försöka bena ut det där med våld. Jag talar nu bara om aktivt våld mot hästar, inte om problem som har med hästhållning att göra. Det finns sådant som alla tycker är våld: att slå en häst med en hammare eller spade till exempel. Men det finns sådant som skulle framkalla en mediestorm om det gällde t.ex. hundar: om någon fick för sig att spänna fast en metallpinne på stöveln och sparka alternativt gräva i hundens sida med den tills det blev blåmärken eller sår? Varför är det okej att göra när det gäller hästar? Nej, inte såren. Men jag har sett tiotals spår efter sporrar i hästars sidor. Det är bara inte nutid. Det finns bättre sätt att få hästen att göra det du vill.

Eteenpäin! Jatkokoulutusta hevos- ja eläintenkoulutusalan toimijoille.

Ilmoittautuminen auki! Järjestän heinä-elokuussa 2022 kaksi yhdistelmäkoulutusryhmää, aiheena hevosten kouluttaminen. HUOM! Lisäsin ilta- ja viikonlopputyöläisille nyt maanantain harjoitusryhmän eli kun ilmoittaudut, valitse itsellesi sopiva päivä. Kaikki vaihtoehdot löytyvät verkkokaupasta: https://holvi.com/shop/sempatia/section/kaytannon-koulutukset/ ja paikkoja on rajoitetusti.

Ryhmä 1 on hevosalalla oleville ja sille suuntaaville, ja tarkoituksena on perehdyttää osallistujat perusteellisesti hevosten oppimiseen ja kouluttamiseen eläintenkoulutuksen näkökulmasta.

Käymme läpi oppimisteoriaa ja käytäntöä perusteita syvemmin ja harjoittelemme eri tapoja motivoida hevosta toimintaan sekä saada aikaan haluttua käyttäytymistä.

Koulutukseen kuuluu myös pieni käyttäytymisanalyysitehtävä. Mietimme kouluttamisen hyödyllisiä uusia menetelmiä kuten starttinappulan käyttöä hevosen pelon vähentämisessä, keskustellaan ja katsellaan muita mielenkiintoisia operantin koulutuksen ilmiöitä kuten ”ansaitsemishalua” (engl. contrafreeloading) ja käytettyjen vahvisteiden perusteella muuttuvia hevosen tunteita.

Ryhmä 2 on eläintenkouluttajana toimiville tai alalle suuntaaville, ja painotus on enemmän hevosessa eläinlajina, sen lajityypillisen käyttäytymisen huomioimisessa ja hevosten kouluttamisen erityispiirteissä.

Koulutuksessa katsomme hevosten käyttäytymistä ryhmässä ja koulutuksessa, käymme läpi ison, nopean ja monessa ympäristössä liikkuvan eläimen kouluttamista käytännössä ja käsittelemme sopivan tunnetilan liittämistä koulutettavaan tehtävään. Negatiivisen vahvisteen mahdollisimman hevosystävällinen käyttö on koulutuksen ytimessä.

Molemmille ryhmille tulee

  • kolme omaa räätälöityä Teams-webinaaria ke 18-20
  • harjoitteluohjeet
  • kolme käytännön koulutuspäivää meillä Sipoossa su 12-17
  • mahdollisuus lähettää videoita omasta koulutuksestaan ja saada henkilökohtaista ohjausta kuukauden ajan

Bonuksena osallistujat saavat katseluoikeuden jo pitämääni 10 kpl 1-1,5 h pituiseen webinaariin.

Lisäksi molemmille ryhmille on oma suljettu ryhmä, jossa on tarjolla neuvoja ja apuja omien koulutusprojektien kanssa.

Hinta on 490 e (sis. ALV). Varausmaksu 49 e maksetaan verkkokaupassa ilmoittautuessa, loppusumma laskutetaan 2 viikkoa ennen kurssin alkua.


Käytäntöpäivät pidetään sunnuntaisin klo 12-17 ja maanantaisin klo 11-16. Lähipäivien enimmäisosallistujamäärä on 10.

https://holvi.com/shop/sempatia/section/kaytannon-koulutukset/

Verkkokaupassa näkyvät myös tarkat koulutuspäivät. Muutokset mahdollisia sairaustapauksessa.

19.6. klo 18-20: Hevosen hyvinvoinnin arvioiminen

Uusi webinaari Teamsissa 19.6.2022 klo 18-20: Hevosen hyvinvoinnin arvioiminen
Tallenne luento-osuudesta katsottavissa kuukauden ajan. Hinta 20 e sis. ALV.

Osta täältä: https://holvi.com/shop/sempatia/product/45f6e5d647cdd2293e4bd326dfff6a4f/

Miten pystyt havaitsemaan, jos hevosen hyvinvoinnissa on puutteita?
Mitä tutkittua tietoa ja hyväksi todettuja käytännön sovelluksia on käytettävissä?
Kuinka tunnistat kivun ja pelon, mutta myös myönteiset tunteet ja positiivisen hyvinvoinnin?

Käyn läpi muutamia olennaisia tutkimuksia ja niiden tulokset selkeällä suomen kielellä ja esittelen muutaman ”case studyn” käytännössä.

