Jännittääkö hevonen?

Yksi yleinen ongelma harraste- ja kilpahevosten kanssa on jännittyminen. Se voi liittyä tilanteeseen – kotona rento hevonen jännittyy kisoissa, klinikalla tai valmennuksia – tai yleisemmin esimerkiksi ratsastajan selässä oloa, kengitystä tai eläinlääkärin potilaana olemista. Kun hevosta jännittää, se hyvin harvoin itsekseen tottuu tilanteeseen ja rentoutuu. Useimmiten ihmisen täytyy hieman auttaa sitä eli opettaa hevoselle, että kaikki on ok ja turvallista.

Vinkki: Pakita ja siedätä

Pakita tarkoittaa, että palaat takaisin kunnes löydät tilanteen, jossa hevonen on ihan rento. Sen ei tarvitse olla nukuksissa, mutta sillä pitää olla rennon hevosen olemus: pehmeät lihakset ja huulet, rennot kasvojen lihakset, ympäristön ääniin normaalisti reagoivat korvat jne.

Siedätä tarkoittaa, että lähdet tästä tilanteesta etenemään asteittain, pienin askelin, kohti sitä vaikeampaa tilannetta. Tarkoitus on, että hevonen tottuu eli lakkaa reagoimasta sellaiseen asiaan, johon se oli oppinut reagoimaan. Esimerkiksi hevonen, joka on maasta käsin aivan ok ja jännittää ratsastajaa, kannattaa siedättää uudelleen satulointiin, suitsiin ja ratsastajaan yksi kerrallaan. Jos hevosta ei sitten enää jännitä, sinun tarvitsee tehdä se vain kerran.

Tuire Kaimion kirjassa/kirjasarjassa Hevosen kanssa on monia yksityiskohtaisia ohjeita siedättämiseen, suosittelen tutustumaan!

ratsu
Kuvassa puolitoistavuotiasta orivarsaa (pre-lusitanoristeytys) siedätetään ratsastajaan. Nykyään aloitan itse aina kaikkien uusien asioiden opettamisen edes vähän siedättämällä, eli en koskaan esimerkiksi laittaisi ratsastajaa suoraan selkään – 1½-vuotiaan selkään nyt en laittaisi ratsastajaa edes asteittin – vaan totuttaisin hevosen asteittain (=siedättäisin) siihen, että joku heiluu, hyppii ja kiipeilee sitä pitkin.

1.1.2019: Uusi alku

Koska pitkään jatkuvat suoritukset ovat itselleni vaikeita, ja suurien projektien aloittaminen myös, aloitan pienestä. Pyrin kirjoittamaan blogiin lyhyesti joka aamu, mukana jokin eläimiin – yleensä hevosiin – liittyvä vinkki. Tässä uuden vuoden ensimmäinen.

Jännittynyt vai rento? Ympäristön ja hevosen luonteen vaikutus oppimiseen

55 hevosen tutkimus ”Emotional state and personality influence cognitive flexibility in horses (Equus caballus)” katsoi, oliko hevosten oppimisessa eroja riippuen siitä, millaisessa paikassa oppiminen tapahtui. Paikkoihin oli liitetty joko myönteisiä  (ruokapalkinnot) tai kielteisiä (äkilliset, uudet tapahtumat) kokemuksia. Tutkimuksessa todettiin, että vaikka hevoset oppivat yhtä hyvin kaikissa karsinoissa, myönteiseksi opetettu ympäristö edisti opitun muokkaamista myöhemmin ja peloton persoonallisuus antoi hevoselle parempia oppimisen edellytyksiä.

Omia mietteitäni

On paras varmistua siitä, että hevonen kokee ympäristön ja ratsastamisen myönteiseksi, ei jännittäväksi.

Kun kasvatat varsan, valitse sille pelottomat vanhemmat.

IMG_0684

Eläin: Hevonen. Hevosten uudenvuodenaatto.

Huomenna maailma räjähtää taas. Tässä muutama vinkki ja kokemusperäistä tietoa muutamien hevosten kokemuksella. Huomaa kuitenkin, että jos päädyt pitämään pihattohevoset ulkona uudenvuodenaattonakin, aitojen pitää olla kunnossa. Meillä on neljä lankkua, ylin 175 cm korkeudessa, plus alimpana kaksi sähkölankaa sisäpuolella.

