Syksyn suunnitelmia Sipoossa

Olen nyt kaksi päivää väkertänyt kurssikuvauksia ja -kuvia eikä tunnu tulevan valmista millään, joten tässäpä hieman ennakkoinfoa Kuuranmäen syksyn toiminnasta. Enemmän tietoa koulutuksista ja luennoista tulee pian, mutta ilmoittautua voit jo nyt. 

Verkkokauppa muuttaa, joten varaus toistaiseksi tekstarilla p. 050-520 3598 tai maililla mitallberg@gmail.com. Kirjoita viestiin oma nimesi sekä mihin koulutukseen osallistut.

Ensimmäinen luento/demo on koira-aiheinen ja kouluttajana toimii Miia Kantinkoski.

Miia on erikoistunut hajutunnistukseen ja on jo parinkymmenen vuoden ajan kouluttanut niin avustajakoiria kuin työkoiria ja esiintyjiä elokuviin. Miia toimii myös tulevien eläintenkouluttajien opettajana.

Miia tulee meille la 18.8. klo 16-19 puhumaan ja näyttämään tilan koirilla, miten hajutunnistusta opetetaan ja aiheena on kaikkien hevosihmisten lähellä oleva asia: Miten koira opetetaan löytämään irtokenkä laitumelta!
Paikkoja on rajoitettu määrä ja ilmoittautumisia on jo tullut useampia, joten ilmoittaudu pian tekstarilla 050-520 3598. Luennon hinta on 40 e (sis. ALV).

Hevosaiheisia luentoja jatkamme joka maanantai-ilta alkaen 20.8. Tarkoitus on, että nämä ovat sävyltään keskustelevia ja kysyä saa aina. Pienet ryhmät mahdollistavat tämän mielestäni parhaiten, paikkoja on siis näillekin rajoitetusti.

Luennot pidetään maanantaisin klo 18-20 ja ne pidetään edullisina, 15 e/krt (sis. ALV). 

Elo- ja syyskuun luentojen aiheet:

20.8.: Hevosen käyttäytyminen & miten se vaikuttaa hevosten käyttöön ja pitoon
27.8.: Naksutinkoulutuksen aloittaminen: Periaatteet ja käyttö hevosen kanssa
3.9.:   Ruokapalkintojen käyttö ratsastuksessa: Lisää motivaatiota, vältä karikot!
10.9.: Hevosen oppiminen ja kouluttaminen 1
17.9.: Nuoren hevosen esikoulu: Mitä tulee osata ennen ratsun uraa?
24.9.: Hevosen oppiminen ja kouluttaminen 2

R + Ratsu (Sipoo)

Haluaisitko oppia kouluttamaan hevosia nykyaikaisin menetelmin?
Oletko kiinnostunut palkitsemalla kouluttamisesta myös ratsastuksessa?

Tule mukaan Kuuranmäen koulutusryhmään, jossa koulutamme tilan aloittelevia ratsuhevosia. Työskentelemme myös jo ratsastettujen hevosten uudelleen koulutuksen parissa.
Vaikka kyseessä on ratsun koulutuksesta, aloitamme maasta ja siirrämme sitten opetetut asiat selkäänkin. Luvassa on varusteisiin ja ratsastajaan totuttamista, maasta- ja liinatyöskentelyä, puomeja ja kavalletteja, maastajumppaa, maastoiluun opetus, autoihin opettamista jne. jne. Osallistujat saavat kokonaisvaltaisen kuvan nuoren hevosen yleissivistyksen ja luottamuksen rakentamisesta.

Milloin? Maanantaisin klo 10-13, perjantaisin klo 18-21 ja kerran kuussa sunnuntaisin klo 10-15. Aloitamme ma 20.8.

Sunnuntain koulutuspäivillä on teemat:

Syyskuun 2. pv: Lastauskoulun käytäntöpäivä. Pureudumme lastauskoulutuksen anatomiaan eri hevostemme kanssa. Päivän teemana on asteittainen siedättäminen, ruoka- ja rapsutuspalkintojen käyttö, koulutuksen järjestelmällisyys ja hevosen mielentilan tunnistaminen.
Syyskuun 23. pv: Maastatyöskentely: Notkeutta, motivaatiota ja parempaa suhdetta hevoseen.

