Hevosia

Miten sitä hevosta liikuttaisi?

Olen yrittänyt pysyä kärryillä siitä, mikä olisi hevoselle mielekästä, fyysisesti kehittävää ja hyvinvointia lisäävää toimintaa. Hevosellehan tekee hyvää liikkua ja sen päänsisukselle on myös eduksi nähdä muutakin kuin tarha ja tällä hetkellä laidun. Liikkuminen pitää elimistön käynnissä ja mielen virkeänä. Mutta millainen liikunta sitten olisi hevoselle paras?

Heti alkuun vinkki FB-seurattavaksi: Tamarack Hill Farm [linkki]. Sen takana on yhdysvaltalainen ratsastaja Denny Emerson, joka on kilpaillut huipputasolla sekä kenttää (maajoukkuetasolla) että matkaratsastusta sekä hieman alemmalla tasolla myös esteitä ja koulua. Sivuilla tulee mielestäni paljon tosi hyviä neuvoja ja heillä tapana on rakentaa hevosille peruskuntoa kävelemällä maastossa. Muutaman vuoden. Kyllä, pääosin näin. Rankkaa käyttöä kestävän hevosen rakentaminen ei ole malttamattoman ihmisen hommia.

Kuunneltuani eri alojen asiantuntijoita olen koonnut niitä summittaiseen listaan, jota ajattelin itse ainakin seurata omien hevosten kanssa, kun ne kaivetaan naftaliinista ja ratsastamattomien hevosten kohdalla ryhdytään kouluttamaan. Lista on aika lyhyt, ja se menee näin:

  1. Vaihtelu on hyvä asia. Tee tänään jotain muuta kuin eilen tai toissapäivänä. Eri pohjilla, eri suuntaan liikkumista (sileällä, puomeilla, kavaleteilla, maastossa).
  2. Käynti rakentaa lihaksia. Käyntiväistöt (loivat!) venyttävät eniten, koska käynnistä puuttuu liitovaihe. Jollet pysty vaikuttamaan hevoseen käynnissä, älä vielä ravaa tai laukkaa.
  3. Maastossa pystyy tekemään paljon kaikkea, mitä kentälläkin. Aloita maastoilukin käynnissä, sillä vain mieleltään rento hevonen pystyy käyttämään kehoaan hyvin.
  4. Opeta kaikki mahdollinen ensin maasta käsin. Hevosen on helpompi tehdä uusia asioita ilman ihmisen painoa selässä ja silloin ei vahingossa tule opettaneeksi hevosta välttämään vaikkapa kokoamista siksi, että se on alussa tosi hankalaa. Hevonen ei luonnostaan osaa kantaa ihmistä itselleen parhaassa asennossa. Se pitää opettaa. Maasta hevonen voi usein harjoitella monta astetta kootumpana ja suuremmin liikkuvana kuin ratsastajan kanssa, ja se kehittää oikeaa lihaksistoa ja hermotusta.
  5. Harjoittele pääosin vain onnistumisia eli oikeanlaista liikkumista, alussa lyhyissä pätkissä. Nuoren, tai kouluttamattoman, tai naftaliinista kaivetun hevosen voi olla vaikea ravata ja laukata tasapainossa kentällä. Suoralla on helpompi ja maastossa pienetkin mäet auttavat usein tasapainon kanssa.
  6. Tauot. Pidä lyhyt eteen-alas-venytystauko, vaikka puoli kierrosta tai yksi pitkä sivu muutaman minuutin välein. Pidä muutama talutus/käyntipäivä jokaisen rankemman harjoituksen jälkeen. Se antaa kehittymiselle tarvittavan rasituksen aiheuttamien mikrovaurioiden parantua.

Mitkä ovat sinun parhaat vinkit terveen ja hyvinvoivan hevosen kehittämiseksi?

_MG_3427 copy
Tamman omatoimiminen eteen-alas-venytys laitumella. Hyvin näkyy, miten hevosen selkä pääsee venymään, kun venytyksen suunta on oikea!

Puhutaanko asioista niiden oikeilla nimillä?

Hevosharrastus ja hevosurheilu ovat lähellä sydäntäni. Hevonen on upea eläin ja parhaimmillaan hevosurheilu tuo katsojalle ja osallistujalle ainutlaatuisia elämyksiä. Tällä hetkellä ilmapiiri on kuitenkin erikoinen: Hevosharrastus ja -urheilu näyttää osittain elävän rinnakkaistodellisuudessa muuhun maailmaan verrattuna.

Ehdotan siis, näin hevosmaailman sisältä, että ryhdymme toimiin näiden kahden maailman tuomiseksi lähemmäs toisiaan. Tässä mielestäni hevosmaailmalla on kaikki vastuu. Jos haluamme, että muu maailma hyväksyy ja ymmärtää harrastustamme, meidän pitää varmistaa, että se on ymmärrettävä. Tämä tarkoittaa, että korjaamme epäkohdat emmekä pistä päätä puskaan ja kuvittele, ettei ongelmia olekaan.

