Vetopaniikki – totta vai tarua?

Vetopaniikki on tuttu melkein kaikille hevosharrastajille. Jos tätä blogia lukee muitakin, lyhyt selostus: termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa riimusta kiinni sidottu (yhdellä riimunarulla leuan alta tai molemmin puolin kiinni käytävällä) hevonen äkkiä alkaa vetämään painetta vastaan, ikään kuin paniikissa.

Tein Surveymonkey-kyselyalustalle vetopaniikkikyselyn syksyllä, ja siihen vastasi tasan 700 ihmistä. Olisin halunnut, että monta eri vetopaniikkihevosta nähneet ihmiset olisivat voineet täyttää kyselyn uudelleen jokaista hevosta kohti, mutta siihen kyselyapinataitoni eivät riittäneet joten todennäköisesti kyseessä oli 700 eri ihmistä. Lupasin avata tuloksia blogissani, ja teen sen nyt, anteeksi kun tämäkin kesti.

Kysymykset ja vastausten jakautuminen on lihavoitu eli kyselyn tuloksia (pyöristin prosentteja ja jos ne eivät ynnäydy sataan, vaihtoehtona oli myös ”muu, selvennä” tms.) ja tavallisella tekstillä olen kirjoittanut omat mietteeni aiheesta. Tämähän ei ole millään tavalla tieteellinen tutkimus, kunhan kiinnostuin aiheesta ja yritin vähän ottaa selvää, millaisia kokemuksia hevosihmisillä on.

Kysymys 1: Kauanko olet harrastanut hevosia?

7 vuotta tai yli: 91%
4-6 vuotta: 7%
1-3 vuotta: 1,2%
alle 1 vuotta: 0,15%

Kysymys 2: Oletko nähnyt hevosen vetopaniikin?

Kyllä: 98,85%
Ei: 1,15%

Tämä ei ole aivan paikkansa pitävä tulos, sillä vetopaniikkikyselyyn ei välttämättä vastaa sellainen, joka ei ole nähnyt sitä. Kysyin samaa Talliniksit-ryhmässä Facebookissa ja siinä tulos oli aika lailla 90% nähnyt, 10% ei.

Kysymys 3: Oliko hevonen tottunut olemaan kiinni?

87%: Kyllä
4,5%: Ei
8%: En tiedä

Syy sille, miksi lähdin tätä täysin epätieteellistä kyselyä tekemään, oli luennoillani hevosten kouluttamisesta melko usein esitetty kysymys: ”Miten opetat hevosen seisomaan kiinni sidottuna?”

Vastasin useamman vuoden, että ”Opettamalla hevoselle paineelle myötäämistä eri suuntiin todella huolella, sadoilla ja tuhansilla toistoilla, koska kiinni oleminen on hevoselle eläimenä niin vaikea tehtävä” (kun se on saaliseläin).

Vasta viime vuonna taisin järjestelmällisesti puhua siitä, että minusta kiinni sitominen on hevoselle lajityypillisesti sopimaton tehtävä ja osittain vain jäänne siitä ajasta, kun hevonen oli kulkuväline jota piti saada parkkiin. Yleensä sitten kysyin, kuinka moni yleisöstä on nähnyt vetopaniikkihevosen. Aika lailla kaikki nostavat kätensä.

Miksi sitten tehtävä on mielestäni sopimaton? Koska kaikki eläinlääkärit, joiden kanssa olen aiheesta puhunut, ovat joskus hoitaneet vetopaniikkitilanteessa loukkaantuneita hevosia, joista osa oli jouduttu vammojen takia lopettamaan. Kimmokkeen tähän koko kyselyyn sain itse asiassa siitä, kun kansainvälisen tason estehevonen taannoin kuoli kilpailupaikalla ilmeisesti juuri vetopaniikkitilanteessa.

Itse sidon omia hevosia kiinni käytännössä vain kuljetuksessa, koska se on lain mukaan pakollista. Silloinkin sellaisella narulla, jossa on hieman joustoa. Ja opetan niille huolellisesti paineelle myötäämisen ensin. Muuten opetan ne seisomaan paikallaan, rakennan aitoja ja pidän hevosista kiinni ihan itse esim. kun eläinlääkäri niitä hoitaa. Minä myötään tarpeen vaatiessa, seinä ei.

