Hevosissa on jotain taianomaisen kiehtovaa. Miten näin iso, nopea ja potentiaalisesti vaarallinen eläin suostuu meidän käsittämättömiin keksintöihin? Meidän maan hevosista yli 95% ovat jonkunlaisessa harrastekäytössä, ei enää työkäytössä kulkuvälineenä tai voimantuottajina pellolla ja metsässä. Mikä se on, joka saa ihmiset harrastamaan hevosia?
Aina kun tapaa varsoja, niissä näkyy hevosmaisen käyttäytymisen perusominaisuudet. Varsoja on synnynnäisesti rohkeampia ja varovaisempia, mutta yhteistä niille kaikille on uteliaisuus. Myös hevonen, jolta tämä uteliaisuus ei ole – vahingossa tai tietoisesti – karsittu pois, on utelias. Kiinnostunut kaikesta.
Hevonen on myös eloisa. Toki tässäkin on eroja, mutta hevoseläin on lähtökohtaisesti mielellään liikkuva ja herkästi asioihin reagoiva. Luulen, että nämä kaksi asiaa vaikuttavat meihin ihmisiin.
Normaalin käyttäytymisen puute on yksi tärkeimmistä kivun merkeistä. Laajentaisin tätä tunnettua lausetta koskemaan myös henkistä hyvinvointia. Jos hevosen koulutus perustuu kovin paljon rankaisuihin, hevonen voi nopeastikin oppia pois sekä uteliaisuudesta että eloisuudesta. Jos ihmistä pelottaa, sellainen hevonen voi tuntua turvalliselta ja hyvin käyttäytyvältä. Kuitenkaan se ei mielestäni silloin ole enää 100% hevonen. Siitä puuttuu kaikista olennaisimmat ominaisuudet.
Kävin pitkästä aikaa katsomassa isoja ratsastuskilpailuja, kun Järvenpäässä järjestettiin Nations Cup sekä este- että kouluratsastuksessa. Hienot kilpailut järjestelyjen puolesta, harmi että sää oli mitä oli! Seurasin esteluokan verryttelyä ja huomioni kiinnittyi nuoreen norjalaisratsastajaan Fredrik B. Seimiin, joka ratsasti 140-luokkien voittoon omalla hevosellaan Quevara vd Vlierbeek Z. Siinäpä oli hyvin koulutettu hevonen ja hyvä ratsastaja! Ennen kaikkea minuun teki vaikutuksen se, että hevosessa oli se olennainen jäljellä. Se reagoi ympäristöön, sen ilmeet vaihteli, ja sen uteliaisuus ja eloisuus oli 100% tallella. Tavattoman hienoa nähdä. Katsokaa vaikka, miten messissä se oli palkintojenjaossakin:
Hevonen oli ollut tällä nuorella ratsastajalla kolme vuotta ja hän kertoi käyttävänsä paljon aikaa sileällä työskentelyyn. Se kyllä näkyi verryttelyssä: en nähnyt yhtään voimakasta ohjasotetta, pelkkää tasaista, hyvää ratsastusta. Sitä saisi ottaa esikuvaksi.
Minna Tallberg 