Jatkamme sään salliessa läpi talven ainakin maanantain päiväryhmän ja sunnuntain teemapäivien kanssa (lämmin taukotila löytyy).

Missä? Kuuranmäen tila, Pohjois-Sipoo. Järvenpäästä 15 km, Nikkilästä  8 km ja Helsingistä 40 km. Julkisilla ei valitettavasti pääse lähelle mutta tiedustele hakumahdollisuutta esim. Nikkilästä tai Järvenpään asemalta (mitallberg@gmail.com).

Kenelle? Hevosharrastajalle, joka haluaa oppia lisää hevosten kouluttamisesta ja motivoimisesta. Tavoitteena on hevonen, joka on itse mielellään osallistumassa koulutukseen. Vaikka sinulla olisi oma hevonen tai kävisit muualla ratsastustunneilla, tämä koulutusryhmä sopii täydentämään osaamistasi.

Jollei oppimisteoria ja operantti kouluttaminen ole vielä sinulle tuttu asia, suosittelen samalla aloittamaan maanantai-iltojen Tietopohja kuntoon -luennoilla.

Kuka kouluttaa? Minna Tallberg, eläintenkouluttaja (AT), hevostenkouluttaja. Lue lisää Minnasta tästä: http://sempatia.fi/?page_id=249

Koulutuskerta koostuu sekä keskustelevasta teoriasta että käytännön kouluttamisesta, johon kaikki pääsevät halutessaan osallistumaan (jos haluat, saat toki vain seuratakin) – kahvitaukoa unohtamatta. Ryhmään mahtuu kerrallaan max 6 henkilöä, sunnuntain teemapäiville hieman enemmän.

Mitä maksaa? Yksittäisinä kertoina maanantai 35 e/krt, perjantai 45 e/krt, sunnuntai (5 h) 55 e/krt. 10 kerran kortti maanantaille 300 e ja perjantaille 400 e.

Miten ilmoittaudun? Miten saan lisätietoja? Laita YV Facessa (linkki), sähköposti mitallberg@gmail.com tai tekstari 050-520 3598. Jollen vastaa 2 päivän sisällä, ota yhteyttä uudelleen, viestejä hukkuu välillä uusien joukkoon!

Tervetuloa mukaan!

IMG_0884

 

Aloita tästä!

Kun menet tänään tallille, pihatolle, laitumelle tai missä hevonen nyt asusteleekaan, voit aina aloittaa uudelleen. Vaikka olisit tehnyt rutiinilla asioita jo kymmeniä vuosia, voit aina muuttaa ne tänään. Aloita siis paremman suhteen luominen hevoseesi tänään tai ensi kerralla, kun tapaatte.

Liikennevälineestä ystäväksi?

Meillä on hevosia kotona. Pieniä poneja, välikokoisia poneja, pieniä hevosia ja yksi iso hevonen. Kun juttelen tuttavien (ei-hevosihmisten) kanssa, joilla on vaikkapa lapsia, yleensä ensimmäinen kysymys on ”Voiko niillä ratsastaa”? Se on tämänhetkinen tehdasasetus ihmisten päässä. Olen selvästi sen verran pelottava ihminen, ettei kukaan toistaiseksi ole ehdottanut, että voisi tulla niillä ratsastamaan, sekin on kuulemma yleistä.

Hevonen on eläin. Yksilö, tunteva sellainen. Älykäs omalla tavallaan, sosiaalisesti nerokas. Sillä on parempi muisti kuin meillä, se on nopeampi ja kauniimpi (ok, tuo viimeinen on katsojan silmässä). Se ei enää ole pääasiallisesti liikenneväline: se on niin paljon muuta. Se tuntee tutut ihmiset ja sen pitää saada tutustua uusiin ihmisiin.

”Olet sitten ratsastusvastainen!”