Pari mielestäni tärkeää asiaa, joita meidän tulee hyväksyä:

1. Kilpailut ovat ihmisiä varten

Hevonen voi kyllä nauttia liikkumisesta ja pyrkiä juostessaan toisten hevosen rinnalla olemaan nopein. Se voi pitää esteiden hyppäämisestä ja koottuna liikkumisesta. Hevonen ei kuitenkaan mitä todennäköisimmin pidä kuljetusta, vieraaseen paikkaan tulemista tai siellä suorittamista yhtä miellyttävänä kuin samojen asioiden tekeminen kotona tuttujen hevosten seurassa. Esimerkiksi kuljetus on hevoselle aina fyysinen stressi, eikä tästä pääse mihinkään. Muita stressin aiheita voidaan kyllä vähentää.

On hyväksyttävä se, että kilpailut ovat pelkästään ihmisiä varten, ei hevosia. Kun tämän asian tiedostaa, voi seuraavaksi ryhtyä toimenpiteisiin minimoidakseen hevoselle koituvan haitan. Tämä sisältää monia eri osa-alueita, kuten oikean hevosen valitseminen, hevosen opettamista suhtautumaan rennosti ja myönteisesti lastaukseen ja matkustamiseen, uusiin ympäristöihin ja tietenkin sen varmistaminen, että varusteet ja ihminen aiheuttavat hevoselle mahdollisimman vähän epämukavuutta eikä missään tapauksessa kipua tai vammoja. Hevosen tulee olla niin hyvin koulutettu, että sitä voi ohjata kilpailuissakin ilman, että sille aiheutetaan kipua. Muuten hevosen paikka ei ole kilpailuissa vaan kotona harjoittelemassa.

Vaikka kilpailut ovat ihmisiä varten, ne eivät ole kaikkia ihmisiä varten eikä hevosen säilyminen eläinlajina yhteiskunnassamme riipu lainkaan siitä, onko kilpailuja vai ei. Tutkimusten mukaan yhä useampi ihminen hakee hevosharrastukseltaan yhteyttä eläimeen, luontoelämyksiä ja hyvinvointia, eikä kilpailumahdollisuuksia.

2. Ratsastajasta on aina haittaa hevoselle

Tämä tieto ei ole omaa mutuani vaan kuultu useamman hevosfysioterapeutin ja eläinlääkärin suusta. Hevosen selkää tai muutakaan elimistöä ei ole luotu kantamaan ihmistä eikä hevosen liikuttaminen edellytä sen päällä istumista.

Kun hyväksymme sen, että ratsastajasta on aina edes jonkun verran haittaa hevoselle, voimme keskittyä näiden haittojen minimoimiseen. Siihen kuuluu monia eri asioita, kuten varusteiden sopivuus ja satulan aikaan saama ratsastajan painon jakautuminen mahdollisimman laajalle alueelle, hevosen kouluttaminen liikkumaan itselleen parhaimmassa asennossa, ratsastajan istunnan hiominen ja työn mitoittaminen hevosen hyvinvointi edellä.

Lyhyt vinkki: monipuolisuus on se, mihin tulisi panostaa, jos haluaa terveen ja hyvinvoivan hevosen (Lähde: Hilary Clayton). Hevosella voi hyvin ratsastaa, kunhan sen tekee hevosen hyvinvointi huomioiden ja hevosta kunnolla kouluttaen.

3. Tietoa tulee koko ajan lisää ja sen perusteella tulee muuttaa toimintatapoja

Viime vuosina on tutkittu esimerkiksi sitä, millaisessa kunnossa hevosten suut ovat kilpailuissa ja miltä hevonen näyttää ja miten se käyttäytyy, kun se tuntee kipua. Tilastot ovat karua luettavaa: parannettavaa on niin hevosen kivun tunnistamisessa kuin varusteissa ja niiden käyttämistavoissa.

Tällä hetkellä tuntuu jopa siltä, että hevosihmisiä on lapsesta asti ”totutettu” näkemään kipeitä hevosia eivätkä enää tunnista niitä ja ei-hevosihmiset näkevät paremmin, milloin hevonen kärsii kivusta tai pelosta.

Tämä on tietenkin aivan nurinkurista ja erityisesti hevosammattilaisia tulisi nopeasti kouluttaa tunnistamaan hevosen epämukavuus ja kipu. Jos tavoite on, että muu maailma hyväksyy hevosharrastuksen ja hevosilla kilpailemisen, ei ole enää mahdollista vähätellä ongelmia tai jopa kieltää niiden olemassaolon, kuten nykyään vielä kuulee tehtävän.

Ennen kuin joku nyt taas heittää minut kilpailujen ja ratsastuksen vastustajien joukkoon, mainittakoon että koulutan itsekin kilpailevia ratsastajia ja hevosia. Olen siis kaikkea muuta kuin kilpailuvastainen. Kilpaileminen itsessään ei kuitenkaan ole mielestäni hyvä syy toimia hevosen hyvinvointia vastaan. Tai se ei ole syy lainkaan, ei edes huono syy.

On olemassa hyviä syitä tuottamaan hevoselle kipua tai pelkoa (nämä ovat käytännössä aina hevosen akuuttien vammojen tai sairauksien hoitoa vaativia asioita) mutta harrastus tai kilpailu ei ole sellaisia.

Tarkoittako tämä, että pitää vain päästää kaikki hevoset irti preerialle?

