Hevosemme pääsivät laitumelle tänä vuonna aikaisin, toukokuussa. Kaikki, jotka ovat nähneet hevosten laitumellelaskun tietää, että se on hevosista mukava tapahtuma. Mitä tämä tarkoittaa oppimismielessä?
Laitumelle pääsy on vahviste. Hevonen oppii nopeasti ja muistaa hyvin. Se on myös hyvä ketjuttamaan asioita. Hyvä esimerkki on hevonen, jota kuljetus jännittää. Ensin se jumittaa trailerin sillalla, sitten jo tallin pihassa ja seuraavaksi se voi olla jännittynyt jo kuljetussuojia laittaessa karsinassa. Se on oppinut, että yksi asia johtaa toiseen. Hevoset ovat ketjuttamismestareita jokainen.
Traileri on monelle hevoselle ikävä paikka eli rankaisu ja monelle hevoselle laidun taas mukava paikka eli vahviste. Siellä on ruokaa, lajitovereita ja tilaa liikkua. Jollei hevonen ole koko kesän laitumella vaan esimerkiksi yöt tai päivät sisällä, laitumelle pääsy on yleensä voimakas vahviste (paitsi jos laitumella on hirvittävän kuuma tai siinä on paarmoja, eikä hevonen pääse sieltä halutessaan suojaan).
Kavio otsaan vai tottelevaisuusvaliohevonen? Valinta on sinun!
Taidatte kaikki jo tietää, mihin tällä introlla pyrin. Hevonen oppii koko ajan ketjuja ja näin ollen laitumelle päästö toimii vahvisteena sitä edeltävälle toiminnalle. Jos hevonen vähän kiirehtii, riimunaru kiristyy ja ihminen päästää hevosen käynnistä laitumelle, tämä vahvistuu. Hevonen oppii koko ajan kiirehtimään eli kohta se jo ravaa kohti laidunta, se oppii vetämään taluttaessa ja koska usein tällainen tilanne raivostuvine taluttajineen kiihdyttää hevosta jonkin verran, pahimmassa tapauksessa nostamaan laukan ja potkaisemaan taaksepäin päästyään irti.
Tämä on se kavio otsassa -vaihtoehto. En suosittele.
Toistan: Jokainen ketjun osa, joka johtaa loppupalkintoon, vahvistuu. Jos hevonen kiirehtii, tönii, vetää tai jättää pysähtymättä portista menemisen jälkeen ja se pääsee laitumelle, koulutat hevosta vetämäään, kiirehtimään jne. kunnes se osaa tämän jo todella hyvin.
Tähän väliin omanapa-huomautus: Olen laiska. En siis juuri huvikseni kouluttele omia eläimiäni, mutta mietin yleensä aika tarkkaan sitä, miten saan niitä olemaan oppimatta vaarallisia tapoja toimia. Eli kun hevosemme pääsevät laitumelle, niillä on siihen tietty ketju, jota opetan. Se menee näin:
”Milla hei, sun täytyy muuttuu…”
No vitsi vitsi, ei mene, vaan oikeasti se menee näin:
- Hevonen kävelee talutettuna kohti porttia, naru löysällä, taluttajan tahtia
- Hevonen pysähtyy portin taakse
- Taluttaja avaa portin ja taluttaa hevosen läpi
- Taluttaja kääntää hevosta takaisin kohti porttia
- Taluttaja sulkee portin
- Hevosen riimunnaru irroitetaan
- [kukkahattunaksutinkouluttajavaroitus] Hevonen saa pari prixiä suuhunsa [/kukkahattunaksutinkouluttajavaroitus]
- Taluttaja poistuu ja hevonen jää portille tai menee kavereiden luo syömään
Tämä on yksi tapa tehdä asioita, jossa hevosen turvallinen käytös vahvistuu. Suosittelen. Jos hevonen alussa jostain syystä ei toimi aivan näin, se ei pääse seuraavaan vaiheeseen. Jos siis hevonen kiirehtii kohti laitumen porttia, se pääsee kävelemään sieltä poispäin (=rankaisu). Jos hevonen tönii taluttajaa, kun taluttaja availee porttia, portti ei aukea. (negatiivinen rankaisu). Toimii.
P.S.: Kiitos kaikille kommentoijille, on kiva tietää, että joku lukee! Blogi jatkuu (ja muuttaa jossain välissä).
Minna Tallberg 