No heh, tuon keksin ihan omasta päästäni. Toivottavasti kukaan ei ole niin tollo, että pitäisi minut tuon edellisen perusteella ratsastusvastaisena. Ratsastan itsekin. Minulla on kuitenkin joitain periaatteita [kukkahattuvaroitus] kuten se, että hevosella on oikeus siihen, että vain sille tutut ihmiset kiipeävät istumaan sen päälle. [/kukkahattuvaroitus] 

En tarkoita, ettenkö parhaani mukaan muuttaisi tätä halua kouluttamalla, siedättämällä, vastaehdollistamalla, totuttamalla jne. jne. ad infinitum. Haluan, että hevonen haluaa minut selkäänsä. Miksi?

Ensinnäkin, fiilis on silloin molemmilla aika erilainen. Voisin vetää tähän joitain vertauksia ihmisten välisestä kanssakäymisestä, mutten nyt viitsi. Kun hevonen haluaa, että ihminen kiipeää sen selkään (koska silloin se pääsee tekemään juttuja, josta voi saada [naksutinkoulutuspellevaroitus] ruokaa ja rapsutuksia [/naksutinkoulutuspellevaroitus]) se myös opittuaan ja koulutuksen jälkeen pystyy hahmottamaan, että on sille eduksi, että ihminen ei tipu sieltä. Se taas tekee ratsastuksesta aika paljon kivempaa ja turvallisempaa.

Miten opetat hevosen haluamaan, että ihminen pysyy kyydissä?

Sitäkin voi oikein hyvin opettaa. Kun nuori hevonen on oppinut, että ihminen voi kiivetä sen selkään ja se on oppinut pärjäämään paikallaan selässä istuvan ihmisen painon kanssa, teen yleensä pienen ”Jos pysyn, saat palkinnon” -koulutussession. Se menee lyhkäisyydessään näin: (Sopii myös vanhemmille, vuosikausiakin ratsastetuille hevosille.)

  • Heiluta hieman kättä tai jalkaa hevosen seistessä paikalla tai kävellessä. Äänimerkki ja ruokapalkinto/rapsutus (tästä eteenpäin Ä+RR)
    Älä etene seuraavaan vaiheeseen, ellei hevonen ole ihan rento
  • Toista 3-5 krt eri tavalla heiluttamalla, joka kerrasta Ä+RR
  • Heilu vähän ylävartalollasi, Ä+RR, 3-5 toistoa hieman eri suuntiin
  • Heilu enemmän, Ä+RR, toistoja
  • Opeta asteittain hevoselle, että voit heittäytyä halaamaan sen kaulaa, Ä+RR
  • Kun tämä kaikki sujuu ilman, että hevonen ihmettelee sen kummemmin, huomaat, että se alkaa jo vähän odottamaan heilumistasi. Tämä on tavoite! Vaihtele kuitenkin tässä vaiheessa eteenpäin liikkumisen ja reippaiden tehtävien ja tämän heiluriharjoituksen välillä, ettet opeta hevosta himmailemaan
  • Sitten loppuhuipennus: heittäydy hevosen lavalle ja heiluta jalkojasi, eli esitä tippuvaa ratsastajaa. Pysy kuitenkin selässä 4 kertaa 5:sta, jolloin Ä+RR joka kerrasta. Joka viides kerta tee hallitsemattuutta esittävä hallittu alastulo maahan asti, äläkä silloin syötä hevosta.

Mitä hevonen tästä oppii? Että (tämä on tärkein) ei haittaa, vaikka ihminen vähän heiluukin. Ja että jos ihminen pysyy kyydissä, palkinto tulee. Jos ihminen ei pysy, sekään ei ole vaarallista, mutta ei tule palkintoa. Tämä on jokahevosen erinomaisen hyödyllinen taito.

IMG_2797

Lastausluento Sipoo ma 23.7.2018

Pidän lastausluennon Pohjois-Sipoossa maanantaina 23.7.2018 klo 17-21. Ilmoittaudu:  https://holvi.com/shop/sempatia/product/9d4950acadf7b57e8904073dd185dc55/

Mitä luennolla käsitellään?

