Go Tanska go! Turpahihnauutisia.

Ei-hevosihmisille tiedoksi: kun hevosilla ratsastatetaan tai ajetaan, niiden turvan ympärille kiinnitetään rutiininomaisesti nahkahihna, joka estää niitä avaamasta suutaan. Tämän hihnan nimi on turpahihna.

Tanskan ratsastajainliitto (www.rideforbund.dk) teki vuosina 2014-2015 yli kolmen tuhannen kilpailuihin osallistuvien hevosten suututkimuksen kilpailusuorituksen jälkeen. Tutkimuksessa todettiin, että kireä turpahihna ja vauriot hevosen suussa kulkevat käsi kädessä ja päätettiin, että turpahihnan kireyteen aletaan kiinnittämään huomiota, ettei hevoset saisivat vammoja liian kireistä hihnoista.

Tulosten kokoamisessa on mennyt aikaa mutta tämän vuoden alussa pidettiin jo kilpailujen toimihenkilöille koulutus, jossa heitä ohjeistettiin turpahihnan kireysmittarin käytössä. Linkin kuvassa näkyy vieläpä, että kireys mitataan sieltä mistä pitääkin eli nenäpiin päältä (tämä on vinoilua FEI:lle, joka on jossain välissä ohjeistanut mittaamaan posken kohdalta, joka on kerrassaan typerää, sillä pehmytkudos antaa periksi ja käytännössä suitsituksen tarkastajan on mahdoton olla saamatta sormea väliin siitä kohtaa mitattuna. Mikä oli epäilemättä tarkoituskin.)

Myös maamme valtalehti Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain artikkelin, jossa haastateltiin useampia henkilöitä aiheena hevosen suun terveys ratsastuksessa ja raviurheilussa. Aihe on pinnalla ja hyvä niin!

Suomen Ratsastajainliiton jäsenseura Operantit ratsastajat ry. teki jo helmikuussa 2016 ehdotuksen, jossa esitettiin turpahihnojen suurimman sallitun kireyden määrittelemistä ja tarkistamista. (linkki pdf-tiedostoon)

 

Onnistuneen hevostelun kolme periaatetta

  1. Pidä tekojasi ja reaktiosi rauhallisena.

    Olet tekemisissä monisatakiloisen pakoeläimen kanssa ja sillä on turvallisin olo rauhallisessa seurassa. Tiedän, ettei kukaan voi (ainakaan kertaheitolla, jos muistutatte niin kerron Huutavat Lapset Kaupassa -esimerkkini joskus) vain päättämällä muuttaa tunteitaan mutta käyttäytymiseesi voit useimmiten vaikuttaa.

  2. Ellei asiat suju, tarkista ainakin nämä asiat:

    Onko hevonen kipeä? Oletko varma, ettei se ole? Esimerkki: Tutkimuksesta riippuen 40-85% hevosista on vatsahaava. (Älä masennu: moni kipu on löydettävissä ja hoidettavissa ja sen jälkeen moni ongelma poistuu itsestään tai hyvin vähällä kouluttamisella).

  3. Osaako hevonen? Oletko varma? 

    Jos hevonen on joskus oppinut jotain, se on voinut oppia myös siitä pois. Silloin sitä pitää kouluttaa. Hyvä puoli tässä on se, että hevonen oppii nopeasti ja muistaa hyvin. Yleistäminen on se, mihin hevosten kanssa menee aikaa.

Usko pois, tällä pääsee jo pitkälle. Jos vielä pidät mielessä, millainen eläin hevonen on ja miten se käyttäytyy, pääset vielä pidemmälle.

Lumi <3

Oi miten ihanaa, lumisade! Meillä etelässä oli hevosten tarhat jäätyneet paikoin aivan kamalaksi koppuraksi ja eiköhän sitten yhdelle hevoselle paukahtanut kaviopaise sen seurauksena (tai jostain muusta syystä, esimerkiksi se monen kuukauden vesisade, joka liotti kavioita). Nyt sekin näytti jo vähän tyytyväisemmältä. Koirat on suunniltaan ilosta.

(En voi uskoa, että laitoin sellaisen sydämen otsikkoon. Olkoot nyt. Lumi herättää suuria tunteita!)

