Helppoa kuin heinänteko

Ensin kestoärsytys: Tätä mainiota sanontaa käytetään nykyään yleisesti aivan väärässä merkityksessä. Jokainen, joka on yrittänyt tehdä (kuivaa) heinää tietää, että se on kaikkea muuta kuin helppoa. ”Helppoa kuin heinänteko” tarkoittaa siis jotain, mitä ei ole lainkaan helppoa. Sanonta on sarkasmia. Piti vain saada tämä sanotuksi. Kiitos.

Sitten asiaan, eli hevosten heinään. Hevonen on laiduntava eläin, jolle olisi luontaista kävellä ja syödä noin 16 tuntia vuorokaudessa. Luonnossa (ja laitumellakin) valtaosa hevosen elämästä kuluisi ottaen yhden askeleen kerrallaan ja joka askeleen jälkeen suullisen ruohoa. Miten tämän voisi parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa kesyhevoselle ja miksi sillä on väliä?

Vastaan toiseen kysymykseen ensin, kuten haastattelutilanteessa haastateltava aina tekee tuplakysymyksen sattuessa kohdalle: Koska hevonen on yhä hevonen. Hevosen evoluutiossa ihminen on ollut säätämässä asioita vasta muutamia tuhansia vuosia eikä se ole lainkaan tarpeeksi jalostamaan hevosen elimistöstä toisenlaisen.

Jos hevonen ei saa ruokaa lähes jatkuvasti, se ei voi hyvin. Jo parin tunnin tyhjä vatsalaukku alkaa olla liikaa, sillä hevosella erittyy mahahappoja koko ajan. Edit: Tämä ei siis tarkoita, että hevosta pitäisi ruokkia kahden tunnin välein ympäri vuorokauden, vaikkei siitä varmasti haittaakaan olisi: kyllähän se heinä siellä mahalaukussa jonkin aikaa pysyy, ennen kuin lähtee eteenpäin. Hevonen, jonka elimistö sanoo tarvitsevansa mahantäytettä, pyrkii syömään. Ellei ole heinää syötävänä, se syö muuta: karsinan seiniä, aidantolppia tai karsinan puruja. Pahimmassa tapauksessa se voi syödä maata tai hiekkaa, josta se voi saada hiekkaähkyn. Jollei se tee tätä, se voi kehittää muita stereotypioita, sulkeutua ja jopa masentua.

Jos hevosella on nälkä tai vatsahaava, se heija

stuu nopeasti sen käyttäytymiseen. Tässä asiassa hevoset ja ihmiset ovat samankaltaisia. Lauma nälkäisiä hevosia kinastelevat enemmän keskenään, yksi saattaa esimerkiksi ryhtyä vahtimaan porttia, josta ruokkija tulee ja loukkaantumisten riski kasvaa. Hevosen suhtautuminen ruokaan voi olla luonnottoman kiihkeää ja se voi olla ruoka-aggressiivinen myös ihmisiä kohtaan.

Miten tämän jatkuvan laiduntamisen sitten toteuttaa käytännössä? Olen nähnyt ja kokeillut kaikenlaisia virityksiä – hauskin oli ehkäpä hevosten kävelykoneeseen viritetyt heinäverkot, vaikka toki silläkin on ongelmakohtansa – ja nyt kun on puhdasta lunta asia sujuu hyvin: levittää vain heinät pitkin ja poikin tarhaa sellaisissa pienissä töyhdöissä. Silloin, kun tarhassa on märkää, tämä ei toimikaan yhtä hyvin: heinää tallaantuu ja likaantuu paljon. Jos olet keksinyt täydellisen ratkaisun, saa mielellään kertoa.

IMG_1432
Hitaampaa syömistä, mutta käveleminen puuttuu.

Monia hevosia ei nimittäin voi pitää täysin vapaalla heinällä, silloin ne lihovat liikaa. Eikä ratkaisu siihen aina ole liikunnan lisääminen, kunnes energiansaanti on tasapainossa: osalla hevosia on niin mahtava rehunkäyttökyky että niin suuri liikunnan määrä ihmisen tekemänä todennäköisesti aiheuttaisi enemmän terveysongelmia kulumien ja rasitusvammojen muodossa kuin mitä parantaisi hevosen hyvinvointia laihtumisen muodossa.

Hevostenpito = irrationaalinen harrastus
Heinää hevosille = irrationaalinen viljely

Useimmat heinänviljelijät ovat maanviljelijöitä, joille tehokkuus on elinehto. Jos viljelee rehua naudoille on yleensä hyvä, jos se on mahdollisimman sulavaa (en tiedä naudoista mitään joten minua saa korjata jos olen väärässä.) ja oletettavasti kaikessa tuotannossa on parempaa, jos pienemmällä rehumäärällä saa ruokittua enemmän eläimiä.

Mutta hevostenpito ei ole rationaalinen asia, eikä hevosen heinäkään ole rationaalista. Keskivertohevonen ei varsinaisesti tuota mitään (paitsi tappiota ja lantaa tietenkin, ja hyvää mieltä ihmisille) eikä sen pidossa ole taloudellista järkeä muutenkaan. Monen hevosen ruokkiminenkaan ei seuraa tuotantoeläinlogiikkaa.

Millainen sitten olisi monelle hevoselle sopiva heinä? Lyhyesti: hyvässä hevosen heinässä voisi olla energiaa todella vähän (sokerit voisivat olla vaikka sen 50 g/kg kuiva-ainetta), valkuaista sopivasti, monia lajikkeita, myös kortisempia kasveja (hevoset tuntuvat pitävän siitä, että voivat valikoida mitä syövät) ja tämän lisäksi se voisi olla mielummin kuivaa kuin säilöä (osa hevosten mahoista ei vain kestä säilöheinää, vaikka sen laatu olisi hyvä).

Helpon tuntuista, eikö vain? En tiedä, onko se edes mahdollista. Asun itse maaseudulla ja olen päässyt seuraamaan maanviljelijöiden töitä hieman, enkä itse mistään hinnasta haluaisi niin vaikeaa ammattia. Mutta jos joku on jo tehnyt tällaista hevosheinää ja kehittänyt toimivaa käytäntöä siihen, saa ilmoittautua. Tai jos haluaa tehdä. En ole ainoa hevosenomistaja, joka miettii samaa asiaa.

laiduun

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s