Edit: Tykästyin kyllä kovasti tähän Idolo Tether Tie -kapistukseen, http://idolotethertie.com/ ja aion hankkia sellaisen meille. Se toimii koulutuksellisesti järkevästi eli pitää paineen yllä, kun hevonen peruuttaa ilman, että paine lisääntyisi paniikkia aiheuttaen.

Tiedän, että hevoskulttuurin tai minkä vaan kulttuurin muuttaminen ei käy käden käänteessä. Mutta jospa kaikki miettisimme, ennen kuin rutiininomaisesti sidomme hevosia kiinni, onko siihen syytä? Se on selkeä vaaran paikka sekä hevosille että ihmisille, sillä paniikissa vetävä 500-kiloinen eläin on aina vaarallinen. Harvoihin hevosten loukkaantumisiin ja kuolemiin voidaan näin yksinkertaisella tavalla vaikuttaa.

Kysymys 4: Mitä tapahtui vetopaniikkitilanteessa?

60%: Hevonen pääsi irti
26%: Ihminen puuttui tilanteeseen ja hevonen lopetti vetämisen
14%: Hevonen lopetti itse vetämisen

Jos hyvin käy, riimu tai naru tai seinä hajoaa, ei hevonen – eli hevonen pääsee irti. Varsin harvoin hevonen itse lakkasi vetämästä. Olen itsekin joskus nuorena nähnyt vetopaniikissa olevan hevosen törmäävän takanaan olevaan seinään ja hypähtävän eteenpäin, jolloin vetopaniikkikin loppui, sillä niskassa oleva paine loppui.

Kysymys 5: Miten hevonen toimi myöhemmin?

25%: Hevosta voitiin yhä sitoa kiinni eikä ongelma toistunut
20%: Hevonen sai toisen tai useamman kerran uudelleen vetopaniikin
19%: Hevosta opetettiin uudelleen ja sidottiin kiinni onnistuneesti
12%: Hevosta ei sidottu enää kiinni
7%: Hevosta yritettiin opettaa uudelleen, mutta vetopaniikki toistui

Tämä on aika mielenkiintoinen näin kouluttajan näkökulmasta: Jos oikein tulkitsen, vain 26% hevosista kokeiltiin kouluttaa uudelleen ennen uutta sitomista. Tätä prosenttiosuutta voisi mielestäni lisätä ja ennen kaikkea opettaa hevonen seisomaan paikallaan halutussa kohdassa ilman narua ensin. Noin neljänneksellä hevosista vetopaniikki toistui, noin 44%:lla ei.

Kysymys 7: Onko vetopaniikkihevosella havaittavissa mikään alla olevista?

50%: Ei
27%: Nostaa päätä äkillisesti talutuksessa, jos tuntee painetta niskassa
22%: Työntää painetta vastaan (esim. pohje, käsikosketus, trailerin takapuomi)
6%: Ns. laitakammo (voi kaatua kuljetuksessa)

Syy tälle kysymykselle on, että olen miettinyt onko vetopaniikissa syy hevosen poikkeuksellisen voimakas tasapainorefleksi (onko se nyt sitten refleksi tai ei). Tuntuu olevan synnynnäinen ominaisuus, miten pian ja voimakkaasti hevonen tulee painetta vastaan vai tuleeko ollenkaan. Työhevoset (eli kylmäveriset, ml. suomenhevoset, torinhevoset ja jotkut ponirodut) on jalostettu työntämään. Tulos oli aika fifty-fifty, eli ei suuntaan eikä toiseen asiaa todistava.

Kysymys 8: Jos hevonen pääsi irti vetopaniikkitilanteessa, mitä se teki seuraavaksi?

60%: Jäi paikalleen (muutamien askeleiden tarkkuudella)
19%: Pakeni (yli 10 m, muu askellaji kuin käynti)
6%: Käveli pois
16% Muu

Kun tein kyselyn, törmäsin muutamiin kirjoittajiin, jotka kyseenalaistivat koko vetopaniikin olemassaolon. Argumenttina yleensä oli joko se, etteivät heillä itsellään ollut koskaan ollut sellaista hevosta, tai että hevoset vain piruuttaan yrittävät päästä irti.

