Kaikkea, mitä emme vielä tiedä

Olen ollut hevosten kanssa tekemisissä vuodesta 1977 ja laskeskelin, että ainakin 35 vuoden ajan päivittäin. Yritän pysyä ajan tasalla siitä, mitä hevosista on tutkittu mielen ja oppimisen suhteen. Silti mietin sitä, mitä emme vielä hevosista tiedä.

Koska olen hullu hevosihminen, enkä lapsena saanut yhtään omaa eläintä, minulla on nyt kotonani neljättä sukupolvea samaa hevossukua (myös ”sosiaalista sukua” eli sellainen hevonen, joka on elänyt meillä jo vuonna 2009, josta kerron seuraavaksi). Mietin siis hevosen sosiaaliseen oppimiseen liittyen sitä, miten joku opittu käytös voi säilyä sukupolvien ja sosiaalisten sukupolvien yli.

Asuin vuosina 2000-2010 Espoossa aivan taajaman lähellä. Uuden vuoden aika oli siellä paukkuisa. Paukkuja alkoi kuulua pari-kolme viikkoa ennen uutta vuotta ja aatto oli sitten melko tauotonta sarjatulta. Koska minulla oli silloinkin normaali itsesuojeluvaisto, en ratsastanut silloin muutamaan viikkoon eli jos hevoset säikkyivät jotain paukkua ja pyrähtelivät, siitä ei kuitenkaan seurannut niille kipua (kun ratsastaja ei tippunut tai takertunut). Alussa myös paukkui välillä ja harvoin, ja mitä lähemmäksi vuodenvaihdetta tulimme, sitä enemmän. Ja koska näin oli, hevoset siedättyivät.

Sinä uutena vuotena kun tänä vuonna 13 vuotta täyttävä Ilo oli varsa, meillä oli kaksi tammaa, Molly ja Hopsi, jotka olivat perusluonteeltaan melko pelottomia, erittäin ahneita ja kohtuullisen hyvin paukkeeseen tottuneita. Kun maailma räjähti uuden vuoden aattona kello 23.59, ne seisoivat keskellä pihattotarhaa ja katsoivat taivaalle. Ja söivät välillä heinää. Ja niin tekivät muutkin hevoset. Arabi Ella, iberovarsa Ilo, cartujanotamma Donna ja sen vuotias PRE-varsa Alma.

Pikakelataan tähän uuteen vuoteen. Asumme aika paljon rauhallisemmassa paikassa nykyään, mutta hevoslaumamme käyttäytyy edelleenkin ilotuliteyönä poikkeuksellisen rauhallisesti ollakseen hevosia. Molly ja Hopsi, Ella ja Donna ovat jo kuolleet, mutta Ilo ja Alma kuuluvat edelleen perheeseen. Ilo ja bestiksensä Lukas ovat vieläpä niitä, joita kaikki muut seuraavat. Mietin siis sitä, miten joku tietynlainen käytös voi säilyä vuosikymmenten yli niin, että sen syy on todennäköisesti hämärän peitossa.

Mietin tätä myös, koska tälläkin hetkellä meillä on kaksi ”varsaa” eli tänä vuonna kolmivuotiaiksi tulevaa nuorta hevosta. Vaikka ne ovat jo melkoisen itsenäisiä tyyppejä, olen nähnyt niiden imevän maitoa tällä viikolla jo kahdesti. Veikkaan ilotulitestressiä.

Om tryck och eftergift (och belöningar)

På nätet är det mesta mer svartvitt än i verkliga livet. Även djurträningen. Jag är utexaminerad djurtränare till yrket, här i Finland är det en yrkesexamen som funnits sedan 2010. Men innan jag blev hästtränare var jag hästmänniska och det kommer jag alltid att vara.

Jag använder belöningar (d.v.s. positiv förstärkning) i det mesta jag gör med hästar. Oftast foder eller kli, om hästen råkar gilla att bli kliad. Undantaget som bekräftar regeln är när jag lär hästarna att flytta på sig på olika signaler. När du tränar hästar med belöningar blir nämligen du själv en supersignal på roliga ting och då vill jag ha ett antal olika sätt att be hästarna flytta på sig i hagen så att de inte trängs runt mig när jag tar en häst för att jobba. Så hos mig är ”Flytta dig undan” det andra som fölen får lära sig när de är små. Det första? ”Människan är källan till ljuvliga klistunder”.

Belöna med foder går galant när du rider också. Bara du vet hur hästen lär sig olika beteendekedjor och hur du förstärker inte bara beteendet ”Stanna och ät” utan också ”Mer aktivitet” innan det.

Personligen tycker jag det viktigaste jag lärt mig är hur man lär hästen att reagera på tryck. Också det kan jag tacka min mentor Tuire Kaimio för. Hon skrev boken ”Hevosen kanssa” (ungefär ”Med hästen”) som kom ut 2004 och redogjorde där för detta revolutionerande sätt att använda tryck och eftergift. Det gör att hästarna får lära sig hur de kan bli av med trycket innan det förstärks. I korthet går det till så här:

  1. Börja ett litet tryck, rör typ bara hästens hår med ett finger, inte ens huden
  2. Vänta tills hästen rör sig en millimeter i rätt riktning, vilket den kommer att göra förr eller senare. Öka inte trycket.
  3. När hästen rör sig en millimeter i önskad riktning, eftergift = fingret slutar röra hästens hårrem. Liten paus på minst några sekunder.
  4. Repetera tills hästen lärt sig (minst 8 lyckade repetitioner i följd eller 8/10 lyckade repetitioner). Sedan kan du öka trycket om hästen inte reagerar på det lättaste, men börja alltid med ett hårfint tryck.

Varför är detta så viktigt? Hästen är ett flyktdjur som har lätt för att bli spänd och rädd. Om den inte vet hur den blir av med trycket innan du ökar på det så kommer den sannolikt att bli spänd. Trots att du sedan ger efter på trycket helt när hästen rör sig åt rätt håll. Om hästen vet hur den blir av med trycket redan innan trycket ökar så inverkar det radikalt på hur hästen upplever det ökade trycket. Kombinerar du sedan det med belöningar behöver du oftast öka trycket väldigt sällan, om du ställer rätt krav. Inte för höga då. Och inte för låga om du vill komma vidare i träningen.

Enligt mig är hemligheten med en bra relation med hästen att du hela tiden bygger hästens tillit och mentala lugn. Det betyder inte att hästen bara står eller rör sig med minimal aktivitet. En mentalt lugn häst kan röra sig hur aktivt och stort som helst, och kan då också lära sig och må bra i arbetet.

Varför inte endast belöningar?

Jag fick diskutera hästträning med ett antal finländska hästproffs häromveckan och vi kom in på ”endast-positiv-förstärkning” -träning. Jag har inget emot sådan, jag tycker det är bara bra att hästvärlden tar in nya sätt att träna hästen. Både hundträning och t.ex. djurparker har utvecklat väldigt imponerande träningssystem där främst belöningsbaserad träning används. Jag vet att det går, och att hästar tycker belöningsbaserad träning är superkul.

Själv är jag ändå av åsikten att en kombination av båda ofta kan vara på sin plats. Jag vill t.ex. ta mina hästar till olika miljöer (skogen, djurkliniken) och då har jag ansvar för att jag inte orsakar risker med mitt halvtonsdjur. Ibland kan hästen skada sig och bara måste behandlas även om det orsakar hästen smärta. Då är det viktigt att hästen redan är bekant med möjligheten till ökat tryck och har lärt sig att det inte är skrämmande i sig. Det betyder inte att jag inte shejpar, belönar och desensitiserar. Det gör jag. Också och t.o.m. främst. Men konceptet tryck och eftergift hör till hästars allmänbildning.