Minna Tallberg

Ajattelin vuonna 2016 puhua hieman enemmän siitä, millainen eläin hevonen on. Millainen eläin hevonen sitten on?

Laumaeläin. Toisin kuin monet muut lajit, hevonen on todellinen laumaeläin. Se tuntee olonsa turvallisemmaksi, kun ympärillä on muita hevosia. Yksinolo on sille lähtökohtaisesti vaikea asia ja sitä pitää harjoitella enemmän kuin ehkä mitään muuta. Olet varmasti nähnyt eri tarhoissa olevia hevosia lepäämässä? Ne kerääntyvät usein lähelle toisiaan, vaikka aitoja olisi välissä. Jos hevonen on karsinassa, jossa väliseinät on alhaalta umpinaiset, se pitää usein päänsä sillä korkeudella, että se näkee muita hevosia.

Saaliseläin. Hevonen ei huolestuttavissa tilanteissa luontaisesti menisi yksin luolaan piiloon vaan tuntee olonsa turvallisemmaksi avaralla paikalla, missä se näkee ympärilleen. Hevosen vaistot ohjaavat sitä pakenemaan jos se säikähtää ja vaikka hevosen voi pitää aloillaan seinien avulla, sen tarve paeta ei poistu.

Nämä kaksi asiaa hevosesta selittävät mm. aika paljon sitä, miksi lastausongelmia on niin paljon. Ne selittävät myös sen, miksi minä…

View original post 488 more words

Vapaalla tammi- ja helmikuun!

Jään tammi-helmikuun ajaksi koulutus- ja kirjoitusvapaalle.

Jo sovitut kurssit ja koulutukset toteutuu, mutta uusia yksäreitä, luentoja tai kursseja otan vasta maaliskuun alusta (9.-10.3.2019 on jo varattu).

Iloista joulunodotusta ja pysyn kyllä vapaan ajan melko normaalisti tavoiteltavissa!

Vetopaniikkikysely on nyt suljettu ja vastauksia tuli aivan käsittämättömät 700 kpl! Koska Surveymonkey ei antanutkaan täyttää kyselyä kuin yhteen kertaan, aineisto on aika kattavan tuntuinen. Perehdyn tuloksiin tässä marraskuun aikana ja kirjoitan sitten blogiin aiheesta.

071006_7105

Loppuvuoden aikataulua

Vuosi lähestyy loppuaan ja tässä tulee loppuvuoden avoimet koulutukset aikajärjestyksessä (sekä yksi hevosammattilaisten täydennyskoulutus tammikuussa 2019).

10-11.11.2018: Kuopio (järjestäjä: SRL Itä-Suomi ja ilmoittautuminen ja lisätietoja tästä [linkki])
Aiheet: La 10.30-12.30: Hevosen käyttäytyminen ja oppiminen, 13.15-15.15: Jokahevosen luottamuskoulu ja ympäristöoppi. Su 10-13: Lastauskoulu 13.45-15.30: Ruokapalkinnot ratsastuksessa.

12.11.2018 klo 10-14 Kuopio, Vehmersalmi (Mustinlahdentie 95, 71360 Litmaniemi): Positiivinen vahvistaminen hevosammattilaisille. Ilmoittautuminen tästä linkistä

23-24.11.2018: Seinäjoki-Lappväärtti: Yksityistunteja ja mahdollisuus luentoon/kurssiin. Ilmoita kiinnostuksesta minna.tallberg@saunalahti.fi

28.11.2018 klo 17-21 Loppi: Positiivinen vahvistaminen hevosammattilaisille. Ilmoittautuminen tästä linkistä.

30.11.2018 klo 13-16.15 Lohtaja: Positiivinen vahvistaminen hevosammattilaisille. Ilmoittautuminen tästä linkistä.

1-2.12.2018 Revonlahti: ”Selästä käsin” eli hevosen jumppaamista ratsastajan alla, ruokapalkintojen käyttö ratsastuksessa mm. Yksi hevospaikka jäljellä, katsojia mahtuu muutama. Ilmoittautumiset Kaija Mäkisalolle, makisalo.kaija@gmail.com

4.12.2018 klo 10-14 Sipoo: Negatiivinen vahvistaminen eläintenkouluttajille. Ilmoittautuminen tästä linkistä.

