Mikä on vahviste?

Hevosen hyvinvointikiertue rantautui viime lauantaina Ypäjän Hevosopistolle ja kuten aina puhuimme vahvisteista ja palkinnoista. Mikä sitten on vahviste ja mihin sitä hevosten kanssa käytetään? Miksi pitää palkita ja millä?

IMG_0881
Tämän 3-vuotiaan tamman mielestä mahan alta rapsutus on hyvä vahviste.

Vahviste vahvistaa käytöstä!

Kaikki hevosten kanssa harrastavat käyttävät vahvisteita koko ajan. Aina, kun otat hevosen riimuun ja naruun, naru on välillä löysä. Oli se ”löysä hetki” ihmiseltä tietoista tai ei, se on hevoselle yleensä vahviste. Jos naru on muuten tiukalla mutta hevonen saa narun löysäksi päätään heiluttamalla, se voi muutamilla kymmenillä toistoilla oppia heiluttamaan päätään talutuksessa.

Ja yksi talutuskerta ei valitettavasti ole yhtä kuin yksi toisto vaan toistoja voi tulla yksi/10 sekuntia. Jos taas naru on löysällä silloin, kun hevonen kävelee taluttajan mielestä oikein, se oppii kävelemään siinä paikassa ja sitä vauhtia, mitä ihminen haluaa.

Miksi sanoin tuolla ylhäällä, että löysä naru on yleensä hevoselle vahviste? Koska aina löytyy poikkeuksia sääntöön. Hevoselle rauha ja pienempi paine tai ei painetta ollenkaan on yleensä palkitsevaa. Silloin paineen poistoa voidaan käyttää vahvisteena. Mutta poikkeus voisi tässä talutustapauksessa olla vaikka hevonen, jonka päätä kutittaa kauheasti. Silloin jopa riimun paine voi olla lupaus raapimismahdollisuudesta ja hevonen voi pyrkiä pitämään painetta päässään. Samoin olen joskus päätynyt opettamaan pohkeiden merkityksen nuorelle islanninhevoselle vasta talvella, sillä kesällä sitä kutitti vähän liian paljon, että se olisi kokenut ratsastajan pohkeiden irtoamisen kyljistään vahvisteena. Mutta nämä ovat todellakin poikkeuksia.

Yleisesti voidaan kuitenkin hyvin sanoa, että paineen myötääminen on hevoselle vahviste, kuten porkkananpalakin, tai päiväheinät.

Miksi vahvisteilla on väliä?

Vahvisteita jaetaan kahteen alaluokkaan: positiivinen ja negatiivinen vahviste. Oppimisterminologiassa käytetään sanat positiivinen ja negatiivinen samoin kuin matematiikassa: lisätään jotain (+) tai otetaan jotain pois (-). Kun käytät positiivista vahvistetta, lisäät jotain, mitä hevonen haluaa. Kun käytät negatiivista vahvistetta, otat jotain ikävää/ärsyttävää/painostavaa pois.

Kun haluamme vahvistaa käytöstä, oli se käytös sitten nätisti talutettuna kulkemista tai piaffin tekemistä, kannattaa valita sopiva vahviste ja edetä asteittain kohti lopullista tavoitetta. Hevosten kanssa kannattaa myös, mikäli se on mahdollista, valita sopivin vahviste tehtävään: esimerkiksi minä valitsen jos mahdollista yleensä rapsuttamisen vahvisteena kun hevosta lastauskoulutetaan. Miksi? Siksi, että vahvisteen laatu vaikuttaa hevosen tunnetilaan. Käytän itse mieleluiten negatiivista vahvistetta siihen, kun opetan hevosen pysymään kauempana minusta.

Kun käytät hevosella ruokapalkintoja, siitä tulee yleensä innostunut ja mielellään työtä tekevä. Kun rapsutat hevosta palkinnoksi, se tuntuu rauhoittavan ja rentouttavan sitä.

Hieman kärjistetysti: jos saan valita haluan mielummin hevosen, joka kävelee hitaasti autoon ja seisoo siellä rauhassa kuin hevosen, joka menee innosta puhisten autoon ja seisoo siellä tosi innostuneesti. Siinä on kokemukseni mukainen ero rapsutusvahvisteen ja ruokavahvisteen välillä. Tosin kyllähän se kakkosvaihtoehtokin on huomattavan paljon parempi kuin se, ettei hevonen menisi autoon ollenkaan tai minun pitäisi lisätä suurta painetta sen taakse, että se menisi.

