Minna Tallberg

Facen puolella tuli kysymys, johon vastaan kysyjän luvalla näin julkisesti. Aihe nimittäin kiinnostaa monia muitakin, itseänikin!

”Sähän voisit kysyä niistä valmentajien vaatimista ”nopeista takajaloista”… Yhdessä kuvassa Minna sanoo, että kun takajalat johtaa liikettä niin se johtaa etupainoisuuteen. Itse olen ajatellut nämä nopeat takajalat niin, että liike lähtee sieltä ja saa energiaa koko hevoseen. Sekä hevonen laittaisi painoaan takajaloille…”

Tässä vielä kuva siitä, mistä on kysymys. Tällä kertaa olen itsekin sitä mieltä, ettei hevosen pään ja kaulan asennolla ole mitään väliä, joten poistin ne kuvasta. Katsotaan siis pelkästään hevosen kehoa ja niitä jalkoja.

Mihin suuntaan hevosen runko on menossa? Kyseessä on ns. diagonal advanced placementista, DAP, eli siitä, että ravissa takajalka irtoaa maasta ennen vastakkaista etujalkaa ja tulee maahan sitä ennen.

Haluan tässä ensin sanoa, etten mitenkään moiti tuomareita siitä, että he palkitsevat tällaistakin liikettä korkeilla pisteillä. On nimittäin todella vaikea nähdä se reaaliajassa, vaikka yrittäisi katsoa pelkästään sitä. Tuomareilla on tässäkin mahdoton tehtävä.

Katselin muutamia ratsukoita olympiakouluradalla ja osalla tämä epäpuhdas raviliike oli suuri, osalla pieni. Se näkyy usein selkeimmin lisätyssä ravissa ja ainakin niissä ratsukoissa mitä katsoin korreloi vahvasti myös passagen puhtauden kanssa.

Veikkaan, että syy tällaiseen liikkumiseen voi olla monia. Synnynnäinen tai opittu tapa liikkua, tai rakenne. Muistan vielä, kun asia tuli ensimmäisiä kertoja puheeksi (1990-luvun puolessa välissä) ja silloin heti luin, miten kouluratsastajat selittivät tämän ilmiön johtuvan siitä, että ”hevonen on niin hyvässä tasapainossa ja ottaa enemmän painoa takaosalleen, siksi takajalka on liikkeessä etujalkaa edessä”.

Aiheesta on julkaistu pari artikkeliakin, jossa Hilary Clayton on todennut, että jo vuoden 1992 olympialaisissa parhaiten pärjänneet hevoset esittivät eniten tätä diagonaalien rikkoutumista ravissa. (Classification of collected trot, passage and piaffe based on temporal variables, 2010).

Miten on? Sannin FB:ssä ehdottama ihmiskoe on hyvä tapa tarkistaa tämä. Eli jos menee lattialle kontalleen, hakee hyvän tasapainon niin, että diagonaalipari käsi ja jalka on ilmassa ja sitten lähtee viemään jalkaa eteenpäin, mitä tapahtuu? Minusta ei ollut irroittamaan ”takajalkaa” maasta kokonaan, mutta onneksi vähempikin riitti. (Spoiler: Paino menee tietenkin eteenpäin kantavaa ”etujalkaa” kohti.) Ihminen ei ole hevonen, mutta diagonaali on diagonaali.

Kuvista ja hidastetuista videokuvista tämän näkee selvästi. Mihin hevosen runko on menossa? Kaaressa ”eteen-ylös” vai ”alamäkeen”? Tässäkin hevosen rakenne vaikuttaa, tosin jos katsot olympialaisia lienee kohtuullista todeta, että kaikkien hevosten rakenne on korkeimmalle tasolle sopiva.

Entä korreloiko nämä ”nopeat takajalat” kokoamisen kanssa? Itse olen sitä mieltä, että eivät korreloi. Jopa päin vastoin. Kun hevonen kokoaa, se taivuttaa takaosan kaikkia niveliä enemmän, jolloin sen takaosa laskee. Jos hevonen samalla saa ojentaa selkärankaa kohti niskaa, sen rintakehä kohoaa etujalkojen välissä ja ulospäin tämä näkyy sä’än eli okahaarakkeiden kohoamisena.

