Olen kotona flunssassa ja ulkona sataa. Mitä voisin tehdä, jotta tulisi parempi olo? Keitän kahvia. Syön suklaata. Silitän koiraa ja kissaa. Katselen pientä hevospatsasta sivupöydällä. Teen siis sellaisia asioita, joista tulee parempi mieli. Mietin miltä tuntuisi, jos ei olisi mitään, mitä voisin tehdä saadakseni paremman olon. Olin kuuntelemassa Tuulia Applebyn luentoja hevosen kivusta ja tunteista ja hän puhuu tasapainoittavista tekijöistä eli eri asioista, mikä auttaa meitä tai eläimiä saavuttamaan mielen tasapainon. Itse ajattelen niitä enemmänkin tasapainoittavina tekoina, mutta ajatus on mielenkiintoinen oli asia mikä vaan.
Miten monta asiaa teet hevosellesi a) päivittäin b) viikottain c) vuosittain?
Tee listaa asioista, joita hevosten kanssa tehdään ja laita ne eri sarakkeisiin. Tähän tyyliin:
Päivittäin:
Riimun laittaminen, taluttaminen, paikallaan seisominen, lämmön mittaaminen, kavioiden puhdistaminen, jalkojen tarkistaminen, kehon tarkistaminen, harjaaminen, silmien ja suun tarkistaminen, suitsiminen, satuloiminen, selkään meno, ratsastaminen (käynti, ravi, laukka) ohjastuntumalla, jalkojen huuhtelu, loimittaminen
Viikottain:
Maastoratsastus, esteiden hyppääminen
1-2 kuukauden välein:
Lastaaminen, kuljettaminen, vieraassa paikassa käyminen, kengitys
½-1 kertaa vuodessa:
Rokotus, hampaiden raspaaminen, [mahdollisesti hevosklinikalla käynti, eläinlääkärin tutkimus, va’alle meno, pakkopilttuuseen meno]
Tarkista, suhtautuuko hevonen kaikkiin näihin asioihin levollisesti ja toimiiko se kaikissa näissä hyvin. Ellei, tee suunnitelma asian muuttamiseksi. Ei ole hevosia, jotka ovat synnynnäisesti ”hyviä” tai ”huonoja” kengittää. On vain hevosia, jotka on siihen opetettu tai ei, tai niillä on fyysiset syyt miksi kengitys on hieman hankalampi. Siihen voidaan kuitenkin vaikuttaa kouluttamalla.
Aloita päivittäisistä!
Jos hevonen esimerkiksi ei halua antaa laitumelta kiinni, ryntää taluttaessa tai luimistelee satulavyötä kiristäessä, aloita korjaaminen näistä päivittäin toistuvista asioista. Voi nimittäin olla, että niiden sujumattomuus altistaa hevosta pitkäkestoiselle stressille, joka heikentää sen terveyttä ja suorituskykyä.
Korjauskouluttamiseen on olemassa vaikka kuinka paljon eri menetelmiä. Yleisellä tasolla hevosen hyvinvointi lisääntyy mitä enemmän sitä koulutetaan niin, että se suhtautuu myönteisesti sille tehtäviin asioihin. Lue: käytä palkintoja. Rapsuta hevosta, kun se nostaa jalkansa. Myötää riimunnarusta, kun se kulkee oikeassa paikassa. Anna sille muutama kauranjyvä, kun aloitat satulavyön kiinni laittamisen (voit kyllä joutua siedättämään myös).
Miksi? Koska silloin hevonen oppii. Se oppii, mikä on oikea tapa nostaa jalkoja, kulkea talutettuna tai seistä kun satulavyötä laitetaan kiinni. Ja ennen kaikkea se oppii tekemään näitä asioita mielellään, ei ainoastaan siksi, ettei se muuta voi. Hevoselle on suuri ero pitäääkö se hampaat erossa ihmisestä siksi, että se ei halua nipistää satulavyön kiristäjää vai siksi, että se on kiinni molemmin puolin käytävällä eikä pysty nipistämään, vaikka haluaa. Kun jaksat opettaa päivittäin toistuvat asiat hevoselle myönteisiksi, ne toimivat samalla tavalla kuin tekstin alussa kuvailemani flunssan vastapainot: jokainen onnistunut asia saa hevoselle hieman paremman olon. Se vaikuttaa nopeasti sen hyvinvointiin.
Toimiva arki = paremmin voiva hevonen
Kun päivittäiset asiat sujuvat leppoisasti, siirry viikottaisiin, sitten kuukausittaisiin, sitten vuoden välein tehtäviin. Varmista, että hevoselle on miellyttävää mennä maastoon ja hypätä esteitä. Siedätä se yksin metsään lähtemiseen, autoihin ja rekkoihin, vastaantuleviin mopoihin ja lastenvaunuihin. Opeta hevonen pitämään ahtaisiin paikkoihin menemisestä, trailerista, pistettävänä olemisesta. Kaikki johtaa luottavaisempaan hevoseen, joka tekee yhteistyötä mielellään. Luottamus on se, joka luo turvallisuutta.
Ei ole v-mäisiä hevosia, jotka sikailevat tahallaan. On vain pelkääviä, jännittyneitä, opettamattomia tai väärin oppineita hevosia. Ohjeita ja kouluttajia löytyy joka lähtöön mutta itse suosittelen varmistamaan, että ohjeet perustuvat oikean asian vahvistamiseen ja asteittaiseen siedättämiseen, ei väärän käytöksen estämiseen tai pakottamiseen. On hevoselle aivan valtava ero lähteekö se esteelle siksi, että sillä ei ole muita vaihtoehtoja vai siksi, että se sinne haluaa.
Minna Tallberg 