Global Equestrian Educational Conference järjestetään Ypäjällä 26-28.5.2017. Hämmentävää, ettei tällaista tapahtumaa ole ollut aiemmin! Kiitos järjestäjille siis. Kävin perjantaina kuuntelemassa ja mieleen jäi hyvä tunnelma ja mielenkiintoisia puheenvuoroja.
Saksalainen EEN (Equestrian Educational Network) puheenjohtaja Markus Scharmann aloitti päivän puhumalla hevosesta ja hevosalan koulutuksesta.
”Olemme kaikki täällä hevosen takia. Hevonen hidastaa meitä maailmassa, josta tulee koko ajan nopeampi.”
Scharmann sanoi, että hevosalan koulutuksessa on paljon hyvää, mutta:
”Luulen, että kaikki tiedämme, että on myös tarvetta parantaa asioita.”
Ruotsalaisprofessori Lars Roepstorff puhui ensin yleisesti eläinlääkärin ja tutkijan näkökulmasta siitä, millaisia ovat nykypäivän haasteet hevosalan ammattilaiselle.
”Nykyään julkaistaan vertaisarvioituja tutkimuksia tuhansia ja tuhansia vuodessa. Esimerkiksi eläinlääkäriksi valmistuvat tietävät koko ajan suhteessa vähemmän, sillä tietoa on niin valtavasti.”
Roepstorffin mielestä tiedon löytäminen, suodattaminen ja arvioiminen tulee tästä syystä yhä tärkeämmäksi hevosalan ammattilaiselle.
”Jos päättää lähteä hevosalalle, edessä on elämänpituinen oppiminen. Ei yksi ihmisikä riitä oppimaan hevosesta kaikkea.”
Roepstorff on eläinlääkäri, joka on erikoistunut hevosten ortopediaan. Hän kertoi, että hevosklinikoiden ja vakuutusyhtiöiden tilastojen valossa jopa 2/3 – 3/4 kaikista korvattavista vammoista ja syy hevosten lopettamisiin on ortopedisissa ongelmissa.
”Kun valmennat hevosta, vaihtelu on äärimmäisen tärkeää. Hevosen pitäminen ehjänä on suurin haasteemme.”
Roepstorff esitteli myös lopuksi ruotsalaiskeksinnön eli tekokavion, jolla voidaan mitata ratsastusalustojen ominaisuuksia, kuten pohjan kiinteys, jousto, tasaisuus, kitka ja palautuminen (pahoitteluni kököstä käännöksestä, englanninkieliset termit ovat impact firmness, cushioning, grip, responsiveness ja uniformity).
FEI:stä paikalla oli Harald Müller, joka on vastuussa koulutuksesta ja standardeista. Hän muistutti siitä, että FEI joutuu tasapainoilemaan koulutusasioissakin 134 jäsenmaansa ja yksilöiden politiikan kanssa ja että rahan ja hevosten hyvinvoinnin välillä on ristiriitaa.
”Hevosten hyvinvointistandardit eivät ole joka maassa samalla tasolla. Joudumme puolustamaan hevosten hyvinvointistandardeja joskus hyvin rikkaita ihmisiä vastaan.”
”Tarvitsemme tutkittua tietoa. Ilman kovia faktoja jokaisen mielipide on yhtä painava. Tarvitsemme laadukasta tietoa, jota edistää. Tärkeä tehtävämme on saada tietoa kaikille.”
Müller kertoi esimerkin tiedon voimasta matkaratsastusmaailmasta.
”Kun esitimme tutkittua tietoa siitä, että viikko lisää lepoa kisojen välillä voi antaa luuston mikrovaurioille aikaa parantua ja tämä voi vähentää hevosten loukkaantumisia jopa kolmanneksella, kukaan paikalla olleista kansallisista edustajista ei vastustanut pakollisen lisäviikon lisäämistä kansainvälisiin sääntöihin.”
Tuire Kaimio puhui siitä, millä tavalla hevosen oppimisteoria ja sen käytännön sovellukset saadaan siirrettyä ammattilaisten kautta jokaiselle hevosen kanssa tekemisissä olevalle ihmisille, myös ratsastuskouluoppilaille ja tallilla hevosia hoitaville nuorille.
”Hevonen oppii koko ajan, vaikkei ihminen haluaisi sitä kouluttaa. Mutta yhtä tärkeää kuin oppimisen tunteminen on hevosen ja sen käyttötarkoituksen tunteminen. Muuten menee nopeasti väärille raiteille.”
”Miten hevosen tiedot kirjataan? Kun hevosta koulutetaan, täytyy tietää hevosen taustatiedot, sen tämänhetkinen osaaminen, hevosen fyysinen ja henkinen kehitystaso ja määritellä tavoitteet sekä hevosen fyysisen kehityksen että oppimisen kannalta. Täytyy myös tietää käytettävissä olevat resurssit, mukaan lukien aika.”
GEEC oli hyvä kokemus ja ennen kaikkea vaikutuin siitä, miten kaikki kuulemani puhujat tiedostivat kehityksen tarpeen alallamme.
Millaisia hevosalan ammattilaisia tarvitsemme? Kuvassa Uta Gräf, saksalaisen koulutusjärjestelmän kasvatti.
Minna Tallberg 