Hevosia

Tulkinnoista, ilmeistä ja ruokapalkinnoista

Ilmeet ja eleet -luennolla puhun lyhyesti myös tulkinnoista. Siitä, kannattaako ja saako tulkita asioita, vai pitääkö pelkästään havainnoida? Oma mielipiteeni on, että koska olemme ihmisiä, tulkitsemme asioita koko ajan. Tärkeintä on tiedostaa, milloin tulkitaan ja ennen kaikkea: Jos tulkitaan, tehdään se aina hevosen hyväksi.

Eli: jos hevonen näyttää nyrpeää naamaa niin älä tulkitse, että hevonen on hankala/v-mäinen/pomottelee vaan mieti oikeasti, mitä se käytöksellään ilmaisee tai haluaa saavuttaa. Luimisteleeko se sinulle, satulalle, riimulle vai ehkäpä siksi, että sillä on vaikka kamala nälkä ja mahahapot jylläävät vatsahaavaumissa? Vai luimisteleeko hevonen siksi, että tilanne saa aikaan tunteen, joka saa aikaan käytöksen, jonka se on oppinut jo pikkuvarsana?

Case: Ilo

Olen miettinyt tätä tulkinta-asiaa jo muutamia vuosia. Tarkoittaako se, että osaisin aina toimia, kuten edellä kirjoitin? Joo, ei todellakaan. Minulla on oma kasvatti, nyt kohta 10-vuotias tamma ”Ilo”. Sitä on koulutettu alusta asti palkitsemalla, rapsutuksin ja ruoalla (ja tottakai myös paineella ja sen poistolla). Sillä on koulutuksessa usein korvat taaksepäin kääntyneenä erityisesti, jos kouluttaja liikkuu. Kun liikun, se kaartaa helposti eteeni, mikä tuntuu hankalalta.

Tätä ei esiinny jos se liikkuu muissa tilanteissa, eikä esimerkiksi jos käppäilen itse tarhassa ja se kävelee mukana ilman, että ollaan ”tekemässä” mitään. Ilme ja käytös ei siis tunnu liittyvän fyysiseen epämukavuuteen vaan koulutustilanteeseen, niihin ruokapalkintoihin ja nimenomaan liikkuvaan ihmiseen. Se ei ole yhtään aggressiivisen oloista käytöstä vaan ilmentää enemmänkin sellaista [tulkinta] ärsyyntymistä ja turhautumista [/tulkinta].

Käytännössä tuo ilme on lievästi häirinnyt minua aina. Haluaisin, että tälläkin hevosella olisi sellainen normaalin tekevän hevosen ilme eli kiinnostuneen, innostuneen ja iloisen oloinen.

Ko. ilmettä tulee vastaan muillakin hevosilla välillä. Esimerkiksi sellaisilla, jotka eivät mielellään päästäisi ihmisen pois koulutustilasta, kun vuorossa on tauko. Ne kävelevät mukana, yrittävät kääntyä ihmisen eteen ja näyttävät [tulkinta] epämääräisesti kiukkuisilta [/tulkinta]. Joillakin käytös on paljon voimakkaampaa.

Olen kouluttanut hevosia palkitsemalla noin 20 vuotta ja olen nähnyt tätä ilmettä näissä tilanteissa useassa hevosessa. Yksi jopa yritti kevyesti potkaisemalla estää minua poistumasta. Ongelmasta päästään yleensä täysin opettamalla hevoselle selkeä merkki tauolle ja jättämällä hevoselle vähän ruokaa maahan tai vatiin kun tauko alkaa.

Hehkulamppu syttyi, parempi myöhään kuin ei koskaan

Flash forward tähän kevääseen. Meille syntyi tänä keväänä kaksi varsaa ja olen videoinut ja katsellut niitä entisiä varsoja enemmän. Ja kun yksi varsa oli viikon parin ikäinen, tunnistin jotain sen käytöksessä. Sen ilmeen. Ja käyttäytymisen. Sitten toisessakin varsassa. Tajusin nähneeni saman aikaisemminkin varsoja seuratessani. Ainakin todella samannäköisen käytöksen.