Hevosia voidaan opettaa lastaukseen monilla kymmenillä tai sadoilla tavoilla. Koska minulle eettinen toiminta on tärkeä ja turvallisuus myös, koulutan hevosta itse haluamaan traileriin ja seisomaan siellä mahdollisimman rennosti.

Seuraavaksi siedätän hevosta erikseen häiriötekijöihin ja yleistän opitun huolella. Tällä tavalla saan hevosesta sellaisen, että se todellakin osaa mennä traileriin ja pysyä siellä ja se useimmiten vieläpä valitsee lastausharjoittelun ennen hevoskavereiden kanssa laitumella olon.

Tärkein periaate on, että lastauksenkin tulee olla hevoselle ja omistajalle mahdollisimman vähän stressiä aiheuttavaa ja siten turvallista.

Esimerkkitapaus videolla on 9-vuotias tamma, joka jännitti traileria. Videolla näkyy sen neljäs harjoittelukerta, jolloin tärkein oli jo saavutettu: Tamma piti traileria turvallisena ja miellyttävänä paikkana – jopa niin paljon, ettei se tullut sieltä edes houkuttelemalla pois!

Tämä on vain yksi pieni osa lastauskoulua, mutta edellytys sille, että loppukoulu voidaan käydä loppuun. Koska tämä tamma on luottavainen ja hyvin käsitelty ja koulutettu, se seuraavana päivänä jo tottui häiriöihin ongelmitta ja matkustikin. Jatkamme harjoituksia sen kanssa.

 

Hinta: 30 e (sis. ALV)

Luennolla käymme läpi mm. seuraavaa:

Onnistunut lastaus

Miksi lastaus ja kuljetus ovat hevoselle vaikeita

Oppimisesta lyhyesti

Estämisen ja kouluttamisen ero

Tunnista jännittyminen

Milloin on pakko?

Turvallinen kuljettaminen

Hyvän harjoitusympäristön luominen

Perustaidot ennen lastausharjoittelua

Ennakkoharjoitukset

Oikean mielikuvan luominen

Opeta hevonen luottamaan sinuun

Sisäänmenon vahvistaminen

Seuraavaksi kontrolli

Kun sisäänmeno sujuu, jäljellä on vielä:

Vaikeusasteet eli häiriöt, yksi kerrallaan

Takapuomista eteenpäin

Liinoista eteenpäin

Lähettäminen

Yleistäminen

Hevonen lajina: yleistäminen

Pakko mennä, vaikkei heti haluaisi

 

Mukaan matkalle

Auto ja traileri

Lastaustaidon ylläpitäminen

 

Kiinnostuitko järjestämään luennon omalla paikkakunnallasi? Se onnistuu!
Pyydä lisätietoja minulta, p. 050-520 3598 tai mitallberg@gmail.com

lastaus_r

Kysely!

Linkki kyselyyn: https://fi.surveymonkey.com/r/S7HCNGN

Kartoitan kiinnostusta hieman erilaisille hevosharrastusmuodoille. Tavoitteena olisi löytää mukaan myös uusia hevosharrastajia, joille räätälöin sopivat tavat harrastaa. Mikä sinua kiinnostaa?

Tein nyt aiheeseen liittyvän pienen kyselyn. En kerää enkä säilytä siihen liittyen mitään henkilötietoja (joten jos olet aina halunnut sanoa jotain, siihen on nyt oiva tilaisuus!).

Jos sinulla on muutama minuutti ylimääräistä, käy vastaamassa! Se auttaa minua paljon.

IMG_9678.jpg

Haikeus.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän on ikävä. Ihmisiä, koiria, hevosia. Aina välillä ikävä tuntuu enemmän, ja kiitollisuus seuraa käsi kädessä. Kiitos hevosille, että olen saanut tuntea teidät. Hoitohevoseni lapsena – Bohis, Tuukka, Eppu, Fie, Nita, Windy. Meillä asuneet hevoset, jotka kaikki viilettävät nyt toivottavasti niillä vihreimmillä niityillä – Pinni, Ella, Molly, Hopsi ja Pilkku. Muistan teitä niin kauan kuin elän. 

