Jos katsoo joitakin lyhyitä koulutusvideoitani, niistä voi saada sen käsityksen, että hevonen on koulutuksessa aina vapaana ja sitä palkitaan koko ajan. Alussa näin voi ollakin, jos kyseessä on joko pikkuvarsa tai muuten koulutuksen alussa oleva hevonen, tai jos työstämme jotain vanhaa ongelmaa pois. Esimerkiksi jos hevonen pelkää tai muuten välttelee pistettävänä olemista tai lastautumista kannattaa opettaa koko asia uudelleen alusta asti. Silloin saa parhaiten tehtävään liittyvän jännityksen poistettua ja hevonen useimmiten ei alussa edes tajua, mistä on kyse. Kun se tajuaa, se on jo oppinut harjoituksen mukavaksi ja turvalliseksi eikä suurta jännittymistä useimmiten enää tule.
Tarkoituksena on kuitenkin, että hevosesta kuin hevosesta tulisi ns. normaalisti käsiteltävissä ja ratsastettavissa oleva. Silloin se ei tietenkään ole enää koko ajan vapaana eikä sitä palkita monta kertaa minuutissa. Sekä vapaana olo että korkea palkitsemistiheys (=montako kertaa hevonen saa palkinnon esimerkiksi minuutissa tai tunnissa) on aivan koulutuksen alun juttu.
Miksi vapaus kannattaa?
Hevonen on saaliseläin, joka helposti jännittyy uusissa tilanteissa. Se on myös nopeasti tottuva eläin, siksi meillä voi olla hevosia ja tehdä niiden kanssa asioita. Oleellista koulutuksen sujuvuuden eli tottumisen ja oppimisen kannalta on, että hevonen ei vahingossa opi, että uuteen tilanteeseen tai tehtävään liity kipua tai pelkoa. Mielestäni sen välttäminen on aivan ensisijaista koko koulutuksessa, sen lisäksi, ettei hevonen vahingossa opi muutakaan epätoivottua.
Mitä tekee hevonen, joka jännittyy? Se riippuu hevosesta, mutta se voi esimerkiksi nostaa päätään, pysähtyä, hypähtää paikoillaan, kääntyä ympäri tai tehdä jotain muuta. Toki tätä ennen se ilmentää pienemmillä eleillä, ettei se ole aivan rento enää. Jos hevonen on riimussa, suitsissa, sillä on ratsastaja selässä jne. niin jännittymisen seurauksena tulee helposti paine. Riimu kiristyy niskassa, suussa lisääntyy paine, ratsastaja heilahtaa pienesti selässä. Kaikki tämä voi lisätä hevosen jännittymistä. Jos hevonen taas on vapaana aidatulla alueella, jännittyminen tulee ja menee ohi. Hevonen tottuu ja pääsemme jatkamaan.
Miksi tämä on ohimenevä vaihe?
Itselläni on tavoitteita omien hevosten kanssa, joita kohti pyrin. Haluan esimerkiksi, että hevonen on tottunut kaikkiin varusteisiin niin, ettei se koe niitä paineena. Haluaisin, että hevonen olisi helposti hoidettava, talutettava, pestävä, kuljetettava, varusteltava, pistettävä, tutkittava, vuoltava ja tarvittaessa kengitettävä, ratsastettava ja ajettava. Kaikki tämä rakennetaan sen ensimmäisen, vapauden illuusion kautta tehtävän alkeiskoulutuksen päälle, mutta jollei kyseessä ole vanha pelko tai vanha väärin opittu asia, vapaus ja tiheä palkitseminen esimerkiksi ruualla tai rapsutuksella on todellakin ohimenevä vaihe.
Hevosesta riippuu, kuinka kauan siihen menee, mutta jos kyseessä on oma kasvattini, jolla on ihmisistä pääosin vain mukavia kokemuksia, voisin veikata ehkä viisi minuuttia. Ei päiviä, eikä viikkoja, ei kuukausia eikä loppuelämä. Teemme toki koko hevosen elämän ajan asioita niin, että hevonen on vapaana aidatulla alueella, mutta jos tavoitteena on esimerkiksi ratsastus, sitä kohti mennään hevosen tottumisen tahdissa.
Sananen ympäristöstä ja rentoudesta
Lopuksi vielä tärkein: Vaikka tuntuisi kuinka turhauttavalta lukea ja kuulla siitä hevosen rentoudesta, se on kaiken onnistuneen kouluttamisen ydin. Miksi? Hevosen turvallisuuden tunne tuo harrastukseen turvallisuutta. Jos hevosta jännittää, kaikki mitä se silloin oppii, se oppii jännittyneenä. Jännittyminen tulee ilmi jossain vaiheessa, vaikka alussa sen kanssa pystyisi elämään. Mitä rennompi hevonen koulutuksen alussa, sitä parempi koulutustulos. Vauhtia saa aina lisää myöhemmin. Varmista siis, että ensin luot koulutuspaikasta hevoselle turvasatama. Sitten vasta koulutetaan.
Minna Tallberg 