”Hevoseni innostuu aina sänkipellolla hurjaan vauhtiin ja vaikkei se muuten koskaan ryöstäydy käsistä, se tekee sitä silloin.” Kuulostiko tutulta?
Kyllä, hevonen innostuu välillä kiitämään lujaa ihan juoksemisen riemusta. Varsinkin, jos mukana on muita hevosia. Suuri peltoalakin voi houkutella irroittelemaan, kun ei ole pakko jarruttaa heti.
Mutta tässä joku viikko sitten satuin itse kävelemään sänkipellolla, ja – epäilemättä viljan laadusta ja kuivuudesta riippuen tämä joko pitää toisilla pelloilla paikkansa tai sitten ei – sänki oli omiinkin jalkoihin todella terävää ja kovaa. Joten ennen kuin menet hevosen kanssa sänkipellolle, varmista asia omin käsin. Meneekö hevosesi lujaa siksi, että sillä on mukavaa vai siksi, että joka askeleella sänki pistää sitä vuohiskuoppiin?
Tulin ajatelleeksi tätä myös siksi, että ystävälläni on hevonen, jolla oli monta vuotta ongelmia toisessa takajalassa. Se räjähteli välillä ilman näkyvää syytä ja kun vaurio sitten löytyi ja saatiin hoidettua, räjähtely loppui. Aloin silloin ajattelemaan hevosen välillä tuntuvaa kipua siten, kuin näkymätön ihminen kävelisi hevosen vieressä ja välillä löisi sitä kovaa raipalla.
Jep, minä olen tylsimys. Mutta jos hevonen yhtäkkiä käyttäytyy itselleen täysin epätyypillisellä tavalla, pitää ratsastajan hieman miettiä. Miksi se tekee näin?
Minna Tallberg 