Kodinvaihtajahevoset

Hiljaisuus täällä = kirja etenee kotisohvalla. Halusin kuitenkin kirjoittaa muutama sana hevosista. Niistä, joilla on enemmän kuin yksi omistaja elämänsä aikana. Luulen, että hevosista nämä ovat aivan valtaosa populaatiosta. Miksi kodinvaihtajahevonen? Eikö hevonen saisi vaihtaa omistajaa?

Meillä on kodinvaihtajakoira, Vallu nimeltään. Vallu palautui itsestään riippumattomista syistä kasvattajalleen 8 vuoden iässä ja tuli meille muutama vuosi sitten. Vallu ei ole rescue eikä ongelmakoira, se tarvitsi vain uuden kodin. Vallu on aivan mahtavan hieno tyyppi.

Kun Vallu tuli, olimme kuitenkin tietoisia siitä kaikesta, mitä emme Vallusta tienneet. Koiria otetaan useimmiten 8-9 viikon ikäisinä, jolloin niillä on rajalliset kokemukset elämästä ja ulkomaailmasta. Jos ottaa aikuisen koiran, jokainen kuitenkin vaikuttaa ymmärtävän, että on olemassa laaja menneisyys, josta uusi koti ei tiedä mitään. Joskus saa tietää jotain, joskus ei mitään.

IMG_4597
Tässä on Valllu.

Hevoset vaihtavat omistajaa eri syistä. Poni jää lapselle pieneksi, talous ei anna enää hevostenpidolle armoa. Syitä on kymmeniä tai satoja. Usein hevonen oppii nopeasti uuden omistajan tavoille mutta aina välillä törmää johonkin, johon ei ollutkaan tietoinen tai varautunut. ”Ahaa, tämä pelkääkin suihkepulloa.” ”Oho, kylläpä se jännittyi kengityksessä.” ”Kävimme harjoituskisoissa ja tämä löikin jarrut kiinni tuomarin kohdalla.” Ei mitään eriskummallista, yleensä ei mitään, mitä ei saisi kouluttamalla ja siedättämällä korjattua, mutta yllättävää silti.

Kun edessäsi on uusi hevonen, tärkeintä sille – ja sinullekin, turvallisuuden takia – on, että sillä on turvallinen olo. Tämän saavuttamiseksi olisi hyvä, että tutustuisitte toisiinne hieman ennen kuin toinen teistä kiipeää toisen selkään. Hevoselle on suuri ero, onko ihminen tuttu vai tuntematon.

Vaikka koiria harvoin myydään aikuisina uuteen paikkaan ja hevoset vaihtavat tallia ja omistajaa tämän tästä, se ei kuitenkaan tarkoita, että hevoselle uusi paikka tai ihminen olisi yhdentekeviä.

Kun hankit uuden hevosen tai ryhdyt harrastamaan uuden hevosen kanssa:

  1. Selvitä kaikki, minkä voit saada hevosesta selville jo etukäteen
  2. Katso hevosta ja esittele sille asiat asteittain. Silloin ehdit reagoida, jos hevonen vaikuttaa jännittyvän, ennen kuin se pelkää tai pakenee.
  3. Muista, että hevonen on oma ainutlaatuinen yksilönsä ja vaikka olisit tähän mennessä tavannut satoja hevosia, tämä voi silti käyttäytyä toisin

Kodinvaihtajahevosestakin voi tulla ihmisen paras harrastuskaveri!

Takaisin kirjan pariin. Palaan viimeistään silloin, kun se on painossa…

_MG_6008

Jännitys, pelko, paniikki

”Ainoa keino vaikuttaa omaan toimintaan tämän kaltaisissa tilanteissa on pyrkiä hallitsemaan omia stressireaktioitaan. Se on mahdollista vain ja ainoastaan valmistautumalla huolellisesti ja harjoittelemalla niin, että taidot ja resurssit vastaavat tilanteiden tuomiin haasteisiin.”
Harri Gustafsberg, Heidi Holmavuo: Karhuryhmä. Otava 2019.