Hauska rotukirjo noissakin on, nyt kun kirjoitin ne ylös. Tinker, suokki, täykkäri, tanskalainen pv, irlantilainen pv. Shettis, arabi, ruotsalainen työhevonen, lusitano, British Spotted Pony. Kaikenkokoisia ja kaikennäköisiä. Erilaiset historiat, erilaiset luonteet ja tavat reagoida. Yhteistä silti enemmän kuin muilla eläimillä. Hevoset. Aina läsnä, vaikka ovatkin jo lähteneet.

08_07_03_5789

Käynnistä!

Emme ole nyt käynnistämässä autoa tai muuta sellaista vaan ajattelin kirjoittaa käynnistä jotain. Hevosen käynnistä. Askellajista. Siitä tylsästä, hitaasta askellajista, missä hevoset (mokomat) itse saadessaan päättää liikkuvat suurimman osan ajasta.

Ensin linkki hyvään animaatioon ja tekstiin käynnistä: http://www.classicaldressage.co.uk/The-Horse-s-Gaits/the-horse-s-gaits.html [linkki]

Linkki Silke Rottermannin kirjoittamaan eversti Carden juttuun Dressage Todayssa: https://dressagetoday.com/instruction/walk-queen-gaits-25489 [linkki]

Mitä käynnistä? 

Kaikki. Ensinnäkin, käynti on monessa tilanteessa hevosen mieluisin askellaji ja sitä kannattaisi käyttää hyödyksi. Kun hevonen saa kävellä, sen pää, jalat ja ruuansulatus nauttivat. Oma hypoteesini on, että pitämällä käyntitaukoja parin-kolmen minuutin välein kaiken työskentelyn ajan, hevoset kestäisivät sitä varsinaista työtään sekä fyysisesti että henkisesti paremmin.

IMG_1666Lihava suokki ja pv lampsivat laitumella. Kumman käynti on puhtaampi?
Vastaus: Suokin, sillä on jo paino tullut pois vasemmalta takajalalta. Kimon käynti on passitahtisempi (=ei puhdas).

IMG_7417.jpgHevonen käynnissä, kootummassa sellaisessa. Kyllä, olen sitä mieltä, että esiintyvien taiteilijoidenkin olisi hyvä käyttää kypärää ja satulakin on hevosen selälle hyväksi. Mutta vaikka häntä vähän viuhuukin, mielestäni tuo on erinomainen kuva puhtaasta, nelitahtisesta, kootusta käynnistä. Muista tämä jalkojen asento.

Miksi käynnillä on väliä?

Käynti kertoo, mitä hevosen loppukehossa tapahtuu. Jos käynti on passimainen, hevosen rangassa on jäykkyyttä. Joko siksi, että vamma tai lihasjumi oireilee liikkumista haittaavasti tai siksi, että apuohjat tai ratsastajan käsi rajoittaa hevosen pään luontaista liikettä (= huono juttu). Se heijastuu käynnin puhtauteen ja laatuun. Käynti on ratsastuksen laadun paras diagnoosiväline!

Katsotaan seuraavaa kuvaparia:

 

Ne eivät ole aivan samasta askelvaiheesta, vasempi kuva on otettu hiukan aikaisemmassa, mutta ero näkyy silti. Sama hevonen, sama ratsastuskerta. Vasemmanpuoleinen kuva on alussa, oikeanpuoleinen lopussa. Vasemmassa kuvassa näkyy selvästi käynnin passimaisuus (= saman puolen jalat liikkuvat enemmän samaan aikaan), oikeassa kuvassa käynti on jo paljon puhtaampi. Näin sen kuuluukin mennä: työskentelyn tarkoitus on auttaa hevosta pääsemään notkeammaksi ja paremmin voivaksi.

Edellä olevan kuvaparin ratsastaja on eversti Carde, joka edelleen on yksi ehdottomasti parhaimpia näkemiäni ratsastajia. En ole koskaan nähnyt hevosta, joka ei hänen ratsastuksensa lopussa olisi paremmin liikkuva kuin sitä ennen.