Lastauskoulu 1: Lähestyminen

Linkit edellisiin osiin, lue ensin tässä järjestyksessä:
https://minnatallberg.com/2018/01/01/lastauskoulu-onnistunut-lastaus

https://minnatallberg.com/2018/01/02/lastauskoulu-1-miksi-hevonen-ei-lastaudu/

https://minnatallberg.com/2018/01/03/lastauskoulu-1-oppimisesta-lyhyesti/

Tiedämme kaikki, miten lastaus sujuu ihannetapauksessa. Jos kuitenkin hevosesi ei vielä osaa lastautua (joskus kuulee sanottavan, ettei hevonen halua lastautua mutta silloin on samasta asiasta kyse: hevonen ei vielä osaa lastautua eli sitä pitää kouluttaa haluamaan traileriin) niin unohda sisälle meno vähäksi aikaa.

Miksi näin? Koska pääset nopeimmin lopputulokseen, kun jaat opetettavan asian pieniin osiin. Pilko siis sisälle meno askeleisiin ja palkitse hevosta joka askeleesta kohti traileria. Jos hevonen ei vain halunnut sisälle, kohta se haluaa.

Saadessaan palkinnon (RR eli ruokaa tai rapsutusta) hevosen motivaatio mennä sisälle kohoaa. Jos se alussa vain halusi olla mielummin ulkopuolella, kohta se haluaa mielummin olla sisällä (koska vain siellä tulee RR). Anna herkku tai rapsuta hevosta aina heti, kun se ottaa askeleen traileria kohti ja jollei se niin tee, vie traileri tai hevonen kauemmaksi toisistaan ja aloita sieltä.

Entä jos tämä ei toimikaan? Jos palkitset hevosta joka askeleesta kohti traileria, mutta se silti pysähtyy eikä ota sitä seuraavaa askelta? Silloin kyseessä ei ole pelkästä uuden asian kouluttamisesta tai riittävän neutraalin asian muuttamisesta toisenlaiseksi vaan siitä, että hevonen on jo oppinut trailerin olevan ikävä paikka.

Ennen kuin tässä kohtaa viillät ranteita auki Huonona Hevosenomistajana, hengitä syvään pari kertaa. Muistuta itseäsi siitä, että hevoselle kuin hevoselle trailerissa matkustaminen on rankaisu.

Voit kuitenkin kouluttaa hevosta niin, että se siitä huolimatta menee mielellään traileriin, mutta nyt sinun pitää paitsi vastaehdollistaa (= RR joka askeleesta kohti traileria) myös siedättää (= asteittain totuttaa hevosta eli opettaa sille, että traileri on ihan turvallinen eikä enää aina niele hevosta tärisevään kyytiinsä kiukkuisten tai jännittyneiden ihmisten saattelemana).

Vie siis hevosta kauemmaksi ja aloita askel = RR uudelleen kauempaa. Yritä huomata, milloin hevonen vähän hidastuu ja katselee traileria yhtään jännittyneempänä. Jää siihen ja pyydä hevosta vaikka kumartamaan trailerille, laskemaan ja nostamaan päätään, koskettamaan jo aiemmin opetettua kosketusesinettä tms. ja palkitse niistä kaikista asioista, kunnes se siedättyy eli tottuu ja rentoutuu. Palaa sitten siihen, että palkitset askeleesta traileria kohti.

Niin kauan kuin hevonen kokee trailerin yhtään painostavana, sinulla on käytössäsi myös erinomainen paineen poisto. Opeta siis hevoselle, että kun se lähestyy traileria, se pääsee siitä kauemmaksi (negatiivinen vahviste = paineen poisto). Sano vaikka sille ”Pois” ja pyydä sitä kääntymään pois, taluta se muutamia metrejä kauemmaksi ja anna sen olla siellä hetken.