Tilanne: On varsa, joka haluaisi imeä maitoa ja tamma, joka kävelee. Varsa usein kaartaa tamman kaulan alta pysäyttääkseen sen, luimistelee, heiluttaa päätään ja (kuten videossa näkyy) jopa tekee potku-uhkauksen tai potkaisee. Tunnetila voi toki olla sitä turhautumista, käytös ja ilmeet puolestaan muistuttavat kovasti tätä ”ruokapalkinto poistuu” -tilannetta.

Tamman ja varsan välillä ei ole johtajuusongelmaa, eikä tamma ole syypää varsan käytökseen, eikä varsa ole hankala, pomotteleva tai hullu. Se on vain hevonen, kuten on aikuinen hevonenkin.

(Tamma oli toipumassa kaviopaiseesta, siksi se kävelee niin vaivalloisesti.)

Mitä tämän oivaltaminen muuttaa? Ainakin annan itselleni vähän armoa, kun olen aiemmin luullut opettaneeni Ilon vahingossa näyttämään ”nyrpeältä” ja kaartamaan eteeni tietyissä tilanteissa. Toisekseen sillä on väliä, millä tavalla asioita tulkitsee: jos ajattelemme, että turhautuessaan hevonen käyttäytyy kuten pikkuvarsa, suhtaudumme todennäköisesti käytökseen rennommin ja hevoseen suopeammin.

Jos sattuu olemaan sellainen hevonen, jolla ko. käytös on voimakasta ja ihmiselle tulee turvaton olo, käytöksen tunnistaminen voi auttaa miettimään kouluttamistilanteen muokkaamista sen sijaan, että ajattelisi hevosen ongelmaisena tai ihminen huonona johtajana (tai luopuisi kokonaan ruokapalkintojen käytöstä, koska hevosesta ”tuli hullu”).

Disclaimer: Olen usein ollut väärässä, voin olla väärässä nytkin

Hevosten kouluttaminen on yhä vieläkin paljolti kokemukseen perustuvaa. Tälle ilmeen ja käyttäytymisen yhteydelle ei ole tietääkseni minkäänlaista tieteellistä tutkimusta tehty eikä sellaista välttämättä koskaan tulekaan. Olen ollut väärässä monissakin asioissa ennenkin ja voin olla väärässä tässäkin.

Syy, miksi silti halusin tästä kirjoittaa ja kirjoitin saman jopa englanniksikin, on tämä: Mitä lempeämmin suhtaudumme hevosiin ja ihmisiin, sitä paremmin molemmat voivat. Jos seuraavan kerran kun näet koulutettavassa hevosessa ”tuon ilmeen” pystyt ajattelemaan, että se on vain hieman ylikasvanut pikkuvarsa, joka haluaa ruokaa, suhtaudut todennäköisesti käytökseen lempeämmin.

Toinen syy on se, että jos tätä käytöstä yrittää välttää ja päättelee sen johtuvan turhautumisesta vaikka siksi, että kouluttaja on hidas tai huono asettamaan ja nostamaan kriteeriä ja hevonen siksi jännittyy, voi jäädä aivan turhaan pyörimään satojen ylimääräisen toistojen suohon eikä koulutus etene lainkaan.

2009_10_16_3105
Jutussa mainittu Ilo pikkuvarsana.

Espoo 15.5.2019: Eleet ja ilmeet -luento

Hevosen ilmeet ja eleet (ja vähän käyttäytymistäkin) -luento ke 15.5.2019 klo 18-21 Espoossa. Hinta 30 e (sis. ALV).
Ilmoittaudu: mitallberg@gmail.com 

Luento pidetään Cypis-tallin kerhotilassa, osoite Kellonummentie 14, Espoo.

Luento sisältää yli 130 pääosin aiemmin julkaisematonta kuvaa ja videota, ja keskustelulle on tilaa. Joitakin aiheita:

* Mitä tiede sanoo hevosen ilmeistä ja eleistä
* Entä kokemusperäinen tieto?
* Hyvinvoiva ja normaalisti käyttäytyvä hevonen
* Eleet ja ilmeet (erityishuomio pää ja kaula, korvat, silmät, kasvojen lihakset, turpa ja suu)
* Ystävälliset eleet, aggressiiviset eleet, ”rauhoittavat signaalit”, pakokäyttäytyminen
* Poikkeava käyttäytyminen
* Kipu ja sen tunnistaminen, eri kipututkimusten tulokset (mitä tutkittiin, millaisella otannalla, miten tutkimus tehtiin ja mitkä oli tulokset?)
* Sulkeutuminen, opittu avuttomuus
* Kipukäyttäytyminen ratsastuksessa

ele_espoo_mainos.jpg

 

 

Eleet, ilmeet (ja käyttäytyminen) -luento

Tätä luentoa on toivottu paljon ja maaliskuussa Porvoossa halukkaita kuuntelijoita jäi vielä odottamaan seuraavaa tilaisuutta luentotilan täyttyessä.

