Ihmisenä olemisesta

Netistä on paljon iloa. Tietoa, mielipiteitä, huuhaata ja kaikkea siltä väliltä on vain parin painalluksen päässä. Viime aikoina olen kuitenkin yhä enemmän ajatellut netin haittapuolia.

Ei, tämä ei koske itseäni. Kun menin melkein kymmenen vuotta sitten laittamaan naamani väärälle puolelle telkkariruutua sain hyvän neuvon: älä lue keskustelupalstoja. Seurasin sitä neuvoa ja seuraan yhä. Olen siis autuaan tietämätön, mitä minusta nimettömänä puhutaan . Se ei ole huono asia. Palautetta otan tosi mielelläni vastaan tosin.

Kun aihe on lähellä sydäntä, kuten hevoset ovat monelle meistä, kynnys mielipiteen ilmaisemiseen madaltuu. Se on hyvä asia. Kertomalla mielipiteensä voi vaikuttaa muihinkin ihmisiin. Mutta tuntuu siltä, että nykyään nettikiusaamisen tai suoranaisen vainoamisen raja on yhä helpompi ylittää. Paheksuminen on helppoa ja yhteinen vihollinen yhdistää. Ihmisten lajityypillistä käytöstä: aikanaan siitä on varmasti ollut hyötyä hengissäpysymisen kannalta.

Asioista pitää puhua. Mutta ruudun toisella puolella on aina se aivan oikea ihminen. Ihmisenä olemiseen sisältyy olennaisena asiana empatia, ymmärrys ja kohtelias käytös. En suostu kiusaamaan ihmistä. Voin kyllä olla eri mieltä siitä, mitä hän tekee, mutta se on aivan eri asia. Ollaan siis ihmisiksi.

Yksi kommentti

  1. Minä ajattelen tästä asiasta näin: ”If you’re talking behind my back, you’re in a good position to kiss my ass.” 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s