Taka-ajatukseni vastausvaihtoehtojen kanssa olivat seuraavat: Jos hevonen ei olisi paniikissa vaan ei vaan syystä X haluaisi olla paikallaan sidottuna, se todennäköisesti menisi irti päästyään jonnekin muualle. Jos taustalla ei olisi paniikkia eli voimakasta pelkoa, se todennäköisesti kävelisi pois. Tätä teki 6% hevosista eli todella vähän.

Jos hevonen säikähtää äkillistä painetta niskassaan ja pääsee siitä eroon vetopaniikin kautta (kun riimu, naru tai kiinnitys pettää), myös pelko todennäköisesti laantuu sen syyn poistuessa eli hevonen jäisi suunnilleen paikoilleen. Tätä teki valtaosa hevosista eli 60%.

Jos hevonen pelkää edelleen, se pakenee. Tätä teki 19% hevosista.

Entäs se rotukirjo? Törmäsin kyselyaikaan sitkeään luuloon siitä, ettei ravihevosilla esiinny vetopaniikkia. Kyselyssä kuitenkin sekä suomenhevoset että lämminveriset olivat edustettuna, kuten puoliveriset, risteytykset ja ponitkin. Teen joskus tarkemman yhteenvedon roduista, jos ehdin. Surveymonkey antoi tehdä tällaisen hienon sanapilvikuvan, eli mitä isommalla kirjoitettu, sitä useampi antoi ko. vastauksen:

vetopaniikki_rotu

Totta vai tarua? Totta.

Yllättävän sitkeässä näyttää olevan se usko, että hevonen näyttelisi vetopaniikkia ollakseen hankala tai ikävä tai päästääkseen irti. Voi toki olla, että jotkut harvat hevoset oppivat pääsemään irti vetämällä taaksepäin – arvaisin, että ehkä joku niistä kuudesta prosentista, jotka kävelivät irti päästyään pois. Se, että vetopaniikkiin kuolleita tai loukkaantuneita hevosia ylipäätään on, todistaa kuitenkin täydellisesti, että kyseessä ei ole mikään harkittu teko tai opittu tapa päästä irti. Silloin hevonen lakkaisi vetämästä, kun niskassa risahtaisi – tai vähän ennen sitä.

Toivoisin, että tämä käsitys hevosesta hankalana tyyppinä, joka v-mäisyyttään rikkoo riimuja ja paikkoja, joutaisi romukuoppaan heti.

Hevonen ei nykytietämyksen mukaan juuri kykene päättelemään tai suunnittelemaan asioita ennakkoon. Se on kyllä hyvä oppimaan ja muistamaan, ja tämä selittää osaltaan myös sen, miksi entisessä tallissaan yhä herkemmin vetopaniikin esimerkiksi pesupaikalla saanut hevonen voi uudessa tallissa olla aivan normaalisti sidottavissa. Paikka ja tilanne on eri, ja onneksi hevonen ei useimmiten yleistä aivan heti.

Muutaman vinkin antaisin kuitenkin näin hevostenkouluttajan näkökulmasta:

  • Opeta paineelle myötääminen ensin kunnolla. Eli kevyt paine narusta, kun hevonen myötää millinkin, paine täysin pois. Toista tuhansia kertoja eri paikoissa, eri välineillä, eri paineen voimakkuuksilla ja lopuksi myös niin, että paine on äkillinen ja melko voimakas. Seuraa mukana jos hevonen vetää toiseen suuntaan ja heti, kun hevonen yhtään hidastaa, myötää.
  • Opeta hevonen seisomaan paikallaan. Rakenna pieni aitaus tai portti. Sulje karsinan ovi.
  • Mieti, onko hevosta pakko sitoa kiinni lainkaan. Se on tälle eläinlajille vaikea, joillekin mahdoton, tehtävä.
  • Lisäys, kiitos Marja Eskonmaalle: lisää seinän ja narun väliin tämä (pitää hankkia sopiva naru, mutta se on halpa henkivakuutus hevoselle): https://www.facebook.com/IdoloTetherTie/videos/559557070900940/

 

Pelkäävä hevonen, joka tuntee kipua
Vetopaniikki voi tulla myös paineesta, joka on suussa eikä niskassa, esim. sivuohjista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s