Samalla opetat hevoselle monia asioita lastauksesta. Opetat sille, että trailerinkin lähellä on turvallista olla. Opetat sille, että sinun ohjeita kannattaa seurata ja että hevoselle käy silloin ihan hyvin. Näin hevonen oppii tuntemaan olonsa turvalliseksi lähelläsi ja se oppii luottamaan sinuun. Mitä enemmän harjoittelet näitä asioita tietoisesti, sitä paremmin yhteiselonne sujuu – lastauksessa ja muualla.

laaja_4882

Lastauskoulu 1: Oppimisesta lyhyesti

Linkit edellisiin osiin, lue ensin tässä järjestyksessä:
https://minnatallberg.com/2018/01/01/lastauskoulu-onnistunut-lastaus

https://minnatallberg.com/2018/01/02/lastauskoulu-1-miksi-hevonen-ei-lastaudu/

Kun lähdet lastauskouluttamaan hevosta – ja jokainen lastauskerta on lastauskouluttamista – niin pidä mielessä, että hevonen oppii koko elämänsä ajan. Joka kerrasta. Mutta pidä mielessä myös, että kaikista tärkein asia hevosen ja ihmisen yhteiselon sujuvuuden kannalta on se, että hevosen luottamus ihmiseen säilyy ja mielellään koko ajan vahvistuu.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka koulutus itsessään on tärkeää ja se, että hevonen oppii oikeita asioita niin ehkäpä vielä tärkeämpää on henki, joka koulutuksessa vallitsee. Käy aina läpi: Onko hevosella turvallinen olo? Onko sinulla turvallinen olo? Jos jommalla kummalla ei ole, voisiko asialle tehdä jotain?

Jotta hevonen voi oppia lastautumaan rennosti, harjoituspaikan pitää olla alussa sellainen, että hevonen on rento. Jos hevonen on rento tallinpihassa ja kentällä hieman jännittynyt, aloita lastausharjoittelu tallinpihassa. Vasta kun hevonen osaa jonkun osa-alueen lastauksesta kannattaa yleistää eli opettaa hevonen esimerkiksi lähestymään traileria tai menemään sisälle myös eri paikoissa.

Itse kouluttaminen…

…on yksinkertaista, muttei helppoa. Sinun pitää opettaa hevosta haluamaan samaa kuin sinä eli käytössä pitää olla vahviste, joka kelpaa hevoselle. Jollekin tämä on rapsutus, monelle ruoka. Sitten sinun pitää osata siedättää eli edetä pienin askelein hevosen tottumisen tahdissa. Muuten voi olla, että hevonen oppii menemään jännittyneenä kyytiin ja hevosen kokoisen eläimen kohdalla jännittyminen on melkein aina huono juttu.

Jännittynyt hevonen on herkempi säpsähtämään, regoi suuremmin ympäristön tapahtumiin ja on ihmiselle ja itselleen aina epäturvallisempi kuin mieleltään rento hevonen. Koska lastauksessa olemme aina viemässä hevosta todella rajattuun tilaan, turvallisuusnäkökohdat täytyy ottaa entistä paremmin huomioon.

Vahviste vahvistaa käytöstä, palkinto motivoi

Käytät sitten rapsutuksia tai paineen poistoa vahvisteena, toinen lisää hevosen motivaatiota osallistua koulutukseen eli vahvistaa myös sinun ja hevosen suhdetta, toinen ei. Itse olen päätynyt käyttämään monessa asiassa yhdistelmää paineen poistoa ja palkintoja, mutta lastauskoulutuksen alussa käytän yleensä pelkkää palkintoja, ellei hevosella ole jo ikäviä kokemuksia lastauksesta (silloin käytän myös trailerista kauemmaksi pääsemistä paineen poistona, kun hevonen itse lähestyy sitä). Miksi?

Koska lastautuminen on hevoselle lajityypillisesti vaikea tehtävä ja aina on olemassa pieni riski siihen, että hevonen säikähtää jumissa olemista. Silloin on parempi jos hevosella on alusta asti se [väärä] käsitys, että juuri traileriin meno on täysin vapaaehtoista ja itse asiassa hevosen oma ideakin. Tuntuu siltä, että se auttaa hevosta kestämään pieniä vaikeita kohtia koulutuksessa ja kuljetuksessa myöhemmin.

Seuraavaksi lähdemme kouluttamaan eli ensimmäinen tehtävä: Lähestyminen.