Sedan kommer ju det som först var ”tryck” oftast att bli en signal på något som leder till en belöningsmöjlighet. Jag har flera hästar som säger ”höhöhö” när jag höjer ridspöet eller tar tyglarna. Då vågar jag påstå att inte trycket är tryck utan en inlärd signal. Och det är målet.

Jag känner också ett ansvar för att mina hästar lär sig reglerna i hästkulturen. Att kunna gå undan för tryck är det som förväntas för hästar och blir jag överkörd i morgon och mina hästar säljs vidare till s.k. vanliga hästmänniskor tycker jag att de ska ha ett hum om hur det vanligen går till. Då tycker de främmande människorna att hästarna är snälla och behandlar dem väl. Jag lär inte mina hästar att röra sig mot min hand (utom i undantagsfall) och inte heller att stegra sig.

En annan orsak är att en häst som aktivt försöker uppnå en belöning genom att fritt prova olika beteenden kan vara rätt mycket. ”A handful” som det sägs på engelska. Trots att den själv skulle vara helt positivt inställd till arbetet. Tränaren måste vara ganska skicklig för att inte i misstag träna hästen att röra sig oroligt, komma mot människan eller t.ex. lägga öronen bakåt då inte belöningsfrekvensen är tillräckligt hög.

I rätt många fall kan det vara enklare att helt enkelt lära hästen att vänta på en signal (”tryck” då) och belöna den när den reagerar som människan önskar. Jag använder själv mer frishejping med mindre djur eller djur som mest lever innanför staket.

Det lättaste av tryck kan också ge hästen en vink om i vilken riktning det lönar sig att röra sig. Det kan också underlätta för hästen att aktivera en viss muskelgrupp som i sin tur kan underlätta för hästen att lära sig ett bättre sätt att röra sig på.

Vi har snövinter och det betyder att jag kan filma lite olika träningar med våra egna hästar. Vad skulle du vilja se? Jag har tänkt göra lite grundträning med gymnastik i hand, lära hästen söka tygelkontakt och hålla den, vänja unghästarna vid utrustning, förskola med framåt, stopp och vänd, lastträning, veterinärträning (injektioner främst) och så har jag en unghäst som inte har lärt sig gå i grimma speciellt mycket än.

Lära hästen att själv söka sig mot bettet, eller icke-bettet som här, hör till förskolan för ridhästar.

Webinaarit kokeneille harrastajille ja ammattilaisille

Pidin viiden webinaarin sarjan hevosammattilaisille ja se sai hyvää palautetta, jatkoluennoistakin on jo sovittu. Jos olet kokenut hevosihminen, ammattilainen tai harrastaja, nämä webinaarit sopivat sinulle!

https://holvi.com/shop/sempatia/section/webinaarit-ammattilaisille/

1. Oppimisteorian perusteet ja niiden soveltaminen käytännössä hevosilla, mitä käyttäytymistä ylläpitää, hevosen kouluttaminen niin, että sen hyvinvointi paranee.

2: Hevosen rohkeammaksi kouluttaminen. Temperamenttierot, eri selviytymisstrategiat, pitkäkestoisen mielialan muuttaminen, rohkeammaksi kouluttaminen, oppimisen ja kasvuolosuhteiden vaikutus käyttäytymiseen.

3: Hevosen käyttäytymisen muuttaminen (järjestelmällinen siedättäminen, tunnetilan muuttaminen), mitä kaikkia taitoja kisahevonen tarvitsee lajitaidon lisäksi.

4: Ongelmakäytöksen korjaaminen (kivun tunnistaminen, onko kyse opitusta välttämiskäyttäytymiseltä vai onko ongelman perussyy yhä korjaamatta, millä tavalla voit opettaa tilalle uutta, miten kauan ja millä tavalla vahvistetaan korvaavaa käytöstä).

5: Positiivisen vahvisteen käyttö hevosten kanssa – miksi, milloin ja yleisimmät sudenkuopat. Voiko mistä vain liikkeestä tehdä hevosen lempiharjoitusta?

Tulossa olevat:

Perjantai 21.1.2022 klo 11-13: Yhdistellen! Positiivisen ja negatiivisen vahvisteen yhteiskäyttö, hyödyt ja mahdolliset sudenkuopat. Miksi joskus on parempi käyttää vain toista vahvistetta? Miten tiedät, onko hevosen kokemus se, mitä tavoittelet koulutuksessa? Vaikutteiden peittyminen, miten vaikutat hevosen kiihtymystasoon, ilon ja helpotuksen tunteet ja niiden vastakohdat. Miksi palkintojen lisääminen voi vaikuttaa hevosen käsitykseen paineestakin.

Perjantai 28.1.2022 klo 11-13: Traumatisoituneen hevosen kouluttaminen. Miten puretaan vahvoja pelkoja, ihmispelkoisen hevosen luottamuksen rakentaminen, aggressiivisesti puolustautuvien hevosten käytösterapia. Takapakit ja sammumispurkaukset. Starttinappulan käyttö siedättämisen apuna.

Perjantai 4.2.2022 klo 11-13: Positiivisen vahvisteen käyttö ratsastuksessa. Miten olet opettamatta hevosta pysähtymistä ehdottavaksi katkokävelijäksi? Palkinnon laatu ja suorituksen kesto ja vaativuus. Vaativien liikkeiden muokkaamista asteittain. Aktiivisuuden vahvistaminen palkinnoilla.

Webinaarit 2022!

Minna Tallbergin hevoswebinaarit 2022

Live: Keskiviikkoisin klo 18-20 ja lauantaisin klo 16-18. Tallenne katsottavissa 1 kk ajan. Hinta 14,90 e/webinaari (sis. ALV).
Kaikki webinaarit hankittavissa verkkokaupasta: https://holvi.com/shop/sempatia/section/webinaarit/

Jokaiseen webinaariin sisältyy n. 1½ tunnin luento-osuus sekä ½ tunnin keskustelu/kysymysosuus. Luento tallennetaan ja on katsottavissa kuukauden ajan. Keskustelua ei tallenneta. Kun ostat webinaarin saat kutsun Teamsin kokoukseen (muista tarkistaa roskapostikansiosi!) ja seuraavana päivänä linkin tallenteeseen, joka löytyy salasanan takana Vimeosta. Saat myös linkin, jossa voit käydä kommentoimassa tai kysymässä. Kerran kuukaudessa teen bonusvideon, jossa vastaan tulleisiin kysymyksiin.

Kenelle?

Webinaarit sopivat hevosista kiinnostuneelle, aloittelijoista syväharrastajille ja ammattilaisille. Jos haluat tietää lisää hevosesta eläimenä, sen käyttäytymisestä, elekielestä, oppimisesta ja kouluttamisesta, tule mukaan!

Kuka?

Minna Tallberg on sipoolainen hevostenkouluttaja (eläintenkouluttajan ammattitutkinto, eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinto tekeillä), kirjoittaja ja valokuvaaja, joka on työskennellyt eläintenkouluttajana 20 vuoden ajan. Tätä ennen hän toimi valokuvaajana ja toimittajana, erityisalana hevoset ja ratsastus. Minna on kasvattanut yhdeksän varsaa, luennoinut ja kurssittanut hevosihmisiä ympäri Suomen ja kirjoittanut hevosaiheisen tietokirjan Toimiva hevonen – näin onnistut, joka ilmestyi vuonna 2020 suomeksi ja vuonna 2021 ruotsiksi.

Miksi?

Mitä enemmän tiedät hevosesta, sitä helpompi elämä hevosen kanssa on. Moni ongelmatilanne liittyy paitsi oppimiseen, myös hevosen luontaiseen käyttäytymiseen, pelkoon tai kipuun. Kun opit tunnistamaan hevosen pienenkin jännittymisen ja muuttamaan hevosen käyttäytymistä kouluttamalla, saat nopeita ja pysyviä tuloksia.

