Näin selätät pyöröpaalin

Joskus näkee asiat selvemmin ihan tuorein silmin. Aika useinkin. Kuten hevosista täysin tietämätön hyvä ystäväni, joka kävi viime vuonna kylässä kun olin ruokkimassa hevosia. Voi olla, että tämä alla oleva on kaikkien muiden hevosihmisten tiedossa, jolloin pahoittelen häiriötä.

Hevosilleni syötän säilöheinää pyöröpaaleissa, joilla on painoa 150 kilosta ylöspäin. Aika painavankin paalin saa hyvin siirrettyä pyörittämällä, mutta paaleja pitää säilyttää pystyaseennossa. Haasteellisin osuus on siis se, kun paali pitää saada käännettyä ns. rullausasentoon.

Toissatalvena minulle tuli mielettömät selkä- ja käsivarsilihakset kun heinäpaalin kääntämiseen meni joskus viisikin minuuttia. Pungersin paalin alle rautakangen ja yritin sen avulla saada paali kääntymään, työnsin sitä reunasta ja joskus sen kaataminen onnistui heti. Joskus taas ei. Vaikeusastetta toi paalin ympärille kerääntynyt lumi ja paalin paino (heinän kosteusprosentti vaihtelee ja paalin kokonaispaino sen mukana).

Ystäväni tuli kylään, katsoi tätä säälittävää äheltämistä hetken ja kysyi sitten:

– Oletko kokeillut lyödä rautakangen tuohon paalin keskelle ja käyttää sitä vipuvartena?

No en ollut. Jos joku teistä hevosenomistajista kirjaimellisesti painii saman ongelman kanssa, niin tässä on ratkaisu:

1. Poista paalin ympäriltä muovi (mattoveitsi on tähän parempi kuin puukko) ja jätä alla oleva verkko paikoilleen.

2. Ota rautakanki ja lyö se paalin keskelle ylhäältä päin. Pitää lyödä pari kertaa, että se pysyy.

3. Ota rautakangen päästä kiinni ja käännä paali. Toimii.

Vanhasta blogista kopioitua

Kopsaan tähän vanhan blogin kaksi viimeisintä kirjoitusta ihan siltä varalta, että jotakuta edelleen kiinnostaa:

Noin, olen vihdoin saanut jotenkin päivitettyä omat kotisivuni ja ne löytyvät täältä:
http://www.minnatallberg.com/ – toistaiseksi ne edelleenohjautuvat toiseen osoitteeseen, mutta älkää antako sen häiritä. Kuvia on toistaiseksi niukanlaisesti, mutta ilmoittakaa ihmeessä jos toimivuudessa tai kirjoitusasussa on huomautettavaa, korjaan mielelläni.

Cesar Millan Suomeen!

En muistaakseni ole aikaisemmin ottanut kantaa mihinkään toiseen kouluttajaan tässä blogissa. Nyt tuli kuitenkin tarve siihenkin. FB:ssä ja muualla leviää tieto siitä, että LIV-kanavalla Suomessa näytettävän ”Koirakuiskaaja”-ohjelman päätähti Cesar Millan on tulossa Suomeen luennoimaan. Liput 39-79 euroa.

Koirakuiskaaja-sarja on hyvin suosittu eri puolilla maailmaa. Ilmeisesti Suomessakin päätellen siitä, että se on yhä LIV-kanavan ohjelmistossa, vaikka mm. Suomen Eläinsuojeluyhdistys on julkisesti pyytänyt kanavaa lopettamaan sen esittämisen (http://www.sey.fi/elainsuojelu/usein_kysytyt_kysymykset/koirat). Myös useat kansainväliset eläinsuojelu- ja kouluttajajärjestöt ovat yhteisesti tuominneet Millanin toiminnan: http://www.dogwelfarecampaign.org/press-statement.php

Jos yhtään etsii, esimerkiksi Youtubesta löytyy esimerkkejä siitä, millaisesta ”koulutuksesta” on kyse. Esimerkiksi Youtubesta löytyi vielä vähän aikaa sitten video, jossa nähdäkseni Millan ensin potkaisee koiraa mahaan sen ohittaessa toista koiraa, koira puolustautuu tai puree sijaiskohteena Millania, joka sitten roikottaa koiraa kuristuspannasta niin kauan, että koira lopulta makaa kyljellään kieli sinisenä miltei tajuttomana.

