Kasautuvat mitkä? Termi ”trigger stacking”, johon itse törmäsin vasta toissavuonna, on vielä vailla vakiintunutta suomenkielistä termiä. Eipä sitä juuri englanniksikaan käytetä, vaikka ilmiö itsessään oli todella tuttu. Kyse on siis siitä, kun hevonen vaikka räjähtää, vaikka räjähdyksen aiheuttanut asia oli aivan mitätön. Se kuuluisa korsi, joka katkaisee kuvitteellisen kamelin selän. Se lintu, joka lensi puskasta puolen kilometrin päässä, se napsahdus pakkasmaneesin seinässä, se joku pieni asia eli ärsyke, joka saa hevosessa aikaan suhteettoman suuren reaktion. Sitä ennen ovat ärsykkeet kasautuneet niin, että ne ovat vieneet hevosen lähemmäs ja lähemmäs rajaa, jolloin se reagoi suurella pakoreaktiolla tai vastaavalla.
Olennaista ei yleensä ole tämä viimeinen asia sinänsä vaan se, jännittääkö hevosta jo vähän (tai enemmän). Silloin tuntuu siltä, että melkein mikä tahansa ympäristön tapahtuma lisää jännitystä, ja seuraava taas lisää jännitystä ja niin edelleen, kunnes tapahtuu jotain.
Tiedät jo, mihin tämä johtaa. Vaikka tuntuisi hitaalta aloittaa hevosen kanssa ikään kuin uudelleen, mikäli juuri se hevonen on oppinut jännittämään vaikka maastoilua, maneesia tai kuljettamista, se on ainoa toimiva tapa korjata asia. Jos ”räjähtäminen” ei johdu hevosen fyysisestä kivusta, se voi johtua stressitason pysyvästä koholla olemisesta tai asteittaisesta noususta, ja siihen auttaa pysyvästi yleensä vain uudelleen kouluttaminen eli siedättäminen.
Jos hevosta jännittää vain vähän, hyväksy se. Anna hevoselle aikaa rentoutua ja tottua. Jos käytät tässä kohdassa viikon tai kuukaudenkin jännittävän hevosen uudelleenkouluttamiseen eli siedättämiseen, totuttamiseen ja opettamiseen, pääsette molemmat todennäköisesti valtavan paljon helpommalla seuraavat kymmenen tai kaksikymmentä vuotta.
Katastrofi, jolloin kenelläkään ei
ole turvallista eikä kivaa.
Minna Tallberg 