Aikataulu:

Ke 12.1.2022 klo 18-20: ***ILMAISLUENTO GOOGLE MEETSISSÄ*** Hevosen käyttäytymisen muuttaminen kouluttamalla. Miten onnistut kouluttamaan hevoselle uusia taitoja tai muuttamaan jo opittuja tapoja. Mikä on vahviste, mikä rankaisu ja miten koulutetaan hevosen hyvinvointia huomioon ottavalla tavalla. Mitä tarkoittaa vahvistetiheys, kriteeri, yleistäminen, vastaehdollistaminen, siedättäminen ja muokkaaminen. Jotta saat enemmän irti tulevista webinaareista, katso ensin tämä!

La 15.1.2022 klo 16-18: Katsotaan hevosta 1: Hevosen käyttäytyminen, ilmeet ja eleet. Millainen on hevosen normaali käyttäytyminen ja mikä on poikkeavaa. Miten tunnistat hevosen pienimmät eleet ja ilmeen muutokset. Mitä muuttuu hevosessa, kun se jännittyy. Miten erityyppiset hevosyksilöt ilmentävät myönteiset ja kielteiset tunnetilansa.

Ke 19.1.2022 klo 18-20: Katsotaan hevosta 2: Jännittyminen, pelkoa vai kipua? Miten tunnistat hevosen jännittymiseen ja kipuun viittaavat eleet, ilmeet ja käyttäytyminen. Miten voit selvittää, sattuuko yhä vai onko hevonen oppinut välttämään tiettyjä tilanteita siksi, että siihen on ennen sattunut.

La 22.1.2022 klo 16-18: Hevonen oppii aina. HUOM! Tämä ei ole liveluento, linkki tallenteeseen tulee sähköpostissa ilmoittautuneille ja keskusteluosuus pidetään la 29.1. klo 18.15-18.45. Millainen oppija hevonen on? Millaiset vahvisteet sopivat mihinkin taitoihin ja tilanteisiin, miten kouluttaa hevosta, joka jännittyy paineen käytöstä? Miten ympäristöä muokataan oppimiselle suotuisaksi? Miksi on väliä, tietääkö hevonen miten paineesta vapautuu, ennen kuin paine lisääntyy? Miten korjataan ongelmakäytöstä?

Ke 26.1.2022 klo 18-20: Positiivisen vahvisteen käyttö. Jos haluat herättää hevosessa myönteisiä tunteita ja kouluttaa sitä, palkintojen käyttö on erinomainen apu. Miten aloitat positiivisen vahvisteen käytön ilman, että hevosesta tulee taskuja hamuava tai takapään ihmiseen kiinni tunkeva hirviö? Miten opetat hevoselle turvallisia ensitaitoja ja millä tavalla palkinnoista päästään eroon – vai päästäänkö?

La 29.1.2022 klo 16-18: Hevosen peruskäsittely. Opeta hevonen suhtautumaan rauhallisesti käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin, opeta hevoselle sujuva ja vahva paikallaan seisominen ja talutuskäytös.

Ke 2.2.2022 klo 18-20: Eläinlääkärin suosikkipotilaaksi. Hoitotilanne voi olla pelottava hevoselle, jos se kokee pelkoa tai kipua. Moneen asiaan voi kuitenkin valmistella hevosta etukäteen kouluttamalla ja hoitotilanteessakin hevonen oppii. Mitä, se on sinusta kiinni. Tämä luento sopii myös eläinlääkäreille ja eläintenhoitajille, jotka hoitavat työssään hevosia.

La 5.2.2022 klo 16-18: Hevonen eläimenä ja yksilönä. Kaikki hevoset ovat toistensa kaltaisia käyttäytymiseltään, mutta jokainen hevonen on myös oma ainutlaatuinen yksilönsä. Miten synnynnäiset temperamenttierot, pitkän ajan muovaama persoonallisuus ja selviytymisstrategiat vaikuttavat elämään hevosen kanssa? Miten paljon kokemukset vaikuttavat ja kuinka pitkälle kouluttamisella voidaan muuttaa hevosta?

Ke 9.2.2022 klo 18-20: Hevosen lastauskoulu 1: Ennakkotaidot ja lastauskoulutuksen aloittaminen. Lastaus ja kuljettaminen kuuluu yleisimpiin asioihin, joissa esiintyy haasteita. Hevonen on eläinlajina kaikkea muuta kuin helppo lastattava ja kuljetettava. Siksi sitä pitää kouluttaa huolellisesti. Tavoitteena on hevonen, joka kävelee suoraan traileriin heti kun se saa siihen mahdollisuuden ja joka pysyy siellä rauhassa, kunnes sitä otetaan ulos.

Meille tulee pentu, lomaviikko!

La 19.2.2022 klo 16-18: Hevosen lastauskoulu 2: Lastauskoulutuksen jatkotaso, lastaustaidon yleistäminen, lähettäminen ja turvallinen purkaminen. Eri häiriöihin siedättämistä. Milloin painetta lisätään ja miksi? Miksi hevonen lastautuu kotona, muttei kilpailuissa? Miten saat hevosesta joka paikassa sujuvasti lastautuvan?

Hiihtoloma!

Ke 2.3.2022 klo 18-20: Jalannostot, vuolu ja kengitys. Miten opetat varsalle ja nuorelle hevoselle jalkojen käsittelyyn ja nostoon, vuoluun ja kengitykseen? Erilaisten ongelmien korjaaminen kouluttamalla. Tämä luento sopii myös kengittäjille ja vuolijoille.

La 5.3.2022 klo 16-18: Tunteva hevonen. Hevonen oppii tunnetilan mukaan tehtäviin ja sen pitkäkestoinen mieliala muuttuu sen kokemusten perusteella. Miten voit muuttaa hevosen käsityksen asioista niin, että se suhtautuu niihin myönteisesti?

Vielä ehtii siedättää uutta vuotta varten!

Uudenvuodenaattoon on viikko, ja viikossa ehtii tehdä paljon. Tässä ohjeet:

  1. Etsi netistä ilotuliteäänite, kas tässä: https://www.youtube.com/watch?v=HmGlA7U6f-w
  2. Laita ääni pyörimään niin pienellä volyymilla, ettei eläimesi reagoi siihen lainkaan. Huom: Tämä on tärkeä! Jos teet niin, että aloitat liian kovalla, voi olla ettei eläin pysty siedättymään eli tottumaan.
  3. Lisää volyymia pikkuinen pykälä kerrallaan. Jos eläin reagoi eikä heti taas rentoudu, pienennä taas volyymia. Lisää sitä vasta, kun eläin on taas rento.
  4. Voit todella hyvin tehdä tämän silloin, kun annat eläimelle ruokaa, mutta se ei ole välttämätöntä. Eläin tottuu, vaikkei se saisi mitään mieluisaa samaan aikaan.
  5. Jos teillä paukkuu jo ennen uuden vuoden aattoa, yritä varmistaa oma ja eläimen turvallisuus. Ulkoiluta koira tuplahihnassa eli valjaat sekä kaulapanta ja pitkä hihna. Varmista, ettei hevonen koe kipua, jos se säikähtää paukkuja eli jos mahdollista, anna sille vapaaviikko.
  6. Jos sinulla on eläin, joka pelkää ilotulitteita todella paljon, ja jolle aatto on kauhistus, käy eläinlääkärin luona hakemassa rauhoite jos mahdollista.

Spänningen stiger…

Liten uppdatering: Vi trycker boken både i Danmark för distribution i Sverige och övriga länder, och i Finland för finländsk distribution. Första upplagan är färdigtryckt i Danmark och fraktas just nu till distributören i Sverige. Förväntat releasedatum 8 december.

Den finländska upplagans tryckfiler sändes till tryckeriet i morse och jag kom inte ihåg att fråga när böckerna är klara, men vi använde samma tryckeri (Hansaprint, rekommenderas!) för de finska upplagorna och då gick det snabbt.

Så här går vi i spänning och väntar. Det passar ju till jultider.

