Hevosia

Muutama sana motivaatiosta

Toistan usein itseäni, mutta mielestäni hevosmaailmassa puhutaan liian vähän motivaatiosta. Useimmat hevoset toimivat luontaisesti kuten haluamme: ne väistävät ainakin suurempaa painetta, ne säikähtävät varsin helposti ja ne oppivat jännittyneenäkin nopeasti (vaikka muistin kanssa voi silloin olla ongelmia eli tuntuu, ettei hevonen enää viikon päästä muistakaan).

Mitä on motivaatio?

Motivaatio on syy käytökselle. Se voi olla epämukavuuden tai pelon välttäminen tai palkinnon saavuttaminen, johonkin lajityypilliseen käyttäytymistarpeeseen liittyvä eli itsessään palkitsevalta tuntuva asia – tai jotain muuta.

Kun tapaat hevosen, jolle paine ja sen oikea-aikainen poistaminen ei toimikaan, voit toimia muutamallakin eri tavalla. Voit joko lisätä painetta ja toivoa parasta, tai voit keksiä toisen tavan motivoida hevosta. Syy tälle paineen toimimattomuudella voi olla monia, useimmin ehkä on ollut kyse sopimattomista varusteista tai kivusta, jonka aiheuttama epämukavuus on ollut suurempi kuin käytetty paine – tai sitten hevonen ei vain ole kovin herkkä rankaisuille.

Eri kouluttajilla on eri mieltymyksensä, mutta minun mielestä sopiva motivaatio tehtävään on tärkeää. Siihen vaikutetaan yleensä sekä motivoivan tekijän määrällä että sen laadulla – jos esimerkiksi haluamme hevosen ylittävän estettä, ja haluamme palkita sen ruokapalkinnolla, kannattaa sekä opettaa hevonen ketjuttamaan sopivasti niin, ettei sen tarvitse pysähtyä esteen päälle ja sitten pelata aika korkean motivaation kanssa. Silloin ruokapalkinto voi olla parasta, mitä hevonen tietää (vaikka kuiva ruisleipä, jos hevonen siitä tykkää) ja määrältään alussa melko suuri (vaikka viisi palaa peräkkäin syötettynä). Silloin motivaatiota tulee riittävästi suoritukseen nähden eikä suuresta motivaatiosta ole tässä mitään haittaa.

Jos taas haluat, että hevonen liikkuu rentona ratsastuksessa, todennäköisesti on parempi, että se reagoi pohjeapuun hillitysti. Silloin – jos motivaationa käytetään paineen poistoa eli pohjeavun loppumista – sen kannattaa olla juuri sen verran ärsyttävä, että hevonen kokee sen poistumisen palkintona, muttei enempää.

Kun koulutat hevosta (eli koko ajan), mieti siis:

  • Millainen motivaatio sopii tähän tehtävään?
  • Miten saan hevoselle sopivan motivaation?
  • Olisiko hillitympi motivaatio turvallisempi ja parempi?

 

IMG_0286 copy
Itsessään epämiellyttäviin asioihin, kuten traileriin, kannattaa liittää korkea motivaatio.

Puhelinneuvonta alkaa

Lisäsin verkkokauppaani puolen tunnin puhelinneuvonta, koska kysyntää on ollut toistuvasti. Vaikka puhelimessa neuvonta ei koskaan täysin korvaa henkilökohtaista käyntiä hevosen ja omistajan/ratsastajan luona, aikataulu- ja etäisyyssyistä en vain pääse joka paikkaan mihin toivottaisiin. Tässä siis toiseksi paras vaihtoehto!

Puhelinneuvonta toimii näin: Lähetä minulle ensin sähköpostia tai FB-yksityisviestiä niin sovitaan aika. Käy sitten verkkokaupassa maksamassa ja soita sovittuun aikaan. Vapaita aikoja on 7.1.2019 alkaen. Palvelun hinta on 35 e/30 minuuttia (sis. ALV 24%).

last_r_1

Vetopaniikki – totta vai tarua?

Vetopaniikki on tuttu melkein kaikille hevosharrastajille. Jos tätä blogia lukee muitakin, lyhyt selostus: termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa riimusta kiinni sidottu (yhdellä riimunarulla leuan alta tai molemmin puolin kiinni käytävällä) hevonen äkkiä alkaa vetämään painetta vastaan, ikään kuin paniikissa.