Kirjoitan tällä hetkellä tulevan kirjaani peloista. Hevosen peloista. Siitä, kun hevonen ensin jännittyy, sitten pelkää ja lopuksi joutuu paniikkiin. Useimmiten on kymmeniä kohtia ennen paniikkia, jolloin ihminen pystyy vielä vaikuttamaan tilanteeseen ja välttämään hevosen paniikin.

Kaikki hevoset eivät tunnu olevan edes alttiita paniikille, mutta moni on. Hevonen on pelon mestari. Se on jäänyt henkiin meidän päiviin asti mm. siksi, että se on nopea pelkäämään.

Toistan itseäni koska sanon tämän ainakin kerran vuodessa: Jos koulutat hevosia, älä hyvääkään tarkoittaen sano, että ”pelkäävä hevonen ei opi”. Kyllä se oppii. Todennäköisesti se oppii jännittämään, vaikka se samalla oppisi olemaan yrittämättä pakoa. Todennäköisesti se oppii liikkumaan jännittyneesti, etupainoisesti, selkä notkolla, kuolaimen takana tai yläpuolella. Tai se voi oppia täysin liikkumattomaksi. Mutta kyllä se jotain oppii. Jos se pelkää paljon, se oppii valitettavan nopeasti ja pysyvästi.

Ainoa tapa aidosti vähentää hevosen pelkoa on kouluttaa sitä. Harjoitella helpoissa tilanteissa, sitten vaikeammissa, sitten taas helpoissa. Ihminen ei voi selittää hevoselle, että ”kuvittele mielessäsi eläinlääkäri, hengitä syvään, laske päätä, kohta helpottaa” – vaan hevoselle pitää näyttää tämä kouluttamalla. Monella helpolla toistolla.

”Toimiva hevonen – näin onnistut” -kirja ilmestyy maaliskuun viimeisellä viikolla ja sitä voi ennakkotilata vielä 15.1.2020 asti erikoishintaan 24,90 (noudettuna) tai 29,90 (postitettuna) Kuuranmäen verkkokaupasta. (LINKKI)

Kuva ei ole Suomesta. Hevosta jännitti messujen ison areenan ympäristö. Se oli todella hyvin koulutettu ja suuresta jännityksestä huolimatta se pystyi suorittamaan suuren osan tehtävistään, mutta sen latenssiaika (aika siitä, kun se sai tutun vihjeen siihen, kun se toimi) oli tavattoman pitkä, useita sekunteja.IMG_5996.jpg

Tietopohja kuntoon su 5.1.2020 Sipoo: Ilmeet ja eleet (kivun tunnistaminen)

Unohdin mainostaa tätä! Jos haluat tulla, tervetuloa mukaan! 20 e sis. ALV, 2 h klo 16-18 nyt sunnuntaina meillä Sipoossa. Koska olen itse päässyt päivittämään tietoni kirjaprojektin tiimoilta niin tiedossa on vähän normaalista ilmeistä ja eleistä ja suurin osa luennosta keskitymme perkaamaan hevosen kipuilmeitä, -eleitä ja käyttäytymistä sekä jännittymiseen ja pelkoon viittaavat ilmeet. Toooooosi kiva aihe (ei, ei ole, mutta hyödyllinen).
Puhun lopuksi lyhyesti siitä, miten kivun tultua hoidetuksi voidaan kouluttaa hevosta yrittämään uudelleen ja koulutuksen (siedättäminen, palkitseminen) avulla haarukoida, onko kyse kipumuistista vai edelleen kivusta. Tervetuloa! Ilmoittaudu tekstarilla 050-520 3598.

IMG_5851
Onko kaikki pukittelu pakokäyttäytymistä, pelkoa tai kipua?

Toimiva hevonen – näin onnistut

Toimiva hevonen -kirja on ilmestynyt. Nyt tarjouksessa 29,90 e (postitettuna) Kuuranmäen verkkokaupan kautta. Hinta sis. ALV.