Sovittu on vastaava luento Ikaalisiin 2.6.2019 klo 14.30 ja ilmoittautua voi maksamalla tämän linkin kautta: https://hevoskoulutus.fi/tuote/minna-tallberg-luento-hevosen-eleet-ja-ilmeet/
Lisää paikkakuntia ja päivämääriä sitä mukaan, kun niitä vahvistuu.

eleluento_pohja

Tutustu hevoseen -kurssit Sipoossa

Tutustu hevoseen!

3 kerran kurssit Pohjois-Sipoossa keväällä 2019
Kurssi 1: ma klo 12-14 (29.4., 6.5. ja 13.5)
Kurssi 2: ke klo 18-20 (15., 22. ja 29.5)

Hinta: 195 e/kurssi (sis. ALV)

Ilmoittaudu sähköpostilla mitallberg@gmail.com tai tekstarilla 050-520 3598.

Kurssi on tarkoitettu hevosharrastuksen aloittamisesta kiinnostuneille ja sopii myös heille, jotka haluaisivat palata kerran lopettamansa harrastuksen pariin. Kurssilla hevosten hyvinvointi on tärkeintä ja käytämme hevosten kanssa palkitsemiseen perustuvaa koulutusta. Hevosemme suhtautuvat ihmisiin ystävällisesti.

Kurssilla tutustumme hevoseen lajina ja yksilönä, teoriassa ja käytännössä. Sään salliessa teoriaosuudetkin pidetään ulkona hevosten seurassa ja sadesäällä sisällä lämpimässä taukotilassa. Tauolla tarjoamme kahvia ja teetä sekä pientä purtavaa.

Kurssin aiheena on mm. hevosen käyttäytyminen ja miten se vaikuttaa ihmisen ja hevosen väliseen suhteeseen, miten hevonen oppii ja miten opittu ylläpidetään, miten hevosesta näkee, onko se kunnossa ja miten sen hyvinvointia voidaan edistää oikeanlaisilla pito-olosuhteilla, ruokinnalla, käsittelyllä ja liikutuksella.

Harjoittelemme käytännössä perusteita kuten hevosen kiinni ottamista tarhassa ja riimun laittamista, taluttamista, harjaamista, kavioiden puhdistamista ja varusteiden laittamista.

Osallistujat saavat opetella maastakäsittelyn alkeita, harjoitella selkäännousua ja selästä pois tulemista ja tutustua hevosen liikkeisiin selästä käsin käynnissä. Jollei halua ratsastaa, sekin on täysin ok. Hevosharrastus voi olla paljon muutakin kuin ratsastusta! Jos isot hevoset tuntuvat jännittäviltä, voit tutustua pieniin poneihimme.

Opettajana toimii Minna Tallberg ja Kuuranmäen hevoset. Kursseille otetaan maksimissaan 5 osallistujaa kerralla.

Ilmoittaudu sähköpostilla mitallberg@gmail.com tai tekstarilla 050-520 3598.

tutustu_hevoseen

 

Hevosten kesken

Potkivatko ja purevatko hevoset luonnossa toisiaan? Voidaanko tällä perustella hevosen lyömistä ja potkimista ratsastajan toimesta? Viikon keskusteluaihe netissä, ja ilokseni olen lukenut enemmänkin hevosen oikeutta kivuttomaan elämään puolustavia puheenvuoroja kuin toisenlaisia. Niitä toisenlaisiakin toki on, yhä edelleen, vuonna 2019. 

Potkivatko ja purevatko hevoset toisiaan luonnossa?

