Hevosilla kilpaileminen

Keskusteluissa lukee joskus kaikenlaisia erikoisia mielipiteitä ja törmää vaikka mihin absurdeihin myytteihin. Yksi toistuva väite on, ettei hevosta voi pakottaa esiintymään tai suorittamaan.

Pötyä. Hevonen on eläinlajina jopa erityisen helppo pakottaa tekemään erilaisia asioita, erityisesti jos niihin sisältyy liikkumista eri suuntiin. Hevonen säikähtää helposti ja pikkuisen tai suuremman pakokäyttäytymisen suuntaaminen erilaisiin liikkumistapoihin on kohtuullisen helppoa. Hevoselle on lajityypillisesti paljon vaikeampi olla paikallaan, kun se pelkää, kuin liikkua.

Kaikkia hevosia ei voi pakottaa, mutta aivan valtaosaa kyllä. Siksi meillä on hevosia harrastuseläiminä. Suorittaminen ei siis ole mikään tae sille, että hevonen voisi hyvin.

Toinen ääripää on sitten se, jossa ihannoidaan rentoutta niin, että tuloksena on velttoutta. Tämäkään ei ole hevosen fyysiselle hyvinvoinnille eduksi. Mielen ja kehon rentous on perusedellytys onnistuneelle koulutukselle ja oikeanlaiselle fyysiselle suorittamiselle, mutta se on juuri sitä: edellytys. Sitten edetään, jos tavoite on edetä.

Olen joskus viisi tai kymmenen vuotta sitten lukenut kommentin Facessa, jossa ykskantaan todettiin kaikkien estehevosten hyppäävän rankaisun pelossa ja pakoreaktion vallassa. Äsken luin sellaisen, jossa väitettiin ilman ratsastajaa esterataa jatkavien hevosten olevan kaikki opitusti avuttomia.

Pötyä. Osa ehkä, osa varmasti ei. Voisin lyödä tonnilla vetoa, että esteratsuksi jalostettu tai syntynyt hevonen, jolla on selässään ratsastaja, joka häiritsee hyppäämistä riittävän vähän, kun hevosta on valmisteltu (huom. vuosien ajan!) tehtäväänsä niin, että se tietää selviytyvänsä siitä, hyppää monista muista syistä kuin pelosta. Kuten ilosta, mielenkiinnosta, tottumuksesta – tai siksi, että se tuntuu hyvältä. Hevoselle voi myös opettaa, että esteen tai esteradan hyppääminen johtaa palkintoon, jolloin sekin nostaa hevosen motivaatiota ja intoa suorittaa.

Hevosenkin täytyy saada mahdollisuus tehdä [täydellinen epätieteellisyysvaroitus] makeilta tuntuvia asioita (/epätieteellisyysvaroitus loppu]. Se yleensä nauttii käyttäessään kehoaan liikunnallisissa leikeissä. Oletan tässä tietenkin, että hevonen on riittävän kivuton ja terve. Hyvin tehtynä hevosen koulutus käyttää tätä hyväkseen ja opettaa hevosta käyttämään kehoaan yhä paremmin ja lennokkaammin – ja nauttivan siitä.

Elävän eläimen kanssa kilpaileminen

Jos saisin päättää jotain kaikkien harrastuseläinten puolesta, se olisi tämä: Heitetään se Citius, Altius, Fortius (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin) romukuoppaan, kun on eläimistä kyse. Ihmisurheilija, joka saa päättää itse (enkä nyt lähde arvelemaan, moniko saa tehdä näin, mutta aikuisista, rikkaista länsimaalaisista nyt ainakin suurin osa) voi minun puolestani rääkätä itsensä fyysisesti ja henkisesti juuri niin paljon, kuin haluaa ja mennä tarvittaessa korvaamaan niveliään nelikymppisenä. Mutta eläin ei koskaan ole tilanteessa, jossa se voisi tietää, mitä äärimmilleen viety fyysinen suoritus voi johtaa. Vauriot näkyvät ja tuntuvat harvoin heti, vaan kuukausien tai vuosien päässä.

Eli: Sen sijaan että sillä estehevosella ”edettäisiin” koko ajan korkeimmille esteille ja vaikeimmille radoille, mieti hetki, mitä se hevoselle maksaa. Missä raja kulkee? Voisiko hevoselle olla parempi pysytellä siinä 80 sentin tuntumassa? 50 sentin? Se on aika lähellä laukka-askelta. En siis tiedä, onko mitään rajaa hevosen hyvinvoinnille määriteltävissä, moni eläinlääkäri varmasti tietää paremmin.

Sen sijaan, että sillä kouluhevosella harjoiteltaisiin koko ajan suurempia lisäyksiä järjettömässä ylitemmossa ja enemmän kyykkymistä kokoamisissa, voisiko joku maltillisempi versio kouluratsastuksesta jopa olla hevoselle parempi?
Pitääkö todella ratsastaa 80, 120 tai 160 km matkaa yhden vuorokauden aikana? Miksi?

Vakuutusyhtiöillä on tilastoja, missä käy ilmi eri harrastuslajien vaikutus hevosen kehoon. Perehdyn niihin kun palaan lomalta. Mutta mietin tässä vain, ja tämä koskee mitä suuremmissa määrin myös kaikkia kisakoiria:

Voisimmeko vaihtaa sen vanhan hokeman, jossa ihannoidaan äärisuorituksia, johonkin parempaan? Kuten ”Paremmin, kevyemmin, vapaammin?” Saa ehdottaa parempia!

Ja ennen kaikkea: Siinä kohtaa, kun hevosen oletettu arvo tai käyttö vie siltä hevoseläimen statuksen, harkitse koko asia uudelleen. Meillä on vastuu hevosen koko elämästä ja hevoselle kaikista tärkein on saada elää hevosen arvoista elämää. Siihen kuuluu vapaa ulkoilu, lajitovereiden seura ja niin edelleen. Ihan kaikille hevosille. Sitten voimme harrastaa ja kilpailla, kunhan se tehdään niin, että hevosten hyvinvointi kärsii siitä mahdollisimman vähän.

IMG_7748.jpg
Ruuna hieman kokoaa. Tuntuu ehkä makealta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s