Työssäni hevostenkouluttajana tapaan usein hevosia, joilla on eroahdistusta muista hevosista. Ne eivät halua olla yksin tallissa eikä tarhassakaan, maastoon yksin lähteminen on tuskaa ja lastaamisen jälkeen hevonen ei seiso rauhassa trailerissa vaan liikkuu levottomasti. Mistä tämä voi johtua?
Hevonen on laumaeläin, eikä sitä ominaisuuttaa saa jalostettua siitä pois. Sosiaalinen vuorovaikutus on hevoselle olennainen käyttäytymistarve, joka patoutuu jos sitä estetään. Jos hevonen on vaikka ollut yksittäiskarsinassa ja yksittäistarhauksessa vuosia ja pääsee sitten muiden hevosten seuraan laitumelle, se voi joksikin aikaa (tai pysyvästi) olla aivan liioitellun kiintynyt hevosystäviinsä.
Se on aivan normaalia ja syy siihen on edellisissä pitotavoissa, ei hevosten yhteen laitossa tai laitumessa. Ratkaisu on – kuten usein hevosten kanssa – järjestelmällinen, asteittainen siedättäminen ja positiivisten kokemusten lisääminen yksinoloon ihmisen kanssa. Useimmiten hevonen lopulta uskoo, ettei ystävät häviä – muttei aina.
Elinolosuhteilla ja varhaisista kokemuksista on kuitenkin tutkitusti paljon vaikutusta siihen, miten aikuinen eläin palautuu kokemastaan stressistä. Uskon, että vieroitukseen liittyy kiinteästi myös se, miten hevonen aikuisena suhtautuu yksinoloon ja miten paljon siihen voi vaikuttaa koulutuksella.
Hevoselle tulisi ensisijaisesti luoda perusturvallinen olo, johon liittyy kiinteästi emon hoiva ja muiden hevosten luoma turvallinen kasvuympäristö. Varsaa ei kannata yrittää opettaa olemaan yksin altistamalla sitä yksinololle varhain: Sillä pääsee usein ojasta allikkoon ja voi luoda pohjan tulevaisuuden eroahdistukselle. Varsasta eroon joutuminen stressaa myös emää.
Päinvastoin: Varmistamalla, että varsa saa olla emän seurassa riittävän pitkään, sille ei aiheuteta turhaa stressiä eikä pelkoehdollistumista yksinoloon liittyen. En tarkoita, että kaikille hevosille on käynyt näin, mutta joillekin todennäköisesti on. Varsalle yksin jääminen on kauhistus.
Toki on hyvä totuttaa varsakin siihen, että emä on vaikkapa aidan takana. Ensin vähän aikaa, sitten hieman pitempiä aikoja. Tätäkään ei tosin kannata tehdä varsan ollessa aivan pieni vaan vasta silloin, kun se muutenkin jää toisten hevosten seuraan hieman minuuttia pitemmäksi aikaa.
Toisin kuin esimerkiksi koirilla tai kissoilla, hevosilla ei tunnu olevan yhtä tarkkaa sosialistumiskautta, jolloin ne tottuisivat hyvin nopeasti uusiin asioihin ja tämän jälkeen todella hitaasti. Hevoset tottuvat nopeasti vanhempanakin, joten vieroittamiseen ei ole siitäkään syystä aihetta.
Milloin sitten vieroitetaan?
Ennen nykyisiä rehuja tammat laihtuivat usein laidunkauden jälkeen, jos niillä oli varsa vierellään. Uskon, että siitä osittain johtuu monen maan tapa vieroittaa varsa heti, kun se jää henkiin. Joissain maissa vieroitusta tehdään 4-6 kk ikäselle varsalle, mutta jos katsomme hevosen luontaista käyttäytymistä – sitä, mitä on jokaisen hevosen dna:han kirjattu ja joka pysyy kesyhevosissammekin melko samanlaisena – tämä on aivan liian aikaista. Luonnossa varsa olisi synnyinlaumassaan vähintään 1-3-vuotiaaksi, vaikka se vieroittuisi emän maidosta aikaisintaan 8-9 kk iässä ja yleensä noin kuukautta ennen seuraavan varsan syntymää. Jollei emä ole uudelleen tiineenä, varsa jatkaisi imemistä pidempään.