Kyllä, joskus. Luonnossa lähinnä orit kisaillessaan ja taistellessaan, joskus tammatkin kinastellessaan jostakin. Mutta kovinkaan yleistä se ei ole. Miksi? Koska luonnossa yleensä sellaiset hevoset, jotka eivät tule keskenään toimeen, pysyttelevät toisistaan kauempana. Hevosilla on lisäksi käytössään mahtava määrä erilaisia eleitä ja uhhkauksia, joilla ne välttävät mahdollisesti loukkaantumisiin johtavia yhteenottoja. Jos hevoset rutiininomaisesti potkisivat ja purisivat toisiaan, koko laji olisi vähemmän menestyvä kuin meidän hevosemme. Vammat tulehtuvat ja voivat luonnossa johtaa kuolemaan.

Kesyhevosemme joutuvat elämään rajoitetummin. Tilaa on vähemmän, ruokaa tarjotaan ainakin talvikaudella luonnottoman harvoin ja tekemistä on ylipäätään vähemmän. Koska hevosilla on monia olennaisia käyttäytymistarpeita, joista vain osan se saa tyydytettyä talli- tai pihatto-olosuhteissakin, se voi välillä ylikompensoida toimintatarvettaan ja suunnata se pelkästään syömiseen tai tarhakaverin vainoamiseen.

Kun laitamme hevosia yhteen, otamme samalla myös vastuun niiden hyvinvoinnista. Ruokintapaikkoja riittävästi (mielellään yksi heinäkasa enemmän kuin hevosia tai vielä paremmin, heinät tasaisesti ripoteltuna ympäri tarhaa) ja enemmän kuin yksi varjopaikka kesällä, vesisaaveja enemmän kuin yksi ja tarhassa molemmista päistä auki oleva lyhytkin väliaita, jonka taakse toinen hevonen voi tarpeen vaatiessa vetäytyä.

Jos siis hevoset potkivat ja purevat toisiaan, kokeile yllä olevia ohjeita. Jollei se auta, erota hevoset ja muodosta uusia yhdistelmiä. Ja muista, että jos hevoset voivat olla laitumella yhdessä ilman ongelmia, syy konflikteihin ei ole hevosissa itsessään vaan olosuhteissa. Älä kuitenkaan pidä poikkeavaa käyttäytymistä lajille ominaisena äläkä käytä poikkeavaa käytöstä oikeuttamaan ihmisen toimia, jos niihin sisältyy kivun tuottaminen hevoselle.

Voidaanko tällä perustella hevosen potkimista ja lyömistä ihmisen toimesta?

Tätä perustelua todellakin kuulee vielä, harvoin mutta kuitenkin. Tässä kuultaa läpi ajatustapa, jonka mukaan olisi jotenkin elintärkeää, että hevonen tottelisi ihmistä. Tärkeämpää kuin mikään muu. Tärkeämpää kuin esimerkiksi kilpailusäännöt tai eläinsuojelulaki.

Eläinsuojelulaki kieltää tuottamasta eläimelle tarpeetonta kärsimystä. Sanan ”tarpeeton” käytöstä voidaan hyvin ajatella, että kärsimyksen tarpeellisuus riippuu asiayhteydestä. Voidaan siis tuottaa hevoselle kärsimystä esimerkiksi kun sitä hoidetaan eläinlääkärin toimesta, jotta se tervehtyisi. Voidaan varmasti myös käyttää raippaa tai pohkeita kipuakin tuottavalla tavalla saamaan hevosta liikkumaan eteenpäin jos se pysähtyy keskelle tietä ja auto on tulossa. (Sitten mennään kotiin harjoittelemaan, kunnes hevonen reagoi ihan normaaliin pohjeapuun välittömästi. Lue: tuhat toistoa apu-reaktio-apu loppuu.)

Mutta millainen on sellainen hevosen harrastus- tai kilpailukäyttö, joka oikeuttaisi kivun tai kärsimyksen tuottamisen? Ei sellaista taida ollakaan, niin hankalalta kuin tämä voikin tuntua hevosharrastajan tai -ammattilaisen mieleen. On vain ajan kysymys ennen kuin ulkomaailma ottaa hevosharrastuksen suurennuslasinsa alle ja silloin olisi todella hyvä, jos meillä olisi jo toimintatavat kunnossa.