Helppo tapa arvioida, onko hevostenkäsittely ja käyttö väkivaltaista vai ei

Kuten moniin muihinkin asioihin, tähänkin voi mennä vaikka kuinka syvälle ja yksityiskohtiin, mutta itse olen todennut tämänkaltaisen nopean ajatusleikin olevan aika hyvä:

– Jos tätä tehtäisiin minulle, miltä se tuntuisi?
– Jos tätä tehtäisiin toiselle eläinlajille, miltä se näyttäisi?

Sitten on paikallaan arvioida, onko voima vähäistä vai suurempaa, onko se ohimenevää vai pitkäkestoista, pystyykö hevonen välttämään sitä omalla toiminnallaan vai ei.

Sekä sitä, aloitetaanko voima pienestä ja poistetaanko sitä heti, kun hevonen tekee millin verran oikein, ja suurempi voima tulee käyttöön vain tarvittaessa ja vain silloin, kun hevonen on jo oppinut millä se pystyy välttämään sen. Vai aiheutetaanko haluttu toiminta heti suurella paineella (johon liittyy suuri stressitason nousu sekä pelon ja kivun mahdollisuus)?

Ai niin, tämänhän piti olla nopea tiivistelmä, joten lopetan tähän ja pidän sitten hyvinvointiverkkoluennon maksullisena myöhemmin…

Esittely

Tajusin, etten ole vissiin kertaakaan esittäytynyt täällä, vaikka olen kirjoittanut blogia jo aika monta vuotta. Toki ylävalikosta löytyy jonkinlainen esittelysivu, mutta ajattelin sanoa päivää täälläkin.

Nimeni on siis Minna ja olen 1970-luvulla syntynyt hevoshullu. Minua on kiinnostanut moni asia elämäni aikana, mutta kaikista ennen aina, jostain käsittämättömästä syystä, hevoset. Aloitin ratsastusharrastuksen vuonna 1977 ja olen sen jälkeen ollut tuntiratsastaja, vuokrannut hevosia, hoitanut teininä kansallisella tasolla kilpailevia kisahevosia este-, koulu- ja kenttäpuolella. Olen ratsastanut joskus silloisella Helppo A -tasolla ja hypännyt metrin rataa. Hevosharrastusvuosia on siis tullut täyteen jo yli 40 ja ammattilaiskouluttajavuosia 20. Omia hevosia on ollut vuodesta 2001 ja yhtä kauan on ollut hevosia kotona. Meillä syntyneitä varsoja on noin kymmenen.

Opiskelin ylioppilaskirjoitusten jälkeen ruotsinkielisellä toimittajalinjalla korkeakoulussa sekä valokuvausta. Olen tehnyt myös suurimman osan hevosalan perustutkinnosta. Varsinaisia tutkintoja on kaksi: eläintenkouluttajan ammattitutkinto vuodelta 2010 ja eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinto vuodelta 2022, eläinlajina hevonen ja suuntautumisena ongelmakäytöksen hoito.

Työskentelin kymmeisen vuotta freelancertoimittajana ja -valokuvaajana, erityisalueenani hevoset ja ratsastusurheilu. Kirjoitin juttuja moneen hevosalan lehteen kotimaassa ja Ruotsissa sekä raportoin MM-kisoja myöten. Olen aina ollut erityisen kiinnostunut kouluratsastuksesta ja eniten olen siitä oppinut seuraamalla ja kuvaamalla kymmeniä eversti Carden kursseja sekä Tuire Kaimion valmennuksia.

Toinen suuri kiinnostuksen aiheeni on hevosten luontainen käyttäytyminen ja siinä olen oppinut paljon seuraamalla satoja tunteja melko luonnollisissa oloissa eläviä hevosia mm. Saarenmaalla Virossa sekä New Forestissa. Myös kotona asuvat hevoset opettavat minua koko ajan lisää, mm. viime vuosina siitä, mikä varsojen isän rooli on ja kuinka tärkeä perhesuhteet ovat hevosillekin. Kirjoitan siitäkin joskus kirjan.

Siirryin kouluttajaksi siksi, että minusta tuntuu hyödyllisemmältä siellä kuin valokuvaajana tai toimittajana. Hyviä valokuvaajia on paljon, hyviä hevostenkouluttajia ei ehkä niin paljon. Teen työtäni yhdistämällä tutkittu tieto hevosten käyttäytymisestä, oppimisesta ja mm. kivun tunnistamisesta ja hyvinvoinnin arvioimisesta käytännön kouluttamiseen, josta on useiden satojen hevosten kokemus. Olen myös erikoistunut hevosharrastajien ja -ammattilaisten kouluttamiseen mm. oppimisen ja kouluttamisen sekä hevosen käyttäytymisen ja tunteiden aihepiiristä. Vuonna 2020 ilmestyi ensimmäinen tietokirjani ”Toimiva hevonen – näin onnistut” joka on saatavilla myös ruotsiksi.

Tässäpä tärkeimmät. Asun Sipoossa perheeni kanssa, ja pienellä tilallamme elää myös koiria, kissoja, kanoja, lampaita, kolme lapinlehmää ja yli kymmenen hevosta. Hevosten ikähaitari on nollasta 20 vuoteen ja rotuja on shetlanninponista arabiin, quarteriin, trakehneriin, pohjoisruotsinhevoseen ja andalusialaisiin. Kiva, kun löysit tiesi tänne! Toivottavasti sivuista löytyy jotain kiinnostavaa.


Arabia mietityttää moinen otsatukan oikaisu.