Tein Surveymonkey-kyselyalustalle vetopaniikkikyselyn syksyllä, ja siihen vastasi tasan 700 ihmistä. Olisin halunnut, että monta eri vetopaniikkihevosta nähneet ihmiset olisivat voineet täyttää kyselyn uudelleen jokaista hevosta kohti, mutta siihen kyselyapinataitoni eivät riittäneet joten todennäköisesti kyseessä oli 700 eri ihmistä. Lupasin avata tuloksia blogissani, ja teen sen nyt, anteeksi kun tämäkin kesti.

Kysymykset ja vastausten jakautuminen on lihavoitu eli kyselyn tuloksia (pyöristin prosentteja ja jos ne eivät ynnäydy sataan, vaihtoehtona oli myös ”muu, selvennä” tms.) ja tavallisella tekstillä olen kirjoittanut omat mietteeni aiheesta. Tämähän ei ole millään tavalla tieteellinen tutkimus, kunhan kiinnostuin aiheesta ja yritin vähän ottaa selvää, millaisia kokemuksia hevosihmisillä on.

Kysymys 1: Kauanko olet harrastanut hevosia?

7 vuotta tai yli: 91%
4-6 vuotta: 7%
1-3 vuotta: 1,2%
alle 1 vuotta: 0,15%

Kysymys 2: Oletko nähnyt hevosen vetopaniikin?

Kyllä: 98,85%
Ei: 1,15%

Tämä ei ole aivan paikkansa pitävä tulos, sillä vetopaniikkikyselyyn ei välttämättä vastaa sellainen, joka ei ole nähnyt sitä. Kysyin samaa Talliniksit-ryhmässä Facebookissa ja siinä tulos oli aika lailla 90% nähnyt, 10% ei.

Kysymys 3: Oliko hevonen tottunut olemaan kiinni?

87%: Kyllä
4,5%: Ei
8%: En tiedä

Syy sille, miksi lähdin tätä täysin epätieteellistä kyselyä tekemään, oli luennoillani hevosten kouluttamisesta melko usein esitetty kysymys: ”Miten opetat hevosen seisomaan kiinni sidottuna?”

Vastasin useamman vuoden, että ”Opettamalla hevoselle paineelle myötäämistä eri suuntiin todella huolella, sadoilla ja tuhansilla toistoilla, koska kiinni oleminen on hevoselle eläimenä niin vaikea tehtävä” (kun se on saaliseläin).

Vasta viime vuonna taisin järjestelmällisesti puhua siitä, että minusta kiinni sitominen on hevoselle lajityypillisesti sopimaton tehtävä ja osittain vain jäänne siitä ajasta, kun hevonen oli kulkuväline jota piti saada parkkiin. Yleensä sitten kysyin, kuinka moni yleisöstä on nähnyt vetopaniikkihevosen. Aika lailla kaikki nostavat kätensä.

Miksi sitten tehtävä on mielestäni sopimaton? Koska kaikki eläinlääkärit, joiden kanssa olen aiheesta puhunut, ovat joskus hoitaneet vetopaniikkitilanteessa loukkaantuneita hevosia, joista osa oli jouduttu vammojen takia lopettamaan. Kimmokkeen tähän koko kyselyyn sain itse asiassa siitä, kun kansainvälisen tason estehevonen taannoin kuoli kilpailupaikalla ilmeisesti juuri vetopaniikkitilanteessa.

Itse sidon omia hevosia kiinni käytännössä vain kuljetuksessa, koska se on lain mukaan pakollista. Silloinkin sellaisella narulla, jossa on hieman joustoa. Ja opetan niille huolellisesti paineelle myötäämisen ensin. Muuten opetan ne seisomaan paikallaan, rakennan aitoja ja pidän hevosista kiinni ihan itse esim. kun eläinlääkäri niitä hoitaa. Minä myötään tarpeen vaatiessa, seinä ei.

Edit: Tykästyin kyllä kovasti tähän Idolo Tether Tie -kapistukseen, http://idolotethertie.com/ ja aion hankkia sellaisen meille. Se toimii koulutuksellisesti järkevästi eli pitää paineen yllä, kun hevonen peruuttaa ilman, että paine lisääntyisi paniikkia aiheuttaen.

