Mitä tarkoittaa väärän käyttäytymisen huomiotta jättäminen?

Aina välillä tulee vastaan väite, jonka mukaan palkitsemiseen perustuva koulutus ei toimi hevosilla. Tai vaikka toimisikin, niin eihän se tositilanteessa toimi. Koska jos hevosen väärää käyttäytymistä jätetään huomiotta, se on vaarallista. Siinä tositilanteessa.

Näin toki olisikin, ja huoli olisi aiheellinen, jos tämä olisi aidosti jonkinlainen positiivisen vahvistamisen eli palkitsemisen perustuvan koulutusjärjestelmän periaate ja käytäntö. Voi toki olla, että jossain joku näin tekeekin, eli vaaratilanteessa ei tee mitään keskeyttääkseen hevosen vaarallisen käyttäytymisen, mutta aika harva aidosti kouluttamiseen perehtynyt henkilö tekee näin. Ainakin ne, jotka tunnen, käyttävät hevosillaan kyllä niissä tositilanteissa ihan varusteita, joilla se mahdollinen väärä käyttäytyminen voidaan tarvittaessa estää. Vaaratilanteen keskeyttäminen ja kouluttaminen itsessään on kuitenkin kaksi eri asiaa.

Keinotekoinen vastakkainasettelu ja olkiukot

Tämä kirjoitus sai alkunsa erinomaisesta FB-päivityksestä, jonka luin eilen. Ruotsalaislehti Göteborgsposten on tutkinut koirapäiväkotia/koirakoulua, jossa koiria paiskotaan purkeilla, niitä selätetään, niille rakennetaan houkutusratoja, jotta koiraa päästään rankaisemaan. Kritisoidut toimijat ovat kirjoittaneet vastineen, jossa omia tapoja yritetään perustella sillä, että on olemassa koulutuskunta, jossa ei koiraa pysäytetä jos se esimerkiksi puree vaan heilutetaan lihapullaa koiran edessä. Eli rakennetaan paikkansa pitämätön olkiukko, jota voidaan sitten näyttävästi polttaa. Keinotekoinen vastakkainasettelu kahden asian välillä, vaikka vaihtoehtoja on aina monia.

Samaa olen ollut havaitsevinani hevospuolella, kun palkitsemiseen perustuvat koulutusmenetelmät ovat yleistyneet. Itsehän yleensä käytän vähän kumpaakin, palkintoja ja paineen poistoa, hevosten kanssa, mutta kyllähän se palkitseminen on hevosillakin aivan oiva tapa kouluttaa. Toimii. Jopa ihan pelkästään käytettynä, jos kouluttaja osaa asiansa.

Kouluttamisen ja lopputuloksen ero

Se, mitä lähes jokainen kouluttamiseen perehtynyt ihminen tietää on, että kouluttaminen ei tapahdu niissä tositilanteissa vaan kotona. Hevoselle opetetaan kaikki sen tarvitsemat taidot asteittain, vaatimustasoa pienissä askeleissa nostaen, ja vasta kun taito on riittävän valmis sitä lähdetään järjestelmällisesti yleistämään vaativimpiin tilanteisiin. Kunnes ollaan niissä tositilanteissa ja hevosella sekä ihmisellä on molemmilla vankka arsenaali erilaisia taitoja, jonka avulla selviävät yleensä siitäkin.

Koulutuksen alussa on toki erittäin tärkeää, että ympäristön saa järjestettyä sellaiseksi, ettei kenenkään turvallisuus vaaraannu. Vaikka voi tuntua naurettavalta aloittamalla talutuskoulutus hevosen tarhassa tai karsinassa tekemällä 1000 toistoa paineeseen myötäämisestä eri suuntiin, se on kuitenkin kannattavaa. Kun tulee se tositilanne, jokainen aiempi toisto nopeuttaa hevosen oikeaa reaktiota. Oikea reaktio tulee ns. selkäytimessä eli latenssiaika lyhenee. Lisäksi paineen voimistuminen ei aiheuta hevosessa pelkoa tai jännittymistä.

Se väärän käyttäytymisen huomiotta jättäminen

Jos käytössä on vain paineen poisto käyttäytymisen vahvisteena on oltava todella tarkka, ettei paine poistu väärään aikaan. Jos käytössä on palkinto, ajoituksen on oltava aivan yhtä tarkka, jotta koulutus etenisi tehokkaasti. Jotta hevonen voi oppia nopeasti, on sen uskallettava liikkua. Jos ihminen sekä palkitsee oikeasta asiasta että rankaisee väärästä, hevonen uskaltaa vähemmän.

Kun hevosta järjestelmällisesti koulutetaan, eikä vain viedä erilaisiin tilanteisiin katsoen, miten siinä käy, alkukoulutuksen sujuvuus ei yleensä kärsi lainkaan siitä, ettei hevosen vääriin tekoihin puututa mitenkään. Kas, kun niistä ei palkitse, ne jäävät useimmiten itsestään pois. Jos paine pysyy ennallaan, kun hevonen tekee muuta ja loppuu, kun hevonen tekee oikein, hevosen käyttäytyminen muuttuu toistojen myötä kohti oikeaa. Jos hevonen ei saa ruokapalkintoa, kun se menee maapuomin ohi vaan vasta, kun se astuu sen yli, tämä lisääntyy.

Verrattuna siihen, että rangaistaan hevosta väärästä käyttäytymisestä ja kyllä, se naruriimun kiristyminen on myös rankaisu, voi olla, että tarvitaan toistoja jonkun verran enemmän, jotta hevonen varmasti osaa. Hyvät toistot opettavat hevostakin. Siitä tulee yleensä myös koko ajan turvallisempi ja toimivampi.

”Mutta se turvallisuus!” Kyllä, turvallisuus on ensisijainen asia. Eli jos hevosen ”väärä” – lainausmerkit siksi, että hevonen tuskin ymmärtää meidän ihmisten määrittelyjä ”oikea” ja ”väärä” – käyttäytyminen aiheuttaa mahdollisen vaaratilanteen, sitä voi ja pitää ilman muuta keskeyttää. Sitten ihmisen vastuulla on palata suunnittelupöydälle ja miettiä, miksi vaaratilanne syntyi ja millä tavalla toimitaan ettei vastaavaa tapahtuisi enää.

Oikeastihan kaikki koulukunnat voisivat oppia paljon toisiltaan. Ei pelkkä paine+paineen poisto ole koulutusmenetelmänä välttämättä mikään hyvinvointiongelma hevoselle. Se riippuu täysin siitä, millainen toteutus on. Ei palkitsemalla kouluttaminen ole koulutusmenetelmänä välttämättä mikään turvallisuusriski. Se riippuu täysin siitä, millainen toteutus on.

Kuvassa orivarsa oppii liikkumaan vihjeestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s