Millan käsittääkseni perustelee ongelmakäytöstä usein sillä, että koira on ottanut perheessä johtajan paikan itselleen. Korjausmenetelmien joukossa löytyy sitten mitä moninaisimpia keinoja, niiden joukossa sitä mahaan potkimista, kuristuspannasta roikottamista koiran hapensaannin estämiseksi ja koiran kyljelleen tai selälleen heittämistä ja maassa pitämistä.

Minua harmittaa kaikkien niiden koiranomistajien puolesta, jotka ovat saaneet kuulla, että heidän puutteellisista johtajuustaidoista johtuen heillä on ongelmia koiransa kanssa. Varsinkin kun totuus on, ettei koirilla ole edes keskenään tiukan hierarkista laumajärjestystä saati sitten, että ne muodostaisivat ihmisten kanssa jotenkin samanlaisen lauman kuin ahtaissa oloissa pidetyillä eläintarhasusilla. (Susienkaan laumakäyttäytyminen ei ole luonnossa samanlaista kuin eläintarhoissa eikä koira ole käyttäytymiseltään susi.) Koira on koira, ihminen on ihminen.

Ongelmakäytöksen selittäminen laumanjohtajuudella tuottaa ainakin kahdenlaisia ongelmia. Ensinnäkin käytöksen oikea syy jää piiloon, kun jokaiseen ongelmaan tarjotaan ratkaisuna johtajuuden takaisin ottamista. Toisekseen ongelmaksi koiran kannalta muodostuu se, että tähän johtajuusajatteluun näyttää kiinteästi kuuluvan käytöksen estäminen tai tukahduttaminen ja se taas ei ratkaise itse ongelmaa. Päinvastoin. Oireiden tukahduttamiseen taas näyttää kuuluvan kiinteänä osana joskus rajuakin voimankäyttöä. Tämä ei ole eläimelle oikein, eikä omistajallekaan, joka tietämättömyyttään joutuu käyttämään väkivaltaa omaa eläintään kohtaan.

Jonkun mielestä voi olla ihan sama asia, lakkaako koira haukkumasta toisille koirille ohitustilanteissa siksi, ettei se tunne enää tarvetta haukkua niille (sen ohitustilanteessa tuntema kiihtyminen on poistettu siedättämällä ja kouluttamalla) vai siksi, ettei se enää uskalla haukkua niille (sitä on potkittu mahaan tai roikotettu pannasta kun se haukkuu). Koiralle, sen omistajalle ja molempien elämänlaadun kannalta ero on kuitenkin valtava.

Koirilla on aina käytökseensä syy. Ongelmakäytökseenkin koiralla on omasta näkökulmastaan oikein pätevä syy, joka on sivumennen sanottuna usein kipu tai pelko. Selvittämällä ongelmakäytöksen oikean syyn ja hoitamalla syytä, ei tukahduttamalla oireita, saa eläinystävällisellä koulutuksella pysyviä tuloksia. Ilman, että ”koulutuksen” tuloksena on alistunut, pelokas koira.

Mistä tunnistat sitten hyvän ongelmakoirakouluttajan? Hyvä kouluttaja ei selitä koiran ongelmakäytöstä johtajuudella eikä ”ratko” ongelmia koiraa lyömällä, kuristamalla, selättämällä tai heittämällä koiraa esineillä. Tämän voisi luulla olevan itsestäänselvyys, mutta valitettavasti kuka tahansa voi päättää ryhtyä ongelmakoirakouluttajaksi ja menetelmiä on laidasta laitaan.

