Avuton vai hyvin koulutettu?

Opittu avuttomuus on käsite, joka on tullut monelle tutuksi hevosistakin keskustellessa. Martin Seligmanin 50 vuotta sitten tehdyt eläintutkimukset osoittivat, että jos eläin ei pääse käyttäytymisellään vaikuttamaan siihen, tuleeko sähköisku vai ei, se lakkaa jossain vaiheessa yrittämästä ja vaipuu passiivisuuteen. Jos eläimelle annetaan mahdollisuus välttää sähköisku, se pysyy aktiivisena toimijana. https://en.wikipedia.org/wiki/Learned_helplessness

Seligman itse on muutama vuosi sitten julkaissut yhdessä Steven Maierin kanssa artikkelin, jossa he toteavat nykytietämyksen mukaan kyseessä olevan mahdollisesti synnynnäinen reaktio, ei niinkään opittu. [https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4920136/]

Oli miten oli, passiivisuus/vetäytyminen/avuttomuus/sulkeutuminen on yleinen oire masennuksessa, eikä se saisi olla missään koulutuksessa tavoite. Seligmanin alkuperäisessä julkaisussa käy ilmi, että jos koiralle on ensin annettu sähköiskuja ilman pakenemisen mahdollisuutta, se ei myöskään opi myöhemminkään pakenemaan, vaikka siihen olisi mahdollisuus, vaan jää todennäköisemmin paikalleen verrattuna verrokkiryhmänä toimineisiin koiriin.

Ihmistutkimuksissa on käynyt ilmi, että mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, on olennainen. Jos eläin tietää, miten se pääsee epämiellyttävästä tilanteesta eroon, se voi sietää suurempaa epämukavuutta kuin jos se on oppinut, ettei se pysty vaikuttamaan asiaan mitenkään. [https://doi.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fh0076270]

Siksikö starttinappulan käyttäminen voi olla niin tehokas apu kouluttamisessa? Startti/stoppinappula tarkoittaa sitä, että hevonen saa itse ilmaista, milloin se haluaa koulutuksen alkavan ja myös, milloin se haluaa sen loppuvan. Hevosen mielipidettä kuunnellaan ja toimitaan sen mukaan.

Onko olemassa avuttomia hevosia?

Kyllä on. Avuttomuus ei aina tarkoita täyttä paikallaan oloa eikä paikalleen jähmettyminen aina tarkoita avuttomuutta. Hevonen, joka juurtuu paikalleen, eikä näytä reagoivan, voi olla avuton tai se voi ilmentää passivista selviytymisstrategiaa jännittymisen takia. [https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0737080614002032]

Avuton hevonen voi myös liikkua, mutta hitaasti, se voi reagoida, mutta hitaasti. Se voi näyttää oppivan toimimaan jollain tavalla, muttei välttämättä kuitenkaan muista opittua. Avuttomuuteen vaipuvia hevosia kuvaillaan usein hitaiksi tai laiskoiksi.

Avuttomuus voi olla hyvinkin tilannesidonnaista ja hevonen voi muussa elämässään olla aivan eloisa ja toimelias. Jos hevosen kouluttamiseen kuuluu sen jatkuva hätistely voi olla, että jossain vaiheessa hevonen vaikuttaa vaipuvan melkein uneen, vaikka tilanne ja ympäristö olisi muuttumaton. Se ei silloin todennäköisesti kuitenkaan ole rauhallinen, rento ja tottunut vaan on vaipunut passiivisuuteen.

Hevosilla pään ja kaulan asennon on osoitettu liittyvän kivun ilmentämiseen sekä vetäytymiseen eli mahdolliseen masennukseen. [https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8234780/table/animals-11-01826-t002/?report=objectonly] [https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0039280]

Lankkusuora kaula ja pään asento joko sä’än korkeudella tai sitä matalammalla sekä taaksepäin kääntyneet, liikkumattomat korvat voi viitata hyvinvointiongelmaan, jos hevonen ei lepää seisaallaan sillä hetkellä. Mainitaan nyt vielä, että hevosta voi myös opettaa pitämään päänsä alhaalla, eikä tämä ole sama asia kuin avuttomuus.

Kipu tai pelko tulevasta kivusta taustalla?

Kun olen koulutustöissäni tavannut jollain tasolla reagoimattomuuteen vaipuvia hevosia, taustalla on poikkeuksetta ollut joko pelkkä kipu tai sitten (muutaman kerran vain, onneksi) menneisyyden koulutus, jossa hevoselle on aiheutettu suurta stressiä ja todennäköisesti kipuakin joko käytettyjen välineiden ja/tai uupumukseen ajamisen kautta. Paljon yleisempää on kuitenkin, että hevosella on ollut sopimaton satula, hammaskipu tai vähäoireinen kaviokuume tms., joka on tehnyt liikkumisesta kivuliasta.

Passiivisen hevosen ja kipeän hevosen asennossa, ilmeessä ja käyttäytymisessä on huomattavan paljon samaa. Voi olla, että tilaan liittyy aina opittu tieto tulevasta kivusta. Hevosen katse voi olla tuijottava ja sisäänpäinkääntynyt tai sillä voi olla silmät puoliummessa tai miltei kokonaan kiinni. Jos kyseessä on ns. opittu avuttomuus siihen näyttää aina liittyvän jokin tietty tilanne tai muu vaikute, kuten paikka, ihminen tai varuste. Tila voi myös lähteä yleistymään uusiin asihoihin.