Ei tarkoita. Tämä tarkoittaa, että hevosia tulee kohdella hyvin ja niitä pitää kouluttaa, totuttaa, siedättää ja yleistää opetetut asiat niin, että ne pystyvät suoriutumaan niistä halutuissa ympäristöissä. Ei tämä ole useimmille hevosille mahdotonta. Hevonen on sopuisa laumaeläin, joka oppii nopeasti ja muistaa hämmästyttävän hyvin. Kaikista hevosista ei luonteen puolesta tule kisahevosia, mutta monesta voi tulla.

Edit 23.6.2019: Tein tälle kirjoitukselle jatko-osan siitä aiheesta, miten sitä hevosta sitten tulisi liikuttaa: minnatallberg.com/2019/06/23/miten-sita-hevosta-liikuttaisi/

hackamore
Tämä ei ole tarkoitettu huonoksi esimerkkikuvaksi vaan toisin päin. Kuvassa hevonen näyttää mielestäni tosi tyyneeltä, vaikka se hyppää juuri isoa okseria.

 

Kirjoittaja on ollut lapsesta asti maanisen kiinnostunut hevosista ja ratsastuksesta.

Lomalla!

Ajattelin tänä vuonna pitää lomaa kesällä, vaikka kissakirjan kuvien viimeistely, varsojen koulutuksen kuvaaminen ja kirjoittaminen ehkä hieman työksi lasketaankin. Palaan töihin elokuussa, jolloin pidän myös Sipoossa muutamia käytännön koulutuksia aiheesta negatiivinen vahviste (=paineenpoisto) ja sen oikea käyttö eri eläimillä. Ko. koulutukset on tarkoitettu eläinalalla jo toimiville ihmisille, joilla on mahdollisuus ensin käydä nettikoulutuksen aiheesta (tulossa!).

Lupasin myös pitää varsankoulutuspäivän Sipoossa kesän aikana (elokuu todennäköisin, tämä tarkentuu vielä).

Alustava kalenteri (muutokset mahdollisia):

to 15.8.2019 klo 10-12, Sipoo: Negatiivinen vahviste eläintenkouluttajille
Luennolla käyneet: 20 e/krt sis. ALV, nettiluento + käytäntö 40 e + ALV
Ilmoittautumiset: mitallberg@gmail.com (ilmoita nimesi ja puhelinnumerosi, jos tulee viime hetken muutoksia sekä mille päivälle osallistut)

su 18.8.2019, Vieremä: Positiivinen vahvistaminen ja siedättäminen hevosammattilaisille
Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet: https://www.facebook.com/events/2334190126816040/

ti 20.8.2019 klo 10-12, Sipoo: Negatiivinen vahviste eläintenkouluttajille
Luennolla käyneet: 20 e/krt sis. ALV, nettiluento + käytäntö 40 e + ALV
Ilmoittautumiset: mitallberg@gmail.com (ilmoita nimesi ja puhelinnumerosi, jos tulee viime hetken muutoksia sekä mille päivälle osallistut)

pe 23.8.2019 klo 10-12, Sipoo: Negatiivinen vahviste eläintenkouluttajille
Luennolla käyneet: 20 e/krt sis. ALV, nettiluento + käytäntö 40 e + ALV
Ilmoittautumiset: mitallberg@gmail.com (ilmoita nimesi ja puhelinnumerosi, jos tulee viime hetken muutoksia sekä mille päivälle osallistut)

su 25.8.2019, Jokioinen: Hevosen oppiminen (yhteistyössä Hevostaito-akatemian kanssa) (TÄYNNÄ)

ma 26.8.2019 klo 11-13, Sipoo: Negatiivinen vahviste eläintenkouluttajille
Luennolla käyneet: 20 e/krt sis. ALV, nettiluento + käytäntö 40 e + ALV
Ilmoittautumiset: mitallberg@gmail.com (ilmoita nimesi ja puhelinnumerosi, jos tulee viime hetken muutoksia sekä mille päivälle osallistut)

su 1.9.2019, Inkoo: Hevosen oppiminen (lisätietoa tulossa!)

su 8.9.2019, Suurpyöli: Luentopäivä (lisätietoa tulossa!)

 

Oikein iloista ja onnellista kesää jokaiselle! Ja jollei tämä kesä ole sitä, todennäköisesti seuraava on kuitenkin parempi. Näin monenkymmenen kesän kokemuksella, elämä muuttuu joskus radikaalisti paremmaksi.

IMG_7801

 

Tulkinnoista, ilmeistä ja ruokapalkinnoista

Ilmeet ja eleet -luennolla puhun lyhyesti myös tulkinnoista. Siitä, kannattaako ja saako tulkita asioita, vai pitääkö pelkästään havainnoida? Oma mielipiteeni on, että koska olemme ihmisiä, tulkitsemme asioita koko ajan. Tärkeintä on tiedostaa, milloin tulkitaan ja ennen kaikkea: Jos tulkitaan, tehdään se aina hevosen hyväksi.

Eli: jos hevonen näyttää nyrpeää naamaa niin älä tulkitse, että hevonen on hankala/v-mäinen/pomottelee vaan mieti oikeasti, mitä se käytöksellään ilmaisee tai haluaa saavuttaa. Luimisteleeko se sinulle, satulalle, riimulle vai ehkäpä siksi, että sillä on vaikka kamala nälkä ja mahahapot jylläävät vatsahaavaumissa? Vai luimisteleeko hevonen siksi, että tilanne saa aikaan tunteen, joka saa aikaan käytöksen, jonka se on oppinut jo pikkuvarsana?