Koottu käynti

Keppihevoseni on se, miten syy- ja seuraussuhteet joskus käsitetään väärin. Käynnissäkin se, että hevonen liikkuu koottuna, hyvässä tasapainossa, niskastaan rentoutuneena häntään asti, saa hevosen pään olemaan melkein paikallaan sen kehoon nähden. Mutta se on kokoamisen seuraus, ei syy kokoamiseen. Hevosta ei saa kokoamaan pitämällä sen päätä paikallaan käsillä tai sivuohjilla. Se ei toimi. Päinvastoin: rajoittamalla hevosen pään ja kaulan liikettä käynnissä ja laukassa askellajien puhtaus kärsii.

Aloita siis kootun käynnin opettaminen samoin kuin mitä tahansa asiaa: palkiten oikeasta suunnasta, vahvistamalla aktiivista liikkumista, käyttämällä eteen-alas-venytystä rentouttavana ja palkitsevana liikkeenä kootumpien askeleiden välissä. Sillä tavalla pääseekin joskus perille eli itse asiaan: koottuna, ylväänä, tyytyväisenä käyntiä astelevaan hevoseen, jonka käynti on sekä koottu että säilyy puhtaana eli nelitahtisena.

Harjoittelu, joka ei tunnu puurtamiselta

Hain kirjoittajakurssille, johon piti kirjoittaa hakemuskirje. Se oli avartava kokemus: Tajusin itsekin vasta silloin, miten paljon olen elämäni aikana kirjoittanut. Huvittavaa tästä teki sen, että kirjoitin hakemukseen ensin lauseen ”Kirjoittaminen on aina tuntunut helpolta, enkä ole sitä tarvinnut harjoitella.” Sitten tajusin, että eihän se niin mennyt. Olen harjoitellut kirjoittamista koko elämäni, siitä lähtien kun opin 6-vuotiaana kirjoittamaan. Oleellista on, ettei se koskaan ole tuntunut harjoittelemiselta.

Miten harjoittelusta tulee puurtamista?

Itsekin ajattelin siis, etten ole harjoitellut kirjoittamista. Miksi? Koska tarve kirjoittaa on minulla juuri sitä: Tarve. Samalla mietin, miten eläintenkin kanssa työskentelystä saisi mahdollisimman vähän puurtamista ja mahdollisimman paljon leikkiä. Sillä leikkikin on tarve, kuten liikkuminen, ravinnon hankinta, tai minulla kirjoittaminen.

Vedän tässä johtopäätöksiä itseni perusteella, joten ottakaa tämä vähän enemmän kuin hyppysellisellä suolaa. Omalla kohdallani varmin tapa tehdä jostain asiasta vastenmielinen on pakko. Pakko ”myrkyttää”. Jos saan olettaa, tämä asia on todennäköisesti lajista riippumatonta ja yksi syy siihen, että moni hevonenkin suorittaa vähimmäisenergiamäärällä, innottomasti, vain patisteltuna. (Tähän on toki monia syitä, sopimattomat varusteet ja muut hevosen kivut varmasti ykkössyynä.)

Onko työstä tullut hevoselle puurtamista?

Eli mitä jos kaikkien ratsastajien kesähaaste olisikin, miten saan hevosen innostumaan työnteosta pakkoa vähentämällä ja palkitsevuutta lisäämällä? Tähän on muutamia ohjeita tahmatassuhevosten kanssa painiville:

  • Tarkista, että hevonen voi liikkua (ratsastajan käsi myötää ennen eteenpäin pyytämistä, varusteet sopivat, hevonen ei ole kipeä)
  • Aloita palkitsemalla (äänimerkki + pysähdys ja rapsutus tai ruokapalkinto) hevosta, kun se lähtee liikkeelle
  • Siirry muutaman toiston jälkeen siihen, että pyydät hevosta liikkeelle, pyydät sitä sitten liikkumaan vielä vähän reippaammin ja palkitset
  • Muutamien toistojen jälkeen siirry siihen, että pyydät hevosta ensin eteen, sitten vaikka kääntymään ympyrälle, sitten taas liikkumaan reippaammin eteen – ja sitten vasta palkitset (äänimerkki + pysähdys ja rapsutus tai ruokapalkinto)
  • Keskity vähän aikaa pelkästään siihen, että opetat hevosta liikkumaan kunnolla eteen. Se on yleensä hevosellekin palkitsevaa: sen on paljon helpompi tehdä ratsastettuna erilaisia liikkeitä, kun sillä on riittävästi draivia.