Tiedän, että hevoskulttuurin tai minkä vaan kulttuurin muuttaminen ei käy käden käänteessä. Mutta jospa kaikki miettisimme, ennen kuin rutiininomaisesti sidomme hevosia kiinni, onko siihen syytä? Se on selkeä vaaran paikka sekä hevosille että ihmisille, sillä paniikissa vetävä 500-kiloinen eläin on aina vaarallinen. Harvoihin hevosten loukkaantumisiin ja kuolemiin voidaan näin yksinkertaisella tavalla vaikuttaa.

Kysymys 4: Mitä tapahtui vetopaniikkitilanteessa?

60%: Hevonen pääsi irti
26%: Ihminen puuttui tilanteeseen ja hevonen lopetti vetämisen
14%: Hevonen lopetti itse vetämisen

Jos hyvin käy, riimu tai naru tai seinä hajoaa, ei hevonen – eli hevonen pääsee irti. Varsin harvoin hevonen itse lakkasi vetämästä. Olen itsekin joskus nuorena nähnyt vetopaniikissa olevan hevosen törmäävän takanaan olevaan seinään ja hypähtävän eteenpäin, jolloin vetopaniikkikin loppui, sillä niskassa oleva paine loppui.

Kysymys 5: Miten hevonen toimi myöhemmin?

25%: Hevosta voitiin yhä sitoa kiinni eikä ongelma toistunut
20%: Hevonen sai toisen tai useamman kerran uudelleen vetopaniikin
19%: Hevosta opetettiin uudelleen ja sidottiin kiinni onnistuneesti
12%: Hevosta ei sidottu enää kiinni
7%: Hevosta yritettiin opettaa uudelleen, mutta vetopaniikki toistui

Tämä on aika mielenkiintoinen näin kouluttajan näkökulmasta: Jos oikein tulkitsen, vain 26% hevosista kokeiltiin kouluttaa uudelleen ennen uutta sitomista. Tätä prosenttiosuutta voisi mielestäni lisätä ja ennen kaikkea opettaa hevonen seisomaan paikallaan halutussa kohdassa ilman narua ensin. Noin neljänneksellä hevosista vetopaniikki toistui, noin 44%:lla ei.

Kysymys 7: Onko vetopaniikkihevosella havaittavissa mikään alla olevista?

50%: Ei
27%: Nostaa päätä äkillisesti talutuksessa, jos tuntee painetta niskassa
22%: Työntää painetta vastaan (esim. pohje, käsikosketus, trailerin takapuomi)
6%: Ns. laitakammo (voi kaatua kuljetuksessa)

Syy tälle kysymykselle on, että olen miettinyt onko vetopaniikissa syy hevosen poikkeuksellisen voimakas tasapainorefleksi (onko se nyt sitten refleksi tai ei). Tuntuu olevan synnynnäinen ominaisuus, miten pian ja voimakkaasti hevonen tulee painetta vastaan vai tuleeko ollenkaan. Työhevoset (eli kylmäveriset, ml. suomenhevoset, torinhevoset ja jotkut ponirodut) on jalostettu työntämään. Tulos oli aika fifty-fifty, eli ei suuntaan eikä toiseen asiaa todistava.

Kysymys 8: Jos hevonen pääsi irti vetopaniikkitilanteessa, mitä se teki seuraavaksi?

60%: Jäi paikalleen (muutamien askeleiden tarkkuudella)
19%: Pakeni (yli 10 m, muu askellaji kuin käynti)
6%: Käveli pois
16% Muu

Kun tein kyselyn, törmäsin muutamiin kirjoittajiin, jotka kyseenalaistivat koko vetopaniikin olemassaolon. Argumenttina yleensä oli joko se, etteivät heillä itsellään ollut koskaan ollut sellaista hevosta, tai että hevoset vain piruuttaan yrittävät päästä irti.

Taka-ajatukseni vastausvaihtoehtojen kanssa olivat seuraavat: Jos hevonen ei olisi paniikissa vaan ei vaan syystä X haluaisi olla paikallaan sidottuna, se todennäköisesti menisi irti päästyään jonnekin muualle. Jos taustalla ei olisi paniikkia eli voimakasta pelkoa, se todennäköisesti kävelisi pois. Tätä teki 6% hevosista eli todella vähän.

Jos hevonen säikähtää äkillistä painetta niskassaan ja pääsee siitä eroon vetopaniikin kautta (kun riimu, naru tai kiinnitys pettää), myös pelko todennäköisesti laantuu sen syyn poistuessa eli hevonen jäisi suunnilleen paikoilleen. Tätä teki valtaosa hevosista eli 60%.