Bilden från vårtider i alla fall, trakehnerstoet Kuura vid betessläpp.

Mitä ajattelin tänään?

Luennoin kerran viikossa hevosalan ammattilaisille ja kun tiivistän aiheita tunnin pituiseen luentoon niin saan tosiaan aivoilleni virikettä. Pakon alla selviää, mitä itse pidän aidosti tärkeänä. Tähän asti:

Vahvisteet ja sitä, että hevosyksilö on se joka määrittelee, mikä on sille vahviste.

Kouluttaminen ja sitä, että jokainen kouluttaa hevosia, jos on niiden kanssa tekemisissä.

Hevosen kokemus on se, jolla on väliä. Jos painetta lisätäään ennen kuin hevoselle on opetettu, miten se pääsee siitä eroon, se on hevosen rankaisemista siitä, ettei se vielä osaa. Rankaisu lisää pelkoa ja pelko heikentää hevosen hyvinvointia.

Opitun yleistämisen tärkeys eli sitä, että hevosta koulutetaan myös toimimaan erilaisissa ympäristöissä. Hevonen oppii nopeasti ja muistaa hyvin, mutta yleistämiseen menee aikaa.

Siedättäminen eli järjestelmällinen, asteittainen totuttaminen. Hevosihmisen tärkein osaamisalue. Hevonen voi tottua melkein mihin tahansa, kunhan sillä on siihen mahdollisuus.

Niin, sain jutella oppimisesta ja eläinten kouluttamisesta sekä kouluttajan vastuustakin Ylen Efter Nio -ohjelmassa, se oli kivaa!
https://areena.yle.fi/1-50642487?seek=1552

Hevosen lyöminen muovipussilla päähän voi koulutuksesta tai sen puutteesta riippuen olla hevoselle pelkoa aiheuttavaa tai mielenkiintoista, myönteistä ja kannattavaa.

Om hästvärlden och tryck

Jag har levt rätt länge nu (fyllde femtio i år) och jag har haft förmånen att kunna se hästvärlden från olika vinklar under dessa år. Jag föddes ju hästtokig och fick börja rida på ridskola vid sex års ålder. Sedan blev det medryttare, tävlingsgroom, journaliststudier på högskola och fotografistudier på folkhögskola. Det som satt kvar var hästintresset.

Förlåt det tradiga traskandet längs minnenas stråk, jag lovar att det kommer en poäng rätt snart. Jag fick börja skriva och fotografera för flera finländska hästtidskrifter och bevakade t.ex. VM i Rom. Jag är alltså hästnörd deluxe. Skaffade min första egna häst 2001 och på den vägen är jag. Lite innan det fick jag börja lära mig hur man tränar djur – inte bara hästar – och på den vägen är jag också. Och så småningom har jag förflyttats från bakom kameran och mikrofonen eller anteckningsblocket till framför dem. Jag blir alltså kontaktad av journalister ibland, både från hästmedia och utanför dem.

Min bakgrund som journalist inverkar på hur jag förhåller mig till intervjuförfrågningar. Om ämnet alls är inom min bransch så säger jag ja, och i intervjun brukar jag också säga min åsikt. Inte hymla, eller omskriva, eller försöka tona ned så att ingen ska ta illa upp. Inte heller göra personliga påhopp, jag är mer intresserad av helheter. Jag tycker att också media verkligen har rätt att ställa frågor och också ifrågasätta vår sport och hobby. Det är en del av ett öppet och friskt samhälle.

Men ja, det får ju sina följder. Det är inte lätt att diskutera saker som just det, utan att någon ändå känner sig påhoppad. När jag började följa ridsporten med större intresse visste jag ju inte mycket om hästars välbefinnande, eller djurs över huvud taget. Trots att jag hade vistats i stallet största delen av min fritid. Trots att jag hade hanterat och ridit uppemot hundra olika hästar. Det behövdes en helt annan infallsvinkel – i mitt fall först NH:s och sedan djurträningens – för att jag skulle kunna komma vidare i hästlivet.

Och ju mer jag har lärt mig om hästars beteende och välbefinnande, desto klarare ser jag att tävlingsresultat inte korrelerar med hästens välmående. Det finns hästar på absoluta toppen som ser ut att ha det bra, och hästar som inte gör det. Därför är forskning viktig, diskussion också, och därför måste även ridsporten få förändras i riktning mot hästens bästa. En öppen diskussion är alltid bättre än att vi håller oss inom vår egen bubbla och inte för en dialog med världen utanför. Se bara hur det gick för femkampen.

Trycket då? Jo, det är en del av livet med hästar för mig. Eller snarare eftergiften. Det diskuteras ibland om tryck och eftergift, d.v.s. negativ förstärkning, är okej eller inte. Det diskuteras för lite om vad för slags tryck det handlar om. Och för hästen är det ju det viktigaste. Min åsikt för dagen (veckan, året) om det är följande:

  • Trycket får inte orsaka hästen rädsla eller smärta, högst övergående obehag
  • Trycket får aldrig öka innan hästen har lärt sig hur den ska göra för att bli av med det
  • Eftergiften ska komma genast hästen gör rätt

Den mittersta punkten är viktigast. Vet inte hästen hur den blir av med trycket är det sannolikt att den blir rädd om det ökar. Hästen är ett flyktdjur som har lätt att känna rädsla. Det har hållit hästen som djurart vid liv.

Varför då både belöningar och tryck, om endast belöningar funkar på hundar och tigrar och krokodiler i djurparker? För att hästen är ett stort och snabbt djur. För att vi vill ta detta stora, snabba djur utanför inhägnade områden ibland. För att det finns situationer (t.ex. hormonella) där hästen vill något annat än vi. Trots all träning i världen kommer det ibland att behövas tryck. Övergående, lättast möjliga, förutsägbart och så hästvänligt som möjligt. Sedan kombineras detta tryck med fördel med belöningar också.

Lära hästen att tryck inte är tryck, också viktigt! Desensitisering = viktigast i hästträningen.

Den gick i tryck!

Den svenska versionen av boken, Motiverad häst – inlärning, beteende och kommunikation har gått i tryck i morse! Hurra! Det betyder också att förhandsbeställarna här i Finland kan vänta sina signerade ex inom några veckor. Tryckeriet skickar provtryck till mig först och efter det (och möjliga ändringar i tryckfilen, om jag hittar någon helt radikal groda) beställer vi. Ni vet inte hur lättad och glad jag känner mig nu! Boken går att beställa här i Finland i vår webbutik på https://holvi.com/shop/kuuranmaen/product/fa8b558fa9d7a066f24af536291f3fbd/

Kokoamisen edellytys: Venyttäminen

Kokoamista on hyvä harjoitella milli kerrallaan, asteittain vaatimustasoa kohottaen. Muutamia kymmeniä askeleita korkeintaan samana päivänä ja seuraavana päivänä jotain muuta. Kokoamisessa jos jossain näkyy esimerkiksi positiivisen vahvisteen, tässä tapauksessa ruokapalkintojen, täsmällisen ajoittamisen haasteet. Hevonen oppii motivoituneena nopeasti, ja tuntuu että palkintoja tavoitellessaan välillä vielä nopeammin kuin pelkällä paineen poistolla kouluttaessa. Pitää siis olla maasta käsin tarkat silmät, jotta tietää, mistä on palkitsemassa.

Siksikin se milli kerrallaan on tärkeä osa onnistunutta kouluttamista. Jos hevonen yrittää liikaa, välttääkseen paineen tai saavuttaakseen palkinnon tai molempia, se ei pysty kokoamaan oikein. Se voi oppia kokoamaan itselleen haitallisella tavalla ja kun hevonen kerran on oppinut jonkin asian, sitä on heti hankalampi muuttaa.