4.1.2019 Lohja: Positiivinen vahvistaminen hevosammattilaisille. Ilmoittautuminen tästä linkistä.

img_0123
Kuvan otti Pia Bobacka.

Täydennyskoulutusta hevosalan ammattilaisille

Tämä koulutus on herättänyt paljon kiinnostusta jo:
Positiivinen vahvistaminen hevosalan ammattilaisille (ja hevosalan opiskelijoille).

Suunnittelin yhdessä kahden muun hevostenkouluttajan (Anna Kilpeläinen ja Tua Onnela) kanssa tiiviin koulutuksen, joka antaa hevosihmisille yhden työkalun lisää pakkiin. Koulutuksessa käymme läpi positiivisen vahvistamisen periaatteet ja käytäntö hevosten kanssa.
Ryhmäkoko 5-10 henkilöä ja hinta 40 e/hlö (sis. ALV) + mahdolliset matkakulut.
Tilaa oma koulutus: p. 050-520 3598 tai laita säpo minna.tallberg@saunalahti.fi
Myös yv: www.facebook.com/hevostenkoulutus/ kautta tavoittaa.

Tällä hetkellä toteutumassa ainakin:

Kuopio, Vehmersalmi 12.11.2018 klo 10-14 (Minna Tallberg)

Saarijärvie 20.11.2018 (Tua Onnela)

Lohtaja 30.11.2018 klo 13-16.30 (Minna Tallberg)

Ruokolahti 3.12.2018 (Tua Onnela)

Positiivinen vahviste eli R+ hevosammattilaisille:
Otteita koulutuksen aiheista

Mikä on positiivinen vahviste ja miksi käyttää sitä hevosten kanssa
Oppimisen nelikenttä
Mikä hevosta motivoi
Vahvisteet
Rankaisut
Palkinnon laatu
Palkinnon suunta
Ruoka-aggressiiviset hevoset
Siedättäminen ja vastaehdollistaminen käytännössä
Ketjuttaminen ja sen välttäminen

Käytännön koulutussovellukset:
– luopuminen
– ruoka-aikaan kolistelevat hevoset
– taluttaminen
– jalannosto, vuolu, kengitys
– liikkumattomat tai hitaasti liikkuvat hevoset
– satuloidessa luimistelevat/purevat
– lastauskoulutus

taydennyskoulutus_rplus

Kuopio 10-11.11.2018

Kuopio! 10 ja 11.11.2018 järjestää Suomen Ratsastajainliiton Itä-Suomen aluejaosto kahden päivän koulutuskokonaisuuden, jossa pääsen kouluttamaan aivan lempiaiheitani.

Lauantaina 10.11. ensin jokaiselle hevosharrastajalle tarkoitettu luento:
Hevosen käyttäytyminen ja oppiminen
ja sen jälkeen
Jokahevosen luottamuskoulu ja ympäristöoppi

Jälkimmäisessä paneudun siihen, miten hevosta opetetaan järjestelmällisesti eri tavoilla luottavaisemmaksi, rohkeammaksi ja vähemmän säikyksi.

Ympäristöoppi-osuudessa käyn läpi, millä tavalla esimerkiksi kisahevosen ratsastusvalmennuksen lisäksi kannattaa suunnitella sille oma ympäristöoppikokonaisuus, jonka tavoitteena on mahdollisimman hyvä suoritus myös muualla kuin kotona. Samalla käyn läpi myös esimerkiksi sen yksin maastoon kouluttamisen.

Sunnuntaina on vuorossa ensin kolme tuntia Lastauskoulua ja lounaan jälkeen pääsen tämän syksyn teemaan eli Ruokapalkintojen (ja miksei rapsutuspalkinnonkin, hevosista riippuen) käyttö ratsastuksessa!

Palkinnot motivoivat hevosta ja niitä kannattaa käyttää sekä hevosen hyvinvoinnin lisäämiseksi että motivoimaan hevosta niihin vaikeimpiin tehtäviin, mutta niiden käyttöön ratsastuksessa liittyy paljon mahdollisia karikkoja. Jotta hevosesta ei tulisi pyörivä, hörisevä peruuttelija, käytetään muutamia yksinkertaisia oppimisen periaatteita hyväksi.