 

IMG_7649.jpgKouluratsuori De Noir hyppää Equitana-messuilla.

Kuljettamisen muistilista

Aina ei pysty valitsemaan, mutta usein voi. Tässä siis lyhyt muistilista hevosen kuljettamisen valinnoista:

  1. Älä kokeile, meneekö hevonen kyytiin. Kouluta sitä järjestelmällisesti menemään mielellään autoon tai traileriin jo ennen kuljetustarvetta.
  2. Lajitoverin kanssa kuljettaminen on aina parempi kuin yksin kuljettaminen
  3. Kuorma-auto on aina parempi kuin traileri
  4. Jotta hyvin lastautuva hevonen pysyisi hyvin lastautuvana, harjoittele kuljetuskertojen välissä ilman sitä rankaisua, mikä kuljettaminen käytännössä aina on
  5. Jokainen kuljetuskerta on hevoselle stressi ja terveysriski, vaikka hevonen olisi kuinka hyvin koulutettu ja totutettu. Kuljeta siis esimerkiksi mielummin valmentaja hevosen luo kuin toisin päin.
  6. Varmista, että hevonen pystyy laskemaan päätään kuljetuksen aikana. Se edistää liman poistumista hengitysteistä ja vähentää riskiä ns. kuljetuskuumeelle.

lastaus_r_28 kk pre/lusitanoristeytysvarsa harjoittelee lastautumista.

Pitääkö hevoselle syöttää nameja?

Hevosalan koulutukseen tuli uusi tutkinnon osa: Hevosten koulutus [linkki], jossa tutkinnon suorittajan tulee hallita laajasti eri tapoja kouluttaa hevosia. Tämä on mielestäni tosi hyvä juttu: Mitä enemmän ihmisellä on eri menetelmiä hallussaan, sitä vähemmän hänelle tulee umpikujia hevosen kanssa. Mitä enemmän hevosten kanssa tekemisissä olevat ihmiset näkevät, kuinka nopeasti hevonen motivoituneena oppii, sitä paremmin hevonenkin voi. Naksutinkoulutus ja positiivinen vahviste ovat nykyaikaa myös hevosten kanssa.

Mutta otsikon kysymykseen vastaukseni on kuitenkin ei, ei tarvitse. Jos itse haluaa, on ihan ok olla syöttämättä hevoselle koulutuksen aikana nameja lainkaan. Jos haluaa käyttää toimivia palkintoja saadakseen hevosen oppimaan paremmin ja yrittämään enemmän, kesäisin hyvästä kohdasta rapsuttaminen on useimpien hevosten mielestä oikein käypä palkinto.

Ilmankin pärjää: hevosten kanssa on käytetty negatiivista vahvistetta eli paineen poistoa koulutuksessa ”aina”. (Tosiasiassahan vanhat hevostenkoulutusoppaat ovat useimmiten käsitelleet myös niitä ruokapalkintoja, eli uusi keksintö se ei ole.)

Pidä kuitenkin mielessä, että…

…jos käytät pelkkää painetta ja sen poistoa opettamaan hevoselle, mitä haluat, se vaikuttaa suhteeseesi hevoseen ja hevosen käsitykseen sinusta. Voi siis olla, että jos hevosen ainoa palkinto on saada olla rauhassa, se alkaa arvostamaan sitä enemmän ja enemmän. Silloin pahimmillaan hevonen voi alkaa pitämään kaikkea työskentelyä ikävänä ja laitumelta tuloakin kurjana juttuna, koska se johtaa johonkin lievästi ikävään tapahtumaan. Haluatko sinä olla se asia, josta eroon pääseminen on palkitsevaa – vai jotain muuta?