Mutta eihän milli kerrallaan etene yhtään! No, jos parantaa laskennallisesti hevosen kokoamista millillä päivässä ja sitä harjoittelee joka toinen päivä, niin vuodessa niitä millejä tulee 182. Noin teoriassa… Pointtihan on se, että asteittain etenemällä hevonen ei uuvu eikä kipeydy, eikä se vahingossa opi välttämään kokoamista koska se on liian rankkaa. Milli on hyvä tavoite.

Varoitus: Laita ääni pois päältä ennen kuin katsot tuota videokymmensekuntista. Jestas.

Katso tuota videota, mihin suuntaan tuo hevonen venyttää! Se on oikea suunta. Se auttaa hevosta pysymään paremmassa tasapainossa kuin jos hevonen vain laskee kaulaa avaamatta pään ja kaulan kulmaa. Ja venyttäminen on aivan ytimessä: Vain venyttämällä rennosti hevonen voi kehittää sekä vahvan että joustavan lihaksiston.

Lisää Uta Gräfiä:

Eversti Carde hevosellaan Junker, tasapainoinen eteen-alas-venytys ympyrällä käynnissä.

Vielä sananen hevosista, jotka nyökkäävät kuolaimen taakse ja niiden uudelleenkouluttamisesta. Nyökky on hevoselle vahviste, koska silloin useimmiten ohjastuntuma häviää hetkeksi. Ratkaisu on harvemmin se, että ”ratsastat hevosta takaa eteen” tai jotain muuta, koska vahviste vahvistaa käytöstä eli nyökky pysyy tavoiteltavana. Koska luotiviivan takana kulkeminen vaatii sen, että hevonen jännittää alakaulaansa eli treenaa sitä, ja se useimmiten heijastuu epäsuotuisasti hevosen koko selkärankaan häriten mm. sitä kokoamista, hevosta kannattaa kouluttaa nyökkäämisestä pois.

  1. Varmista, että ohjastuntuma on hevoselle miellyttävä. Kuolaimen ja suitsien pitää sopia, turpahihnan pitää olla löysä ja ratsastajan käden riittävän mukava, eli sen tulee olla paikallaan ravissa ja seurata hevosen pään liikkeitä käynnissä ja laukassa.
  2. Opeta hevosta hakeutumaan itse tuntumalle ja ylläpitämään se. Jos joskus lakkaa satamasta, teen pienen videopätkän aiheen alkeisopetuksesta. Alkeisopetuksen jälkeen taito pitää vielä yleistää.
  3. Keskity vain siihen, että korjaat hevosta ylös nyökystä heti, kun se sinne menee. Heti = sekunnin sisään. Heilauta kädet kevyesti kohti hevosen korvia, tai eteen-ylös jos korvat ovat hetkellisesti muualla. Hevonen tulee nousemaan kuolaimen yläpuolelle. Se ei haittaa. Anna sen hetken olla siellä. Palauta kevyt, miellyttävä ohjastuntuma ja jos hevonen ei nyökkää, palkitse sitä. Jos nyökkää, heilauta kädet kevyesti ylös-eteen niin, että hevonen nousee sieltä. Toista tarvittava määrä. Jollain hevosella tämä on kymmenen kertaa, jollain sata, jollain tuhat.

Kokoamisesta II

Edelliset kokoamispostaukset ovat keränneet mahtavasti keskustelijoita Facen puolella, harmi kun täällä blogissa on niin hankala yrittääkään keskustella. Minullekin tuli monia asioita mieleen, joita yritän tässä kirjoittaa hieman paremmin auki. Pidän tästä blogista pohjana, koska voin käydä korjaamassa kirjoitusvirheet jälkikäteen ja lisätä mieleen tulleita asioita ja kuvia.

Edelleen, tämä ei ole eksakti tieteenala eli tämäkin kirjoitus on vain kokoelma oppimiani ja miettimiäni asioita. Voit olla samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä tai täysin eri mieltä, ei se haittaa yhtään.

Miksi hevosta kootaan?

Tai oikeammin, miksi hevoselle opetetaan kokoamista? Jos hevosta yritetään vain tempppuna koota kuten legopalikoita, menee helposti metsään. Hevosen pitää olla tyyni, joustava ja vahva pystyäkseen kokoamaan itsensä oikein eli sillä tavalla, joka antaa sille mahdollisuuden ponnistaa ylöspäin tarvittaessa. Jos jokin näistä perusedellytyksistä puuttuu niin lopputuloskaan ei ole hyvä. Ja tähän menee vuosia.

Jos hevoselle taas opetetaan kokoaminen temppuna, siitäkään harvemmin tulee hevoselle kovin hyödyllistä. Koska, vain meidän kesken, kaiken kouluttamisen, ratsastamisen, maastaratsastuksen jne. on tarkoitus auttaa hevosta.

Kokoaminen on tie ylöspäin ponnistamiseen. Hevonen, joka hyppää esteen, kokoaaa ennen estettä. Hevonen, joka tekee tiukkoja käännöksiä valjakkkoesteen sisällä, kokoaa. Orihevonen, joka lähestyy suosiollisella tuulella olevaa tammaa, kokoaa.

Hevoselle opetetaan myös kokoamista, koska sillä tavalla se pystyy kompensoimaan ihmisen painon vaikutuksen selässään. Hevoselle on paljon helpompi liikkua koottuna, jollei sillä ole (kröhöm) 60 kiloa selässään. Tai 70, 80 tai 90 kiloa. Kokoamistakin on siis parasta aloittaa maasta käsin, ei selästä.

Jotta hevonen saisi nostettua selkänsä ja erityisesti säkänsä edes siihen, missä se olisi ilman ihmisen painoa, etteivät sen okahaarakkeet lähentyisivät toisiaan, sen olisi hyvä koota edes ihan vähän. Samoin sen olisi hyvä venyttää heti perään aidosti eteen-alas, koska muuten sen lihakset väsyy. Pelkkää kokoamista harjoittelemalla hevosesta tulee bodari, tiukoin, joustamattomin lihaksin. Salaisuus on venyttelyssä, loivissa väistöissä ja monipuolisessa liikkumisessa sekä liikkumiseen kannustavissa elinolosuhteissa.

Miksi kokoamista ei aina kannata harjoitella kokoamisena?

Puhutaanko ensin hetki siitä, että piaffi ei ole temppu. Piaffin tarkoitus (kilpailuissakin) on näyttää, että hevosessa toimii portaaton säätö ja että hevonen osaa liikkua äärimmäisen koottuna x määrän askeleita, ei siis teputella paikallaan temppuna. Jos hevosta opettaa heti alusta menemään diagonaaliaskeleita paikallaan on olemassa riski, että koska oikeanlainen kokoaminen ei silloin ole hevoselle fyysisesti mahdollista, se ratkaisee ongelman tekemällä jonkun itseään helpottavan ratkaisun kuten a) laittamalla selän notkolle ja nostamalla päätä b) nyökkäämällä leuka rintaa kohti ja laittamalla painoa eteen c) viemällä maassa olevaa etujalkaa rungon alle, tai oikeammin laittamalla loppukehonsa tämän etujalan ”eteen” jolloin tulos on sama d) nostamalla takajalkoja lantiota alas kääntämättä, jolloin selkä menee taas notkolle tai jokin muu kymmenistä vaihtoehdoista.

Vaikeaa? Kyllä. Siihen on syynsä, miksi kaikenlaisella piaffi-temppuna-näköisenä tepastelulla pärjää välillä ihan huipullakin asti. Huipullakin näkee myös to-del-la kaunista ja oikeaa kokoamista. Ja kaikkea siltä väliltä.

Mistä erottaa hyvässä tasapainossa piaffia suorittavan hevosen? Esimerkiksi siitä, että siirtymä piaffista passageen onnistuu ilman, että hevonen joutuu heilauttamaan itsensä pois etupainoisesta asennosta päästääkseen eteenpäin. Se portaaton säätö…

Miten kokoamista sitten kannattaisi harjoitella?