Linkki Kuuranmäen verkkokauppaan: https://holvi.com/shop/kuuranmaen/

Hevonen ei mene traileriin ja jännittyy, kun näkee eläinlääkärin. Miksi? Hevosharrastus helpottuu, kun tunnet hevosen käyttäytymistä ja oppimista. Hevosen käyttäytyminen kertoo, miksi se tekee jotakin. Sinun avullasi hevonen oppii muuttamaan käyttäytymistään. Hevosharrastuksesta tulee entistä antoisampaa sekä sinulle että hevosellesi.

Tomiva hevonen on kirja kaikille hevosharrastajille. Kirjassa on helppoja vinkkejä, joita jokainen hevosharrastuksen aloittavakin pystyy toteuttamaan ratsastuskouluhevosen kanssa. Kokeneelle hevosihmiselle kirja tarjoaa sopivia koulutussovelluksia, joiden avulla voi ratkoa yleisiä ongelmia, kuten kengitys-, piikitys- ja lastausongelmaa. Saat myös vinkkejä hevosen kouluttamiseksi suhtautumaan rohkeammin ja luottavaisemmin asioihin.

Tässä käytännönläheisessä, monipuolisesti kuvitetussa kirjassa esitellään ytimekkäästi olennaiset asiat hevosesta:

−käyttäytymistarpeet

−eleet ja ilmeet

−normaali ja poikkeava käyttäytyminen

−kipuun viittaava käytös

−kuinka hevosen oppiminen ja muisti toimivat.

Mukana on kiinnostavaa tutkimustietoa hevosen käyttäytymisestä, oppimisesta ja kouluttamisesta. Myös tutkijat itse pääsevät ääneen!

Palkintojen käyttäminen kouluttamisessa on tutkitusti tehokasta. Käytännönläheiset vinkit auttavat ottamaan palkitsemisen mukaan hevosen elämään ja välttämään siihen liittyvät yleisimmät ongelmat.

Kirjoittaja Minna Tallberg on hevostenkouluttaja (eläintenkouluttajan ammattitutkinto) ja valokuvaaja, joka on ollut hevosten kanssa tekemisissä lähes koko elämänsä. Hän on perehtynyt erityisesti hevosten kouluttamiseen, käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Hän on erityisen kiinnostunut siitä, miten nykyaikaista tietoa liitetään mahdollisimman saumattomasti olemassa olevaan hevoskulttuuriin. Minna on osallistunut useiden kirjojen tekemiseen ja on kirjoittanut lukuisia artikkeleita hevosten käyttäytymisestä ja kouluttamisesta. Hän kirjoittaa myös suosittua blogia, jossa käy vuosittain kymmeniä tuhansia lukijoita.

toimiva_hevonen_kansi_netti

Kansi: Merene Hovilainen

Lähteitä luennoilla kävijöille

Evelyn B. Hanggin tutkimus hevosten pitkäkestoisesta muistista:
Long-term memory for categories and concepts in horses (Equus caballus).

Toinen tutkimus, jossa hevoset muistivat kaksi vuotta sitten opetetut tehtävät:
http://www.thehorse.com/articles/32721/horses-long-term-memory-put-to-the-test

Hevosen masennuksesta:
Towards an Ethological Animal Model of Depression? A Study on Horses

Sveitsiläistutkimus, jossa laitettiin vuosikaudet yksin pidettyjä siitosoreja yhteen laitumelle ja kaikki meni ihan hyvin:
Pattern of Social Interactions after Group Integration: A Possibility to Keep Stallions in Group

Konfliktikäytöksen/pakokäyttäytymisen muotoja:
Conflict behavior in elite show jumping and dressage horses

Hevosen seisoma-asennosta näkyi selkäkipu:
Towards a Postural Indicator of Back Pain in Horses (Equus caballus)

Hevonen – kas – tunnistaa toisen hevosen ilmettä ja lähestyy mielummin ystävällisen näköistä hevoskuvaa kuin luimistelevaa:
Horses discriminate between facial expressions of conspecifics

Hevonen tunnistaa myös ihmisen ilmeitä:
Functionally relevant responses to human facial expressions of emotion in the domestic horse (Equus caballus)


Hevosen silmien ilmeestä:
Are Eyes a Mirror of the Soul? What Eye Wrinkles Reveal about a Horse’s Emotional State

Kipuilmetutkimukset:

An Equine Pain Face

Development of the Horse Grimace Scale (HGS) as a Pain Assessment Tool in Horses Undergoing Routine Castration

Monitoring equine head-related pain with the Equine Utrecht University scale for facial assessment of pain (EQUUS-FAP)

Development of an ethogram to describe facial expressions in ridden horses (FEReq)

Can the presence of musculoskeletal pain be determined from the facial expressions of ridden horses (FEReq)?