Lastauskoulu 1: Miksi hevonen ei lastaudu?

Linkit ensimmäiseen osaan, lue ensinä:
https://minnatallberg.com/2018/01/01/lastauskoulu-onnistunut-lastaus

Hevonen on eläin, joka elää toisten hevosten seurassa ja pakenee juoksemalla. Vasta toissijaisesti se puolustautuu. Hevonen jännittyy helposti, kun se tuntee olevansa kiinni vailla pakomahdollisuutta. Kaikki nämä hevosen luontaiseen käytökseen kuuluvat ominaisuudet vaikuttavat siihen, että lastausongelmaisia hevosia on paljon. Se on niille lajityypillisesti vaikea tehtävä.

Mitä vaikeampi tehtävä, sitä enemmän täytyy kouluttaa

Tässä maassa jokainen pystyy valitsemaan hevosten kanssa olemisen. Se antaa meille mahdollisuuksia – mutta myös velvollisuuksia. Koska kenenkään henki ei ole hevosesta riippuvaa meillä on mielestäni velvollisuus antaa hevoselle niin hyvän elämän kuin mahdollista.

Tähän sisältyy se, että hevoselle koulutetaan kaikkia niitä asioita, mitä sen halutaan tekevän. Tietoisesti koulutetaan: Ei oleteta, että hevonen luontaisesti osaa. (Ja jos on itse taipuvainen uskomaan, että hevonen luontaisesti osaisi jotain, mitä ihminen haluaa sen tekevän, niin lastaus nyt ainakaan ei kuulu näihin asioihin.)

Vaikeusaste = koulutusaika ja -vaiva

Eli tehtävä lastaus = vaikea = koulutusaika pitkä. Ei se sen kummempaa ole. Jos sinulla on hevonen, joka menee rennosti traileriin (ks. Onnistunut lastaus, linkki) ja pysyy siellä halutun ajan, se on hienoa. Suosittelen ylläpitämään taitoa liittämällä siihen harjoittelukertoja, jossa hevonen menee sisälle muttei joudu matkustamaan. Hevonen voi kyllä tottua matkusteluunkin, mutta heiluva lattia on aina oppimismielessä rankaisu. Jos tehdään kuten 1980-luvulla eli laitetaan hevonen traileriin ja lähdetään mahdollisimman nopeasti ajamaan (varsinkin jos hevonen vähän kolistelee), ”että se saisi muuta ajateltavaa,” hevonen ketjuttaa sisäänmenon ja heilumisen. Toistojen myötä se voi oppia, ettei sisälle kannata mennä.

Eli ylläpidä hevosen hyvä lastaustaito viemällä se sisälle, antamalla sille siellä ruokaa ja pyytämällä sitä ulos ennen kuin ruoka on loppu. Silloin hevoselle jää yleensä halu mennä uudelleen sisälle. Hyvin tehty lastausopetus tähtää siihen, että hevonen on mielummin trailerin sisällä kuin sen ulkopuolella, kuten Ritva-poni videolla.


<p><a href=”https://vimeo.com/232172274″>Trailer Loading Training, Minna Tallberg</a> from <a href=”https://vimeo.com/minnatallberg”>Minna Tallberg</a> on <a href=”https://vimeo.com”>Vimeo</a&gt;.</p>

Lastauskoulu: Onnistunut lastaus

Millainen on onnistunut lastaus? Omasta mielestäni se on sellainen, missä sekä ihmisellä että hevosella on turvallinen olo. Molemmat tietävät, mitä tulee tapahtumaan, missä järjestyksessä ja millä tavalla. Molemmilla on tehtävänsä ja hevonen pystyy ennakoimaan, mitä tulee seuraavaksi.

Ihan konkreettisesti mielestäni onnistunut lastaus on sellainen, jossa hevonen odottaa trailerin tai auton ulkopuolella, kunnes se saa luvan mennä sisälle. Heti luvan saatuaan se meneekin. Ja se seisoo rentona sisällä, kunnes sitä pyydetään ulos, kesti sisällä olo minuutin tai tunnin.

Miten me kaikki sitten pääsemme tähän lopputulokseen?