Jos hevonen pelkää edelleen, se pakenee. Tätä teki 19% hevosista.

Entäs se rotukirjo? Törmäsin kyselyaikaan sitkeään luuloon siitä, ettei ravihevosilla esiinny vetopaniikkia. Kyselyssä kuitenkin sekä suomenhevoset että lämminveriset olivat edustettuna, kuten puoliveriset, risteytykset ja ponitkin. Teen joskus tarkemman yhteenvedon roduista, jos ehdin. Surveymonkey antoi tehdä tällaisen hienon sanapilvikuvan, eli mitä isommalla kirjoitettu, sitä useampi antoi ko. vastauksen:

vetopaniikki_rotu

Totta vai tarua? Totta.

Yllättävän sitkeässä näyttää olevan se usko, että hevonen näyttelisi vetopaniikkia ollakseen hankala tai ikävä tai päästääkseen irti. Voi toki olla, että jotkut harvat hevoset oppivat pääsemään irti vetämällä taaksepäin – arvaisin, että ehkä joku niistä kuudesta prosentista, jotka kävelivät irti päästyään pois. Se, että vetopaniikkiin kuolleita tai loukkaantuneita hevosia ylipäätään on, todistaa kuitenkin täydellisesti, että kyseessä ei ole mikään harkittu teko tai opittu tapa päästä irti. Silloin hevonen lakkaisi vetämästä, kun niskassa risahtaisi – tai vähän ennen sitä.

Toivoisin, että tämä käsitys hevosesta hankalana tyyppinä, joka v-mäisyyttään rikkoo riimuja ja paikkoja, joutaisi romukuoppaan heti.

Hevonen ei nykytietämyksen mukaan juuri kykene päättelemään tai suunnittelemaan asioita ennakkoon. Se on kyllä hyvä oppimaan ja muistamaan, ja tämä selittää osaltaan myös sen, miksi entisessä tallissaan yhä herkemmin vetopaniikin esimerkiksi pesupaikalla saanut hevonen voi uudessa tallissa olla aivan normaalisti sidottavissa. Paikka ja tilanne on eri, ja onneksi hevonen ei useimmiten yleistä aivan heti.

Muutaman vinkin antaisin kuitenkin näin hevostenkouluttajan näkökulmasta:

  • Opeta paineelle myötääminen ensin kunnolla. Eli kevyt paine narusta, kun hevonen myötää millinkin, paine täysin pois. Toista tuhansia kertoja eri paikoissa, eri välineillä, eri paineen voimakkuuksilla ja lopuksi myös niin, että paine on äkillinen ja melko voimakas. Seuraa mukana jos hevonen vetää toiseen suuntaan ja heti, kun hevonen yhtään hidastaa, myötää.
  • Opeta hevonen seisomaan paikallaan. Rakenna pieni aitaus tai portti. Sulje karsinan ovi.
  • Mieti, onko hevosta pakko sitoa kiinni lainkaan. Se on tälle eläinlajille vaikea, joillekin mahdoton, tehtävä.
  • Lisäys, kiitos Marja Eskonmaalle: lisää seinän ja narun väliin tämä (pitää hankkia sopiva naru, mutta se on halpa henkivakuutus hevoselle): https://www.facebook.com/IdoloTetherTie/videos/559557070900940/

 

Pelkäävä hevonen, joka tuntee kipua
Vetopaniikki voi tulla myös paineesta, joka on suussa eikä niskassa, esim. sivuohjista.

Kysy kouluttajalta!

Tein kyselyn, johon jokainen voi vastata anonyymisti: https://fi.surveymonkey.com/r/3NPWWDH – aihe on mitä haluaisit kysyä hevostenkouluttajalta?

Aivan ensimmäinen kysymys, joka tätä kautta tuli oli todella oiva:

Mistä aloitteleva/epävarma hevosenomistaja tietää, kenen koulutusneuvoja (ja muitakin neuvoja) uskoa?

Ymmärrän kysymyksen todella hyvin! Suomessakin on varmasti satoja kouluttajia, ohjaajia ja opettajia, jotka päätoimisesti tai osa-aikaisesti opettavat ihmisiä ja hevosia. Mistä tietää, minkä valita?