Case: Ilo

Olen miettinyt tätä tulkinta-asiaa jo muutamia vuosia. Tarkoittaako se, että osaisin aina toimia, kuten edellä kirjoitin? Joo, ei todellakaan. Minulla on oma kasvatti, nyt kohta 10-vuotias tamma ”Ilo”. Sitä on koulutettu alusta asti palkitsemalla, rapsutuksin ja ruoalla (ja tottakai myös paineella ja sen poistolla). Sillä on koulutuksessa usein korvat taaksepäin kääntyneenä erityisesti, jos kouluttaja liikkuu. Kun liikun, se kaartaa helposti eteeni, mikä tuntuu hankalalta.

Tätä ei esiinny jos se liikkuu muissa tilanteissa, eikä esimerkiksi jos käppäilen itse tarhassa ja se kävelee mukana ilman, että ollaan ”tekemässä” mitään. Ilme ja käytös ei siis tunnu liittyvän fyysiseen epämukavuuteen vaan koulutustilanteeseen, niihin ruokapalkintoihin ja nimenomaan liikkuvaan ihmiseen. Se ei ole yhtään aggressiivisen oloista käytöstä vaan ilmentää enemmänkin sellaista [tulkinta] ärsyyntymistä ja turhautumista [/tulkinta].

Käytännössä tuo ilme on lievästi häirinnyt minua aina. Haluaisin, että tälläkin hevosella olisi sellainen normaalin tekevän hevosen ilme eli kiinnostuneen, innostuneen ja iloisen oloinen.

Ko. ilmettä tulee vastaan muillakin hevosilla välillä. Esimerkiksi sellaisilla, jotka eivät mielellään päästäisi ihmisen pois koulutustilasta, kun vuorossa on tauko. Ne kävelevät mukana, yrittävät kääntyä ihmisen eteen ja näyttävät [tulkinta] epämääräisesti kiukkuisilta [/tulkinta]. Joillakin käytös on paljon voimakkaampaa.

Olen kouluttanut hevosia palkitsemalla noin 20 vuotta ja olen nähnyt tätä ilmettä näissä tilanteissa useassa hevosessa. Yksi jopa yritti kevyesti potkaisemalla estää minua poistumasta. Ongelmasta päästään yleensä täysin opettamalla hevoselle selkeä merkki tauolle ja jättämällä hevoselle vähän ruokaa maahan tai vatiin kun tauko alkaa.

Hehkulamppu syttyi, parempi myöhään kuin ei koskaan

Flash forward tähän kevääseen. Meille syntyi tänä keväänä kaksi varsaa ja olen videoinut ja katsellut niitä entisiä varsoja enemmän. Ja kun yksi varsa oli viikon parin ikäinen, tunnistin jotain sen käytöksessä. Sen ilmeen. Ja käyttäytymisen. Sitten toisessakin varsassa. Tajusin nähneeni saman aikaisemminkin varsoja seuratessani. Ainakin todella samannäköisen käytöksen.

Tilanne: On varsa, joka haluaisi imeä maitoa ja tamma, joka kävelee. Varsa usein kaartaa tamman kaulan alta pysäyttääkseen sen, luimistelee, heiluttaa päätään ja (kuten videossa näkyy) jopa tekee potku-uhkauksen tai potkaisee. Tunnetila voi toki olla sitä turhautumista, käytös ja ilmeet puolestaan muistuttavat kovasti tätä ”ruokapalkinto poistuu” -tilannetta.

Tamman ja varsan välillä ei ole johtajuusongelmaa, eikä tamma ole syypää varsan käytökseen, eikä varsa ole hankala, pomotteleva tai hullu. Se on vain hevonen, kuten on aikuinen hevonenkin.

(Tamma oli toipumassa kaviopaiseesta, siksi se kävelee niin vaivalloisesti.)

Mitä tämän oivaltaminen muuttaa? Ainakin annan itselleni vähän armoa, kun olen aiemmin luullut opettaneeni Ilon vahingossa näyttämään ”nyrpeältä” ja kaartamaan eteeni tietyissä tilanteissa. Toisekseen sillä on väliä, millä tavalla asioita tulkitsee: jos ajattelemme, että turhautuessaan hevonen käyttäytyy kuten pikkuvarsa, suhtaudumme todennäköisesti käytökseen rennommin ja hevoseen suopeammin.

Jos sattuu olemaan sellainen hevonen, jolla ko. käytös on voimakasta ja ihmiselle tulee turvaton olo, käytöksen tunnistaminen voi auttaa miettimään kouluttamistilanteen muokkaamista sen sijaan, että ajattelisi hevosen ongelmaisena tai ihminen huonona johtajana (tai luopuisi kokonaan ruokapalkintojen käytöstä, koska hevosesta ”tuli hullu”).

Disclaimer: Olen usein ollut väärässä, voin olla väärässä nytkin

Hevosten kouluttaminen on yhä vieläkin paljolti kokemukseen perustuvaa. Tälle ilmeen ja käyttäytymisen yhteydelle ei ole tietääkseni minkäänlaista tieteellistä tutkimusta tehty eikä sellaista välttämättä koskaan tulekaan. Olen ollut väärässä monissakin asioissa ennenkin ja voin olla väärässä tässäkin.