Miksi tällä on väliä?

Olen puhunut muutamankin ratsastajan kanssa, joiden hevoset ovat oireilleet eri tavoin ratsastuksessa. Yksi ei nostanut oikeaa laukkaa, toinen lakkasi hyppäämästä esteitä, kolmas vastusteli kokoamista sileällä. Kaikilla yritettiin ensin ”paineen lisäämistä” eli sitä potkimista ja lyömistä, että tottelisivat. Kaikilta löytyi myöhemmin selkeä fyysinen syy, mikseivät voineet suorittaa, mitä ratsastaja halusi. Kaikilla ratsastajilla oli jälkeenpäin aika lailla huono omatunto siitä, että olivat kuunnelleet ohjeita, joissa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin se ”paineen lisääminen”. Hevosen käytös antaa aina ihmiselle tietoa, ja runnomalla oma tahtosi läpi voit sinänsä kyllä vaientaa hevosen hetkeksi, mutta voit myös saada pahaa vahinkoa aikaan. Pakottamalla hevosta liikkumaan kivustaan huolimatta tuottamalla sille joko enemmän kipua tai pelottelemalla sitä, voit pahimmillaan aiheuttaa hevoselle pahankin vamman.

Ajoitus: Oppimisen edellytys

En nyt itsekään tarkoita, että aina pitäisi olla vain kevyttä painetta ja koskaan ei voisi apujen voimakkuutta lisätä. Oleellista on mielestäni, että hevonen on oppinut, miten paineesta tai avusta voi vapautua ja se, että sillä on mahdollisuus välttää sen voimistumista. Eli vaikka ihmistä miten kiukuttaisi, hän aloittaa silti kevyellä paineella tai vaikka sillä maiskutuksella. Ja ihan joka kerran, oli hevonen minuutti aiemmin tehnyt mitä tahansa, kun hevonen seuraa tätä ensimmäistä, kevyttä apua, se välttää kivun tai epämukavuuden tuottavan voimakkaamman avun.

Mitä rankaisuihin tulee, kun puhumme oppimisesta, ajoitus on tässäkin oleellinen. Hyvä esimerkki oikea-aikaisesta rankaisusta on sähköaita. Hevonen todennäköisesti oppii nopeasti välttämään siihen koskemista, koska ajoitus on riittävän hyvä. Mutta jos hevonen vaikka pysähtyy maastossa ylitettävän ojan eteen, väistää viisi metriä sivulle ja ratsastaja saatuaan tasapainonsa takaisin ryhtyy lyömään hevosta raipalla, kyseessä ei ole oikea-aikaisesta ja näin ollen tehokkaasta rankaisusta. Miksi?

Koska ajoitus on pielessä. Hevonen ei mitenkään pysty yhdistämään sen siihen, että se pysähtyi ennen ojaa vaan se todennäköisesti vain jännittyy ja säikähtää. Ojan ympäristöä, raippaa, metsää tai peltoa. Silloin se ei ole hevosen kouluttamista tai väärän käytöksen rankaisemista. Se ei myöskään opeta hevosta ylittämään ojaa.

Se oikeus toimintaan

Tämä on vaikea aihe, josta olen aiemminkin kirjoittanut [linkki]. Vaikka hevosala pitkälti toimii omassa kuplassaan, jossa olemme saaneet olla rauhassa kymmeniä, ellei sata vuotta, some ja ympäröivän maailman muuttuneet eläinkäsitykset voivat joskus yllättää meitä. Silloin koko alalle on aivan elintärkeää, että meillä on toimiva hevosten käsittely- ja koulutustapa, johon ei sisälly kärsimyksen tuottaminen. Lainaan itseäni, koska olen edelleen kaksi ja puoli vuotta myöhemmin samaa mieltä itseni kanssa, kas vain.

Hevoskilpailut ovat kohta olemassaolonsa suurimman haasteensa edessä. Toistan itseäni: minusta on kivaa, että meillä on kilpailuja. Minä en ole tässä asiassa kilparatsastuksen vihollinen, päinvastoin. Mutta olen myös sitä mieltä, että hevosmaailman pitää nopeasti korjata epäkohdat hevosten kohtelussa, muuten tosiaan voi käydä kuten vinttikoiraurheilulle osassa Australiaa.

