Tiedättekö, mikä on ilahduttanut minua viime aikoina? Instassa vastaan tulevat sinänsä vaatimattomat ”hevonen päästetään laitumelle kaverin kanssa” -videot. Miksi ne minua ilahduttavat? Koska hevoset ovat niitä miljoonien eurojen arvoisia huippuja. Muutama esimerkki:
https://www.instagram.com/p/CSeXYLJoekE/
Peder Fredricsonin All In, henkilökohtainen hopea, joukkuekultaa.
https://www.instagram.com/reel/CSB7RoUnnbb/
Jessica von Bredow-Werndlin Dalera, henkilökohtainen kulta, joukkuekultaa.
https://www.instagram.com/p/CSB-gwAKoGU/
Carl Hesterin En Vogue, joukkuepronssia.
https://www.instagram.com/p/CSB-66KCmtH/
Charlotte Dujardinin Gio, henkilökohtainen pronssi, joukkuepronssia.
Sitten erityismaininta Ingrid Klimkelle, joka tuo kisapaikalle omat tarhat hevosilleen:
https://www.instagram.com/p/CSRRYJsDfly/
Miksi tämä on erityistä? Koska hevosmaailmassa on tapana matkia sitä, mitä menestyneimmät ratsastajat tekevät. Silloin kun seurasin enemmänkin suurkisoja 1990-luvulla oli aivan tavallista, että keskieurooppalaiset ratsastajat pitivät hevosensa kotona karsinassa eikä ne pääseet tarhaan eikä laitumelle koskaan. Mutta tietämys hevosten käyttäytymisestä ja käyttäytymistarpeiden toteutumisen tärkeydestä hevosen henkiselle ja fyysiselle terveydelle on lisääntynyt ja hevostenpitotavat muuttuneet. Se on tärkeä tapa varmistaa, että meillä voi olla hevosurheilua.
Minna Tallberg 