Aloita tästä!

Kun menet tänään tallille, pihatolle, laitumelle tai missä hevonen nyt asusteleekaan, voit aina aloittaa uudelleen. Vaikka olisit tehnyt rutiinilla asioita jo kymmeniä vuosia, voit aina muuttaa ne tänään. Aloita siis paremman suhteen luominen hevoseesi tänään tai ensi kerralla, kun tapaatte.

Liikennevälineestä ystäväksi?

Meillä on hevosia kotona. Pieniä poneja, välikokoisia poneja, pieniä hevosia ja yksi iso hevonen. Kun juttelen tuttavien (ei-hevosihmisten) kanssa, joilla on vaikkapa lapsia, yleensä ensimmäinen kysymys on ”Voiko niillä ratsastaa”? Se on tämänhetkinen tehdasasetus ihmisten päässä. Olen selvästi sen verran pelottava ihminen, ettei kukaan toistaiseksi ole ehdottanut, että voisi tulla niillä ratsastamaan, sekin on kuulemma yleistä.

Hevonen on eläin. Yksilö, tunteva sellainen. Älykäs omalla tavallaan, sosiaalisesti nerokas. Sillä on parempi muisti kuin meillä, se on nopeampi ja kauniimpi (ok, tuo viimeinen on katsojan silmässä). Se ei enää ole pääasiallisesti liikenneväline: se on niin paljon muuta. Se tuntee tutut ihmiset ja sen pitää saada tutustua uusiin ihmisiin.

”Olet sitten ratsastusvastainen!”

No heh, tuon keksin ihan omasta päästäni. Toivottavasti kukaan ei ole niin tollo, että pitäisi minut tuon edellisen perusteella ratsastusvastaisena. Ratsastan itsekin. Minulla on kuitenkin joitain periaatteita [kukkahattuvaroitus] kuten se, että hevosella on oikeus siihen, että vain sille tutut ihmiset kiipeävät istumaan sen päälle. [/kukkahattuvaroitus] 

En tarkoita, ettenkö parhaani mukaan muuttaisi tätä halua kouluttamalla, siedättämällä, vastaehdollistamalla, totuttamalla jne. jne. ad infinitum. Haluan, että hevonen haluaa minut selkäänsä. Miksi?

Ensinnäkin, fiilis on silloin molemmilla aika erilainen. Voisin vetää tähän joitain vertauksia ihmisten välisestä kanssakäymisestä, mutten nyt viitsi. Kun hevonen haluaa, että ihminen kiipeää sen selkään (koska silloin se pääsee tekemään juttuja, josta voi saada [naksutinkoulutuspellevaroitus] ruokaa ja rapsutuksia [/naksutinkoulutuspellevaroitus]) se myös opittuaan ja koulutuksen jälkeen pystyy hahmottamaan, että on sille eduksi, että ihminen ei tipu sieltä. Se taas tekee ratsastuksesta aika paljon kivempaa ja turvallisempaa.

Miten opetat hevosen haluamaan, että ihminen pysyy kyydissä?

Sitäkin voi oikein hyvin opettaa. Kun nuori hevonen on oppinut, että ihminen voi kiivetä sen selkään ja se on oppinut pärjäämään paikallaan selässä istuvan ihmisen painon kanssa, teen yleensä pienen ”Jos pysyn, saat palkinnon” -koulutussession. Se menee lyhkäisyydessään näin: (Sopii myös vanhemmille, vuosikausiakin ratsastetuille hevosille.)

• Heiluta hieman kättä tai jalkaa hevosen seistessä paikalla tai kävellessä. Äänimerkki ja ruokapalkinto/rapsutus (tästä eteenpäin Ä+RR)
  Älä etene seuraavaan vaiheeseen, ellei hevonen ole ihan rento
• Toista 3-5 krt eri tavalla heiluttamalla, joka kerrasta Ä+RR
• Heilu vähän ylävartalollasi, Ä+RR, 3-5 toistoa hieman eri suuntiin
• Heilu enemmän, Ä+RR, toistoja
• Opeta asteittain hevoselle, että voit heittäytyä halaamaan sen kaulaa, Ä+RR
• Kun tämä kaikki sujuu ilman, että hevonen ihmettelee sen kummemmin, huomaat, että se alkaa jo vähän odottamaan heilumistasi. Tämä on tavoite! Vaihtele kuitenkin tässä vaiheessa eteenpäin liikkumisen ja reippaiden tehtävien ja tämän heiluriharjoituksen välillä, ettet opeta hevosta himmailemaan
• Sitten loppuhuipennus: heittäydy hevosen lavalle ja heiluta jalkojasi, eli esitä tippuvaa ratsastajaa. Pysy kuitenkin selässä 4 kertaa 5:sta, jolloin Ä+RR joka kerrasta. Joka viides kerta tee hallitsemattuutta esittävä hallittu alastulo maahan asti, äläkä silloin syötä hevosta.

Mitä hevonen tästä oppii? Että (tämä on tärkein) ei haittaa, vaikka ihminen vähän heiluukin. Ja että jos ihminen pysyy kyydissä, palkinto tulee. Jos ihminen ei pysy, sekään ei ole vaarallista, mutta ei tule palkintoa. Tämä on jokahevosen erinomaisen hyödyllinen taito.