Syy, miksi silti halusin tästä kirjoittaa ja kirjoitin saman jopa englanniksikin, on tämä: Mitä lempeämmin suhtaudumme hevosiin ja ihmisiin, sitä paremmin molemmat voivat. Jos seuraavan kerran kun näet koulutettavassa hevosessa ”tuon ilmeen” pystyt ajattelemaan, että se on vain hieman ylikasvanut pikkuvarsa, joka haluaa ruokaa, suhtaudut todennäköisesti käytökseen lempeämmin.

Toinen syy on se, että jos tätä käytöstä yrittää välttää ja päättelee sen johtuvan turhautumisesta vaikka siksi, että kouluttaja on hidas tai huono asettamaan ja nostamaan kriteeriä ja hevonen siksi jännittyy, voi jäädä aivan turhaan pyörimään satojen ylimääräisen toistojen suohon eikä koulutus etene lainkaan.

2009_10_16_3105
Jutussa mainittu Ilo pikkuvarsana.

Espoo 15.5.2019: Eleet ja ilmeet -luento

Hevosen ilmeet ja eleet (ja vähän käyttäytymistäkin) -luento ke 15.5.2019 klo 18-21 Espoossa. Hinta 30 e (sis. ALV).
Ilmoittaudu: mitallberg@gmail.com 

Luento pidetään Cypis-tallin kerhotilassa, osoite Kellonummentie 14, Espoo.

Luento sisältää yli 130 pääosin aiemmin julkaisematonta kuvaa ja videota, ja keskustelulle on tilaa. Joitakin aiheita:

* Mitä tiede sanoo hevosen ilmeistä ja eleistä
* Entä kokemusperäinen tieto?
* Hyvinvoiva ja normaalisti käyttäytyvä hevonen
* Eleet ja ilmeet (erityishuomio pää ja kaula, korvat, silmät, kasvojen lihakset, turpa ja suu)
* Ystävälliset eleet, aggressiiviset eleet, ”rauhoittavat signaalit”, pakokäyttäytyminen
* Poikkeava käyttäytyminen
* Kipu ja sen tunnistaminen, eri kipututkimusten tulokset (mitä tutkittiin, millaisella otannalla, miten tutkimus tehtiin ja mitkä oli tulokset?)
* Sulkeutuminen, opittu avuttomuus
* Kipukäyttäytyminen ratsastuksessa

ele_espoo_mainos.jpg

 

 

Eleet, ilmeet (ja käyttäytyminen) -luento

Tätä luentoa on toivottu paljon ja maaliskuussa Porvoossa halukkaita kuuntelijoita jäi vielä odottamaan seuraavaa tilaisuutta luentotilan täyttyessä.

Sovittu on vastaava luento Ikaalisiin 2.6.2019 klo 14.30 ja ilmoittautua voi maksamalla tämän linkin kautta: https://hevoskoulutus.fi/tuote/minna-tallberg-luento-hevosen-eleet-ja-ilmeet/
Lisää paikkakuntia ja päivämääriä sitä mukaan, kun niitä vahvistuu.

eleluento_pohja

Tutustu hevoseen -kurssit Sipoossa

Tutustu hevoseen!

3 kerran kurssit Pohjois-Sipoossa keväällä 2019
Kurssi 1: ma klo 12-14 (29.4., 6.5. ja 13.5)
Kurssi 2: ke klo 18-20 (15., 22. ja 29.5)

Hinta: 195 e/kurssi (sis. ALV)

Ilmoittaudu sähköpostilla mitallberg@gmail.com tai tekstarilla 050-520 3598.

Kurssi on tarkoitettu hevosharrastuksen aloittamisesta kiinnostuneille ja sopii myös heille, jotka haluaisivat palata kerran lopettamansa harrastuksen pariin. Kurssilla hevosten hyvinvointi on tärkeintä ja käytämme hevosten kanssa palkitsemiseen perustuvaa koulutusta. Hevosemme suhtautuvat ihmisiin ystävällisesti.

Kurssilla tutustumme hevoseen lajina ja yksilönä, teoriassa ja käytännössä. Sään salliessa teoriaosuudetkin pidetään ulkona hevosten seurassa ja sadesäällä sisällä lämpimässä taukotilassa. Tauolla tarjoamme kahvia ja teetä sekä pientä purtavaa.

Kurssin aiheena on mm. hevosen käyttäytyminen ja miten se vaikuttaa ihmisen ja hevosen väliseen suhteeseen, miten hevonen oppii ja miten opittu ylläpidetään, miten hevosesta näkee, onko se kunnossa ja miten sen hyvinvointia voidaan edistää oikeanlaisilla pito-olosuhteilla, ruokinnalla, käsittelyllä ja liikutuksella.

Harjoittelemme käytännössä perusteita kuten hevosen kiinni ottamista tarhassa ja riimun laittamista, taluttamista, harjaamista, kavioiden puhdistamista ja varusteiden laittamista.

