Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän on ikävä. Ihmisiä, koiria, hevosia. Aina välillä ikävä tuntuu enemmän, ja kiitollisuus seuraa käsi kädessä. Kiitos hevosille, että olen saanut tuntea teidät. Hoitohevoseni lapsena – Bohis, Tuukka, Eppu, Fie, Nita, Windy. Meillä asuneet hevoset, jotka kaikki viilettävät nyt toivottavasti niillä vihreimmillä niityillä – Pinni, Ella, Molly, Hopsi ja Pilkku. Muistan teitä niin kauan kuin elän.
Hauska rotukirjo noissakin on, nyt kun kirjoitin ne ylös. Tinker, suokki, täykkäri, tanskalainen pv, irlantilainen pv. Shettis, arabi, ruotsalainen työhevonen, lusitano, British Spotted Pony. Kaikenkokoisia ja kaikennäköisiä. Erilaiset historiat, erilaiset luonteet ja tavat reagoida. Yhteistä silti enemmän kuin muilla eläimillä. Hevoset. Aina läsnä, vaikka ovatkin jo lähteneet.
Minna Tallberg 
Jätä kommentti