Passiivinen vai hyvin koulutettu?

Jos tapaat hevosen vain ohimennen, voi olla vaikea tietää, kummasta on kyse. Hevonen voi jopa olla hyvinkin jännittynyt ja silti pysyä paikallaan, koska se on siihen hyvin koulutettu olematta avuton. Reagoimattomuus ja passiivisuus on kuitenkin eri asia kuin paikallaan opetetusti pysyvä hevonen. Avuton hevonen on ”nukuksissa” eikä siihen saa kontaktia. Hyvin koulutettu hevonen on ”hereillä” ja vaikka se keskittyisi tehtävään, se myös havainnoi asioita. Tämä ei tarkoita, että se reagoisi suuresti niihin, mutta sen katse seuraa ympäristön tapahtumia ja ihmistä.

Millä vältät vahinkoavuttomuuden?

• Arvioi hevosen terveydentilaa joka päivä ennen työskentelyä.
• Ota asiantuntija avuksi hevosen varusteen sopivuuden arviointiin.
• Anna hevoselle taukoja tiheästi, Grand Prix -kouluradallakin on käyntitauko.
• Käytä kevyttä, ennakoitavaa painetta, jonka hevosen on mahdollista välttää.
• Myötää paine pois tai takaisin hevoselle aiemmin totutettuun perustuntumaan heti, kun hevonen reagoi paineeseen toivotusti.
• Käytä palkitsemista järjestelmällisesti eli anna hevoselle jotain, mitä se haluaa, kun se tekee oikein. Pelkästään palkitsemalla kouluttamisella on melkeinpä mahdotonta vahingossa opettaa hevosta avuttomaksi.

Miten autat hevosta pois avuttomuudesta?

Kirjaa ensin ylös, missä tilanteissa sitä esiintyy. Valitse sitten useimmin toistuva tilanne ja helpoimmin koulutettavissa oleva asia ja aloita siitä. Vältä mahdollisuuksien mukaan toistamasta kaikkia niitä tilanteita, jossa hevosella esiintyy avuttomuutta. Muuten se voi vahvistua.

• Varmista parhaasi mukaan, ettei tilanteeseen liity kipua. Se voi tarkoittaa ammattilaisten, kuten eläinlääkärin (diagnoosin tekeminen kuuluu aina eläinlääkärille) ja vaikkapa satulansovittajan, kengittäjän tai hierojan palvelusten ostaminen.
• Kun kipu on hoidossa, opeta hevoselle helppo, aktiivinen tehtävä kuten esimerkiksi kohteen koskettaminen palkintoja käyttäen. Käytä sitä siedättämisen tukena niin, että hevonen voi aktiivisesti tehdä tehtävää ja saavuttaa sillä palkinnon. Jokainen onnistunut omatoiminen toisto vahvistaa hevosen toimeliaisuutta ja tukee sen hyvinvointia.
• Siedätä hevosta tilanteeseen palkintoja käyttäen. Aloita niin uudenkaltaisesta tilanteesta, ettei hevonen alussa edes ymmärrä, mitä olette harjoittelemassa. Jos hevonen esimerkiksi pelkää tuttua kengittäjää hoitopaikalla tallissa, aloita siedättäminen pihalla ja niin, että ensin hevoseen koskee vain sinä itse. Palkitse jokaisesta koskettamishetkestä ja muokkaa pikku hiljaa uusi, rento jalannosto.
• Opeta siedättämisen lomassa hevoselle, että sitä kuunnellaan ja sen omalla toiminnalla on väliä. Seuraamalla hevosen eleitä ja reagoimalla niihin voit opettaa hevoselle starttinappulan (esimerkiksi pieni painonsiirto, jonka jälkeen lähdet tekemään seuraavaa toistoa) ja stoppinappulan (esimerkiksi se, että hevonen kääntää päätään edes sentin verran sinusta poispäin, jolloin keskeytät kouluttamisen hetkeksi ja odotat starttinappulaa taas).
• Etene hevosen tottumisen tahdissa. Jos hevonen ”sammuu” reagoimattomaksi, keskeytä koulutus ja palaa vähän takaisin. Nyt ei tarvitse juurikaan miettiä kriteerin asettamista tai muitakaan kouluttamisen yksityiskohtia. Keskity luomaan hevoselle turvallinen ja iloinen fiilis.
  
  Sammuneen hevosen henkiin sytyttäminen ei käy hetkessä eikä ole helppoakaan, mutta jos kipu ei rankaise hevosta hereillä olemisesta, pystyt usein kouluttamalla parantamaan hevosen hyvinvointia ratkaisevasti. Se on teille molemmille innostavaa ja palkitsevaa.

Luit loppuun asti! Onneksi olkoon! Voin kertoa sinulle, vain meidän kesken, että seuraavan tietokirjani aihe on hevosen hyvinvointi. Lisätietoa siitä hieman myöhemmin.