Ajattelen aina kirjoittavani lyhyesti ja toisin käy. Nyt tsemppaan tosissani!
Meillä on eläimiä. Tarkemmin sanottuna koiria, kissoja, kanoja, hevosia ja nautoja. (Kyllä, lemmikkinautoja.) Useimmat näistä eivät ole olleet tottuneet toisiinsa nuoresta asti. Silti niiden yhteiselo sujuu hienosti eli kukaan ei jahtaa ketään. Miksi?
https://www.instagram.com/p/BVB2q2VDiE9/?taken-by=minna_tallberg
Oleta oikein
Kuten aina, oleta oikein. Oleta siis, etteivät eläimet heti ole kavereita keskenään. Älä missään nimessä esimerkiksi päästä kaksi kissaa tai kissa ja koira yhteen ja katso, miten menee. Jollei menekään hyvin – ja se on paljon todennäköisempää kuin että menisi hyvin – ja kissa säikähtää ja pyrähtää pakoon, voi olla täysin mahdotonta tai erittäin suuritöistä saada eläimet enää tottumaan toisiinsa.
Totuta ne toisiinsa asteittain. Eli ensin aita väliin. Oma periaatteemme on ollut, että niin kauan kun joku eläimistä vielä huomioi toisensa aidan takaa millään lailla, niitä ei yhteen päästetä.
Esimerkiksi ihana mutta impulsiivinen, nyt jo edesmennyt viiden rodun sekoituskoiramme (70 cm, 40 kg) jaksoi useamman viikon ajan päivystää keittiön portin takana kun meille muutti löytökissa Laban. Jos se olisi osannut puhua, oletettavasti sen vinkuminen olisi tarkoittanut ”HUOMAATTEKO, TUOLLA ON KISSA!!!” x 1000. Emme huomioineet sitä mitenkään, kissakin ehti jo tottua. Vasta sitten kun koira lakkasi päivystämästä portin takana päästimme eläimet yhteen. Valvotusti. Koira oli kiinni muutamia kertoja. Ja sitten he elivät onnellisina loppuelämänsä.
Samoin olemme toimineet yhdistelmissä kissa + koira, koira + hevonen, hevonen + nauta, nauta + koira, kana + koira jne. jne. Toimii. Suosittelen.
Minna Tallberg 