Edelliset kokoamispostaukset ovat keränneet mahtavasti keskustelijoita Facen puolella, harmi kun täällä blogissa on niin hankala yrittääkään keskustella. Minullekin tuli monia asioita mieleen, joita yritän tässä kirjoittaa hieman paremmin auki. Pidän tästä blogista pohjana, koska voin käydä korjaamassa kirjoitusvirheet jälkikäteen ja lisätä mieleen tulleita asioita ja kuvia.
Edelleen, tämä ei ole eksakti tieteenala eli tämäkin kirjoitus on vain kokoelma oppimiani ja miettimiäni asioita. Voit olla samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä tai täysin eri mieltä, ei se haittaa yhtään.
Miksi hevosta kootaan?
Tai oikeammin, miksi hevoselle opetetaan kokoamista? Jos hevosta yritetään vain tempppuna koota kuten legopalikoita, menee helposti metsään. Hevosen pitää olla tyyni, joustava ja vahva pystyäkseen kokoamaan itsensä oikein eli sillä tavalla, joka antaa sille mahdollisuuden ponnistaa ylöspäin tarvittaessa. Jos jokin näistä perusedellytyksistä puuttuu niin lopputuloskaan ei ole hyvä. Ja tähän menee vuosia.
Jos hevoselle taas opetetaan kokoaminen temppuna, siitäkään harvemmin tulee hevoselle kovin hyödyllistä. Koska, vain meidän kesken, kaiken kouluttamisen, ratsastamisen, maastaratsastuksen jne. on tarkoitus auttaa hevosta.
Kokoaminen on tie ylöspäin ponnistamiseen. Hevonen, joka hyppää esteen, kokoaaa ennen estettä. Hevonen, joka tekee tiukkoja käännöksiä valjakkkoesteen sisällä, kokoaa. Orihevonen, joka lähestyy suosiollisella tuulella olevaa tammaa, kokoaa.
Hevoselle opetetaan myös kokoamista, koska sillä tavalla se pystyy kompensoimaan ihmisen painon vaikutuksen selässään. Hevoselle on paljon helpompi liikkua koottuna, jollei sillä ole (kröhöm) 60 kiloa selässään. Tai 70, 80 tai 90 kiloa. Kokoamistakin on siis parasta aloittaa maasta käsin, ei selästä.
Jotta hevonen saisi nostettua selkänsä ja erityisesti säkänsä edes siihen, missä se olisi ilman ihmisen painoa, etteivät sen okahaarakkeet lähentyisivät toisiaan, sen olisi hyvä koota edes ihan vähän. Samoin sen olisi hyvä venyttää heti perään aidosti eteen-alas, koska muuten sen lihakset väsyy. Pelkkää kokoamista harjoittelemalla hevosesta tulee bodari, tiukoin, joustamattomin lihaksin. Salaisuus on venyttelyssä, loivissa väistöissä ja monipuolisessa liikkumisessa sekä liikkumiseen kannustavissa elinolosuhteissa.
Miksi kokoamista ei aina kannata harjoitella kokoamisena?
Puhutaanko ensin hetki siitä, että piaffi ei ole temppu. Piaffin tarkoitus (kilpailuissakin) on näyttää, että hevosessa toimii portaaton säätö ja että hevonen osaa liikkua äärimmäisen koottuna x määrän askeleita, ei siis teputella paikallaan temppuna. Jos hevosta opettaa heti alusta menemään diagonaaliaskeleita paikallaan on olemassa riski, että koska oikeanlainen kokoaminen ei silloin ole hevoselle fyysisesti mahdollista, se ratkaisee ongelman tekemällä jonkun itseään helpottavan ratkaisun kuten a) laittamalla selän notkolle ja nostamalla päätä b) nyökkäämällä leuka rintaa kohti ja laittamalla painoa eteen c) viemällä maassa olevaa etujalkaa rungon alle, tai oikeammin laittamalla loppukehonsa tämän etujalan ”eteen” jolloin tulos on sama d) nostamalla takajalkoja lantiota alas kääntämättä, jolloin selkä menee taas notkolle tai jokin muu kymmenistä vaihtoehdoista.
Vaikeaa? Kyllä. Siihen on syynsä, miksi kaikenlaisella piaffi-temppuna-näköisenä tepastelulla pärjää välillä ihan huipullakin asti. Huipullakin näkee myös to-del-la kaunista ja oikeaa kokoamista. Ja kaikkea siltä väliltä.
Mistä erottaa hyvässä tasapainossa piaffia suorittavan hevosen? Esimerkiksi siitä, että siirtymä piaffista passageen onnistuu ilman, että hevonen joutuu heilauttamaan itsensä pois etupainoisesta asennosta päästääkseen eteenpäin. Se portaaton säätö…
Miten kokoamista sitten kannattaisi harjoitella?
Jotta hevonen pystyy kokoamaan eli taivuttamaan takaosan kaikki nivelet, ponnistamalla liikkeeseen joustavasti ja pysymään vieläpä hyvässä tasapainossa + myötäämään rennosti niskastaan ja suoristamalla rankaa eli venyttämään sitä suoremmaksi, ei enemmän mutkalle, sen täytyy harjoitella. Joustavuutta ja voimaa lisääviä harjoituksia, ja nämä voivat olla hevosen rakenteesta riippuen painotukseltaan erilaisia. Yksi hevonen tarvitsee enemmän jouston lisäämistä kun toinen taas keskittyy voimaan. Tai oikeastaan kaikki hevoset tarvitsevat voimaa, ja sitä voidaan rakentaa myös pääosin muuten kuin tekemällä ”kokoamisharjoituksia.”
Millainen ilme hevosella on?
Piaffi + ilme = SE kuva Kostolanysta!
http://www.gestuet-haemelschenburg.de/bilder/kosto47.JPG
Tässä kuvassa hevosella on mielestäni hyvä ilme, se näyttää suhtautuvan harjoitukseen myönteisesti ja innokkaasti. Eli vaikka piaffi on rankka liike ja se itsessään helposti nostaa hevosen stressitasoa, parhaimmillaan hevosen kokemus on silti positiivinen. Nyt puhun siitä, kun hevonen osaa eli on mieleltään ja keholtaan valmis suorittamaan pyydetyn liikkeen pyydetyllä tasolla. Harjoitteluvaiheessa todennäköisesti hevosen ilme on milloin mitäkin, ohimenevästi, kun se harjoittelee ja kokeilee eri asioita. Hyvän koulutuksen tulee edetä niin pienissä askeleissa, että hevosen kokema epämukavuus on todellakin sitä, lievää ja ohimenevää. Se ei tarkoita, etteikö hevonen tekisi fyysisesti rankkoja asioita. Välillä, lyhyesti, intervallityyppisesti ja aina lopettaen ennen uupumusta.
Laskeeko hevosen takaosa kun se kokoaa?
Jos katsotaan hevosen takaosan korkeinta kohtaa, niin se laskee, koska hevonen joustaa takajalkojen nivelistään (vrt. ihminen menee kyykkyyn). Lisäksi hevonen nostaa rintakehäänsä, jolloin säkäkin voi nousta. Kuvaparissa saksalainen Marius Schneider lusitano-oriillaan Orfeu Equitana-messuilla vuonna 2009. Ensimmäisessä kuvassa verryttelyssä, toisessa kootumpana.
Minna Tallberg 