Pikaisesti pukeutumisesta

Hei vaan Sipoon sisämaasta, jossa tänään töihin lähtiessäni oli -24 astetta.

Hevosiahan voi hyvin kouluttaa pakkasellakin, mutta miten itse pysytellä lämpimänä? Tässä minulla toimiva ohje, olkaa hyvät:

  • tekninen alusasu eli pitkähihainen paita ja pitkikset. Ei missään tapauksessa puuvillaa. Puuvilla tappaa.
  • fleecekerrasto
  • villapaita (alpakka on paras)
  • toppahousut ja untuvatoppatakki  tai vaihtoehtoisesti toppahaalari, Nestori on hyvä
  • patterilämmitteiset hanskat (minun olivat www.blazewear.fi:stä) Edit: tosi lämpimät ovat myös alpakkatumput jonka päällä pari kokoa liian isot laskettelutumput. Oleellista on pysäyttää tuuli pintaan.
  • villa- tai keinokuitusukat (ei puuvilla!), patteripohjalliset (samasta paikasta kuin yllä mutta niitä saa kuulemma monesta muustakin kaupasta halvemmalla) ja kaksi numeroa liian isot karvavuorisaappaat. Edit: Huopikkaat ovat kuulemma hyvät. Niitä kertakäyttöisiä jalkalämmittimiäkin voi käyttää. Varpaat jäätyvät minulla muuten ensimmäisenä.
  • ns. Nepalpipo (ks. kuva), joka on ulkopuolelta villaa ja sisäpuolelta polarfleeceä

Jos, kuten minä, menet pihalle koiranpennun kanssa tai ruokkimaan hevosia kymmenen kertaa päivässä niin nilkkapituinen villahame on tosi kätevä. Sain sellaisen joululahjaksi toissajouluna ja se on talvisin jatkuvasti käytössä. Koska se on kietaisumallia ja kiinnitetään tarranauhalla vyötärön ympäri, sen pukemiseen menee kuusi sekuntia. Toisin kuin toppahousujen. Se pysäyttää viiman ja on ihmeellisen lämmin, ja ratsastushalkio + se kietaisumalli tekee siitä tosi mukavan käytössä. Toisin kuin voisi luulla, siihen ei edes tartu heinä.

Nautitaan talvesta, kyllä se pimeys ja muta vielä ehtii palata!

  • nepalpipo

2 Kommenttia

  1. Yllekjolen i omlott låter väldigt bra att ha i kylan! Jag håller ju på med sportkörning (valjakkoajo?) med en av hästarna och då har körförklädet litet samma funktion men lämnar rumpan bar 😉

    Jag fryser snabbt om fingrarna och försöker komma på bra och praktiska lösningar för det. Litet svårt när jag i hästträningen använder godisbelöning som jag ger ur handen och en stor del av godisbelöningen är att vi stannar upp och ”myser” när belöningen ges. Vi har tre ston, alla med egna personligheter och krav på belöningtyp och som människa har jag blivit upplärd av dem att endast godis räcker inte, det måste vara litet ”mys” också. I myset ingår att jag tar av handsken/ vanten när jag ger godiset och efter belöningen så tar jag på mig handsken igen. Då är handen litet häst-dräglig och och detta blöter ner handsken/ vanten på insidan. Värst är detta med den drägliga hästen som ska ha äppelbitar som belöning. Hästen som vill ha torrpellets som belöning och som inte dräglar är inte ett lika stort problem. Jobbigt när det är -5 till -20 och man ska tricksträna eller öva in nya rörelser med hästarna. Det går inte att lägga godiset på marken eller ge det ur kopp/ mugg, de vill ha det ur handen ihop med mys eftersom de på så vis bibehåller ett bra sinnesläge och intresse för träningen.

    //Jaana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s