Puhutaanko hevosen hyvinvoinnista?

Joulua ennen Yle julkaisi artikkelin ja TV-uutisinsertin, aiheena nuoren ihmisen kokemukset ratsastuskoulusta. Haastateltavina olivat myös meritoitunut valmentaja Katariina Alongi, Suomen Ratsastajainliiton tuleva puheenjohtaja Marjukka Manninen sekä minä. Ratsastajainliitto julkaisi oman tiedotteensa (linkki) ja myös ratsastuksenopettajien yhdistys omansa (linkki).

Mitä sanoin? ”Hevosalalla tehdään edelleen asioita siksi, että näin on aina tehty. Jos hevosesta eläimenä on tullut uutta tietoa, pitäisikö toimintatapoja muuttaa sen mukaan?

Tallberg kertoo esimerkin. On ihan tavallista, että hevosen suu sidotaan kiinni turparemmillä ratsastuksen ajaksi. Hevonen ei pysty liikuttamaan leukojaan, haukottelemaan tai pureskelemaan.

– Se olisi ihan helppoa muuttaa. Olisi hyvä käydä koko hevosen pito ja -käyttö läpi kertaalleen kunnolla nykytietämyksen mukaan. Katsoa, mitkä ovat edelleen päteviä toimintatapoja ja kuinka paljon asioita tehdään vain, koska niin on aina tehty.”

Puhuimme toimittajan kanssa monesta aiheesta, mutta tämä lainattu pätkä liittyi siihen, miten hevosten hyvinvointia voi joskus parantaa ihan pienilläkin toimilla. Turpahihna on sellainen. Oikea kireys on se, kun hihnan ja hevosen nenäpiin väliin mahtuu kaksi aikuisen ihmisen sormea.

Helppo toteuttaa, ei maksa mitään ja voi radikaalisti parantaa hevosen hyvinvointia. On nimittäin tutkittu, että tätä kireämpi hihna aiheuttaa suurta painetta hevosen päähän. Ja suuri paine x pitkä aika = kipua. Tutkimuksessa jo 1,5 sormen kireys aiheutti kovan paineen, kolminkertaisen siihen, millä tyrehdyttää ihmisraajan verenvuodon. On siis varsin todennäköistä, että kireä turpahihna aiheuttaa hevoselle voimakasta kipua. (Linkki juttuun ko tutkimuksesta.)

”Ei meidän tallilla ole turpahihnat kireällä!”

Se on hienoa. Kuitenkin eri maissa on tutkittu, että aivan valtaosalla hevosista turpahihnat ovat aivan liian kireitä. Eikä tämä ole sellainen asia, jossa suomalaiset olisivat muita parempia. (Linkki tutkimukseen jossa todettiin, että vain 7% hevosilla oli se 2 sormen väljyys turpahihnassa.) Lisäksi syksyllä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan turpahihnan kohdalla esiintyi muutoksia hevosen luustossa (linkki juttuun tutkimuksesta).

Olen puhunut hevosalan sosiaalisesta lisenssistä jo ainakin kymmenen vuotta. Sosiaalinen lisenssi on se, että hevosalan ulkopuolinen yhteiskunta pitää hevosharrastusta ja -urheilua hyväksyttävänä. Jotta tämä toteutuu, meidän pitää nopeasti karsia kyseenalaiset toimintatavat hevoskulttuuristamme. Niihin sisältyy hyvin monia aiheita, hevostenpidosta (esim. pääseekö hevonen liikkumaan, voiko se vaikuttaa omaan elämäänsä, saako se toteuttaa käyttäytymistarpeitaan ml. sosiaalinen käyttäytyminen ja ravinnonhankinta, onko se sopivassa lihavuuskunnossa) ja käytöstä (esim. aiheuttavatko varusteet tai niiden käyttö kipua tai vauroitoia ja kokeeko hevonen kipua tai pelkoa työssään).

Muutama vuosi sitten SEY:n syyskampanjan aiheena oli hevonen ja kuvassa rollkur eli äärimmäinen kaulan taivutus niin, ettei hevonen näe eteensä eikä pysty hengittämään normaalisti (kyllä, tätäkin on tutkittu). Linkki Iltalehden juttuun aiheesta, jossa ko. kuva näkyy. Silloin luin todella monta puheenvuoroa jonka mukaan rollkuria ei esiinny lainkaan Suomessa. Ratsastajainliitoltakin sanottiin, että jos esiintyy, siihen puututaan. Pötyä, sanon minä. Olen nähnyt Suomessakin vaikka kuinka paljon rollkuria, vuodelta 1990 vuoteen 2019 ainakin. Este-, koulu- ja lännenratsastuspuolella.

Voisimmeko siis kaikki lakata pistämästä päätä pensaaseen ja sormet korviin ja hyväksyä, että meidänkin alalla on korjattavaa? Ja korjata ongelmat? Ja voisimmeko kaikki lopettaa ”keskustelemisen” virheellisillä mustavalkoisilla väitteillä, kuten ”kaikki kisahevoset kärsivät” tai ”eihän me voida päästää kaikki hevoset irti preerialle”? Ei hevosen hyvinvoinnin parantaminen mitenkään sulje pois ratsastamista, raviurheilua tai kilpailemista.

Se pitää vain tehdä. Alkaen nyt.