Katselin tuossa joitain tuhansia hevoskuvia läpi. Jossain vaiheessa valitin, kun ryhdyin kuvittamaan ensimmäisiä kivusta kertovia luentodiojani, että oli hirveän vaikeaa löytää kuva rennosta hevosesta, joka ei tehnyt mitään. Siinä vaiheessa luulin, että valokuvaajapersoonallisuuteni vain otti kuvia silloin, kun jotain tapahtui tai hevonen näytti ”hyvältä” eli laittoi korvat eteenpäin.
Kuvan etsiskelyn tarkoitus oli siis löytää kuva hevosen kipuilmeen pariksi. Tarkoitus on kuvittaa, että kipuilme ja hevosen lepo/neutraali ilme voivat muistuttaa kuvailtuna toisiaan, vaikkeivät vierekkäin nähtynä olekaan samanlaisia.
Uskoin siis näin (etten vain ottanut tällaisia neutraalikuvia) ehkä vuoden parin ajan. Sitten ihan viime päivinä kävin läpi kuvakansiota, jossa on 3244 kuvaa vapaana olevista hevosista. Tämä kansio on päivätty tämän ”en löydä yhtään kuvaa, jossa hevonen vaan on” -ihmettelyni jälkeen ja tiedän, että tuossa vaiheessa yritin jo tietoisesti saada myös näitä neutraaleja kuvia hevosista. Arvaatteko mitä?
Terve hevonen tekee jotain – tai lepää jo
Onnistuin kyllä löytämään ihan muutaman kuvan, jossa hevonen on vähän silleen neutraalisti. Tässä on yksi esimerkki:
Kyllä, se on epätarkka ja takaa päin. Toinen:
Tässä varmasti jo ymmärsit, mitä tarkoitin. Hypoteesini, olkaa hyvä:
Terve hevonen katselee ympärilleen tai lepää jo. Ihan jokaikisessä kuvassa, missä hevonen oli rento ja ”neutraalin näköinen” sillä oli silmät ummessa jo seuraavassa ruudussa.
Lapsi on terve kun se leikkii, sanotaan. Tämä on kyllä sanontana aika hassu, sillä lapsi on jo tosi sairas kun se ei leiki. Hevonen on terve, kun se katselee ympäristöään – tai sitten se voi jo todella huonosti, kun se ei reagoi ympäröivään maailmaan lainkaan?
Minna Tallberg 