Ilmoittaudu alla olevan linkin kautta ja tule mukaan! 
(Poistin tästä tekstistä aika monta huutomerkkiä lopuksi, mutta olen tästä kokonaisuudesta tosi innoissani!)

https://tapahtumat.ratsastus.fi/tapahtumat/minna-tallbergin-luennot-hevosen-kouluttamisesta-kuopio/

Vinkki ruokapalkintojen kanssa aloittavalle

Oletko sinäkin kiinnostunut ruokapalkintojen käytöstä hevosen kouluttamisessa? Hyvä! Ne ovat nimittäin todella tehokkaita motivaattoreita. Mutta.

Tuliko hevosestasi hirviö kun otit porkkanat esiin? Oliko rento koulutustuokio kaikkea muuta kuin mitä piti?
Toisin sanoen: turhautuiko hevosesi niin, että siitä tuli levoton tai luimisteleva?

On syksy, ja hevoset ovat nälkäisiä. Jos ne ovat olleet laitumella, ne ovat siirtyneet sisäruokintaan ja siksikin voivat olla nälkäisempiä kuin kesällä. Tässä tulee helpoin ja nopein vinkki ruokapalkinnoilla kouluttamisen aloittamiseksi (ei tosin kätevin, valitettavasti, se selviää kohta):

Aloita heinällä.

Kyllä, heinällä. Ellei hevosesi ole vapaalla heinällä, suurimmalle osalle hevosista pieni tuppo heinää on ihan riittävä palkinto. Jos hevosesi on vapaalla heinällä voi olla, että pieni tuppo erilaista heinää on ihan jees. Voit antaa hevoselle pienen tupon heinää vaikka se vielä pureskelee edellistä, ja se tuntuu oikeasti rauhoittavan hevosta. Kätevää se ei ole, nimim. ”Aika kivalta tuntuu kun farkkujen takataskuihin tungetut heinien jämät varisevat vaatteiden sisäpuolella ja pitää ajaa vielä 150 km”.

Ruokapalkinnon laatu = kaasu

Yksinkertaistetusti: Porkkana on kaasu pohjassa, heinä on lähes tyhjäkäynti. Mielestäni on helpoin opettaa koulutukseen mukaan sopivan rauhallisen mielentilan sillä heinällä. Kun hevonen on oppinut tämän, voidaan yleensä vaihtaa johonkin kätevämmin käytettävissä olevaan ruokapalkintoon (käytän itse useimmiten valkuaistiivisterehua) ilman, että hevonen kiihtyy.

Jos hevonen kiihtyy heinäpalkinnoistakin, anna sille muutaman kilon heinää ennen koulutusta. Tarkista mahahaavan varalta. Opeta sille luopumista (alla) huolella ja käytä isompia heinätuppoja palkintona.

Heinän käytössä on sekin hyvä puoli, että se auttaa sinua haarukoimaan, miltä hevosesta tuntuu. Jos palkinto ei ole kovin korkeasti arvostettu, hevonen näyttää herkemmin, milloin lähestyt sen huolestumisrajaa. Silloin kun ollaan siedättämässä vaikka vanhaa lastauspelkoa pois, tästä on paljon iloa. Ja jos on kiire, saat lisää toistoja aikaan vaihtamalla palkinto parempaan.

Pari muuta vinkkiä, kun kerran aloitin:

Älä opeta äänimerkkiä erikseen

Koirankouluttajat monesti tekevät näin, eli ensin ikään kuin opettavat koiralle ensin, mitä naksutin tai muu äänimerkki tarkoittaa. En suosittele tekemään tätä hevoselle, sillä hevonen oppii nopeammin ja muistaa paremmin kuin [mutu] 98% koirista [/mutu].