Jotta hevonen pystyy kokoamaan eli taivuttamaan takaosan kaikki nivelet, ponnistamalla liikkeeseen joustavasti ja pysymään vieläpä hyvässä tasapainossa + myötäämään rennosti niskastaan ja suoristamalla rankaa eli venyttämään sitä suoremmaksi, ei enemmän mutkalle, sen täytyy harjoitella. Joustavuutta ja voimaa lisääviä harjoituksia, ja nämä voivat olla hevosen rakenteesta riippuen painotukseltaan erilaisia. Yksi hevonen tarvitsee enemmän jouston lisäämistä kun toinen taas keskittyy voimaan. Tai oikeastaan kaikki hevoset tarvitsevat voimaa, ja sitä voidaan rakentaa myös pääosin muuten kuin tekemällä ”kokoamisharjoituksia.”

Millainen ilme hevosella on?

Piaffi + ilme = SE kuva Kostolanysta!

http://www.gestuet-haemelschenburg.de/bilder/kosto47.JPG

Tässä kuvassa hevosella on mielestäni hyvä ilme, se näyttää suhtautuvan harjoitukseen myönteisesti ja innokkaasti. Eli vaikka piaffi on rankka liike ja se itsessään helposti nostaa hevosen stressitasoa, parhaimmillaan hevosen kokemus on silti positiivinen. Nyt puhun siitä, kun hevonen osaa eli on mieleltään ja keholtaan valmis suorittamaan pyydetyn liikkeen pyydetyllä tasolla. Harjoitteluvaiheessa todennäköisesti hevosen ilme on milloin mitäkin, ohimenevästi, kun se harjoittelee ja kokeilee eri asioita. Hyvän koulutuksen tulee edetä niin pienissä askeleissa, että hevosen kokema epämukavuus on todellakin sitä, lievää ja ohimenevää. Se ei tarkoita, etteikö hevonen tekisi fyysisesti rankkoja asioita. Välillä, lyhyesti, intervallityyppisesti ja aina lopettaen ennen uupumusta.

Laskeeko hevosen takaosa kun se kokoaa?

Jos katsotaan hevosen takaosan korkeinta kohtaa, niin se laskee, koska hevonen joustaa takajalkojen nivelistään (vrt. ihminen menee kyykkyyn). Lisäksi hevonen nostaa rintakehäänsä, jolloin säkäkin voi nousta. Kuvaparissa saksalainen Marius Schneider lusitano-oriillaan Orfeu Equitana-messuilla vuonna 2009. Ensimmäisessä kuvassa verryttelyssä, toisessa kootumpana.

Kokoamisesta

Kirjoitin tämän aamukahvilla Facen puolella, mutta koska aihe on mielestäni kiinnostava, laitan sen tänne blogiinkin. Ja muutamia kuvia lisää.

Katsokaa, miten hieno kuva!

”Monsieur de Kraut” Tekijä: Charles Parrocel, 1733

Joo, ajalta ennen valokuvaa jolloin taiteilijan näkemys ja ehkäpä muotokuvan tilaajan toiveetkin vaikuttavat lopputulokseen. Mutta jos tuo oli sen ajan ihanne niillä tyypeillä, niin kelpaisi minullekin.

Muutamia ajatuksia lisää kokoamisesta:

– Jokaiselle hevoselle tekee hyvää vähän koota ja vastaavasti heti vähän venyttää, vaihtelu on hyväksi

– Olennaista kokoamisen opettamisessa on se, ettei hevoselta vaadita kerralla paljon, sillä se ei todennäköisesti siihen kykene. Sen sijaan pari milliä kerrallaan x 5 vuotta = aika hyvä. Kokoamisen harjoitteleminen ei ole kiireisille.

– Jos hevosta yrittää pelkästään opettaa ”kokoamaan” sohimalla sitä raipalla tai vaikka vain muokkaamalla naksuttimella ja ruokapalkinnolla ilman, että hevosen keholla on ollut mahdollisuus monipuoliseen voimisteluun ja voiman harjoittelemiseen, siitä voi tulla vähän sinnepäin näköistä, muttei koskaan ihan samanlaista kuin ”aito kokoaminen”

– ”Takajalat alle” on hyvä ajatus, mutta käytännössä jos yrität opettaa hevosta laittamaan takajalat syvemmälle rungon alle voit saada vaikka mitä hassua aikaiseksi, kuten hevosen, joka yrittää tuoda suorat takajalkansa rungon alle koukistamatta niveliä painoa kantavassa jalassa

– Jos hevonen laittaa jalat liian paljon runkonsa alle sillä on tosi vaikea olla kompensoimatta tasapainon menetystään tuomalla etujalatkin rungon alle, ns. pukki kivellä -asento

– Sen sijaan (minun mielestäni, tämä ei ole mikään eksakti tieteenala, jossa on edes tämänhetkistä absoluuttista oikeaa ja väärää…) kokoaminen = hevonen koukistaa tasapainossa kaikkia takajalkojen niveliä vrt. ihminen menee hieman kyykkyyn, jotta se pystyy ponnistamaan enemmän ylös kuin työntymään eteen, ja samalla se kohottaa rintakehäänsä niin, että säkä nousee ja ylälinja venyy kohti niskaa.

– Kyllä, aidosti nousee säkä ja aidosti laskee takapää, olen aikanaan piirtänyt tietokoneella varmaan 50 kuvaan vaakaviivat ennen kokoamista ja sen aikana, jossa tämä näkyy tosi selvästi. Linkissä kuva eversti Carden ajalta Saumurissa, jolloin maneesin seinään oli maalattu ruudukko juuri tämän näkemisen helpottamiseksi. https://www.facebook.com/colonelchristiancarde/photos/a.779613872116598/1400436446701001

– Eri hevosilla on erilaiset edellytykset rakenteensa puolesta. Joillekin – andalusialaisille, lusitanoille, lipzzoille – kokoaminen on helppoa, kun taas monelle arabille ja puoliveriselle se on haasteellisempaa. Kunhan hevosta ei pakoteta, voi aina harjoitella silti.

– Jos haluaa katsella kuvia vaikka siitä piaffista voi katsella eri asioita, kuten onko painoa kantava etujalka kohtisuoraan maata kohden, vai osoittaako se taaksepäin tai eteenpäin? Silloin kuvan kuuluu olla suoraan sivulta, ei etuviistosta, näin valokuvaajan kannalta on olemassa tietty loiva etuviistosta otettu kuva, jossa hevonen voi näyttää liikkuvan paljon paremmin kuin se itse asiassa tekee.

– Kannattaa myös tarkistaa, onko kuva suora eli onko pystyviivat pystyjä vai onko kuvaa kenties vähän kallistettu, jotta hevonen näyttää paremmin liikkuvalta?

Mitään tästä edellisestä ei ole omaa keksintöäni, olen vain päässyt näkemään ja kuulemaan todella poikkeuksellisen osaavia hevostenkouluttajia tuossa kokoamisaiheessa, erityisesti eversti Cardea ja Tuire Kaimiota. Kiitos siis jälleen.


Kolmen viikon ikäinen welsh-andalusialaisristeytysorivarsa menee koottua käyntiä.
Edellisen varsan isä kokoaa, koska on ori ja tinkeritammalla oli kiima. Ruunaus oli seuraavalla viikolla.
Pienteiden esteiden hyppääminen tasapainossa vaatii kokoamista. Kuvassa parikymppinen jalostusori De Noir Equitana-näytöksessä Saksassa vuonna 2017.
Passagea Suomessa 1940-luvulla, ratsastaja Jukka Kivikari, kuvaaja Pauli Jänis. Museoviraston kokoelmista.
Oripojat (ja ruunatkin) harjoittelevat paljon kokoamista leikkiessään. Kuvassa kaksi tuplavoikkoa eestinhevosvarsaa Saarenmaalla.
Paksu poni puutarhassa kokoaa ja venyttää. Tämä oli aivan harvinaisen hyvärakenteinen ja joustavaksi jumpattu hevonen, ei siis kannata lähteä siitä, että kaikki osaisi.
De Noir piaffissa ja Stefan Schneider.