Osallistujat saavat opetella maastakäsittelyn alkeita, harjoitella selkäännousua ja selästä pois tulemista ja tutustua hevosen liikkeisiin selästä käsin käynnissä. Jollei halua ratsastaa, sekin on täysin ok. Hevosharrastus voi olla paljon muutakin kuin ratsastusta! Jos isot hevoset tuntuvat jännittäviltä, voit tutustua pieniin poneihimme.

Opettajana toimii Minna Tallberg ja Kuuranmäen hevoset. Kursseille otetaan maksimissaan 5 osallistujaa kerralla.

Ilmoittaudu sähköpostilla mitallberg@gmail.com tai tekstarilla 050-520 3598.

tutustu_hevoseen

 

Hevosten kesken

Potkivatko ja purevatko hevoset luonnossa toisiaan? Voidaanko tällä perustella hevosen lyömistä ja potkimista ratsastajan toimesta? Viikon keskusteluaihe netissä, ja ilokseni olen lukenut enemmänkin hevosen oikeutta kivuttomaan elämään puolustavia puheenvuoroja kuin toisenlaisia. Niitä toisenlaisiakin toki on, yhä edelleen, vuonna 2019. 

Potkivatko ja purevatko hevoset toisiaan luonnossa?

Kyllä, joskus. Luonnossa lähinnä orit kisaillessaan ja taistellessaan, joskus tammatkin kinastellessaan jostakin. Mutta kovinkaan yleistä se ei ole. Miksi? Koska luonnossa yleensä sellaiset hevoset, jotka eivät tule keskenään toimeen, pysyttelevät toisistaan kauempana. Hevosilla on lisäksi käytössään mahtava määrä erilaisia eleitä ja uhhkauksia, joilla ne välttävät mahdollisesti loukkaantumisiin johtavia yhteenottoja. Jos hevoset rutiininomaisesti potkisivat ja purisivat toisiaan, koko laji olisi vähemmän menestyvä kuin meidän hevosemme. Vammat tulehtuvat ja voivat luonnossa johtaa kuolemaan.

Kesyhevosemme joutuvat elämään rajoitetummin. Tilaa on vähemmän, ruokaa tarjotaan ainakin talvikaudella luonnottoman harvoin ja tekemistä on ylipäätään vähemmän. Koska hevosilla on monia olennaisia käyttäytymistarpeita, joista vain osan se saa tyydytettyä talli- tai pihatto-olosuhteissakin, se voi välillä ylikompensoida toimintatarvettaan ja suunnata se pelkästään syömiseen tai tarhakaverin vainoamiseen.

Kun laitamme hevosia yhteen, otamme samalla myös vastuun niiden hyvinvoinnista. Ruokintapaikkoja riittävästi (mielellään yksi heinäkasa enemmän kuin hevosia tai vielä paremmin, heinät tasaisesti ripoteltuna ympäri tarhaa) ja enemmän kuin yksi varjopaikka kesällä, vesisaaveja enemmän kuin yksi ja tarhassa molemmista päistä auki oleva lyhytkin väliaita, jonka taakse toinen hevonen voi tarpeen vaatiessa vetäytyä.

Jos siis hevoset potkivat ja purevat toisiaan, kokeile yllä olevia ohjeita. Jollei se auta, erota hevoset ja muodosta uusia yhdistelmiä. Ja muista, että jos hevoset voivat olla laitumella yhdessä ilman ongelmia, syy konflikteihin ei ole hevosissa itsessään vaan olosuhteissa. Älä kuitenkaan pidä poikkeavaa käyttäytymistä lajille ominaisena äläkä käytä poikkeavaa käytöstä oikeuttamaan ihmisen toimia, jos niihin sisältyy kivun tuottaminen hevoselle.

Voidaanko tällä perustella hevosen potkimista ja lyömistä ihmisen toimesta?

Tätä perustelua todellakin kuulee vielä, harvoin mutta kuitenkin. Tässä kuultaa läpi ajatustapa, jonka mukaan olisi jotenkin elintärkeää, että hevonen tottelisi ihmistä. Tärkeämpää kuin mikään muu. Tärkeämpää kuin esimerkiksi kilpailusäännöt tai eläinsuojelulaki.

Eläinsuojelulaki kieltää tuottamasta eläimelle tarpeetonta kärsimystä. Sanan ”tarpeeton” käytöstä voidaan hyvin ajatella, että kärsimyksen tarpeellisuus riippuu asiayhteydestä. Voidaan siis tuottaa hevoselle kärsimystä esimerkiksi kun sitä hoidetaan eläinlääkärin toimesta, jotta se tervehtyisi. Voidaan varmasti myös käyttää raippaa tai pohkeita kipuakin tuottavalla tavalla saamaan hevosta liikkumaan eteenpäin jos se pysähtyy keskelle tietä ja auto on tulossa. (Sitten mennään kotiin harjoittelemaan, kunnes hevonen reagoi ihan normaaliin pohjeapuun välittömästi. Lue: tuhat toistoa apu-reaktio-apu loppuu.)

Mutta millainen on sellainen hevosen harrastus- tai kilpailukäyttö, joka oikeuttaisi kivun tai kärsimyksen tuottamisen? Ei sellaista taida ollakaan, niin hankalalta kuin tämä voikin tuntua hevosharrastajan tai -ammattilaisen mieleen. On vain ajan kysymys ennen kuin ulkomaailma ottaa hevosharrastuksen suurennuslasinsa alle ja silloin olisi todella hyvä, jos meillä olisi jo toimintatavat kunnossa.