Kun jokin laji menettää ns. ”social license”nsä (linkki the Guardianin juttuun jossa määritellään asia niin, että ”Social licence can never be self-awarded, it requires that an activity enjoys sufficient trust and legitimacy, and has the consent of those affected. ” eli ympäröivän yhteiskunnan käsitys siitä, mitä on sopivaa tehdä eläimelle harrastuksen tai kilpailun nimissä muuttuu, voi olla, että jossain vaiheessa se muu maailma kieltää koko harrastuksen. Tai kilpailemisen. Tai molemmat.”

071006_6187
Se puree! Leikisti.

Ai niin, koska olen käsittänyt, että se on tosi oleellista niin vastaanpa kysymyksiin, jolla yritetään kyseenalaistaa asiantuntemukseni netin keskustelussa.
”Montako geepeehevosta olet itse kouluttanut?” En yhtään.

Lopuksi vielä mainospläjäys: Jos olet jumissa hevosesi kanssa, ja eläinlääkäri on jo parhaansa mukaan todennut sen kivuttomaksi ja asiantuntija varusteet sopiviksi, voin kyllä maksusta auttaa hevosen motivoimisessa ilman pelkoa ja kipua. Vaatii aika paljon väkertämistä eli kouluttamista, mutta ihan mahdollista se yleensä on. Ota yhteyttä mitallberg@gmail.com tai p. 050-520 3598. Jollen pysty vastaamaan puhelimeen, laita perään tekstari jossa asiasi käy ilmi niin soitan takaisin. Hinnat löytyvät täältä [linkki] enkä lainkaan takaa, että ongelma ratkeaa yhdellä käynnillä – vaikka on sellaisiakin harvinaisuuksia tullut vastaan, yhdistettynä todella taitavaan hevosenomistajaan.

Hinnat nousevat 1.3.2019

*Tämä ei koske jo sovittuja kursseja, luentoja ja yksäreitä, toteutan ne vanhalla hinnalla.*

Uusi hinnasto alkaen 1.3.2019 (kaikki hinnat sisältävät ALV 24%)

Yksityiskoulutukset:

1½ – 2 h ensikäynti (esim. ongelmatapaukset) 95 e

Yksityistunti: 75 e/tunti

Yllä olevat hinnat sisältävät matkakulut Sipoon, Järvenpään, Vantaan, Pornaisten ja Porvoon alueella. Muille alueille lisään matkakulut 32 snt/km.

Kurssit ja luennot:

3 h luento tai luento + käytäntö: 30 e/hlö tai 500 e/luento

6 h kurssi tai luento: 50 e/hlö tai 700 e/luento

Lisäksi veloitan matkakulut (juna/lentolipun hinta tai 32 snt/km)

Kurssin järjestäjä voi halutessaan hinnoitella kurssin/luennon haluamallaan tavalla!
Oppilaitoksille ja viranomaisille oma hinnasto, kysy sähköpostilla mitallberg@gmail.com

img_7245

Tutkimus: Ratsastuskouluhevosten hyvinvointi

Ruotsalaistutkimus ”Inhysningens betydelse för hästvälfärd, arbete, säkerhet och pedagogik på svenska ridskolor” käsitti 8 ratsastuskoulua, jossa hevoset asuivat pihatossa ja 8 ratsastuskoulua, jossa hevoset asuivat karsinoissa. Tutkimuksen vielä julkaisemattomista tuloksista kertoi ruotsalainen lehti Hippson [linkki]. Yhteensä tutkittiin 158 hevosen hyvinvointia.

Tutkijoiden lähtökohtana oli selvittää, pitääkö ”pihattoratsastuskouluun” liitetyt myytit paikkansa. Esille tulleita uskomuksia olivat esimerkiksi, että pihatto olisi vaarallisempi ratsastuskoulun oppilaille, että hevosista tulisi lihavia ja hankalampia käsitellä.

Tulos = pihatto parempi

Tutkimuksen johtaja Jenny Yngvesson kertoo, että kaikki ratsastuskouluhevoset olivat hyväkuntoisia, mutta pihatossa pidettävät hevoset olivat kuitenkin hieman terveempiä kuin karsinatallissa asuvat. Ne eivät saaneet ähkyjä yhtä usein, niillä esiintyi vähemmän hengitystieongelmia, vähemmän aggressiivista käyttäytymistä ja niillä oli vähemmän vammoja.