Eläinten viikon kirjatarjous verkkokaupassa!

Erinomaista eläinten viikkoa! Arvonta Facebookissa ja kirjatarjous!

Osallistu arvontaan täällä: https://www.facebook.com/hevostenkoulutus/posts/4436702149742460

Mikä aihe kirjassa kiinnostaa eniten? Osallistujien kesken arvomme kaksi kirjaa 10.10.2021. Voittajalle ilmoitetaan FB-sivulla sekä yksityisviestillä.

Lupasin kirjatarjousta, tässä se tulee: 5 euron alennus Toimiva hevonen – näin onnistut -kirjasta kotiin postitettuna omassa verkkokaupassamme 5.-15.10.2021!
Alennuskoodi (lisätään ostoskorissa): SYYSJUHLA ja normaalihinta 32,90 (sis. ALV). Kirjan hinnaksi jää 27,90 e. https://holvi.com/shop/kuuranmaen/product/5faeefe050437041f9b01e4b880e6631/

Och snart samma på svenska! Förhandsbeställningen för ett signerat exemplar av boken Motiverad häst – inlärning, beteende och kommunikation är öppen för dig som bor i Finland här: https://holvi.com/…/fa8b558fa9d7a066f24af536291f3fbd/

Oikein työskentely – mikä se on?

Koska ajan tänään lantaa paikasta A, B ja C paikkaan D ja tulin kahvitauolle niin ajattelin jakaa vähän lisäajatuksia ratsastuksesta. Olen siis ollut kymmeniä vuosia todella kiinnostunut juuri kouluratsastuksesta, olen yrittänyt perehtyä siihen parhaani mukaan ja tällä hetkellä olen tätä mieltä:


1. Kouluratsastus on hevosten jumppaa ja sen tarkoitus on parantaa hevosen terveyttä ja hyvinvointia, ei heikentää sitä. Yksi tärkeä tapa edistää tätä hyvinvointia on varmistaa, että kaikki eteneminen tapahtuu asteittain. Ei siis viedä hevosta kahden päivän klinikalle oppimaan piaffea, vaan harjoitellaan kokoamista eri muodossaan, venyttelyä eri muodossaan jne. niitä muutamia vuosia kotona. Pakottamalla ei tule hyvää. Koskaan.


2. Kouluratsastuksessakin olisi tärkeää hahmottaa, mikä on syy ja mikä seuraus. Esimerkiksi se, että hevosen pää lähenee luotiviivaa (eli pystysuoraa linjaa joko nenäpiitä pitkin tai silmä-sierainlinjaa katsoen) on seuraus siitä, että hevonen työskentelee oikein ja rentouttaa niskanikamaa sekä leukojaan. Ei syy.

Opettamalla hevosta pitämään kaula kaarella ja pää luotiviivalla et valitettavasti saa loppuhevosta työskentelemään oikein. Däm joo, koska se olisi niin kätevää. Kaulaa ja päätä kun on niin helppo hallita ja staattisen kaula-pää-muodon opettaa vaikka sahaamalla ohjista tai kiinnittämällä hevosen pää sivuohjilla sen kehoon.


3. Mikä se ”oikea työskentely” sitten on? Vähän kuten se käsite ”hyvä ratsastus” se riippuu siitä, kuka sanoo. Minun mielestäni hevonen työskentelee oikein silloin, kun se on

  • senhetkisen koulutustasonsa mukaisessa, vaihtelevassa asennossa
  • liikkuu aktiivisesti, niin suorana kuin se sillä hetkellä pystyy
  • kevyellä ohjastuntumalla jos tuntumaa haetaan
  • takaosaltaan yhtä toimiva kuin etuosaltaan, ravissa etujalan kyynärvarren ja takajalan sääriluun tulee liikkua samassa kulmassa (esimerkki eversti Cardesta täällä: https://www.eurodressage.com/sites/default/files/styles/large/public/edimage/image/90_saumur_carde_princeda_01.jpg?itok=kjpPZJin )
  • koukistaen takaosansa kaikkia niveliä tasapainoisesti ja kyseiseen hetkeen sopivalla tavalla (äärimmäisessä kokoamisessa kuten ravissa piaffessa koukistuu eniten, tässä trakehner-ori Kostolany: https://media.ehorses.de/xxldetails/600/kostolany-trakehner-stallion-black-dressagehorses-sire-emmerthal-1038600_1.jpg )
  • kantaen itseään koulutustasoonsa sopivassa muodossa – nuorella hevosella matalampi, kootulla koulutetummalla hevosella välillä korkeampi – kaulaa lyhentämättä, Uta Gräfin ratsut ovat tästä pitkästä kaulasta aivan erinomaisia esimerkkejä, esimerkiksi täällä: https://minnatallberg.files.wordpress.com/2017/05/graf.jpg ja täällä: https://blog.loesdau.de/wp-content/uploads/2018/01/IMG_5881_Friederike-Heidenhof-1024×683.jpg
  • hyvässä tasapainossa (valokuvissa voi vilkaista ravissa maassa olevaa etujalkaa, mitä pystympi, sitä parempi tasapaino, jos kuvahetki on se yleinen, esimerkki täällä: https://dressagetoday.com/.image/c_limit%2Ccs_srgb%2Cq_auto:good%2Cw_1240/MTcwOTQ2MzYyMjkxMDcwNTM2/2-uta-graf-damon.webp )
  • rentoutuen niin paljon, kuin se siinä tilanteessa on mahdollista ja hyödyllistä eli tyytyväisen, iloisen, eloisan ja kivuttoman näköinen. Sen suu on rennosti kiinni, sen silmät normaalit, korvat liikkuvaiset, häntä rennosti kannettuna.

    Miksi jaksan puhua luotiviivasta ja oikeanlaisesta eteen-alas-venytyksestä? Koska jos hevonen pitää päänsä, tai sen päätä pidetään, luotiviivan takana, se joutuu jännittämään sekä alakaulan lihaksia että leukaansa. Se harjoittelee silloin vääriä asioita ja vääriä lihasryhmiä. Mitä enemmän hevonen harjoittelee vääriä asioita, sitä hankalampi sitä on enää korjata.

    Nuoren hevosen kouluttamisessa – olen kouluttaja, joten ajattelen ratsastuksenkin kouluttamisena – on erilaisia koulukuntia. Siinä, missä yksi haluaa nuoren hevosen heti menevän reippaasti eteenpäin kaikissa askellajeissa, toinen haluaa ensin saada hevosen kantamaan ratsastajaa rennosti ja hyvässä tasapainossa käynnissä, sitten ravissa ja vasta sitten laukassa. Itse lukeudun viimeksi mainittuun. Perustelen tätä sillä, että mitä enemmän olen eläinten ja ihmistenkin oppimiseen perehtynyt, sitä enemmän ymmärrän miten tärkeä on olla harjoittelematta vääriä asioita. Hevonen oppii nopeasti mutta lihaksiston kehittymiseen (ja notkeuden, ja voiman) menee aikaa. Jos hevonen ensin oppii kantamaan ratsastajaa eteenpäin kipittäen senhetkisen jaksamisensa mukaan on todennäköistä, että tulevaisuudessa tätä korjataan jatkuvasti. Suosittelen vain hyvien asioiden harjoittelemista. Tokihan tämä riippuu omista tavoitteista – kaikki eivät tavoittele samaa kuin minä, ja se on ihan ok!

