Hain kirjoittajakurssille, johon piti kirjoittaa hakemuskirje. Se oli avartava kokemus: Tajusin itsekin vasta silloin, miten paljon olen elämäni aikana kirjoittanut. Huvittavaa tästä teki sen, että kirjoitin hakemukseen ensin lauseen ”Kirjoittaminen on aina tuntunut helpolta, enkä ole sitä tarvinnut harjoitella.” Sitten tajusin, että eihän se niin mennyt. Olen harjoitellut kirjoittamista koko elämäni, siitä lähtien kun opin 6-vuotiaana kirjoittamaan. Oleellista on, ettei se koskaan ole tuntunut harjoittelemiselta.
Miten harjoittelusta tulee puurtamista?
Itsekin ajattelin siis, etten ole harjoitellut kirjoittamista. Miksi? Koska tarve kirjoittaa on minulla juuri sitä: Tarve. Samalla mietin, miten eläintenkin kanssa työskentelystä saisi mahdollisimman vähän puurtamista ja mahdollisimman paljon leikkiä. Sillä leikkikin on tarve, kuten liikkuminen, ravinnon hankinta, tai minulla kirjoittaminen.
Vedän tässä johtopäätöksiä itseni perusteella, joten ottakaa tämä vähän enemmän kuin hyppysellisellä suolaa. Omalla kohdallani varmin tapa tehdä jostain asiasta vastenmielinen on pakko. Pakko ”myrkyttää”. Jos saan olettaa, tämä asia on todennäköisesti lajista riippumatonta ja yksi syy siihen, että moni hevonenkin suorittaa vähimmäisenergiamäärällä, innottomasti, vain patisteltuna. (Tähän on toki monia syitä, sopimattomat varusteet ja muut hevosen kivut varmasti ykkössyynä.)
Onko työstä tullut hevoselle puurtamista?
Eli mitä jos kaikkien ratsastajien kesähaaste olisikin, miten saan hevosen innostumaan työnteosta pakkoa vähentämällä ja palkitsevuutta lisäämällä? Tähän on muutamia ohjeita tahmatassuhevosten kanssa painiville:
- Tarkista, että hevonen voi liikkua (ratsastajan käsi myötää ennen eteenpäin pyytämistä, varusteet sopivat, hevonen ei ole kipeä)
- Aloita palkitsemalla (äänimerkki + pysähdys ja rapsutus tai ruokapalkinto) hevosta, kun se lähtee liikkeelle
- Siirry muutaman toiston jälkeen siihen, että pyydät hevosta liikkeelle, pyydät sitä sitten liikkumaan vielä vähän reippaammin ja palkitset
- Muutamien toistojen jälkeen siirry siihen, että pyydät hevosta ensin eteen, sitten vaikka kääntymään ympyrälle, sitten taas liikkumaan reippaammin eteen – ja sitten vasta palkitset (äänimerkki + pysähdys ja rapsutus tai ruokapalkinto)
- Keskity vähän aikaa pelkästään siihen, että opetat hevosta liikkumaan kunnolla eteen. Se on yleensä hevosellekin palkitsevaa: sen on paljon helpompi tehdä ratsastettuna erilaisia liikkeitä, kun sillä on riittävästi draivia.
Kouluratsuori De Noir hyppää Equitana-messuilla.
Minna Tallberg 