Sittenhän on valitettava tosiasia että kaikki hevoset eivät suinkaan koe rapsutuksia miellyttävinä eli niitä ei vain kaikille pysty käyttämään vahvisteena. Joidenkin hevosten mielestä rapsuttaminen on oppimismielessä rankaisu. Rapsutus myös kuluu jonkin verran käytössä: vaikka hevosta ötökkäaikaan kutittaisi mahan alta kuinka, yhtä ja samaa kohtaa harvemmin voi rapsuttaa satoja kertoja ilman, että se on jo valmiiksi rapsutettu. Ruokaa taas normaaliin hevoseen uppoaa vaikka kuinka.

Miksi yhdistellä negatiivista ja positiivista vahvistamista?

Ihmisillä on muistaakseni tutkittu, että negatiivisen vahvisteen jälkeen (jotain ikävää otetaan pois) tunne on helpotus ja positiivisen vahvisteen jälkeen (saavutetaan jotain mukavaa) tunne on ilo. En näe syytä, miksei eläimillä olisi samankaltaisia tunteita vahvisteista riippuen. Professori Mendlin kaaviolla näkyy myös kiinnostava tapa ryhmittää eläintenkin tunteita: kun käytössä on yhdistelmä paine-paineen poisto (eli positiivinen rankaisu – negatiivinen vahviste) eläin käyttää rankaisujen välttämiseen keskittyvää järjestelmää ja kun käytössä on yhdistelmä palkinto – palkinnon poisto (positiivinen vahviste – negatiivinen rankaisu) eläin käyttää toista, palkintojen tavoittelemiseen keskittyvää järjestelmää.

Jos haluaa hevosen, joka tekee mielellään töitä, jota ei muutaman viikon välein tarvitse muistuttaa suurella paineella, mitä tapahtuu jollei reagoi pieneen paineeseen, joka suhtautuu ihmiseen positiivisesti ja joka todennäköisesti on koko ajan vähemmän ja vähemmän riippuvainen toisten hevosten läheisyydestä työskennellessään, suosittelen lämpimästi yhdistämään positiivista ja negatiivista vahvistetta.

”Mutta enhän minä kouluta!”

Jokainen, joka ruokkii hevosta, koskee siihen, ajaa tai ratsastaa sillä on kouluttamassa hevosta. Valitettavasti! Olisi kiva, jos hevosia voisi painaa napista pois päältä aina ”oikean” koulutushetken jälkeen ja niitä voisi vain käyttää kuten moottoripyöriä. Hevonen on kuitenkin varsinainen oppimisen ja muistamisen mestari ja jokaisen, joka haluaa olla hevosen kanssa tekemisissä, olisi hyvä tietää perusteet niiden kouluttamisesta.

Tee näin joka asian kohdalla:

  • Päätä, mitä haluat (esimerkiksi, että hevonen pysähtyy laukasta)
  • Mieti, mikä on pieni askel kohti haluttua (esimerkiksi, että hevonen hidastaa laukassa hieman)
  • Käytä vahvisteita vahvistamaan hevosen reaktiota. (Myötää esimerkiksi ohjista jo, kun hevonen ihan pikkuisen hidastaa. Pyydä sitten uudelleen kevyesti ja heti, kun hevonen hidastaa, myötää. Tai jos sinulla on kova kiire, opeta hevoselle ensin maasta tai edes pysähdyksestä äänimerkki joka tarkoittaa, että ”Hyvä, porkkanapala tulossa!” Sillä ne pysähtyy. Kuin seinään. Itselleen epäedullisella tavalla. Ota tukeva takakeno itse. Älä siis toista tätä vaihetta muutamia kertoja enemmän.)
  • Kun hevonen on saanut muutamia kymmeniä toistoja, nosta vaatimustasoa. Mitä useampi pieni askel aloituksen ja lopputuloksen välillä on, sitä nopeammin pääset haluttuun tulokseen.
  • Kun hevonen on oppinut tehtävän yhdessä paikassa, yleistä opittu!

lastaus_r_2
8-kuinen varsa harjoittelee lastausta ensimmäistä kertaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s