Sue Dysonin ratsastetun hevosen kipuilmeet ja -käytös:
https://www.researchgate.net/publication/320803268_Development_of_an_ethogram_for_a_pain_scoring_system_in_ridden_horses_and_its_application_to_determine_the_presence_of_musculoskeletal_pain

Kysely ja arvonta Facebookin puolella

*Rumpujen pärinää*

TEEN KIRJAA! (Anteeksi, että huudan, mutta olen todella innoissani aiheesta.)
FB:ssä käynnissä kysely 8.12.2019 asti, jolla voit olla mukana vaikuttamassa siihen, millaisia koulutusesimerkkejä kirjaan tulee. Osallistu!

Kirjasta:

  • Itse kirjoittamani ja kuvittamani
  • Ilmestyy maaliskuun 2020 loppupuolella
  • Tutkittua tietoa ja sitä, miten sitä voi soveltaa käytännössä
  • Käytännön koulutusohjeita monen arkisen pulman helpottamiseksi
  • Ilmeitä, eleitä, käyttäytymistä, käyttäytymistarpeita, hevostenpitovinkkejä, virikkeitä, oppimista, rohkeammaksi kouluttamista ym. ym.
  • Helppolukuinen ja ytimekäs
  • Ennakkomyynti alkaa piakkoin!

Rankaisuongelma 2

Tämä kirjoitus on kommentti kirjoitukseeni Rankaisuongelma [linkki] joten ellet ole sitä lukenut, lue ensin se.

Passiivisuus ja rentous on kaksi eri asiaa. Rento hevonen voi olla passiivinen, mutta passiivinen hevonen ei välttämättä ole rento.

Siinäpä se oikeastaan olikin. Kiitos ja näkemiin.

No ei, vitsi vitsi. Avaan asiaa vähän enemmän. Kun katsot kenen tahansa ratsastajan, ohjastajan, valmentajan tai kouluttajan kouluttamaa hevosta, katso todellakin hevosta.

Hevonen on lajina eloisa ja utelias, se reagoi ympäristöön ja ihmisiin (paitsi silloin, kun se lepää). Hevonen lepää lähinnä silloin, kun se on tarhassa tai pihatossa tai karsinassa. Silloin sillä on pää alhaalla, silmät puoliummessa, korvat lepoasennossa ja se on paikallaan ja hiljaa. Se on silti hetkessä valmis reagoimaan, jos ympäristössä tapahtuu jotain.

Jos siis näet hevosen, joka on täysin passiivinen, tarkkaile aina tilannetta ja ympäristöä. Onko todennäköistä, että hevonen lepää? Vai voiko kyseessä kenties olla jatkuvista rankaisuista opittu passiivisuus? Se voi näyttää yllättävänkin samanlaiselta, mutta todennäköisesti hevosen tunnetila on hyvin erilainen.

150806_4295
Varsat lepäävät.

Nuorten hevosten koulutusta Sipoossa?

Hevosen perustaidot ja ratsun peruskoulutus -koulutussarja Sipoossa

Hei vaan! Ajattelin kaivaa omat hevosemme naftaliinista ja jatkaa siitä, mihin joidenkin kanssa jäimme pari vuotta sitten. Silloin Riemu, Ilo, Lukas ja Alfons harjoittelivat perustaitoja ja aloittelimme alusavasti ratsastajaan totuttamista. Eri syistä niiden koulutus on aika lailla ollut tauolla siitä lähtien ja hevosiakin on tullut lisää, mm. kaksi tämänvuotista varsaa.