Entä se orivarsa, joka astuu emänsä?
Tokihan näitä sattuu, ei ole tarkoitus vähätellä mahdollista vahinkoastumista. Jos emä on uudelleen tiineenä, ongelmaa ei ole. Myöskään kaikki orivarsan kiipeily emän selässä ei ole astumista. Orivarsojenkin kuuluu harjoitella kaikenlaista käytöstä ja tekevätkin sitä. Mutta koska vaakakupissa on varsan koko loppuelämä ja se, miten se pystyy pysymään toimintakykyisenä eri tilanteissa, ottaisin kuitenkin sen riskin. Ainahan sen emän voi ultrata ja tarkistaa, ettei vahinkoa ole tapahtunut.
Miten sitten vieroitetaan?
Oma suositukseni: Jos varsa jää itselle ja on tamma tai jo ruunattu orivarsa, ei tarvitse vieroittaa lainkaan. Totuttaa asteittain kauempana emästä olemiseen kyllä, mutta kokonaan vieroittamiseen ei välttämättä ole syytä. Iällä on kuitenkin aivan valtava väli: 5-kuisena vieroitetulla varsalla on sekä heikommat fyysiset että henkiset valmiudet voida hyvin kuin vaikkapa 10-kuisena vieroitettu varsa.
Vieroitusta on tutkittu jonkun verran, sillä se on aina varsalle stressi ja altistaa mm. vatsahaavalle. Vähiten stressiä näyttävät kokevan sellaiset varsat ja tammat, joiden annettiin totutella asteittain eri puolille aitaa olemiseen ennen varsan vieroittamista. Vieroitetut varsat taas voivat paremmin ryhmässä, jossa on myös aikuisia hevosia.
Vinkkinä siis:
- Mieti, onko vieroittaminen tarpeen lainkaan
- Jos on, voisiko vieroittaa lähempänä vuoden ikää kuin 5-6-kuisena
- Asteittainen vieroitus on parempi kuin äkillinen
- Jos varsa myydään ja muuttaa, voisiko emä lähteä mukaan joksikin aikaa
Lähteet:
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0306453018303275 
Minna Tallberg 
Allekirjoitan!
Oma orivarsani vieroitettiin 10 kuukauden iässä niin, että tuttu (viiden hevosen) lauma jaettiin kahtia ensin osaksi vuorokautta ja sitten kokonaan. Mitään draamaa ei koettu. Eniten stressasi varsan aikuinen ruunakaveri, joka joutui yhtäkkiä varsan täysipäiväiseksi huoltajaksi. Varsasta on tullut tosi itsevarma ja rauhallinen enkä ainakaan vajaan 2,5 elinvuoden aikana ole havainnut sillä mitään mahaongelmia.
En aio vieroittaa enää yhtään varsaa tätä nuorempana, jos ei ole aivan pakko. Tammavarsan olisin antanut olla emän alla pitempään.
Nyt 2-vuotiaana ruunana varsa on taas emänsä kanssa. Ovat toisilleen niin tärkeitä että en haluaisi koskaan erottaa niitä. Tuntuu, että yhdessäolo on tärkeää erityisesti emälle, jolla ei ole nykyisessä laumassa muita läheisiä ystäviä (varsa on kaikkien kaveri).
Kyseinen emä on aikoinaan vieroitettu 6 kk vanhana kertarykäyksellä viemällä se uuteen paikkaan ja se oli kyllä sille hirvittävä trauma. Jos olisin voinut vapaasti valita vieroitustavan ja -ajan, tämä ei olisi ollut valintani. Jos olisin ajoissa tullut ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, olisin vienyt emän uuteen paikkaan varsan mukana!
Tammalla ei ole koskaan ollut eroahdistusta tai muita näkyviä yksinolo-ongelmia, mutta jos joutuu jostain syystä tarhaamaan yksin niin saa mahahaavan (näin on käynyt useamman kerran ja se tulee muutamassa viikossa), samoin jos laumadynamiikka ei kunnolla toimi. Ruuna taas oli 1-vuotiaana irtopalaleikkauksen jälkeen ihan sujuvasti pari kuukautta yksiössä.
Näistä kahdesta tuo ruuna on perusluonteeltaan herkempi ja reaktiivisempi.
Mitäs sitten jos ja kun vahinko on tapahtunut