Jos tutkittu tieto kiinnostaa niin mainitsen vielä, että piaffin ollessa kaikista kootuin ravin muoto DAP puuttui siitä kokonaan menestyneilläkin hevosilla. Lisäksi tutkimuksessa (otanta oli toki vain kuusi GP-tason hevosta) selvisi, ettei hevoset astuneet ”enemmän alleen” missään ratsastetussa raviliikkeessä verrattuna siihen, kun ravasivat ilman ratsastajaa. (Holmström ym: Biokinematic effects of collection on the trotting gaits in the elite dressage horse 1995).

Entä sitten kun takajalka tulee maahan ennen etujalkaa? Eikö hevosella silloin ole paino enemmän takaosalla? Olen työkseni kuvannut ratsuja kymmeniä vuosia ja voin kertoa, että oli aivan kamalan vaikea onnistua pysäyttämään kuva juuri siihen, kun hevosen takajalka osuu maahan. Siitä tulee nimittäin todella ruma kouluratsastuskuva! Mutta tuossa yksi esimerkki:

Mielenkiintoista, muttei ehkä kovin tärkeää noin kootun liikkeen kannalta. Liikkeen suunnan ja laadun määrää kuitenkin se, miten siihen ponnistetaan maasta. Ilmassa olevaa takajalkaa on helppo nähdä ja hevosta voi helposti opettaa heiluttamaan sitä eri suuntiin ja eri korkeuksille, mutta se ei vaikuta sen liikettä parantavasti. Katso sen sijaan maassa olevaa jalkaa tai käynnissä/laukassa maassa olevia jalkoja.

Tämä kuvaparin tarkoitus oli näyttää se, että jos hevosta laitetaan nopeuttamaan tai suurentamaan ilmassa olevan takajalan liikettä se voi johtaa siihen, että paino siirtyy enemmän eteenpäin. Tämä tekee siirtymisistä vaikeampia. Klassisessa kirjallisuudessa puhutaan ”pukki kivellä” -kokoamisesta eli siitä, että hevosen etu- ja takajalat lähestyvät toisiaan ilman, että hevonen varsinaisesti tule parempaan tasapainoon.

Itse olen sitä mieltä, että hevonen on hevosen liikkumisen asiantuntija ja jos ravi on tarkoitettu diagonaaliseksi askellajiksi, pidemmän päälle sillä voi olla hevoselle jopa haittaa, jos sitä muokataan niin, ettei se enää ole. Jos puhtaassa ravissa hevonen ponnistaa ylös-eteen vastakkaisella etu- ja takajalalla ja laskeutuu niinikään kahdella jalalla, mitä tapahtuu kun koko paino hetken verran onkin vain toisella jalalla? Etujalka ei ponnista, mutta painoa se kantaa, ravin tapauksessa aika monia kiloja.

Askellajien puhtautta on todella helppo rikkoa vähän ”auttamalla” niitä takajalkoja ”nopeammaksi” tai ”enemmän alle”. Ei niiden kuulu olla etujalkoja nopeampia, vaan liikkua aktiivisesti samassa tahdissa etujalkojen kanssa. ”Takajalat enemmän alle” on ajatuksenakin erikoinen. Sitäkin näkee, että hevosen takalajat on jotenkin saatu liioitellun paljon sinne rungon alle, erityisesti se ilmassa oleva takajalka.

Tämä ei kuitenkaan edesauta hevosen oikeaa kokoamista, jossa takajalan nivelten pitäisi koukistua tasaisesti enemmän, kuten jos ihminen menisi kyykkyyn. Jos kantava takajalka on laitettu liian paljon rungon alle niin ylöspäin suuntautuva ponnistusvoima häviää, koska vipuvarsi tai vipuvarret eivät ole päällekkäin a la haitari. Huipputason hevosissa tätä näkee paljaallakin silmällä piaffissa, sillä jos hevonen ei saa siinä itsensä tasapainoon takaosaa laskien, se joutuu kompensoimaan tasapainon menetystään siirtämällä painoa enemmän eteen. Tämä näkyy siitä, että painoa kantava etujalka ei ole kohtisuoraan maata kohti vaan hevosen rungon alla.

Sellaista tänään! Ihan vain omia ja muualta opittuja ajatuksia tässä, ja kuten aina, minun kanssani saa vapaasti olla eri mieltä. Arvostan keskustelua ja sitä, että perustelee mielipiteitään muullakin kuin arvovaltaisen henkilön sanomisiin.