Harjoittelemalla. Järjestelmällisesti, suunnitelmallisesti, hevosyksilön lähtötasoa kunnioittaen. Ilman egoa, kunnianhimoa, kiirettä tai kuvitelmia siitä, mitä hevonen ajattelee. Silloin lastausharjoittelu voidaan pitää päivän tai viikon kohokohtana, rentona ja kivana yhdessäolon muotona, jossa molemmilla osapuolilla on toisistaan parempi kuva sen jälkeen kuin sitä ennen.

Tuntuuko utopistiselta? Jokainen, joka on ollut hevosten kanssa yhtään pidempään tekemisissä on yleensä tavannut jonkinlaisen lastausongelmaisen hevosen tai törmännyt siihen, ettei hevonen menekään traileriin. Olen sanonut sen aiemmin ja sanon uudelleen: traileriin meno on yksi aivan vaikeimpia asioita, joita oletamme hevosemme tekevän. Sitä pitää harjoitella paljon. (Lupaan muuten harjoitella kaikilla omillakin hevosillani lastausta tänä vuonna enemmän. Joukossa on pari korjauskoulutettavaakin, molemmilla sama syy nihkeyteen: klinikkareissu kipeinä. Silloin täytyy korjata jälkikäteen.)

 

 

Huomenta!

Uudenvuodenlupauksia tulossa. Omanapaisuusvaroitus. Tai nimesin ne vähän armollisemmin uudenvuodenajatuksiksi, jotta ei tuntuisi niin pahalta jos toiminkin jotenkin muuten. Laitan tänne vain yhden, koska nimeän tämän vuoden kärsivällisyyden vuodeksi.

1: Enemmän kärsivällisyyttä. Koskee elämässä kaikkea, töitäkin: erityisesti paperitöitä, pitkiä projekteja, sähköposteihin vastaamista. Minusta on mahtavaa pitää kursseja ja luentoja mutta niistä sopiminen on heikko kohtani. Muutama projekti roikkuu toteuttamattomana tai puolivälissä, keskityn viemään ne loppuun. Kärsivällisyyteen kuuluu myös yhden asian tekeminen kerrallaan.

Pyrin parantamaan tapani vuonna 2018 ja lupaan palkita itseäni viikottain siinä onnistuessani. Millä? Hevoslenkillä metsässä, koiralenkillä pellolla, kirjoittamalla jotain aivan muuta kuin työasioita. Kouluttamalla omia eläimiä, ne jäävät usein vähälle huomiolle. Venyttelemällä. Kuuntelemalla musiikkia. Puutarhassa puuhaamalla.

_MG_3006.jpgVauhdilla uuteen vuoteen!

 

Uutta vuotta kohti!

Iloista uutta vuotta kaikille! Istun täällä keittiön pöydän äärellä pilkkomassa omppuja ja porkkanoita kun pauke alkoi (kello on nyt viisi yli kuusi) ja uusin hevosistamme päätti sitten jäädä tyyneesti omaan makuuhalliosastoonsa lepäämään paukkeesta huolimatta. Eli vaikka moni hevonen haluaa nähdä, mitä tapahtuu ja hakeutuu aukealle paikalle, kaikki eivät…

Muistakaa, että stressitason laskuun menee monesti sen viisi päivää eli jos haluatte säästyä kummallisilta loikilta, anna hevoselle vapaa viikko tämän maailmansota-illan jälkeen. Älä ainakaan opeta sille mitään uutta sen ajan, ellet nyt varta vasten halua, että hevonen tekee saman stressaantuneessa mielentilassa loppuelämänsä!

Unohdin ehkä mainita, mutta tänä vuonna päätimme eläintenomistajina viettää uudenvuodenaattoa kaksi päivää etuajassa. Kilistelimme, söimme hyvin ja tänä iltana keskitymme siihen, että eläimillä on kaikki hyvin.

(Niin, pilkon omenoita ja porkkanoita siksi, että ajattelin käydä ripottelemassa niitä pitkin ja poikin hankeen tässä illan aikana. Ei niin, että hevoset oppisivat mitenkään pitämään paukkeesta sillä tavalla, mutta ei siitä haittaakaan ole.)