Käynnistä!

Emme ole nyt käynnistämässä autoa tai muuta sellaista vaan ajattelin kirjoittaa käynnistä jotain. Hevosen käynnistä. Askellajista. Siitä tylsästä, hitaasta askellajista, missä hevoset (mokomat) itse saadessaan päättää liikkuvat suurimman osan ajasta.

Ensin linkki hyvään animaatioon ja tekstiin käynnistä: http://www.classicaldressage.co.uk/The-Horse-s-Gaits/the-horse-s-gaits.html [linkki]

Linkki Silke Rottermannin kirjoittamaan eversti Carden juttuun Dressage Todayssa: https://dressagetoday.com/instruction/walk-queen-gaits-25489 [linkki]

Mitä käynnistä? 

Kaikki. Ensinnäkin, käynti on monessa tilanteessa hevosen mieluisin askellaji ja sitä kannattaisi käyttää hyödyksi. Kun hevonen saa kävellä, sen pää, jalat ja ruuansulatus nauttivat. Oma hypoteesini on, että pitämällä käyntitaukoja parin-kolmen minuutin välein kaiken työskentelyn ajan, hevoset kestäisivät sitä varsinaista työtään sekä fyysisesti että henkisesti paremmin.

Lihava suokki ja pv lampsivat laitumella. Kumman käynti on puhtaampi?
Vastaus: Suokin, sillä on jo paino tullut pois vasemmalta takajalalta. Kimon käynti on passitahtisempi (=ei puhdas).

Hevonen käynnissä, kootummassa sellaisessa. Kyllä, olen sitä mieltä, että esiintyvien taiteilijoidenkin olisi hyvä käyttää kypärää ja satulakin on hevosen selälle hyväksi. Mutta vaikka häntä vähän viuhuukin, mielestäni tuo on erinomainen kuva puhtaasta, nelitahtisesta, kootusta käynnistä. Muista tämä jalkojen asento.

Miksi käynnillä on väliä?

Käynti kertoo, mitä hevosen loppukehossa tapahtuu. Jos käynti on passimainen, hevosen rangassa on jäykkyyttä. Joko siksi, että vamma tai lihasjumi oireilee liikkumista haittaavasti tai siksi, että apuohjat tai ratsastajan käsi rajoittaa hevosen pään luontaista liikettä (= huono juttu). Se heijastuu käynnin puhtauteen ja laatuun. Käynti on ratsastuksen laadun paras diagnoosiväline!

Katsotaan seuraavaa kuvaparia:

Ne eivät ole aivan samasta askelvaiheesta, vasempi kuva on otettu hiukan aikaisemmassa, mutta ero näkyy silti. Sama hevonen, sama ratsastuskerta. Vasemmanpuoleinen kuva on alussa, oikeanpuoleinen lopussa. Vasemmassa kuvassa näkyy selvästi käynnin passimaisuus (= saman puolen jalat liikkuvat enemmän samaan aikaan), oikeassa kuvassa käynti on jo paljon puhtaampi. Näin sen kuuluukin mennä: työskentelyn tarkoitus on auttaa hevosta pääsemään notkeammaksi ja paremmin voivaksi.

Edellä olevan kuvaparin ratsastaja on eversti Carde, joka edelleen on yksi ehdottomasti parhaimpia näkemiäni ratsastajia. En ole koskaan nähnyt hevosta, joka ei hänen ratsastuksensa lopussa olisi paremmin liikkuva kuin sitä ennen.

Koottu käynti

Keppihevoseni on se, miten syy- ja seuraussuhteet joskus käsitetään väärin. Käynnissäkin se, että hevonen liikkuu koottuna, hyvässä tasapainossa, niskastaan rentoutuneena häntään asti, saa hevosen pään olemaan melkein paikallaan sen kehoon nähden. Mutta se on kokoamisen seuraus, ei syy kokoamiseen. Hevosta ei saa kokoamaan pitämällä sen päätä paikallaan käsillä tai sivuohjilla. Se ei toimi. Päinvastoin: rajoittamalla hevosen pään ja kaulan liikettä käynnissä ja laukassa askellajien puhtaus kärsii.

Aloita siis kootun käynnin opettaminen samoin kuin mitä tahansa asiaa: palkiten oikeasta suunnasta, vahvistamalla aktiivista liikkumista, käyttämällä eteen-alas-venytystä rentouttavana ja palkitsevana liikkeenä kootumpien askeleiden välissä. Sillä tavalla pääseekin joskus perille eli itse asiaan: koottuna, ylväänä, tyytyväisenä käyntiä astelevaan hevoseen, jonka käynti on sekä koottu että säilyy puhtaana eli nelitahtisena.