    Nuoren hevosen keho ei ole vielä tottunut ratsastajan painoon. Vaikka hevonen olisi vanhempikin, kuten meidän yksi ratsastajaan totutettava eli 12-vuotias, se ei ole siltikään tottunut ratsastajan painoon. Se joutuu totuttelemaan siihen pieniä hetkiä kerrallaan ja mielestäni silloin on parempi, mitä pitempään vieressä maasta käsin kulkeva ihminen pystyy auttamaan hevosta parempaan kehonkäyttöön ja tasapainoon. Hevosella on ensimmäiset parikymmentä ratsastuskertaa tarpeeksi tekemistä siinä, että se tottuu siihen, miltä ratsastaja tuntuu selässä ja oppii, miten se pystyy parhaiten kantamaan tätä lisäpainoa. Mielestäni vauhti ei siinä korjaa virheitä yhtään, päinvastoin.

    Takaisin sorvin ääreen, eikun Avantin.

Puhutaanko hevosen ostosta?

Viisain neuvo: Älä osta hevosta. Blogi loppu.
Vitsi. Hevosen omistaminen on parasta, mitä elämässä on. Tai ainakin top vitosessa. Minä en saanut lapsena yhtään hevosta, joten tässä sitä ollaan. Googlaa rebound-ilmiö tai ylikompensaatio.

Puhun nyt hevosen ostamisesta hevostenkouluttajana mutta älä ylläty, jos teksti koskee lähinnä kaikkea muuta kuin kouluttamista. Ai miksi? Koska hevonen on nopeaoppinen eläin ja kouluttaminen (näin yli 20 vuotta kouluttamista opetelleena) yleensä helppoa ja nopeaa. Ei toki kaikille. Ei olisi minullekaan keisarinleikkauksen tekeminen, jakohihnan vaihtaminen tai tilinpäätöksen tekeminen helppoa ja nopeaa.

Mutta kouluttamisen ammattilaiselle, joka osaa kouluttaa, ei hevosen kouluttaminen ole kovinkaan vaikeaa. Jos haluaa haasteita, hankkii vaikka kaukaasianpaimenkoiran. Jos taas hevosen käyttäytymisen muuttaminen vie ammattilaiselta vuosia, voi ehkä harkita toiseen ammattilaiseen vaihtamista. Tätä ei pidä sekoittaa hevosen fyysisen kunnon rakentamiseen, joka oikeasti viekin vuosia, jos halutaan hevosen suorittavan korkealla tasolla. Eikä siihenkään, että jos hevonen pelkää tai siihen sattuu, se ei tee kuten kouluttaja/ratsastaja/valmentaja yrittää. Mutta jos hevonen on riittävän rento ja kivuton, sen kouluttaminen on hauskaa ja kivaa molemmille osapuolille.

Tähän liittyy kiinteästi myös se tosiasia, että voit ostaa hyvin koulutetun hevosen mutta se voi silti viikossa tai kuukaudessa oppia tekemään täysin päin vastoin, kuin mitä se teki ostohetkellä. Siksikin hevosen kohteleminen laissa tavarana on ongelmallista. Nykäisepä hevosta suusta jokaisen esteen alastulossa niin yli puolet hevosista [/mutu] ei kohta enää hyppää. Loput hyppäävät silti, koska ovat – no, hevosia. Emme ansaitse niitä, ne ovat niin säyseitä eläimiä.

Yksi: Vanhalla hevosella voi olla terveysongelmia

Jos ostat 15-vuotiaan hevosen, sillä voi olla terveysongelmia, käytöstä johtuvia tai perusrakenteensa ominaisuuksista johtuvia. Niistä voi olla haittaa tai sitten ei. Mitä vanhempi hevonen, sitä vähemmän vuosia jäljellä, sitä enemmän vammoja. Vaikka tavoite olisi hankkia tasainen ja varma, kokenut hevonen, terveysongelmista johtuvat käyttäytymismuutokset ovat joskus hyvinkin rajuja.

Kaksi: Jos hevosella on tehty paljon nuorena, sillä voi olla terveysongelmia

Tämä on ikuinen dilemma. Nuorta hevosta pitäisi liikuttaa, jotta sen jänteet, luut ja lihaksisto vahvistuvat. Nuorta hevosta ei kuitenkaan pitäisi väsyttää, koska se altistaa vammoille, eikä sen päällä istua liikaa, sillä sen selkäranka luutuu vasta siinä 5-7 vuoden iässä [lähde]. Tee siinä sitten oikein.

Kolme: Hevosen käyttäytyminen kertoo paljon

Ennen kuin edes menet katsomaan myyntihevosta, pyydä siitä videoita. Ei ainoastaan ratsastettuna, vaan siitä, kun hevosta haetaan tarhasta, sille laitetaan riimu, sitä harjataan, kaviot puhdistetaan ja sille laitetaan satula ja suitset. Katso, että hevonen suhtautuu ihmisiin ystävällisesti, että se reagoi myös silloin, kun se on varustettavana (eikä vaivu passiivisuuteen) ja että se ei esimerkiksi luimistele, kun sitä satuloidaan. Ai miksi? Koska hevosen käyttäytyminen kertoo siitä, miten se kokee tilanteen.

Hevonen, joka luimistelee satuloidessa, voi tehdä sitä vain siksi, että satulavyötä kiristetään liian nopeasti ja nykivästi. Se voi myös tehdä sitä siksi, että sillä on kissing spine, mahahaava tai hiekkaa suolessa. Et voi tietää, ennen kuin tutkit. Osta siis sellainen hevonen, joka käyttäytymisellään kertoo siitä, että se voi hyvin ja kokee ihmisen kanssa toimimisen turvallisena ja kivana asiana. Se säästää euroja eläinlääkärikuluissa myöhemmin.

Neljä: Ratsastusvideo

Pyydä myyntihevosesta video, jos sitä myydään ratsuna. Videossa vähintäänkin ensin pari kierrosta käyntiä pitkin ohjin molempiin suuntiin, pari kierrosta ravia pitkin ohjin molempiin suuntiin, pari kierrosta laukkaa pitkin ohin molempiin suuntiin. Miksi? Koska siitä näkee paljon. Näkee esimerkiksi, onko käynti nelitahista vai passimaista, liikuuko hevosen pää ja kaula normaalisti, laahaako se kenties takajalkoja, kompasteleeko se, millä korkeudella se pitää päätä ja kaulaa, millainen tahti sillä on, liikkuuko se symmetrisesti vai onko se kovin vino, onko sen helppo kääntyä molempiin suuntiin, millainen ilme sillä on, ilmentääkö se kipukäyttäytymistä, ontuuko se, liikkuuko se jäykästi takaa laukassa, pitääkö se päätä vinossa, heitteleekö se päätä jne. Jollet osaa itse nähdä nämä kaikki asiat, pyydä asiantuntija avuksesi. Tarjoan itsekin tällaista palvelua, 75 e/h sis. ALV.

Sitten vasta sama ohjastuntumalla, ja mahdolliset kouluratsastusliikkeet ja hypyt. Jos kaikki tämä on ok, käy ihmeessä tutustumassa hevoseen paremmin.

Viisi: Huomioi muuttostressi.

Jos hevonen osoittautuu mukavaksi ja osto onnistuu, ota huomioon muuttostressin vaikutus käyttäytymiseen. Tämäkin on yksilöllistä: on hevosia, jotka vaihtavat ympäristöä ja ratsastajaa, hevoskavereita ja hoitohenkilökuntaa ilman, että reagoivat ulkoisesti kovinkaan paljon. Ja on suurempi joukko [/mutu] joka oireilee muuton aiheuttamaa suurta stressiä jollain tavalla. Hevonen on elävä, tunteva eläin, joilla on ystäviä ja kokemuksia. Se tarvitsee aikaa kotiutua. Tämä ei tarkoita, etteikö hevosen kanssa voisi sillä aikaa tehdä mitään. Voi ja kannattaakin tehdä, mutta uusien asioiden opettaminen tai kovin vaativien suoritusten vaatiminen voi hyvin jättää myöhemmäksi.