Ylipaino ei liittynyt pitotapaan

Tutkimuksessa todettiin, että sekä karsinatallissa että pihatossa asuvista hevosista 29% olivat ylipainoisia. Yhtenä selityksenä tälle ratsastuskoulunpitäjät kertoivat, että hevosten on oltava hieman pyöreitä, muuten asiakkaat valittavat laihoista hevosista. Valistuksen paikka!

Pidän itse hevosiani pihatossa, koska olen parhaani mukaan yrittänyt perehtyä hevosen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja päätynyt siihen, että pihatto edistää molempia enemmän kuin karsinapito ja tarhaus osan vuorokaudesta. Sekä hevosen ruuansulatus että sen nivelet tarvitsevat liikettä toimiakseen hyvin.

Olen pitänyt sekä kylmäverisiä, poneja että ”jalompia” hevosia (arabi, lusitano, andalusialainen, trakehner) pihatossa vuosituhannen alusta lähtien ja kaikki ovat selvinneet hyvin. Tottumisen ajan osa on tarvinnut loimitusta pitempiä aikoja kuin muuten, loimitan tarpeen mukaan aina. Myös maitovarsat ovat kasvaneet hyvin, toki en vieroita niitä talvea vasten.

Hauskaa tuossa ruotsalaistutkimuksessa oli, että se todisti muutamia asioita, joita olen itse käytännössä huomannut. Ähkyt tuntuvat olevan hevosillamme harvinaisia, ne eivät juurikaan ole loukkaantuneet ja ne ovat rentoja ja ystävällisiä käsitellä ja ratsastaa.

a_7745

Kuvassa vuoden ikäinen PRE (=andalusialainen) nauttii -15 asteen pakkastalvesta, pihattoasukki sekin.

 


					

Kysymys: Miten opetat laukannoston?

Lyhyt vastaus: Miten vaan haluat, tällä periaatteella:

  1. Tee tilanne, jossa hevonen nostaa laukan
  2. Palkitse laukannostosta (muutamia kertoja)
  3. Kun hevonen nostaa laukan heti kun voi, liitä siihen vihje/apu

Sitten vähän riippuu hevosesta, ratstajasta, koulutustasosta, tilanteesta, ympäristöstä jne. jne. millaisissa tilanteissa hevonen laukkaa. Voi olla, että se nostaa laukan liinassa, irti kentällä tai tarhassa, maastossa, pienen ristikon jälkeen, maasta kun pyydetään liikkumaan enemmän, vetohevosen avulla jne. jne. – jos tavoitteena on vain laukannosto, on alussa oikeastaan aika sama, millä tavalla laukka tulee. Aina voit palkita – ennakkoon opetetulla äänimerkillä ja ruokapalkinnolla, vaikka.

Vältä kuitenkin näitä:

  • älä aja hevosta laukkaan niin, että hevonen ensin ravaa lujempaa ja lujempaa ja jossain vaiheessa ”kaatuu” laukkaan. Se on hevoselle ikävää, ratsastajalle myös, ja tuloksena tullut laukka on laadultaan niin tasapainoton, ettei sellaista kannata yhtään harrastaa
  • älä palkitse äänimerkillä ja ruokapalkinnolla pelkästä nostosta kovinkaan monta kertaa, jos hevosesi on laatua ”Liinat kiinni ja missä ruoka?” Se on hevoselle aika fyysisesti epäedullinen tapa pysähtyä, varsinkin jos ratsastaja on selässä. Muutamia (arviolta 3-5) kertaa voit näin tehdä, mutta siirry sitten heti siihen, että pyydät hevosta noston jälkeen vaikka liikkumaan pari askelta reippaammin ja palkitset vasta siitä. Seuraavaksi tee tehtävärata eli pyydä ensin nosto, pyydä hevosta kääntymään ympyrälle, pyydä raviin ja käyntiin, palkitse siitä. Vaihtele seuraamuksia, muuten hevonen oppii liian hyvin ketjuttamaan eli ennakoimaan.