Kerään alustavaa kiinnostuneiden joukkoa jos toteuttaisin talven ja kevään aikana maanantaisin ja perjantaisin klo 13-15 näiden hevosten kouluttamissarjaa. Meillä ei ole maneesia, joten säävarauksella ja kahvitauolla lämpimässä taukotuvassa höystettynä, sisältäen teoriaa ja käytäntöä. Hinta 40 e/hlö/kerta sis. ALV, osallistujia enintään 4 kerrallaan.

Tarkoituksena on järjestelmällisesti opettaa varsoille ja nuorille hevosille perustaitoja kuten taluttamista, lastautumista ja puomien/kavallettien ylittämistä sekä vanhempien hevosten kanssa aloittaa ja jatkaa ratsuksi opettamista. Seuraamme pääpiirteittäin Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjan ja Ratsuhevosen koulutus -luentosarjan koulutusohjelmaa.

Koulutan hevosia käyttäen sekä palkintoja että painetta/myötäystä, tavoitteena saada hevosista mahdollisimman luottavaisia ja myönteisesti työskentelyyn suhtautuvia.

Alustavasta kiinnostuksesta voi ilmoittaa tekstarilla 050-520 3598 tai säpolla mitallberg ät gmail.com. Tämä kurssi sopii sinulle, jolla on hevoskokemusta ja perustiedot oppimisteoriasta (esim. vahvisteet/rankaisut, siedättäminen, vastaehdollistaminen, yleistäminen, opitut tunnetilat).

 

DSC_2472
Kuva: Moa Mannerström. Käytämme hyväksemme myös sosiaalista oppimista.

 

 

Voisiko vieroittaa myöhemmin?

Työssäni hevostenkouluttajana tapaan usein hevosia, joilla on eroahdistusta muista hevosista. Ne eivät halua olla yksin tallissa eikä tarhassakaan, maastoon yksin lähteminen on tuskaa ja lastaamisen jälkeen hevonen ei seiso rauhassa trailerissa vaan liikkuu levottomasti. Mistä tämä voi johtua?

Hevonen on laumaeläin, eikä sitä ominaisuuttaa saa jalostettua siitä pois. Sosiaalinen vuorovaikutus on hevoselle olennainen käyttäytymistarve, joka patoutuu jos sitä estetään. Jos hevonen on vaikka ollut yksittäiskarsinassa ja yksittäistarhauksessa vuosia ja pääsee sitten muiden hevosten seuraan laitumelle, se voi joksikin aikaa (tai pysyvästi) olla aivan liioitellun kiintynyt hevosystäviinsä.

Se on aivan normaalia ja syy siihen on edellisissä pitotavoissa, ei hevosten yhteen laitossa tai laitumessa. Ratkaisu on – kuten usein hevosten kanssa – järjestelmällinen, asteittainen siedättäminen ja positiivisten kokemusten lisääminen yksinoloon ihmisen kanssa. Useimmiten hevonen lopulta uskoo, ettei ystävät häviä – muttei aina.

Elinolosuhteilla ja varhaisista kokemuksista on kuitenkin tutkitusti paljon vaikutusta siihen, miten aikuinen eläin palautuu kokemastaan stressistä. Uskon, että vieroitukseen liittyy kiinteästi myös se, miten hevonen aikuisena suhtautuu yksinoloon ja miten paljon siihen voi vaikuttaa koulutuksella.

Hevoselle tulisi ensisijaisesti luoda perusturvallinen olo, johon liittyy kiinteästi emon hoiva ja muiden hevosten luoma turvallinen kasvuympäristö. Varsaa ei kannata yrittää opettaa olemaan yksin altistamalla sitä yksinololle varhain: Sillä pääsee usein ojasta allikkoon ja voi luoda pohjan tulevaisuuden eroahdistukselle. Varsasta eroon joutuminen stressaa myös emää.

Päinvastoin: Varmistamalla, että varsa saa olla emän seurassa riittävän pitkään, sille ei aiheuteta turhaa stressiä eikä pelkoehdollistumista yksinoloon liittyen. En tarkoita, että kaikille hevosille on käynyt näin, mutta joillekin todennäköisesti on. Varsalle yksin jääminen on kauhistus.