Jollei siis ole jotain painavaa käytännön syytä, miksei halua käyttää ”oikeita palkintoja” hevosen kanssa, suosittelen lämpimästi käyttämään niitä. On aivan erilaista hakea sellainen hevonen töihin, joka itsekin haluaa osallistua tapahtumaan ja tulee laitumellakin laukassa portille.

On aivan erilaista ratsastaa hevosta, joka hörisee innoissaan tehdessään jonkun vähän vaikeamman tehtävän, koska on oppinut sen johtavan palkintoon. Ja on aivan erilaista lastata hevosta, jonka mielestä traileriin meneminen on hauskaa.

On aivan erilaista kouluttaa hevosta, joka itse haluaa olla mukana.

Kirjoitan tästä aika usein, sillä se on hevosharrastuksessa mielestäni tosi olennainen asia. Minusta on aina hämmentävä tavata hevosia, joille olen ilmaa. Jos silloin ainoa tapa kiinnittää hevosen huomio olisi paineen käyttö, voisin kyllä opettaa hevosen katsomaan minua aina, nopeastikin. Riittää, kun rankaisee hevosta paineen aloittamisella silloin, kun se katsoo muualle ja lopettaa paineen, kun hevonen katsoo. Ei se kuitenkaan olisi sama asia. Ei hevoselle, eikä ihmisellekään.

Ihmisellekin on palkitsevaa olla merkityksellinen.

Mikä naksutinkoulutuksessa ärsyttää?

Joskus kuulen vastakkainasettelusta ”perinteisen hevostenkäsittelyn” ja naksutinkoulutuksen välillä. Itse käytän mielelläni kaikkia menetelmiä, mitä eläinten kanssa on osoitettu toimiviksi ja eläinystävällisiksi, enkä näe siinä mitään ristiriitaa. Tiedän, että monia ärsyttää se into, millä positiivisesta vahvistamisesta ja naksutinkouluttamisesta innostuneet hevosharrastajat ajavat asiaa mutta ymmärrän senkin: Kun on löytänyt jonkun mahtavan jutun, ilosanomaa jakaa mielellään kaikille. Se voi tuntua monelta ärsyttävältä.

Se, mihin itse haluaisin kuitenkin puuttua, on muiden koulutustapojen paheksuminen. Vaikka ihminen ei koskaan syöttäisi hevoselle yhtään porkkanaa, hän voi silti olla hevosystävällinen ja taitava ratsastaja ja hevosten kouluttaja. Tai sitten ei – mutta ei se porkkanoiden syöttäminenkään silloin auta, vaan lisäopin hakeminen. Jokainen voi oppia vielä paremmaksi. Paheksunnalla saa kuitenkin yleensä aikaan vain vastustusta.

Lyhyesti siis: Katso, ennen kuin toteutat. Etsi itsellesi ja hevosellesi toimiva menetelmä ja kokeile. Löydä itsellesi ja hevosellesi parhaita tapoja harrastaa. Kun perehdyt uuteen menetelmään, yritä nähdä termien taakse: Mitä hevosen kannalta tapahtuu?

ou_6576_pHevosta palkitaan ruokapalkinnolla ratsastuksen yhteydessä. Luulen, että kymmenen vuoden sisällä ruokapalkintojen järkevä käyttö kuulu jokaisen ratsastuskoulun perusopetukseen.

 

Valokuvien vuoro.

IMG_9022
Kyllä meidän hevoset juoksivat päästessään keväällä laitumelle. (Ei, tuo ei ole tiikerinkirjava hevonen. On mutainen.) IMG_2029
Meillä kävi 8-viikkoisia kultaisianoutajia kuvattavana. IMG_1340Kävin kuvaamassa karhuja. Tämä emo toi pienet poikasensa näytille.

Kuvaan tilauksesta hevosia, koiria, kissoja ja ihmisiä sekä muita eläimiä. Pidän eniten luonnonvalosta ja luonnollisesta ympäristöstä. Jos tarvitset kuvia, ota yhteyttä! P. 050-520 3598 tai mitallberg@gmail.com (Gmaililla on yli-innokas roskapostin suodatin joten jos minusta ei kuulu, laita vaikka tekstari…)