Millainen on sitten hyvä kouluttaja? Alla mukaelma Suomen Eläintenkouluttajat ry:n sivuilta (http://www.elaintenkouluttajat.com):

– käytettävät koulutusmenetelmät ovat turvallisia
– kouluttaja osaa selvittää, mistä eläimen ongelmakäytös oikeasti johtuu, jolloin koulutustulokset ovat pysyviä
– kouluttaja on perehtynyt myös eläinten terveydenhoitoon, jolloin hän tunnistaa sairauden tai kivun vaikutuksen eläimen käyttäytymiseen
– kouluttaja on perehtynyt kouluttamansa eläimen lajityypilliseen käyttäytymiseen
– koulutuksessa otetaan eläinten yksilölliset ominaisuudet huomioon

Tähän lisäisin vielä, että kouluttaessaan hyvä kouluttaja opettaa ensin eläimelle, mitä sen pitää tehdä. ”Koulutusta” ei tehdä niin, että ensin provosoidaan ei-toivottu käytös esiin ja sitten tukahdutetaan se menetelmällä tai toisella.

Tästä tuli melko pitkä kirjoitus, mutta aihe on lähellä sydäntäni. Eläimet ovat mukavia olentoja, eikä niitä saa rääkätä koulutuksen nimissä. Jokaisen olisi myös hyvä muistaa, ettei TV-ohjelmatkaan välttämättä kerro totuutta, vaikka ne näyttävätkin ihmeellisiltä.

Ja kritiikkiä ennakoiden: Ei, en ole päätoiminen ongelmakoirankouluttaja. Minusta on hienoa, että jotkut hyvät kouluttajat jaksavat tehdä sitäkin työtä päätoimisesti. Olen kylläkin (ammattitutkinnon suorittanut) eläintenkouluttaja, joka on tässäkin kuussa työskennellyt koirien, hevosten, kissojen ja hamsterin kanssa.

Jos sinulla on koira ja sen kanssa on ongelmia, älä usko sellaisiin ”kouluttajiin” jotka syyttävät ongelmistanne johtajuustaitojasi. Ongelmiin on olemassa ihan oikea syy ja siihen useimmiten löytyy myös ratkaisu, eikä tähän ratkaisuun sisälly henkistä tai fyysistä väkivaltaa ihmistä eikä eläintä kohtaan.

Paras pukeutumistapa.

Kerrospukeutuminen on parasta. Tämän talven lämpimin yhdistelmä sisältä päin ulos:

Fleece, nepalilainen jaaakkivillatakki, fleece, untuvatakki. Ja jaloissa hieman isokokoiset Crocs-saappaat, jonka sisällä kahdet villasukat (sisemmät alpakkalangasta). Tämän tyylikkyyden kruunaa väljät toppahousut, mitä väljemmät, sen lämpimämmät. Parhaimmille hanskoille tosin kävi vähän huonommin: laitoin hevosille vettä ja ne kastuivat, jäätyivät sitten kotimatkalla ja kun taivutin sormet, hanskat ratkesivat.

Koirat käyvät pihalla juosten lujaa tai pysähtyen tassujaan nostellen. Tii oli paras, se istui häntänsä päällä jotta sai väliaikaisesti kaikki tassut ilmaan.

Jäimme kaikki henkiin, hevoset näyttivät suorastaan nauttivan kun pääsivät vapaalle heinälle, mutta ihanaa on kun hieman lämpenee.

Talvi II. Winter II.

Talvella on puolensa.
Winter has its moments.

Molly tykkää polskia vesisaavissa, siitä johtuu huurtunut kohta päässä.

Molly likes to splash around in the water trough, that’s where she got the frosty spot on her head.

Pohjoisruotsalainen kylmäverihevonen.

North Swedish Draft Horse.

PRE (Pura Raza Española eli andalusialainen).

PRE (Pura Raza Española or Andalusian).

PSL (Pure Sanguo Lusitano).