Miksi tällä on väliä?

Olen puhunut muutamankin ratsastajan kanssa, joiden hevoset ovat oireilleet eri tavoin ratsastuksessa. Yksi ei nostanut oikeaa laukkaa, toinen lakkasi hyppäämästä esteitä, kolmas vastusteli kokoamista sileällä. Kaikilla yritettiin ensin ”paineen lisäämistä” eli sitä potkimista ja lyömistä, että tottelisivat. Kaikilta löytyi myöhemmin selkeä fyysinen syy, mikseivät voineet suorittaa, mitä ratsastaja halusi. Kaikilla ratsastajilla oli jälkeenpäin aika lailla huono omatunto siitä, että olivat kuunnelleet ohjeita, joissa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin se ”paineen lisääminen”. Hevosen käytös antaa aina ihmiselle tietoa, ja runnomalla oma tahtosi läpi voit sinänsä kyllä vaientaa hevosen hetkeksi, mutta voit myös saada pahaa vahinkoa aikaan. Pakottamalla hevosta liikkumaan kivustaan huolimatta tuottamalla sille joko enemmän kipua tai pelottelemalla sitä, voit pahimmillaan aiheuttaa hevoselle pahankin vamman.

Ajoitus: Oppimisen edellytys

En nyt itsekään tarkoita, että aina pitäisi olla vain kevyttä painetta ja koskaan ei voisi apujen voimakkuutta lisätä. Oleellista on mielestäni, että hevonen on oppinut, miten paineesta tai avusta voi vapautua ja se, että sillä on mahdollisuus välttää sen voimistumista. Eli vaikka ihmistä miten kiukuttaisi, hän aloittaa silti kevyellä paineella tai vaikka sillä maiskutuksella. Ja ihan joka kerran, oli hevonen minuutti aiemmin tehnyt mitä tahansa, kun hevonen seuraa tätä ensimmäistä, kevyttä apua, se välttää kivun tai epämukavuuden tuottavan voimakkaamman avun.

Mitä rankaisuihin tulee, kun puhumme oppimisesta, ajoitus on tässäkin oleellinen. Hyvä esimerkki oikea-aikaisesta rankaisusta on sähköaita. Hevonen todennäköisesti oppii nopeasti välttämään siihen koskemista, koska ajoitus on riittävän hyvä. Mutta jos hevonen vaikka pysähtyy maastossa ylitettävän ojan eteen, väistää viisi metriä sivulle ja ratsastaja saatuaan tasapainonsa takaisin ryhtyy lyömään hevosta raipalla, kyseessä ei ole oikea-aikaisesta ja näin ollen tehokkaasta rankaisusta. Miksi?

Koska ajoitus on pielessä. Hevonen ei mitenkään pysty yhdistämään sen siihen, että se pysähtyi ennen ojaa vaan se todennäköisesti vain jännittyy ja säikähtää. Ojan ympäristöä, raippaa, metsää tai peltoa. Silloin se ei ole hevosen kouluttamista tai väärän käytöksen rankaisemista. Se ei myöskään opeta hevosta ylittämään ojaa.

Se oikeus toimintaan

Tämä on vaikea aihe, josta olen aiemminkin kirjoittanut [linkki]. Vaikka hevosala pitkälti toimii omassa kuplassaan, jossa olemme saaneet olla rauhassa kymmeniä, ellei sata vuotta, some ja ympäröivän maailman muuttuneet eläinkäsitykset voivat joskus yllättää meitä. Silloin koko alalle on aivan elintärkeää, että meillä on toimiva hevosten käsittely- ja koulutustapa, johon ei sisälly kärsimyksen tuottaminen. Lainaan itseäni, koska olen edelleen kaksi ja puoli vuotta myöhemmin samaa mieltä itseni kanssa, kas vain.

Hevoskilpailut ovat kohta olemassaolonsa suurimman haasteensa edessä. Toistan itseäni: minusta on kivaa, että meillä on kilpailuja. Minä en ole tässä asiassa kilparatsastuksen vihollinen, päinvastoin. Mutta olen myös sitä mieltä, että hevosmaailman pitää nopeasti korjata epäkohdat hevosten kohtelussa, muuten tosiaan voi käydä kuten vinttikoiraurheilulle osassa Australiaa.

Kun jokin laji menettää ns. ”social license”nsä (linkki the Guardianin juttuun jossa määritellään asia niin, että ”Social licence can never be self-awarded, it requires that an activity enjoys sufficient trust and legitimacy, and has the consent of those affected. ” eli ympäröivän yhteiskunnan käsitys siitä, mitä on sopivaa tehdä eläimelle harrastuksen tai kilpailun nimissä muuttuu, voi olla, että jossain vaiheessa se muu maailma kieltää koko harrastuksen. Tai kilpailemisen. Tai molemmat.”

071006_6187
Se puree! Leikisti.

Ai niin, koska olen käsittänyt, että se on tosi oleellista niin vastaanpa kysymyksiin, jolla yritetään kyseenalaistaa asiantuntemukseni netin keskustelussa.
”Montako geepeehevosta olet itse kouluttanut?” En yhtään.