Aukotonta vastausta minulla ei ole. Toivottavasti nämä asiat auttavat edes vähän päätöksenteossa:

  • Hyvä kouluttaja on sitkeä, selkeä mutta lempeä.
  • Käy ensin katsomassa. Kynnys olla menemättä kurssille/tunnille on paljon matalampi kuin se, että pitäisi osata keskeyttää epäonnistunutta käytännön kokeilua.
  • Katso, älä kuuntele. Mihin kouluttaminen tai opettaminen perustuu? Palkitsemiseen, paineen poistoon, ei kumpaankaan? Opettajalla pitää mielestäni olla jokin selkeä systeemi, jonka hevonenkin voi oppia nopeasti.
  • Usko silmiäsi. Hevonen on iso eläin, mutta ei silti ole mitään syytä kohdella sitä voimakeinoin (vaarallisen käytöksen keskeyttäminen on mielestäni toki ok). Näyttääkö hevonen rennolta ja mielellään työtä tekevältä? Myödätäänkö apu/paine/pyyntö heti, kun hevonen reagoi? Jos paine ei toimi, onko opettajalla muita tapoja motivoida hevosta?
  • Rangaistaanko hevosta väärästä? Tämä voi kuulostaa hämmentävältä asialta tarkkailla, mutta se on hevoselle todella olennainen. Rankaisu – eli jos hevosta vaikka vedetään suusta, ellei se heti pysähdy, tai hevosta laitetaan juoksemaan, ellei se anna tarhassa kiinni – on perusteltavissa jos hevosta pitää akuutisti hoitaa tai henkiä pelastaa, mutta muuten oikean asian vahvistaminen (palkitsemalla tai painetta poistamalla) on aina parempi vaihtoehto.

Mihin asetun?

On tosi mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan Suomen hevosmaailma liikkuu. Kehitystä on tapahtunut todella paljon 10-15 vuodessa: tuntuu siltä, että tietämys hevosten käyttäytymisestä ja kouluttamisesta on lisääntynyt todella paljon. Nykyään on melko helppoa löytää tietoa netistä ja livenä, ja jokainen pystyy valitsemaan itselleen ja hevoselleen sopivan tavan toimia. Vai voiko?

Itse muutan toimintatapojani hieman melkein koko ajan, kun opin lisää. Mietin tässä, että viisi tai kymmenen vuotta sitten olin varmasti aivan ääripään hevostenkouluttajia kun puhutaan palkintojen käytöstä tai asteittaisesta etenemisestä. Nykyään huomaan, että on tullut minua paljon jyrkemmin paineen käyttöön suhtautuvia kouluttajia, joten vaikken ole kovinkaan radikaalisti muuttanut omaa tekemistä, olen silti palannut takaisin enemmän keskivaiheelle.

Käytän edelleen hevosten kanssa palkintoja, mutta myös painetta ja sen poistoa, enkä näe kumpiakaan vaihtoehtoja toisiaan poissulkevina tai edes toinen toista parempana. Välillä on ollut kurssipäiviä, jolloin ei nähdä ensimmäistäkään ruokapalkintoa, välillä niitä on käytössä runsaastikin.

Paineen kanssa pelatessa aivan tärkein on, ettei se aiheuta hevoselle kipua eikä pelkoa. Palkintojen kanssa taas se, ettei koulutus aiheuta hevosessa turhautumista tai hankalaa käytöstä.

Jos siis mietit, sattuisiko minun koulutustapani olemaan sinulle sopiva, tässä muutamia tarkennuksia siihen, mitä itse tällä hetkellä ajattelen. Jatkoa seuraa!

  • Uusia asioita opetan aina asteittain, eli edes vähän siedättämällä
  • Pidän hevosen tunnetiloja ja pitkäkestoisen mielialan muokkaamista mielessä
  • En jää palkitsemaan ruoalla jo opittuja, hevoselle helppoja asioita (kuten taluttaminen, paikallaan seisominen, liikkeelle lähtöä ratsastuksessa, yhden puomin tai pienen esteen ylittämistä)
  • Pidän itse ruokapalkintoja mukana itsessään hieman epämiellyttävissä asioissa (kuten rokotus, satulavyön kiristys, lastaus)
  • Käytän muokkaamista esimerkiksi lastauskoulutuksessa, yleisemmin kuitenkin yhdistän paineen + poiston koulutusvaiheessa, jolloin hevonen oppii nopeasti vihjeen tai avun merkityksen
  • Uusien asioiden opettamisessa tai vanhojen ongelmakäytösten korjaamisessa annan hevosen päättää, milloin tehdään seuraava toisto. Se tuntuu nopeuttavan oppimista ja tottumista

lastaus_r
Poni opetettiin itse haluamaan traileriin.