Toki on hyvä totuttaa varsakin siihen, että emä on vaikkapa aidan takana. Ensin vähän aikaa, sitten hieman pitempiä aikoja. Tätäkään ei tosin kannata tehdä varsan ollessa aivan pieni vaan vasta silloin, kun se muutenkin jää toisten hevosten seuraan hieman minuuttia pitemmäksi aikaa.

Toisin kuin esimerkiksi koirilla tai kissoilla, hevosilla ei tunnu olevan yhtä tarkkaa sosialistumiskautta, jolloin ne tottuisivat hyvin nopeasti uusiin asioihin ja tämän jälkeen todella hitaasti. Hevoset tottuvat nopeasti vanhempanakin, joten vieroittamiseen ei ole siitäkään syystä aihetta.

Milloin sitten vieroitetaan?

Ennen nykyisiä rehuja tammat laihtuivat usein laidunkauden jälkeen, jos niillä oli varsa vierellään. Uskon, että siitä osittain johtuu monen maan tapa vieroittaa varsa heti, kun se jää henkiin. Joissain maissa vieroitusta tehdään 4-6 kk ikäselle varsalle, mutta jos katsomme hevosen luontaista käyttäytymistä – sitä, mitä on jokaisen hevosen dna:han kirjattu ja joka pysyy kesyhevosissammekin melko samanlaisena – tämä on aivan liian aikaista. Luonnossa varsa olisi synnyinlaumassaan vähintään 1-3-vuotiaaksi, vaikka se vieroittuisi emän maidosta aikaisintaan 8-9 kk iässä ja yleensä noin kuukautta ennen seuraavan varsan syntymää. Jollei emä ole uudelleen tiineenä, varsa jatkaisi imemistä pidempään.

Entä se orivarsa, joka astuu emänsä?

Tokihan näitä sattuu, ei ole tarkoitus vähätellä mahdollista vahinkoastumista. Jos emä on uudelleen tiineenä, ongelmaa ei ole. Myöskään kaikki orivarsan kiipeily emän selässä ei ole astumista. Orivarsojenkin kuuluu harjoitella kaikenlaista käytöstä ja tekevätkin sitä. Mutta koska vaakakupissa on varsan koko loppuelämä ja se, miten se pystyy pysymään toimintakykyisenä eri tilanteissa, ottaisin kuitenkin sen riskin. Ainahan sen emän voi ultrata ja tarkistaa, ettei vahinkoa ole tapahtunut.

Miten sitten vieroitetaan?

Oma suositukseni: Jos varsa jää itselle ja on tamma tai jo ruunattu orivarsa, ei tarvitse vieroittaa lainkaan. Totuttaa asteittain kauempana emästä olemiseen kyllä, mutta kokonaan vieroittamiseen ei välttämättä ole syytä. Iällä on kuitenkin aivan valtava väli: 5-kuisena vieroitetulla varsalla on sekä heikommat fyysiset että henkiset valmiudet voida hyvin kuin vaikkapa 10-kuisena vieroitettu varsa.

Vieroitusta on tutkittu jonkun verran, sillä se on aina varsalle stressi ja altistaa mm. vatsahaavalle. Vähiten stressiä näyttävät kokevan sellaiset varsat ja tammat, joiden annettiin totutella asteittain eri puolille aitaa olemiseen ennen varsan vieroittamista. Vieroitetut varsat taas voivat paremmin ryhmässä, jossa on myös aikuisia hevosia.

Vinkkinä siis:

  • Mieti, onko vieroittaminen tarpeen lainkaan
  • Jos on, voisiko vieroittaa lähempänä vuoden ikää kuin 5-6-kuisena
  • Asteittainen vieroitus on parempi kuin äkillinen
  • Jos varsa myydään ja muuttaa, voisiko emä lähteä mukaan joksikin aikaa

Lähteet:

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0306453018303275 cropped-cropped-minnabanner.jpg