Lopuksi vielä mainospläjäys: Jos olet jumissa hevosesi kanssa, ja eläinlääkäri on jo parhaansa mukaan todennut sen kivuttomaksi ja asiantuntija varusteet sopiviksi, voin kyllä maksusta auttaa hevosen motivoimisessa ilman pelkoa ja kipua. Vaatii aika paljon väkertämistä eli kouluttamista, mutta ihan mahdollista se yleensä on. Ota yhteyttä mitallberg@gmail.com tai p. 050-520 3598. Jollen pysty vastaamaan puhelimeen, laita perään tekstari jossa asiasi käy ilmi niin soitan takaisin. Hinnat löytyvät täältä [linkki] enkä lainkaan takaa, että ongelma ratkeaa yhdellä käynnillä – vaikka on sellaisiakin harvinaisuuksia tullut vastaan, yhdistettynä todella taitavaan hevosenomistajaan.

Hinnat nousevat 1.3.2019

*Tämä ei koske jo sovittuja kursseja, luentoja ja yksäreitä, toteutan ne vanhalla hinnalla.*

Uusi hinnasto alkaen 1.3.2019 (kaikki hinnat sisältävät ALV 24%)

Yksityiskoulutukset:

1½ – 2 h ensikäynti (esim. ongelmatapaukset) 95 e

Yksityistunti: 75 e/tunti

Yllä olevat hinnat sisältävät matkakulut Sipoon, Järvenpään, Vantaan, Pornaisten ja Porvoon alueella. Muille alueille lisään matkakulut 32 snt/km.

Kurssit ja luennot:

3 h luento tai luento + käytäntö: 30 e/hlö tai 500 e/luento

6 h kurssi tai luento: 50 e/hlö tai 700 e/luento

Lisäksi veloitan matkakulut (juna/lentolipun hinta tai 32 snt/km)

Kurssin järjestäjä voi halutessaan hinnoitella kurssin/luennon haluamallaan tavalla!
Oppilaitoksille ja viranomaisille oma hinnasto, kysy sähköpostilla mitallberg@gmail.com

img_7245

Tutkimus: Ratsastuskouluhevosten hyvinvointi

Ruotsalaistutkimus ”Inhysningens betydelse för hästvälfärd, arbete, säkerhet och pedagogik på svenska ridskolor” käsitti 8 ratsastuskoulua, jossa hevoset asuivat pihatossa ja 8 ratsastuskoulua, jossa hevoset asuivat karsinoissa. Tutkimuksen vielä julkaisemattomista tuloksista kertoi ruotsalainen lehti Hippson [linkki]. Yhteensä tutkittiin 158 hevosen hyvinvointia.

Tutkijoiden lähtökohtana oli selvittää, pitääkö ”pihattoratsastuskouluun” liitetyt myytit paikkansa. Esille tulleita uskomuksia olivat esimerkiksi, että pihatto olisi vaarallisempi ratsastuskoulun oppilaille, että hevosista tulisi lihavia ja hankalampia käsitellä.

Tulos = pihatto parempi

Tutkimuksen johtaja Jenny Yngvesson kertoo, että kaikki ratsastuskouluhevoset olivat hyväkuntoisia, mutta pihatossa pidettävät hevoset olivat kuitenkin hieman terveempiä kuin karsinatallissa asuvat. Ne eivät saaneet ähkyjä yhtä usein, niillä esiintyi vähemmän hengitystieongelmia, vähemmän aggressiivista käyttäytymistä ja niillä oli vähemmän vammoja.

Ylipaino ei liittynyt pitotapaan

Tutkimuksessa todettiin, että sekä karsinatallissa että pihatossa asuvista hevosista 29% olivat ylipainoisia. Yhtenä selityksenä tälle ratsastuskoulunpitäjät kertoivat, että hevosten on oltava hieman pyöreitä, muuten asiakkaat valittavat laihoista hevosista. Valistuksen paikka!

Pidän itse hevosiani pihatossa, koska olen parhaani mukaan yrittänyt perehtyä hevosen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja päätynyt siihen, että pihatto edistää molempia enemmän kuin karsinapito ja tarhaus osan vuorokaudesta. Sekä hevosen ruuansulatus että sen nivelet tarvitsevat liikettä toimiakseen hyvin.

Olen pitänyt sekä kylmäverisiä, poneja että ”jalompia” hevosia (arabi, lusitano, andalusialainen, trakehner) pihatossa vuosituhannen alusta lähtien ja kaikki ovat selvinneet hyvin. Tottumisen ajan osa on tarvinnut loimitusta pitempiä aikoja kuin muuten, loimitan tarpeen mukaan aina. Myös maitovarsat ovat kasvaneet hyvin, toki en vieroita niitä talvea vasten.

Hauskaa tuossa ruotsalaistutkimuksessa oli, että se todisti muutamia asioita, joita olen itse käytännössä huomannut. Ähkyt tuntuvat olevan hevosillamme harvinaisia, ne eivät juurikaan ole loukkaantuneet ja ne ovat rentoja ja ystävällisiä käsitellä ja ratsastaa.

a_7745

Kuvassa vuoden ikäinen PRE (=andalusialainen) nauttii -15 asteen pakkastalvesta, pihattoasukki sekin.