Varoitus koiralöpinää: Mutun lähde: olen kouluttanut varmasti yli sen sata koiraa ja kaksi olivat pelottavan nopeaoppisia jopa hevoseen verrattuna. Toinen oli englanninbulldoggi, toinen berninpaimenkoira. Kumpikin oppi tehtävän, joka oli sinänsä yksinkertainen (toisella katso kameraan, toisella juokse kamera-auton perässä tiettyä etäisyyttä) parilla-kolmella toistolla. Älä silti hanki kumpaakaan, niillä on sen verran paljon perinnöllisiä terveysongelmia, että niiden keski-ikä on harmittavan alhainen.
Linkki berninpaimenkoiriin
Linkki englanninbulldoggeihin 
Kaikki muut koirat ovat olleet kouluttajalle armeliaampia kouluttaa eli tarvitsivat enemmän toistoja oppiakseen tarkasti mitään. /koiralöpinä loppu

Syy miksi sanon näin on, että samalla kun ihminen omasta mielestään vain ehdollistaa hevosta naksuttimeen, hevonen oppii jotain. Hämmästyttävän tarkasti jotain yleensä. Hevoset ovat siitäkin haasteellisia koulutettavia, kun ne oppivat tarkasti jotain todella nopeasti.

Eli aloita hevosen kanssa mielummin siitä, että opetat sille vaikka sen luopumisen. Kyllä se äänimerkki tulee opituksi samalla. Tai opeta sitä vaikka koskettamaan jotain esinettä, kuten pölyhuiskaa, ämpärinkantta tai parkkikiekkoa. Silloin hevonen ei vahingossa opi samalla jotain ihan väärää, esimerkiksi seistä liikkumattomana jossain tietyssä asennossa.

Luopuminen

Nykyään opetan luopumisen eli sen, ettei hevonen voi vain kävellä ihmisen luo ja syödä ruoka, kuten se luonnossa tekisi, yleensä niin, että olen itse hevosen kaulan tai lavan vierellä hevosen koosta riippuen. Jos hevonen ei koske minuun huulillaan, tulee äänimerkki + heinä. Kun hevonen edelleen pureskelee yllätysheinänsä – sehän ei tässä vaiheessa tiedä, mistä heinä tulikaan – eikä minua, uusi äänimerkki + heinä. Ja sitä rataa.

Alussa vaatimustaso on siinä, ettei hevonen koske minuun huulillaan. Heinä tulee niin, että hevosen pää on suunnilleen suoraan eteenpäin kun se saa heinän suuhunsa. Tästä tehdään toistoja vähintään sen parikymmentä, että hevonen voi oppia ja muistaa ja jos haluaa, muokkaa sitten hevosen päätä kauemmaksi ihmisestä. Itselleni luopuminen on ”pää suunnilleen eteenpäin” ja painotus on todellakin sillä ”suunnilleen” -sanalla.

Ole tässäkin tarkka siitä, että heinänsyöttökorkeutta vaihtelemalla pidät mukana jonkinlaista vaihtelevuutta hevosen asennossa, ettei se opi liian tarkasti pysymään tietyssä asennossa. Ja jos hevonen on yhtään ruoka-aggressiivinen, tee tämä aidan tai karsinan seinän takaa.

Sitten, kun luopumisen konsepti on hevoselle opetettu, palkinnon suunta on se, mikä ylläpitää sitä. Eli ihminen syöttää hevosta aina kädenmitan päästä omasta kehostaan, jos se on mahdollista. Usein se on. Sillä se pysyy yllä. En itse koskaan muistuttele koulutuksen alussa luopumisesta tai harjoittele sitä erikseen jos hevonen jo osaa sen. Se voi saada hevosen turhautumaan ja turhautuminen on nopean ja tehokkaan koulutuksen vihollinen.

Äh, ajattelin olevani lyhytsanainen. Ei onnistu.

(Täytyy nyt tässä kohtaa sanoa, ihan vaan jos joku asiakkaistani lukee tätä, että skippaan jopa luopumisen opettamisen kokonaan jos hevosella ei ole mitään kokemusta siitä, että sille syötetään herkkuja kädessä. Silloin aloitan vaan kouluttamisen. Opetan luopumisen sitten, kun siihen ilmenee tarvetta, mikä on aika harvoin. Toinen kohta, missä itse voin skipata luopumisen opettamisen on se, missä annetaan herkkuja hevoselle vain ratsastuksen aikana. Mutta [ärsytysvaroitus] olen ammatiltani kouluttaja ja olen harjoitellut tätä kymmeniä vuosia[/ärsytysvaroitus].)

Sitten kouluttamaan!

IMG_2500.jpg