_MG_3006
Kaikki hevoset osaavat laukata!

Millainen on hyvä hevosihminen?

Yksi syy, miksi useimmiten puhun kouluttamisesta enkä ihmisen tai hevosen ominaisuuksista on, että jokainen pystyy muuttumaan. Minä olen muuttunut, olen tavannut monta ihmistä, jotka ovat muuttuneet ja ammattini on eläinten ”muuttaminen” käyttäytymiseltään toisenlaiseksi. Tiedän siis, että muutos on mahdollinen. Mutta mihin suuntaan pitäisi pyrkiä?

  1. Kärsivälliseksi
  2. Sitkeäksi
  3. Lempeäksi
  4. Leikkisäksi

Siinäpä ne olikin. Kärsivällisyys on jokaiselle ihmiselle vahvuus, ja sitä kohti itsekin pyrin koko ajan vaihtelevalla menestyksellä.

Hevosten kanssa nyt varsinkin sitkein voittaa aina. Ei se, joka aiheuttaa hämminkiä ja ristiriitatilanteita. Ole sitkeä. Se kannattaa.

Lempeys, empatia, kyky asettua toisen asemaan. Kenelläkään ei ole pakottavaa tarvetta olla eläinten kanssa tekemisissä. Eläinten takia soisin, että jokainen pyrkisi asettumaan eläimen asemaan. Silloin on helpompi etsiä sellaisia tapoja toimia, jossa eläin kärsii mahdollisimman vähän.

Leikkisyys, sitten? Ensinnäkin, hevosmaailma tarvitsee enemmän leikkisyyttä. Enemmän huumorintajua, kykyä ajatella uudella tavalla, kyky saada hevonenkin löytämään sisäisen motivaationsa tehdä yhteistyötä. Leiki enemmän. Taannu välillä lapsen tasolle ja katso, mihin se johtaa!

keppihevonen

Miten minusta tuli hevostenkouluttaja?

Tämäkin on yksi kysymyksistä, jotka tulivat ”Kysy hevostenkouluttajalta” -kyselyssäni: Miten sinusta tuli hevostenkouluttaja?

Lyhyt versio: Olen aina pitänyt hevosista, ollut lapsena hevoshullu niin kauan kuin kykenen muistamaan. Aloitin ratsastuksen 5-vuotiaana ja vietin lapsuudessani ja nuoruudessani valtaosan vapaa-ajastani tallilla. Ratsastin (en kovinkaan hyvin, maksimissaan koulua helppo A ja esteitä joku metri) hoidin kisahevosia sekä koulu-, este- että kenttäpuolella, valokuvasin hevosia (mm. Rooman MM-kilpailuissa 1998) ja ryhdyin kirjoittamaan eri hevoslehtiin parikymppisenä.

Innostuin ns. luonnollisesta hevosmiestaidosta kun se rantautui Suomeen viime vuosituhannen loppupuolella: Siinä oli järjestelmä, jossa puhuttiin erityisesti paineen myötäämisestä ja huomasin, että hevoset kykenivät oppimaan paljon nopeammin, kun keskityttiin siihen. Kuitenkin sellaisena, kuin se täällä oli, en kokenut sitä aivan omakseni. Pidin muutamia vuosia taukoa käytännön hevostelusta.

Vuosituhannen alussa muutin pientilalle ja hankin ensimmäisen oman hevoseni, 90-senttisen shettistamman Blondien. Siitä se sitten lähti. Samoihin aikoihin pääsin Tuire Kaimion oppiin ja toiminkin hänen assarina useita vuosia, välillä vieläkin. Tuikun avulla opin, miten eläimiä koulutetaan ja tajusin, että hevonenkin on eläin…

Kuulostaa kummalliselta, tiedän, mutta minulla kesti hetki tajuta, että vaikka ratsastuksessa ja hevostenkäsittelyssä on omat toimintatapansa, monesti voi päästä paljon parempaan ja nopeampaan lopputulokseen yhdistämällä nämä ja oppimisteorian sekä lisäämällä joukkoon hieman palkintojakin. Suoritin sitten eläintenkouluttajan ammattitutkinnon vuonna 2010, heti kun sellainen tutkinto tuli.

mt_tallberg
Omakasvatin kanssa vuonna 2014.