Kasautuvat ärsykkeet

Kasautuvat mitkä? Termi ”trigger stacking”, johon itse törmäsin vasta toissavuonna, on vielä vailla vakiintunutta suomenkielistä termiä. Eipä sitä juuri englanniksikaan käytetä, vaikka ilmiö itsessään oli todella tuttu. Kyse on siis siitä, kun hevonen vaikka räjähtää, vaikka räjähdyksen aiheuttanut asia oli aivan mitätön. Se kuuluisa korsi, joka katkaisee kuvitteellisen kamelin selän. Se lintu, joka lensi puskasta puolen kilometrin päässä, se napsahdus pakkasmaneesin seinässä, se joku pieni asia eli ärsyke, joka saa hevosessa aikaan suhteettoman suuren reaktion. Sitä ennen ovat ärsykkeet kasautuneet niin, että ne ovat vieneet hevosen lähemmäs ja lähemmäs rajaa, jolloin se reagoi suurella pakoreaktiolla tai vastaavalla.

Olennaista ei yleensä ole tämä viimeinen asia sinänsä vaan se, jännittääkö hevosta jo vähän (tai enemmän). Silloin tuntuu siltä, että melkein mikä tahansa ympäristön tapahtuma lisää jännitystä, ja seuraava taas lisää jännitystä ja niin edelleen, kunnes tapahtuu jotain.

Tiedät jo, mihin tämä johtaa. Vaikka tuntuisi hitaalta aloittaa hevosen kanssa ikään kuin uudelleen, mikäli juuri se hevonen on oppinut jännittämään vaikka maastoilua, maneesia tai kuljettamista, se on ainoa toimiva tapa korjata asia. Jos ”räjähtäminen” ei johdu hevosen fyysisestä kivusta, se voi johtua stressitason pysyvästä koholla olemisesta tai asteittaisesta noususta, ja siihen auttaa pysyvästi yleensä vain uudelleen kouluttaminen eli siedättäminen.

Jos hevosta jännittää vain vähän, hyväksy se. Anna hevoselle aikaa rentoutua ja tottua. Jos käytät tässä kohdassa viikon tai kuukaudenkin jännittävän hevosen uudelleenkouluttamiseen eli siedättämiseen, totuttamiseen ja opettamiseen, pääsette molemmat todennäköisesti valtavan paljon helpommalla seuraavat kymmenen tai kaksikymmentä vuotta.

2009_03_21_6408
Katastrofi, jolloin kenelläkään ei
ole turvallista eikä kivaa.

Jännittääkö hevonen?

Yksi yleinen ongelma harraste- ja kilpahevosten kanssa on jännittyminen. Se voi liittyä tilanteeseen – kotona rento hevonen jännittyy kisoissa, klinikalla tai valmennuksia – tai yleisemmin esimerkiksi ratsastajan selässä oloa, kengitystä tai eläinlääkärin potilaana olemista. Kun hevosta jännittää, se hyvin harvoin itsekseen tottuu tilanteeseen ja rentoutuu. Useimmiten ihmisen täytyy hieman auttaa sitä eli opettaa hevoselle, että kaikki on ok ja turvallista.

Vinkki: Pakita ja siedätä

Pakita tarkoittaa, että palaat takaisin kunnes löydät tilanteen, jossa hevonen on ihan rento. Sen ei tarvitse olla nukuksissa, mutta sillä pitää olla rennon hevosen olemus: pehmeät lihakset ja huulet, rennot kasvojen lihakset, ympäristön ääniin normaalisti reagoivat korvat jne.

Siedätä tarkoittaa, että lähdet tästä tilanteesta etenemään asteittain, pienin askelin, kohti sitä vaikeampaa tilannetta. Tarkoitus on, että hevonen tottuu eli lakkaa reagoimasta sellaiseen asiaan, johon se oli oppinut reagoimaan. Esimerkiksi hevonen, joka on maasta käsin aivan ok ja jännittää ratsastajaa, kannattaa siedättää uudelleen satulointiin, suitsiin ja ratsastajaan yksi kerrallaan. Jos hevosta ei sitten enää jännitä, sinun tarvitsee tehdä se vain kerran.

Tuire Kaimion kirjassa/kirjasarjassa Hevosen kanssa on monia yksityiskohtaisia ohjeita siedättämiseen, suosittelen tutustumaan!

ratsu
Kuvassa puolitoistavuotiasta orivarsaa (pre-lusitanoristeytys) siedätetään ratsastajaan. Nykyään aloitan itse aina kaikkien uusien asioiden opettamisen edes vähän siedättämällä, eli en koskaan esimerkiksi laittaisi ratsastajaa suoraan selkään – 1½-vuotiaan selkään nyt en laittaisi ratsastajaa edes asteittin – vaan totuttaisin hevosen asteittain (=siedättäisin) siihen, että joku heiluu, hyppii ja kiipeilee sitä pitkin.

1.1.2019: Uusi alku

Koska pitkään jatkuvat suoritukset ovat itselleni vaikeita, ja suurien projektien aloittaminen myös, aloitan pienestä. Pyrin kirjoittamaan blogiin lyhyesti joka aamu, mukana jokin eläimiin – yleensä hevosiin – liittyvä vinkki. Tässä uuden vuoden ensimmäinen.

Jännittynyt vai rento? Ympäristön ja hevosen luonteen vaikutus oppimiseen

55 hevosen tutkimus ”Emotional state and personality influence cognitive flexibility in horses (Equus caballus)” katsoi, oliko hevosten oppimisessa eroja riippuen siitä, millaisessa paikassa oppiminen tapahtui. Paikkoihin oli liitetty joko myönteisiä  (ruokapalkinnot) tai kielteisiä (äkilliset, uudet tapahtumat) kokemuksia. Tutkimuksessa todettiin, että vaikka hevoset oppivat yhtä hyvin kaikissa karsinoissa, myönteiseksi opetettu ympäristö edisti opitun muokkaamista myöhemmin ja peloton persoonallisuus antoi hevoselle parempia oppimisen edellytyksiä.

Omia mietteitäni

On paras varmistua siitä, että hevonen kokee ympäristön ja ratsastamisen myönteiseksi, ei jännittäväksi.

Kun kasvatat varsan, valitse sille pelottomat vanhemmat.

IMG_0684

Eläin: Hevonen. Hevosten uudenvuodenaatto.

Huomenna maailma räjähtää taas. Tässä muutama vinkki ja kokemusperäistä tietoa muutamien hevosten kokemuksella. Huomaa kuitenkin, että jos päädyt pitämään pihattohevoset ulkona uudenvuodenaattonakin, aitojen pitää olla kunnossa. Meillä on neljä lankkua, ylin 175 cm korkeudessa, plus alimpana kaksi sähkölankaa sisäpuolella.

Minna Tallberg

Ajattelin vuonna 2016 puhua hieman enemmän siitä, millainen eläin hevonen on. Millainen eläin hevonen sitten on?

Laumaeläin. Toisin kuin monet muut lajit, hevonen on todellinen laumaeläin. Se tuntee olonsa turvallisemmaksi, kun ympärillä on muita hevosia. Yksinolo on sille lähtökohtaisesti vaikea asia ja sitä pitää harjoitella enemmän kuin ehkä mitään muuta. Olet varmasti nähnyt eri tarhoissa olevia hevosia lepäämässä? Ne kerääntyvät usein lähelle toisiaan, vaikka aitoja olisi välissä. Jos hevonen on karsinassa, jossa väliseinät on alhaalta umpinaiset, se pitää usein päänsä sillä korkeudella, että se näkee muita hevosia.

Saaliseläin. Hevonen ei huolestuttavissa tilanteissa luontaisesti menisi yksin luolaan piiloon vaan tuntee olonsa turvallisemmaksi avaralla paikalla, missä se näkee ympärilleen. Hevosen vaistot ohjaavat sitä pakenemaan jos se säikähtää ja vaikka hevosen voi pitää aloillaan seinien avulla, sen tarve paeta ei poistu.

Nämä kaksi asiaa hevosesta selittävät mm. aika paljon sitä, miksi lastausongelmia on niin paljon. Ne selittävät myös sen, miksi minä…

View original post 488 more words